Tammikuu 2012

Keskustelun 'Laskettu aika joulukuussa 2009' aloitti SannaKoo, 1 tammi 2012.

Vaihda nimimerkki! | Näin pääset alkuun/apua! | Top 100
  1. hennas Puuhakas puhuja

    Tiistaita mammoille!

    Moonille suuria rutistuksia. Toivottavasti tilanne alkaa teillä jo helpottaa ja pienet potilaat ovat tervehtyneet.

    Meillä oli lauantaina pojan ristiäiset ja nyt meidän taloudesta löytyy myös Pietu. Monta hyvää nimeä jäi käyttämättä. ;-)

    Kasvukäyristä: Minä en niistä mitään ymmärrä. Tytön paino on kai vähän miinuksella ja pituus vähän plussalla, mutta siinä kaikki. Visusti omaa käyräänsä menee! :-)

    Huomenna olisi jälkitarkastus ja pojan neuvola. Varsin tehokkaasti menee nämä päivät kahden lapsukaisen kanssa, mutta täytyy todeta, että ei ne nyt mitään kaaosta ole. Johtunee ehkä siitä, että meidän neitokainen on niin omatoiminen. Helpottaa paljon äipänkin arkea, kun pukee ja syö itse ja auttaa vielä vauvan hoidossakin kiikuttamalla vaippaa ja vaatteita. :-)
  2. starletti Sanaisen arkkunsa ammentaja

    Sanna, tuosta päivärytmistänne (tai syönti)...sitä mietin, että jos heräätte klo 8 niin syöttekö aamupuuron vasta klo 10? (vai ymmärsinköhän väärin) sit tuo ulkoilun jälkeen suoraan päiväunille kuulostaa aika hurjalta, sillä kymmenen ja neljän välillä on piiiitkä aika olla syömättä. Mahtasko se väsymys johtua syömättömyydestä? Tyttö on usein päiväulkoilun jälkeen ilmoittanut että menee nukkumaan, vaan minäpä en ole häntä päästänyt (julmaa touhua!). Oon laittanut tytön istumaan ruokalautasen eteen ja kyllä hän aina jotain on syönyt ellei koko lautasta. Joskus jopa virkistynyt niin, että leikkii sit sängyssään pitkän aikaa. Päiväunien jälkeen annan pienen välipalan ennen päivällistä. Päivällisen ja iltapalan välillä annan tytölle ruissipsejä jos niitä käy kinuamassa, yksi usein riittää. Iltapala (harvemmin puuro) meillä on vasta noin puol yhdeksältä. Tää on sit vaan mun mielipide, mutta musta puuro ei pidä nälkää kaukana vaiks toisin väitetään. Se on ehkä terveellistä ravintoa, mut pissattaa niin pirusti ja kohta pitää saada lisää ruokaa
  3. SannaKoo Sanavalmis juttuseppä

    Moi!

    Hennas, kiva nimi, onnea Pietulle! Ja onnea loistavalle äitiydelle, kun kahden lapsen kanssa arki rullaa :) Ihanaa, että Pinjakin siellä omatoimisesti auttelee!

    Kasvukäyrä, joo, sillä ei tosiaan ole merkitystä, että mitä ne numerot siellä sivussa on, kunhan se oma käyrä menee kohdillaan. Ja painokäyrä on suoraan verrannollinen pituuskäyrään, pituuskäyrä taas piirretty tosiaan noiden yhtä seurattua ikäryhmää noudatellen. Mun ihmetys siis oli ainoastaan siinä, että miten Joona, joka mun kaiken tiedon ja taidon valossa on merkittävästi ikätovereitaan pidempi voi olla muka vaan +2 käyrällä, kun joku kertoo oman naperonsa kasvavan +8 käyrällä? :O
    Noh, eipä tolla ole mitään väliä. Joonan pituuskäyrä on aina ollut tosiaan sellainen luotisuora (tosin Joonahan syntyi vain keskikokoa jopa hieman pienempänä, eli sillä kesti pari kuukautta hujauttaa tohon "omalle" käyrälleen), mutta tuo painokäyrä on tosiaan vetänyt sellaista aaltoliikettä. Ja koska se nyt on niin nousujohteinen, niin ei voi päästää sitä nousemaan enää lisää. Mistä päästään aasinsillalla tuohon ateriarytmiin, että starletti, ymmärsit aivan oikein! Nälkä lapsella varmasti on tuossa lounasaikaan, mutta ei toivoakaan saada sitä syömään! Se siis suuttuu sisääntulosta niin pahasti, että vetää aivan järjettömät vartin itkupotkuraivarit ja sitten kampeaa omaan sänkyynsä huutelemaan pupua ja tuttia. Eli ei toivoakaan saada sitä sillon lounasaikaan syömään, vaikka oma järkikin sanoo, että klo 10 syödyn aamupuuron jälkeen on ulkoiltu ja 3h myöhemmin on varmasti nälkä! Toisaalta, jos siinä alkaisi vielä syömään, niin kello olisi varmaan kaksi tai kolme, ennenkuin apina olisi päiväunilla, jolloin se sotkisi koko loppupäivän rytmin, eikä todennäköisesti sitten saataisi sitä päivällistä aikatauluun enää. Lisäksi tää tarkottaisi uskoakseni pidemmässä juoksussa sitä, että Joona ei enää saisi unta vuorokaudessa riittävästi unta, kun joutuis jokaisilta päiväunilta herättämään korkeintaan tunnin jälkeen... äh.

    Ja tosiaan herätään klo 8, ja aivan turha kuvitella, että Joona suostuis mitään syömään heräämisestä seuraaviin pariin tuntiin.... Toki yks vaihtoehto saada se lounas mukaan olisi lähteä käytännössä heti silmien auettua ulos, mutta siihen ei kyllä ole äidistä tai kaiketi tosta pojastakaan... (Meillä uloslähtö vaatii sen puolen tunnin raivoamisen sekä äidiltä että pojalta, kun vaatteitahan ei varmasti saa laittaa päälle, vaikka ulos haluiskin!)

    Että innolla odotetaan niitä hoitoonlähdön aamuja :D Taidetaan jatkaa tällä linjalla ja katsotaan sitten uusiks, kun päivähoito alkaa. Silloinhan tuo varmaan vois olla aamupalanälkäinen päivähoitoon päästyään ja pääsis mukaan sitten paremmin siihen päiväkotirytmiin, ja syötäis päivällistä normaali-ihmisten tapaan viiden-kuuden aikaan!

    Mitä teillä starletti sitten syödään iltapalaksi? En oo kyllä koskaan kuullu, että puuro pissattais :D Ja mulla se kyllä pitää sen nälänkin loitolla :O

    Mutta ihan tositositosi mieluusti kuulisin vielä, jos jollakulla tulis jotain ideoita tähän lisää, koska musta tuntuu, että tällä uni + ruokarytmillä mennään aivan perse edellä puuhun...
  4. maarinen Sukkela juttelija

    Onnea pikku PIETULLE hienosta nimestä! Ja äidille lisää tavallisia hyviö arkipäiviä! Ihana lukea että kaikilla uusilla äideillä taaperoiden ja vauvojen kanssa menee mukavasti! Loistavaa!
    Arki ei sitten tullutkaan harmaalla ja tappavalla rytinällä tainnuttamaan kuoliaaksi!

    Sanna, sanna!!! Piiih! (peliipillin vihellys) Et sinä ole menossa perse edellä puuhun. Nyt tuli vaan tuommonen asia eteen tällä kasvamisen polulla. Sitä kutsutaan tien haaraksi ja nyt mietitään, että mihin suuntaan? Omat tapa edetä on tietysti se paras tapa. Ja kerta sitä murua sinne kasvavan muksun rinnan alle pitäsi saada, niin siihen joku KONSTI avuksi! Miten olisi "Hollannin ja Ailimen malliin" pikku voileipä ja se riisikakku ja hedelmä. Tekisitte ne yhdessä valmiiksi kelmun alle odottamaan sisään tuloa. Katsoisit kellosta, että kolme varttia pihalla ja heti sisälle...KOSKA SE IHANA HERKKU ODOTTAA. Kiukutelkoot. Tai voihan se aamupala olla kevyt ja puuro sitte ulkoa tultaessa? Parin/kolmen päivän kokeilulla varmasti löytyy vastaus. Suomi on kaiketi maailman ainoa valtio missä vedetään maha täyteen perunaa kaksi kertaa päivässä. Jos teille sopii pienemmät terveelliset eväät lounaaksi paremmin, niin toimi ihmeessä niin. Salaattia, kalaa riisiä... kylmänä tuo on mukamas "kevyt" ja lämpimänä "runsas lämmin ateria". Pah!

    Meillä kello nyt kaksi ja lounas katettu pöytään ulkoilun jäljiltä. Päivällinen syödään tossa pikkukakkosen jälkeen  ja iltapalaksi teetä ja leipää joskus kasin ja ysin vaiheilla. Aamulla kiistellään aamiaisen kanssa puoli tuntia heräämisestä. Syö jos syö. Minä syön ja isänsä syö. Yleensä tää lounas sitten AINA uppoaa parhaiten. Ja .... sopusuhtainen herkkuperse tuo näyttää olevan.

    ja nyt siis SYÖMÄÄN! Kyllä se siitä! Ottakaa rennosti, niin lapsikin ottaa. (ehkä ;)
  5. Tuiks Satasella mukana keskusteluissa

    Helou helou.

    Voihan makkarat ja kakkarat.

    Meillä Veeti oli 2v-neuvolassa 90,5cm ja 15,2 kg (laihtu kyllä joulun jälkee puol kiloa ku oli kauhee flunssa ja yskä eikä oikee syöny mitää) ja miun silmään kyllä todella sopusuhtanen poika :) Eiköhän siellä Sannankii osotteessa oo myös hyvin sopusuhtanen äijä :)
    (Nii ja Ilonakii täytti eilen 4kk, häne mitat olikii 8,1kg ja 65,5cm. Jötikkä tuokii <3 )

    Meillä herätään aikalailla kaheksalta, Veeti huutaa määmää (syömää) enne ku äiti saa silmiään auki. Aamupalalla ollaa kuitekii noin yheksän maissa ja sen jälkee lähetään pihalle kymmenen aikaan. Sieltä tullessa kaiken töhötyksen jälkeen syyä ruoka, lei. ja sit päiväunille n. kahen maissa. Sit iltaruoka n. neljän-viien aikaan ja iltapala seittemältä. Kaheksalta "nukkumaan" (eli siis Veeti hyppii sängystä ylös tuhat kertaa, äiti ja isi menettää hermot ja vihdoin ehkä yheksältä reppana nukahtaa). Ja välillä Veeti syö aamupalaks ehkä kaks haukkasuu leipää ja mukillisen maitoo (tai ei mitään!) ja välillä pari leipää ja vähä viel jotai hedelmää lisäks. Välillä iltapalaakaa ei syö kunnolla ja sit taas välillä, kuten eilen, söi lautasellisen puuroo, palan porkkanapiirakkaa (IHANA ÄITI kun antaa lapsen syyä herkkua iltapuuron jälkee ;) ), paahtoleivän ja vielä rupes senkii jälkee nakertaa kuivunutta ruisleivän känttyä! Että aika vaihtelevaa ainaki täällä tuo syöminen enkä kyllä yhtää oo huolissani kuhan saa tavaraa kupuun tuo poika :)

    Voisko Sanna auttaa jos menisitte hivenen aikasemmi ulos ni jos se sama aika sitte ulkoa tullessa riittäis että Joona jaksais jotaki vähän syyä?
    Meillä yhessä vaiheessa houkuttelin Veetin sisälle pullalla tai kakulla :DDD (jos siis sattu jotai sen tapasta olemaan)

    Nii ja vielä se mitä tulin täältä kysymään ku on hermot menny kaikkii vaateputiikkeihi ja nettikauppoihi ku ei mistää löyvy sitte minnekkää päi sopivaa.. Oiskohan kellään teistä jääny kaapin uumeniin tyttöselle 68-74cm toppapukua?! Voisin mielelläni ostaa jos joltakii sattuis löytymään EI-vaaleanpunainen, neutraalin värinen :D Semmonen missä ei oo umpinaiset jalkaterät.

    Aika rientää, iso ja pien vauva herää pian. Pitää hetki vielä kattella netistä kaikkia ihania vaatteita nyt ku saa noita tytönkii vaatteita ihailla. :)
  6. Taku81 Hyväntuulinen höpöttäjä

    moro

    kasvukäyristä että meillä oona on alusta asti ollu -1 käyrällä ja roosa taas +1. mutt kummallaki hyvä kasvu eikä ongelmia kun kasvu ollu silti tasanen. Oonahan on rakenteeltaa siro niinku keiju ja Roosa taas raskasrakenteisempi. oona myös aina tykänny enemmän rauhallisista leikeistä roosa taas vilkas, ei hirveesti malta paikallaan olla. Roosahan syökin enemmän kuin oona, esim iltapalalla syö pienen lautasen puuroa, leivän joskus kaksikin ja vielä juo aika paljon päälle, ku taas oona syö vanukkaan tms (herkku siksi ku ei jogurtit yms kelpaa ja tarvii kalkkia edes jostai) ja aina meinaa silti yhtä leipää syödä ja vain vähän juo. mutta se harmittaa ku muut saanu 2v mittoja ku täällä ei ole ollenkaa 2v neuvolaa, vasta joskus 2,5 vuotiaana seuraava :(

    ruokarytmistä muuten että sanna on kyllä turhan iso väli siinä teillä syömisten kanssa noin pienelle varsinkin. esimerkki meillä että syödään aamupuuro heti ku sängystä ylös päästy, viimestään 9, teen ruuan valmiiks ja mennään 11 maissa tunniks ulos ja 12 jälkeen on lounas. meillä kumpikin syö lounaalla kaikkein eniten, jälkiruuaksi vielä hedelmäsoseen tai hedelmää. kyllä ulkona nälkä tulee. sitten päivällinen on klo 16. tätä väliä jotku sanonut pitkäksi mutta jos antaa välipalaa välissä ei syö yhtään päivällistä kumpikaan. iltapala sitten klo 20. päivällisen ja iltapalan välissä saavat kyllä pientä syötävää jos pyytävät, varsinki jos näkevät aikuisten jotain ottavan tulevat heti. Roosa kyll muutenki nii rohmu syömään että mun ei tarvi olla ku keittiössä niin aina kitisee syömistä ja juomista mutta en mä anna ku en halua naposteluun opettaa, sillo jäisi kyll kunnon ruuat syömättä ja hampaat menis pilalle. vesipullon saa jos oikei kitisee ja se usein riittääkin. Päiväunet oli ennen lounaan ja päivällisen välissä klo 13 jälkeen mutta ei kumpikaan ole pitkään aikaan nukkunu, mä yritän vähän aikaa mutta en rupea huudattamaan, nukkuvat kyll sitte tosi helposti illalla. Itse kyllä pakko nukkua se mitä pystyy, kuulen kyllä mitä lapset tekee etten mihinkään sentäs sulkeudu :D
  7. starletti Sanaisen arkkunsa ammentaja

    Nyt kävi mullakin, että netti pätkäs ja kadotti mun kirjotukset.

    Iltapala meillä on vaihteleva. Eilen oli munia ja perunarieskaa. Sit voi olla myslijugurttia, omena(marja)piirakkaa, muffinsseja, vohveleita, hedelmää, leipää, rahkaa tai vaikkapa riisipuuroa (maitopuurot ei pissata). 
  8. Rinkku Hyväntuulinen höpöttäjä

    Joo kiukuttaa, väsyttää ja noh vituttaa! vituttaa se että iltasin väsyttää niin ettei jaksa mtn tehä ku vihdoin saa neitin nukkumaan. nukuminen on ollu hankalaa jo kohta kuukauden neitillä, kolmestikki pitää käyä sen huoneessa, isi ei kelpaa...  eipä tietenkää

    UHMA: siis aivan kauheeta miten pienestä rinsessasta voi kehkeytyä tommonen demoni, nyt on 2 päivää menny helpommin mutta tuntuu että ko se vähänkää alkaa kitiseenniin pitää tosi lujasti heti topata koko homma tyyliin: näin tai ei ollenkaan, kumman valittet!?
    Lusikka liian isoa, juusto liian iso. leipä liian jotai ja liikaa tätä ja ei tuohon ei tähän, ei tätä, argghhh!! ja sitte ne itkupotkuraivarit, enpä ois tuost atytöstä arvannu et se tollasia vetää, mut ninku sanoin nyt 2 pvää menny helpommin että onkohan tyyntä myrskyn edellä.  kirjotin tossa aiemmin pitkät pätkät yks pvä ja kommentoin teän juttuj NII eiköhä tää kone sammunu just enneku olin lähettämässä, ei vituttani taaskaan yhtää ei.... no jospa se tästä.

    töissäki on ottanu kupoliin ku pomo meinas kusta linssiin, ihan ok jos tulee inhimillisiä erehdyksiä mutta jso naamasta  paistaa ihan selkeästi kusetusyritys niin kyllä se pistää vituttaan... onneksi ei ole ko  viikko enää ja sitte jään kotio ja toivottavasti jaksan sitte puuhastaa kotonaki enempi!!!!

    pitäsköhä mun soitella neuvolaan ku työpaikalla on liikkeellä parvorokkoa mut sen ei kyl pts olla haitallinen jos on sen sairastanu tai jos on yli 24 viikolla raskaana, mullahan on kyllä nyt jo 27 menossa.... hmmm

    siitä nukkumisesta vielä, neiti nukkuu nyt isojen tyttöjen sängyssä eli niitä unien rauhottumisia odotellessa, ku eikö sen pitäny vaikuttaa positiivisesti nukkumiseen??? yötutin lopettamiseen meillä ei ole viel ollu puhtia, liian raskast aollu viime viikkoina joten se ois  nyt seur edessä,ei vaannyt oikeen tiietä että pitäskö noita unien rauhottumisia viekä ootella vai mite tehtäs....

    tästä tuli nyt tämmönen valivalikirjotus mutta ku aikasemmin meni kaikki puhti tytön kylvettämisessä ku  piti kaks kertaa vesiki vaihtaa ku se kakkas molempiin vesiin, lopulta suihkutin neitin ja taistelin sen sänkyyn... alkaa tää maha olla tosiaan jo tiellä ja  sen raahaaminen käy voimille... noo parempi tuuli mulla sitte ehkä huomenna...
  9. SannaKoo Sanavalmis juttuseppä

    Heippa hei!

    Joo, meillä on aivan liian pitkä väli tossa aamupalan ja ruoan välissä, siihenhän mä nimenomaan tarviin apua. Aamupala on klo 9.30-10, siitä ei vaan pääse mihinkään, koska sen aikaisemmin toi lapsi ei suostu syömään... Neuvolaan ku sillon maanantaina lähdettiin, tunti heräämisestä ja piti olla ulkona ovesta, sain taistelemalla taisteltua Joonan syömään puolikkaan banaanin! Ja apinahan normaalisti rakastaa banaania! Ja puuron jälkeen tosiaan menee vähintään puol tuntia, että voidaan mennä ovesta ulos... Joona tekee aamuisin lähes vakkarina kakat, joten turha lähteä ulos samantien puuro pöydästä :(
    Tänään yritettiin sitten, että saatais se lounas. Annoin vain vähän pienemmän annoksen aamulla puuroa, enkä suostunut antamaan maitoakaan kuin puoli lasillista. Joona vinkui yhtä ja toista nälkäisenä, mutta mä sanoin, että syödään sitten ruokaa, kun tullaan sisään... raastavaa huutamista ja kiukkuamista, ei enää pelkkää uhmaa pukemista kohtaan, vaan oikeasti raivoa, kun nälkäisenä pitää lähteä! (Eikä tullut sitä aamukakkaakaan...)
    Klo 12.30 sitten tultiin Joonan omasta pyynnöstä sisään, koska kaupunkilaisapina ei tykännyt naamalle tuiskuttavasta lumesta ;) Lämmitin heti lounaaksi edellisillan tähteitä, pakotin lapsen pöytään. Ensimmäisen puol annosta se huitas suunnilleen pureksimatta huiviin, koska selkeästi oli rankan aamun jäljiltä hirveä nälkä. Sitten se napitti suunsa kiinni, repi ruokalappuaan ja huus vaan "Pois! Kukkuu! Pois! Kukkuu!" eikä suostunut syömään enää enempää. Lapsi unille (joskin sängystä sillä kyllä oli energiaa ponkasta ylös kahdesti vai kolmesti, sitten vielä itsekseen sielä lauleli ennen unen tuloa). Herättyään se söi kaksi kiiwiä ja pyyteli lisää ruokaa, mutta en antanut, koska olin just alkamassa valmistaa päivällistä. Päivällispöytään se tuli ekasta kutsusta, eli selkeästi oli taas jo nälkäinen. Näykki kolmannesosan annoksestaan ja ilmoitti olevansa valmis ja tahtovansa pois pöydästä. Iltapuurolle käytiin normaalisti 19.30 ja silloin koko jättiannos lapseen uppos (maitopuuroa, vaikkakin kaurahiutaleisiin ;)).
    Eli joo, tämä pieni aamupala + pakottamalla pakotettu lounas ei näemmä ole meidän juttu. Mitäs muita vinkkejä teillä olikaan? Oispa kesä, niin vois pakata eväät mukaan ulos, ja aivan takuuvarmasti lounas maistuisi! Mun ei siis oo pakko saada tota lasta syömään lämmintä ateriaa lounaana, mutta söis nyt jotain ennen päikkäreille menoa. Kellonajoillahan ei oo sinänsä mitään merkitystä, ne oon vaan tuonut esiin, koska herääminen + aamupala + päikkärit + iltapala + iltaunet on ainoa asia, mitä tässä ei saada liikuteltua. Lounas, välipala, päivällinen, ne tuonne väleihin kun vaan vielä saisi kivuttomasti :D

    Anteeksi, että jauhan tästä samasta asiasta... mua vaan todella nyt tää aihe ihmetyttää, ja koska järki huutaa vaan punaisella, että toi puuro-ruoka ateriaväli tosiaan on aivan liian suuri, niin sen on pakko olla pääsyy tohon painon nousujohteisuuteenkin!

    Rinkulle lähettäisin aivan äärettömän suuria sympatiahaleja! Kuulostaa nyt siltä, että päivä tosiaan on ollut varsin paska!
    Uhmailuun voin täydestä sydämestä nyökytellä myötätuntoisesti. Voi miten raivostuttavaa ja haastavaa se äidille onkaan! Ja se ei todellakaan lisää ainakaan elämäniloa ;)
    Jaksuja, ehkä se päivä on huomenna parempi! Ja suorat sanat sille pomolle, ei tarvii katella linssiinpissimisiä! Viikon päästäkö sulla alkaa sit mammaloma? Mites opinnot etenee, vai ei etene?

    Tuiksin jutussa nauratti tuo, että houkutellaan kakulla tai millä ikinä sisälle... mä oon yrittänyt pari kertaa samaa, mutta ei auta :D Yleensä siinä käy vaan niin, että saan kantaa sätkivän ja huutavan lapseni kotiin, riisua siltä pää punaisena rääkyvältä rentulta vaatteet ja sitten herra keksii rauhoittua, asettuu enkelin hymy kasvoillaan keittiön tuolille osoittemaan herkkukaappia ja sanoo "Anna!" :D Siinä sitten käynnistellään seuraavaa kiukkua, kun äiti koittaa kertoa lapselle, että ei enää auta käyttäytyä nätisti, vaan palkkio olisi koittanut, jos herra olisi tullut ulkoa sisälle nätisti ja pyydettäessä!
    Ja komean kokoiset lapsoset ne teidänkin tuvassa hyörii! :) Ja muutenkin kiva taas kuulla teidän elosta!

    Mut jos mä näitä ruokajuttuja vielä vähän hämmennän, niin annatteko te lapsen syödä (tavallista ruokaa, ei siis mitään herkkuja jne.) juuri niin paljon, kuin lapsi tahtoo? Kun meillä saa kahden jättilautasellisen jälkeen välillä toppuutella Joonaa, että ei sitä ruokaa nyt vaan enempää oteta! Joonan mutsi tekee salettiin vaan liian maistuvaa ruokaa, siks tässä taloudessa kaikkien mahat paisuu, kun vedetään ihan perus kotiruokaa lähes ähkyyn saakka :D
  10. starletti Sanaisen arkkunsa ammentaja

    Että ristinsä kullakin kannettavana...minä teen järjestään niin pahaa kotiruokaa että itseäkin itkettää. Mun on ollu pakko tyytyä sellasiin nopeisiin ratkaisuihin kuten makaroni. Kaikki makaronit menee, kunhan en vahingossakaan laita mitään mausteita tai kastikkeita. Keitetty peruna ok, kunhan en vaan rupee jalostamaan sitä. Kaupan suolattu ja pippuroitu pakasteperunamuussi menee (minähän vain lämmitän sen). Perunasipulisekotus ei mene. Turhaan kulutan aikaani ja hermojani ruokaohjeiden etsimiseen, kun ne on kuitenkin liian hienoja tytölle. Suurin osa ruoka-aineista maistuu tytölle, kunhan MINÄ en ole sekoittanut niitä keskenään. Ja nyt on taas tullut se vaihe, että bulkruoat ei kiinnosta, vaan pitää olla kappaletavaraa. Kuivakkaa, tahraamatonta, tarttumatonta. Kun jotain lähmää jää käteen, niin tyttöö räpistelee sormiaan kauhuissaan ja pyytää paperia tai pyyhkäsee jonnekin. (mieheltä myötätuntoinen ohjeistus asiaan: "Mitä jos keittäisit välillä riisiä?) Juuri niin mitenkähän hän meinas, että tyttö sen söisi? Yksitellen noukkimalla vai?

    Ja voi jestas sitä, että tyttö on ruvennut työntelemään ruokaa nenäänsä. Erityisesti makaronia ja jauhelihaa. Toivon, että ne tulevat aivastaessa pois, sillä virkkuukoukun kanssa en uskalla ruveta pikkunenua kaivelemaan. Kokeilen tänään kaupan pyttipannua, huomiseksi on kalapuikkoja pieni paketillinen. Jos ei maistu, niin sitten onkin pakastimessa sata litraa marjoja. Eiköhän niillä pärjätä kesään. Maidon tyttö on ruvennut nykyään sylkemään kaukaloonsa, se haluaa nähdä kuinka "maito imi papi" (paperi imee maidon). Nokkamuki on heitettävä kohta helvettiin, kun tyttö vaan jyystää nokkaa hampaillaan ja leikkii. Isänsä vielä meinas että on ostettava UUSI nokkamuki. Tulis ite joskus syöttämään tyttöä S..tana.

    Ja Sanna, kyllä tyttö saa syödä ruokaa niin paljon kuin haluaa. Riisipuuroa ja rahkaa voi mennä kaks kupillista, mutta jos leivän päältä syö vain juustot niin enempää en anna jos leivät on koskemattomina ja olen kuin en kuuliskaan pyyntöä saada lisää juustoa. Papuja kyllä olen antanut lisää, sillä niiden kanssa maistuvat myös perunalohkot. Yleiset sokeriherkut ei tytölle maistu ollenkaan. Kuivatut taatelit, aprikoosit ja rusinat maistuvat, ja niitä saa sit välipaloilla. Niitä ei mee huuriittomia määriä tytön tahdosta, vaan ihan muutama riittää, kunhan ne syödään keittiön matolla istuiltaan vierekkäin ja tyttö saa itse ottaa pussista.
  11. Pranametri Sanaisen arkkunsa ammentaja

    Moi

    Onpa lohduttavaa taas lukea, kuinka muualakin tapellaan yhdestä ja toisesta lapsen kanssa. MOnta kertaa nyökyttelin.
    Valo myös syö epäsäännöllisiä määriä ja aamupala on aina niukka. Yleensä jugurtti ja vähän nakertaa minun leipääni. Muuta on turhaa kuvitellakaan saada alas. Herääminen tapahtuu n. 6-6.30 ja syö ehkä ennen kahdeksaa. Sitten onkin lounaalla ( 11-12) jo kaamea nälkä ulkoilun jälkeen ja parhaiten menee makaroni missä vaan muodossa. Unet yleensä alkaa 12-13 ja kestää vaihtelevasti 1-2,5 tuntia. Välipalaa ei tarjota, koska sitten ei ruoka maistu. Päivällinen onkin jo ennen neljää ja iltapala puoli seitsemän maissa. Nukkumaan klo 20. Hekkuja meidän napero saa, pullaa ja suklaatakin, mutta koitetaan ruuan päälle sitten, koska eihän sellaisen jälkeen oikeat sapuskat maistu. Tai jos ruoka viivästyy niin saa pullaa tai rusinoita odotellessa. Yleensä Valo on aina kerjuulla ennen puuroaikaa ja siinä saa itse olla kovana, ettei joka inahduksesta anna jotain, menee sitten se kunnon ruoka paremmin.
    Mutta hankalaa on. Pukemisen kanssa saa edelleen tapella. Ruokapöydässä on ihan ihme vänkäämistä ja nokkamukista en vielä luovu, en halua edelleenkään maitoja siivoilla. Koitetaan hei jaksaa, tuntuu olevan pikkudemoneja joka taloudessa silloin tällöin ;)

    Valon hammaslääkäri meni hyvin ja yksi ylähammas on enää vaiheessa, muut paikallaan.

    Oma neuvola, se eka, oli myös tiistaina ja johan sattui täti kohdalle! Nuori kätilö/terveudenhoitaja, joka on kovin innokas. Neuvoa ja kommenttia tulee tasaiseen tahtiin ja yrittää ihan hirveästi. Vielä ei töki pahasti. Mutta kiusallisen tilanteesta tekee se, että hänellä on valtavan paha karsastus ja en tiedä mihin oman katseeni kohdistaisin. Tämähän ei ole mikään naurun tai arvostelun asia, onpahan vaan hankala tilanne. Vielä hirmu pitkät tekoripset korostamassa silmiä... Siitä pitää kiittäminen, että vuotojen takia ystävällisesti tarjosi mahdollisuutta koittaa näkyiskikö vatsan päältä ultralla vielä mitään ja näkyihän siellä joitain, eli so far so good. Nyt odotellaan aikaa np-ultraan.

    Valo heräsi tässä välissä ja itkun kanssa pissalle ja itku kun isi laittoi housut takaisin ja itku kun isi meinasi kitisevän kakaran jättää ottamatta talon kuntosalille :( Voi nyyh miten lohduton pettymys pienelle pojalle, kun on isin kanssa tottunut yhdessä käymään siellä. Ei miehen sydän kestänyt sitä vaan ovelta palasi takaisin laittamaan Valolle tossut jalkaan ja nappasi mukaan lastenlevynkin. Jostain luin psykologin kommentin uhmaikäisestä parivuotiaasta. Ei se vielä tiedä itsekään mitä haluaa ja mitä ei, siitä ne ongelmat syntyvät. Ei ole silti helppoa aina jaksaa ymmärtää, vaikka kuinka yrittää. Itseäni nyppii Ökölle raivostuminen ihan vietävästi ja koitankin selittää että nyt mammalle tulee paha mieli, kun teet noin.

    Suloisista suloisinhan tuo poika silti on. Tänään sai kirppikseltä oman vauvanuken ja suukotteli sitä kotimatkan. Kotona laittoi nukkumaan ja hoiti hyvin, komensi meitä olemaan hiljaakin, vauva nukkuu! Shh! Valo tässä yksi päivä hoki lattialla makoillen :Oottaa, oottaa. Kysyin mitä hän oottaa. -Vauvaa, kuului vastaus. Olemme kertoneet Valolle vauvasta, vaikka pitkä aikahan sitä on odotella, eikä siitä nyt koko ajan sille puhuta.

    Oma olo on edelleen tosi väsynyt. Nukun pitkän yön, tosin välillä valvon keskellä yötä vähän aikaa, ja yleensä saan vielä hyvät päiväunet. Oksettaa edelleen, mikä saisi jo loppua. On niin paljon, mitä nyt en pysty syömään ja nautinnolista teekupillista en ole saanut reissun jäläkeen kun ei vaan mene alas :( Eikä tomaattikastike tai valkosipuli, yököttää. Tämä on pahempaa kuin Valoa odotellessa, eikä aika nyt ole kullanut muistoja.

    Starletin opiskeluinto sa hymyilemään, kiva kun toiset jaksaa kiinnostua ja innostua. Minä taidan olla siinä vaiheessa, että teen vauvat ja katson sitten mitä sen jälkeen.

    Pietulle tervehdys nyt ihan omalla nimellä :) Hyvä nimi onkin!

    Mites Venlan unet vieraspedissä menivät? Joko hinkuaa omaan huoneeseen nukkumaan?

    Moonille suuret tsempit ja onnittelut lääkityksen tähden ja voimia sairastuvan hoitoon.

    Olisiko tässä nyt tarpeeksi tällä kertaa. Näkemiin!
  12. Taku81 Hyväntuulinen höpöttäjä

    kyllä täälläkin ihan samanlaista uhmaa on. mutta uhmakohtaukset on vähentynyt ku oon opettanut että raivoomisella ei saa tahtoaan läpi. ja rinkku ymmärrän täysin että hermot meni, kyllä pelkän uhman takia menee niin sitt vielä kaikkee muuta päälle.

    niin onnittelut pietulle kivasta nimestä :)

    meillä kanssa annetaan lasten syödä ruokaa niin paljon kun haluaa. paitsi jotain nakkeja Roosahan söis itsensä halki eikä niin terveellistä isot määrät. mutt ei nuo kyllä lämmintä ruokaa juuri koskaan lisää pyydä, yleensä sitä jää aina vähän lautaselle. se kyll ärsyttää ku laitoin mitä vaan aina jätetään vaikk kuitenki syövät sentään mutta jos antaa saarioisten ruokaa vaikka lihaperunasose laatikkoa niin ei kyllä jää muruakaan. mutta pitää olla onnellinen että ei kumpikaan kauheesti nirsoile, aina on syötävä edes vähän ku muuta ei saa. Ainut ongelma vaan edelleen kun Roosa ei syö hedelmiä, ei sitten mitään. kaikkea oon tarjonnut monta kertaa. Mansikkaa, mustikkaa yms marjoja kyllä syö ja tomaattia. Vauvan hedelmäsoseet on herkkua ja niitä söis kokoajan jaa saakin joka päivä ainakin yhden purkin ihan sillä että edes joku hedelmäntapanen menee. Niin ja siihenki roosalla on oma sana, pittahosu :D kaikki muut varmasti luulis että puhuu pissahoususta mutta kyllä hän aina pyytää hedelmäsosetta, pikku hölmöläinen sekottanu jotain vaikk koittanu kyll opettaa mitä se oikeesti on. nokkamukia meillä ei ole ollu pitkään aikaan käytössä, jossai vaiheessa tavallisesta kaatoi mielellään juomat pöydälle mutta tapa unohtui ku sai pillin. enää ei kyll aina saa pilliä mutta jos meinaa pelleilyks mennä annan heti nii ei sitt joudu siivoushommiin. sannalle vielä lisäys että jos tuohon ns normaaliin lounasaikaan ei meinaa lämmin ruoka mennä niin anna sillo välipala että edes jotain syö ennen nukkumaan menoa.

    Sain roosan tänään päiväunille! varmaan kaksi viikkoa sitte nukkui viimeks mutta sillonki oli sama tilanne ku nyt, oona on mummulassa. kai siskon seura sitt tekee ettei malta nukkua mutt heti ku hän pois onnistuikin helposti. se vaan tietty roosaa taas kovasti harmitti ku miehen vanhemmat haki oonan ja roosa ei päässyt mukaan, oli kyllä tosi surullisen näkönen :( mutta oona on nytkin yökylässä eikä Roosa kyll varmaan nukkuis yötä siellä millään, kotonaki joutunu taas hakee aina viereen jossai vaiheeessa. ja joulupäivänä ku oltiin mun äidillä yökylässä ei meinannu millään nukahtaa patjalle lattialle, taitaa kokea turvalliseks pinnasängyn. Saa nähdä mitä sitt siitä tulee ku tarvii ennen vauvan syntymää siirtää roosa tavalliseen sänkyyn mutta onneks siihen on vielä aikaa. Ois kyll mullekkin kiva jos joskus noi miehen vanhemmat ottais Roosanki sillai ettei yökylässä ole mutt en tosiaan tiedä onko halukkaita siihen. Kerran oli kyll molemmat tytöt yhden illan siellä ku me käytiin ultrassa. Ikävä kyllä mun äiti ei ole pyytänyt vielä kertaakaan kumpaakaan lasta luokseen mutta matkaa on kyll sinne 1,5tunnin ajo ett rankkahan se ajaa jos pitkää aikaa ei ole lapsi siellä. mun isä taas ei voi ottaa ku hänellä alzheimerin tauti. en kyllä muista koska oisin saanut olla rauhassa ilman kumpaakan lasta muutaku tunnin välillä iltasin mies näiden kanssa ollu ulkona.
  13. SannaKoo Sanavalmis juttuseppä

    Pranametri, oooh! Pikkuruisia elonmerkkejä siis jo! Ihanaa ja jännää! Koska np-ultra on?
    Onko sulla siis eri neuvolantäti nyt uudella raskaudella kuin Valolla on? Kenties tämä uunituore neuvolantäti saa hieman varmuutta hommaansa tässä, ja hiljaksiin se yli-intokin laskee :)

    Pittahosu!
    Hih, ihana! :) Joo, en ihan heti ois tällain osannut hedelmäsoseeks sitä yhdistää, mutta pääasia, että äiskä tajuaa :)
    Ja niin, Joona ei suostu siis syömään yhtään mitään kotiin tultua lounasaikaan, oli se sitten vaikka sen lemppariherkkua digestivekeksiä, jugurttia, banaania tai lämmintä ruokaa. Se vaatii päästä unille ja siinä se :( Noh, kai se on uskottava, että se ite tietää, koska sillä on nälkä :D

    Nokkamukia meillä ei oo ollut ruokapöydässä myöskään, ehkä koskaan?? Vai muistanko aivan väärin? Pullo, pilli ja tavallinen lasi. Ruokalappukaukaloon tuokin sitä maitoa suustaan purskuttelee, ja "kippaa" sen siitä sitten suuhunsa. Ihanku joku vanhus juo kahvit tassilta ;) Ei siis suinkaan ole kyllä sallittua tämä temppuilu, vaan sitten saa lähteä hyyyyyvin liukkaasti pois pöydästä, jos ei ekan kiellon jälkeen usko. Takas pöytään kylläkin on vielä toistaiseks päässyt, kun rauhoittuu ja pyytää anteeksi. Jos toisen kerran pitää pöydästä ajaa pois, niin sitten lentää ruoat roskiin myös. Tuosta lasista vielä *koputtaa puuta*, ihme kyllä ei ole kertaakaan sitä pöydälle kipannut vahingossa tai tahallaan!

    Starletille sympatiaa! Ei kaikki voi olla velhoja keittiössä! Mun äitini ei todellakaan osaa kokata, jos oli äitin vastuulla ruoan laitto, niin aivan takuuvarmasti just oli mitä tahansa perusruokaa tai einespohjaista. Syökö teidän neiti siis pelkästään sormin? Antaako enää ollenkaan syöttää? Ja kerro sitten, jos keksit patenttiratkaisun ruoan nenästä kaivamiseen! Meillä sekin taitaa vielä olla edessä - joskin Joona rakastaa ruokaa niin antaumuksella, että ehkä se ei sillä lähtis leikkimään. Ruoka on vakava paikka, meidän perheen miehille!
    Niin näen sieluni silmin, kuinka te tytön kanssa istutte keittiön lattialla herkuttelemassa kuivahedelmillä! Söpöä! :)

    Meillä muuten herra hienohelma kanssa vihaa sitä, että jugurttia tms. on sormissa! Se on saatana heti pois! Ja niinhän toi kevään lopulla "vuos" sitten tuskaili tuolla hiekkalaatikolla, kun osui paljaat kädet hiekkaan. Se oli aivan hirveää sen mielestä, hih! :D

    Huomenna nää menis juhlimaan Halipossun poikien synttäreitä. Akselikin täyttää jo vuoden, hurjaa! <3
  14. maarinen Sukkela juttelija

    Moi, hei!
    ANteeksi nyt kamalasti, mutta tää savolaisakka täällä hämeessä, nauraa SANNAN ihanalle kirjoitusvirheelle...(  "...ssa! Se on saatana heti pois! Ja niinhän.." ) Oi, niin kuvaavaa! Kiitos!

    KEITTIÖVELHOT! Oli miten oli., aina se oman äidin tarjoama ruoka on kuitenkin lapselle sitä "kotiruokaa". Minä äiti velhoilen tuolle prinsessalle maailman ihanimmat ja maukkaimmat kuoriperunat! oujeee.... ja voin kanssa herkuinta herkkua lapsen mielestä! Voihan sitä yrittää välillä lumota potun viereen jotain lisuketta jauhelihapihvin tai kanankoiven mehukkaassa muodossa, mutta pottu on sentään pottu! Lapsen mielestä. tosin kyllä KALA taitaa painiskella perunan kanssa samalla tatamilla, lautasella matamilla! hahha... siispä kalakeitto oli menneen viikon erikoismenekki!

    KARSASTUS ei ole naurun asia tosiaankaan, mutta vittu kun se vaan naurattaan Ja PRANIKSEN kuvaus tekoripsillä korostuetusta karsastuksesta.... mahaan kuulkaa sattuu, kun mielikuvitus tekee "putous"-hahmoja! SULLA on sitte tiedossa yhdeksän kuukauden ajan iloisia neukkureissuja! ja peeäs.. isojen lasten täti on oikeasti neuvolan täti ja karsastaa kunnolla. Toinen silmä vaeltelee ihan omiaan. On sitä koitettu leikata useaan otteeseen, mutta on niin itsepäinen silmä ettei ole onnistunut. Välillä se itekin nauroi, että asiakkaat on hämillään ja koittaa olla hymyilemättä..että siitä se huomaa, jos silmä karkaa omille teilleen kesken haastattelun. Silmän pako....

    ... noh... OISKO PITTAHOSU ollut alunperin PILTTISOSE? minusta on kehittynyt taaperokielen tulkki!?!? Ihana sana taas... Sellainen sana joka täytyy varastoida! Venla eilen nauratti meitä makeasti, kun tivasin siltä että "tiedätkö mitä tarkoittaa huominen päivä..?" Kysyin pariin otteeseen, ja tuo vastaa leikkien lomasta kulmia kohottamalla että "Mitä ite?"
    Sitte isi komentaa ruokapöydässä, että pitää ainakin kolme kanapalaa syödää, jos aikoo saada jälkiruokaa..tuo penska siihen huokaa RASKAASTI, että "no OKEI sitten!"  Sit tää mielikuvitus mangneetti piirtelee lyijykynällä suuria kaaria paperille ja kertoo, että "katsokaa, tässä on muumilaakson talvi!" .... ja aamulla pihisee sängyssään, että "on pakko herätä, KOSKA silmät ei pysy kiinni!" Mä olen niin lumoissani tuo penskan mielikuvituksesta ja hullunkurisista oivalluksista! Äitin oma tyttö!


    RUSINOITA lattialla vieretysten! RETKI keittiön lattialle... mukavaa! Voin kuvitella suloisen tilanteen! Ja kissa siihen jalkoihin kiehnäämään!

    ...nyt muisti pätkii ja koneen hiiri muuttui ärsyttävän villiksi... palataan taas!
  15. Pranametri Sanaisen arkkunsa ammentaja

    Kiitos Maarinen ja muut myötätunnosta neuvolatädin kohtaamiseen. Silmänpako! Tuosta nimenomaisesta syystä ei minun mieheni sitten tule mukaan neuvolaan tämän vauvan kohdalla. Sitä naurattaa niin helposti ja sydämen pohjasta, vaikkei pahalla nauraisikaan. Kyllä, haastava tilanne :D En tiedä auttaisiko, jos henkilö itse ottaisi puheeksi niin ei tarvitsisi niin keskisttyä siihen ettei muka välitä tai huomaa. Mies oli joskus töissä kohdannut uuden työkaverin ja kohdatessa kysäissyt että säkö nyt oot se konemies. "Tästä huolimatta", oli mies todennut villisti seikkailevien silmiensä kanssa. Se tilanne oli lauennut siihen.

    Ja Sannan saatava :D:D hahhhahaaaa. Unohdin ihastella sinun juhlamenyytäsi, kun oli se aika. Nyt kun ei itselle maistu juuri mikään, oli kiva kuvitella että joku syö noita kaikkia ja halulla!

    Nuo lastenne sanonnat ja omat sanat ovat kerrassaan ihania! Ipittiitä unohdin jo aikaa sitten naureskella. Myös Venlan sanavalmius viehättää, odottakaas vaan mitä se vielä suustaan päästää ja missä! Pittahosu on mahtava kanssa :D
    Valolla on joitain sanoja, joita ei suostu vaihtamaan oikeisiin. Makaroni on "äpitöö". Kokeilin sitä jo tavatakin pöydässä: ma-ka-ro-ni, poika vastaa ä-pi-töö. Ja enempi tulee koko ajan niitä meidän aikuisten tokaisuja tyyliin: Päätä tyynyyn! Pestääs se perse kans (mies sanonut iltapesulla ja Valo hokee nyt "peese, peese"). Valo on ihan käsittämättömän kiinnostunut isänsä anatomiasta ja kun tämä menee pissalle, on pienet kätöset leipomassa pakaroita :D Peppu, peppu vaan hokee iloisena, koittaen samalla kurkottaa kättä jalkojen välistä etupuolelle, "piippi". Kauhea hohotus kuuluu vessasta usein. Kerran oli kylmä sormi koittanut tunkea kankkujen väliin... No joo, nämä on näitä.

    Ruokajuttuja. Näistä kommenteistanne päätellen voitanee päätellä, että kuuluu ikään päättää myös mitä syö ja milloin. Ainakin yrittää sitä. Hedelmiä syömättömälle Takun kullanmurulle voisin ehdottaa kokeiltavaksi smoothieta (mehua, jugurttia, hedelmiä/marjoja) tai vain soseeksi jugurtin kanssa. Sillä meillä lähti menemään ja nyt maistuu kun laittaa puurolautasen pohjalle ja saa sieltä itse etsiä missä ne mustikat on. "kukkuupuuroa", tyyliin kukkuu, missä ne herkut on? Minun ongelmani Valon syömisessä ei liene niitä hankalimpia, mutta jos aterialla on keitettyä parsaa, ei tuo söisi muuta. Parsat menee, mutta eihän se ihan riitä.

    Näin tänään, kerran yrjötty ja muuten vain podettu. Np-ultraan tulee viikon sisällä aika, ei tarvi itse soitella. Siihen taitaa olla jotain 3-4 viikkoa aikaa.
    Olette te ihanaa sakkia! Näkemiin taas.
  16. starletti Sanaisen arkkunsa ammentaja

    Aamulla klo 5:08 naukaisi kissa että RUOKAA ja ULOS. Kävin palvelemassa pojun ulos ja ajattelin nukkua vielä oikein ihanassa mykkyrässä peiton lämmössä. Nuorin kissa (8v) rapisteli jollain tytön lelulla, minä nipistin silmiä kiinni. Mies rupes kuorsaamaan, yritin sulkea korvani. Klo 5:47 luovutin, sillä minäkin olen huomannut sen, että on noustava, koska silmät eivät pysy kiinni ja korvat kuulevat kaiken. Että kyllä ne lapset on viisaita jo ihan pieninäkin...

    Tuossa Praniksen anatomiakohdassa oli pakko puristaa silmät ja suu ja korvat kiinni etten pyrskähtäisi tässä hiljaisessa talossa. Nyt se siis alkaa muuallakin. Meillä kun on nyt käytössä vain yksi vessa (mies ennen linnottautui omaan vessaansa lukkojen taakse), niin ovet on ruvennu pysymään auki. Tyttö käy siellä molempien mukana ja on kovin tiedonhaluinen. Mietinkin missä ja milloin rupee menemään se yksityisyyden raja. Tyttö käy usein kurkkaamassa pönttöön minun siellä käydessäni, antaa minulle vessapaperia (aivan kuin roolit olisivat vaihtuneet), joskus yrittää tunkea sen pönttöön jo ennen kuin olen ehtinyt ottaa sen käteeni. Minun pakaroitani taputtelee ja isänsä jalkoväliä on joskus käynyt nykäisemässä. Ehkäpä tuo mielenkiinto laantuu joskus.

    Tuosta syömisestä vielä. Tyttö syö pääasiassa kaiken itse sormin (joskus haarukalla), puuro ja rahka lusikalla jos ei ole näkyvissä isoja sattumia. Välillä haluaisin syöttää häntä, mutta vastauksena on aina ITE. Luulisi, että nyt minäkin voin syödä oman ruokani samaan aikaan vaan eipä ole sen aika vielä. Siinä istun vieressä paperin kanssa ja vahdin maitolasin (tai teemukini) käyttöä. Pyttipannukokeilu päättyi lyhyeen, taisi olla liian suolaista tytön makuun. Eilen paistoin kalapuikon. Tyttö nappasi sen suuhunsa ja pullautti heti pois. Ehkäpä rapea kuori yllätti. Selitin, mitä ruokaa hänellä oli (tämä on lasten herkkua!) ja hän kuori puikon ja söi kalan ja kuoren erikseen. Voihan sen niinkin tehdä.

    Syömisessä kun ollaan niin isoa olevinaan, niin ulkona on toisin. Kun tyttö kaatuu, kuuluu "Vauva kaatu, yhyy...äiti anna käti". Rupee jos välillä hermostuttamaan, mut kun sen ääni on niiiiin surkea ja pakkohan se on mennä nostamaan seisaalleen. Oon välillä sanonut että vaikeissa paikoissa voi kontata, mut sit iskee taas se iso tyttö ja seisaalleen on päästävä. Mies tossa intoili niitä suksia. Yritin vaan toppuutella että jos kuitenkin vasta ens vuonna, kun tyttö pysyis jaloillaankin tukevammin. Huomaa kyllä, että hän ei oo viettänyt tytön kanssa paljoo aikaa ulkona. Tyttö puhkoo vielä silmänsä, jos rupee kaatuilemaan tahallaan. Maarinen, jokos teillä on ne sukset?

     
  17. maarinen Sukkela juttelija

    Sunnuntain rauhaa väelle!

    joopa joo... tuollain Starletin tapaan herääminen on kidutusta! Just kun luulee, että se uni taas tulee ja ulkona on vielä hämärää... sitte se ukko alkaa kuorsauksen. Ja omaan päähän alkaa hiljalleen hiipimään ajatuksia eikä ne silmät lopulta pysy kiinni. Mun on joskus pakko tehdä työtä kovasti, että vaihtaisin ärtymyksen johonkin seesteiseen, onnelliseen aamutunnelmaan....

    KALAPUIKOT syödään meilläkin niin, että korkealta jakkaralta ilmoitetaan, että KUORET POIS! Eilen mies frittasi possua ja kanaa. Oikeen innolla tarjoili perheelleen herkkuruokaa, niin pikkuihme ilmoittaa taas, että KUORET POIS! ei siinä oikeen auta muu kuin huokaista ja alkaa kuorimaan, että toiselle maistuis!

    aAMUPUURO popsitiin tänään youtuben ja BINGUN tahtiin. Voi veljet! eka kerta puoleen vuoteen kun sain vaivihkaa SYÖTTÄÄ ja lautanen meni tyhjäksi..... Nytpä meinaa tulla kiusaus langeta samaan ansaan uudelleen. Mutta ihana tietää, että lapen vatsassa on täänän puuroa, masikkahilloa, maitoa, kahdeksan kurkkuviipaletta ja kolme kuningatarvohvelia!

    VESSATOUHUT/YKSITYISYYS
    Joopa joo! Nyt olemme siirtyneet siihen vaiheeseen, että aikuinen saa laittaa oven kiinni paskomispuuhien tai tampoonin vaihdon ajaksi. Rupesi ne pienet tapittavat silmät häiritsemään. Nyt se sitten seisoo siinä oven takan vahdissa. Koputtelee oveen ja huutleee, että " mitä kuuluu? Mitä sä puuhaat? Soo soo, ei saa tulla!" Mua se huvittaa, mutta mies uhkaa rakentaa itselleen kuusen juureen rinteeseen, ulkohuusin!!! Valaistun, lämmitetyn...stereoilla. Soittais siellä varmaan sitä paskamusiikkia!

    SUKSET eivät ole vielä saapuneet. Kummisedällä on sitä ajomatkaa 50 kilsaa ja pää täynnä häähumua. Kutsuttiin ne parin viikonpäästä yökylään, että josko sitten! Laitan heti kuvaa.. toivottavasti niitä ipanoiden suksipaketteja vielä jostain löytyy!

    ANATOMIASTA
    Muistan kun meillä päiväkodissa (kun olen semmoisenki uran kerennyt tehdä) oli kerran eräs pikkutyttö.Kolmen vanha. Oli käyny poikkeuksellisesti isänsä kanssa saunassa. Ja saunan jälkeen itki äidilleen kauhuissaan, että ei halua että hänellekin kasvaa samalainen KRAVATTI pyllyyn kuin isillä!  .... uuuuuu... Ulvotaan taas! Naurusta, naaras-sudet!

    moi, moi.. talvenriemuja tähän päivään kaikille!
  18. Pranametri Sanaisen arkkunsa ammentaja

    Kravatti pyllyyn :D eikä, mahtava itkun aihe!

    Kai tuota ovea on alettava välillä laittamaan kiinni vessailun ajaksi. Sitä vaan ajatteli että oppiipahan sitten katsomalla.

    Vauvailua, jota starletin neitokainen harrastaa, on myös meillä joissain asioissa. Syöminen on se rasittavin, kun ei meinaa itse sada mitään suuhunsa ja sitten pistää vastaan kun minä tarjoan, aargh. Ulkona Valo usein myös haluaa että käyn auttamassa ylös, jos menee nurin, mitä harvoin onneksi sattuu, sen verran varovainen poika on kyseessä.

    Kuorsaamiseen herääminen on tosi harmillista. Nyt vielä mies ei enää saanut unta, kun sitä tökkäsin ja heräsi kiukkuisena Valon kanssa minun jatkaessa uniani vielä. Täytyy koittaa vaikka siirtyä sohvalle seuraavalla kerralla. Kun tarpeeksi aamusta herää, ei se uni enää hevillä takaisin tule. Vaikka kuinka varaisin banaanin yöpöydälle odottamaan tankkausta varten.

    Nyt on mentävä ottamaan pienet torkut, että jaksaa valvoa vaaleja edes vähän aikaa.

    Omia sanoja vielä. Valon mielestä s-market on abb-kauppa, jostain syystä. Nyt kuunneltuaan Elvistä ,ja huomattuaan että se Elvis sanoo BEIBE, on kaupasta tullut aibeibe-kauppa.

    Ulvomisiin!
  19. Amppunen Hyväntuulinen höpöttäjä

    Heippa mamit!

    Pranalle ensinnäkin onnittelut odotuksesta ja jaksamista! Ihana uutinen! <3

    Sanna, on kyllä komiat mitat teidän pojalla. Elä ystävä niistä stressaa, poika on terve ja on saanut ruokaa tarpeeksi, se on hyvä asia että maittaa! Liikkuminen lisääntyy vielä koko ajan, kohta kun kesällä luuhuatte puistossa ja ulkona niin paino voi taas jäädä pituuskasvusta jälkeen. Ja onhan se selvä kun vanhempia katsoo niin miten poika voisi olla se puiston pienin rääpäle. Kuten meillä. Tosin meidän poika on aika hoikkeliini nyt tällä erää, 14,4kg ja pituus on NOIN 90 senttiä kun poika ei antanut pituutta mitata......... Oli alkuviikon sairaalassa (flunssasta ihan sikatukossa!!!) niin ei paljon perjantaina neuvolassa temppuja tehty. Sairaalassa oli imetty räkää väkipakolla ym.... Nyt alkaa heppu olla terve. Luojan kiitos. Neiti selvisi perusflunssalla.

    Nokkamuki. Mä oon niin pihalla nokkamukeista ja tuteista ja monista lastenhoidon helpottajista.... Meidän lapset ei ole niistä piitanneet ja en ole osannut oikeanlaisia ostaa ja tarjota oikeaan aikaan. Mutta niin ne ovat saaneet juotua ;) Likallekin olen antanut jo kuukausia vedet ruuan kanssa lasista ja monen kastuneen bodyn jälkeen se juo jo kuin vanha tekijä. Hän on 10kk nyt. Poika juo myös maidot lasista, yhdellä kädellä. Ja on tosi tarkka itse siitä että lasi ei ole liian lähellä pöydän reunaa, huolehtii lasin aina sille puolelle missä ei ole lusikkakäsi. Liikuttavaa tuhertamista ruokapöydässä <3 Eli ruokapöydässä sujuu erinomaisesti, jätetään esim. se pottakeskustelu väliin niin saa tuntea onnistumisen iloa lapsensa kanssa ::DD
    .....Eli siis poika on tänä vuonna yhden kerran sanonut PISSA ja mennyt potalle ja tehnyt pissan pottaan. Yhden kerran yli vuoteen. Muuten istutaan potalla ehkä kerran kahdesti päivällä JOSSAIN välissä ja luetaan kirjaa. Noustaan ja puetaan vaippa ja sitten tehdään tarpeet sinne. Täällä äiti pieni yrittää muistaa tuon yhden taivaallisen ihanan oma-aloitteisen pissakerran ja ehkä kesällä sitten seuraavan kerran....... Ehkä.

    Täällä muuten lempparisanoja täällä, tänne, tonne, tohon, ei täällä, tämä ja useimmat lauseet pyörii näiden sanojen ympärillä. En tiedä miksi ne on niin lemppareita. :) Ja usein kuuluu myös (koko ajan) Vauva ei ottaa, vauva ei tule, vauva nappaaaa! ;) Vauva ei kiiiijja (kirja) ottaa -on meidän miehen pisin virke. Eli harjoitellaan harjoitellaan sitä puhumistakin kaikessa rauhassa. Kaikista suloisinta äidille on pojan suusta tytön nimi Alisssa. Nimi on siis Alisa mutta poika niin suloisesti sihauttaa sen ässän. "Alisssa, tääänne!!!"

    Nyt pikkumies ulos äkkiä kun pikkuvauva nukkuu terassilla. Heippuli!!! <3
  20. maarinen Sukkela juttelija

    Erityisen hienoa maanantai-päivää! Arvatkaa missä me ollaan? Noh? Me ollaan Kouvolassa! jeeee.... Meidän pieni perhe reissussa! Lähettiin illalla tuomaan Mimosaa kotiinsa ja pakattiin itelle yöpaidat ja hammasharjat matkalaukkuun mukaan! didiid!

    Venla pieni oli ihan täpinöissään illalla kun petejä laiteltiin! Supisi vielä pimeässä (katulamppujen kajastuksessa) että "täällä mimosan kodissa on mukavaa!" Siihen se sitten nukahti isin ja äitin tiukkaan välin, kahden tyynyn kainaloon kapeassa vuoteessa! Mimosa lähti aamulla seiskan jälkeen hopeaa valamaan ja me jäätiin tänne "tähtihotelliin" loikoilemaan.

    Mitäs täällä on ollut puheena? NOKKAMUKIT, VAUVAILUT ja OMATSANAT.
    Ensiksi mainittu tuli yhtenä yönä sängynviereen. Tytöllä oli mukams jano ja en siinä keskellä yötä keittiössä mitään muuta keksinyt. IKINÄ se ei ole siitä oikeasti juonut, mutta nyt monkuu "vauvanmukiin" vettä sänkyyn. hööh. Olis pitäny pistää piiloon  koko kippo jo aikoja sitten. Toisaalta, ehkäpä sen pitää vielä saada hiukan  kokoea "vauvailuja".

    Ja sitten niistä varsinaisista VAUVALUISTA. Voi että... Taas olen saanut syöttä meidän pientä "vauvaa" lusikalla. Ja tuo "nosta ylös, en pääse.." inahdus on kuultu pihalla pariinotteeseen! Huvittavaa! Tänä aamuna tossa aamiaisen syöttöpuuhissa kehuin, miten ihanaa on kun meillä on tuommoinen ISOPIENI TYTTÖ! Venla siihen itse taputtelee vatsaansa ja selittä nyökkäillen, että "niin... minä en enää ole vauva!"

    Tuommosia hienoja OMIASANOJA en muista mitä meillä olis ollu... Paremminkin noita sanayhteys tokaisuja. Ja sanojen "uudelleen käyttöä". Kun sillä tuli röyhtäys niin se säpsähti ja sanoi ja vastasi "mikä tuo oli? Se oli kurnutus!"

    Niin.. ja pitänyt sanoa pariin kertaan. Meillä odotetaan! Ja synnytetään! pitkin päivää. Paidan helman alta pullahtaa milloin mitäkin. Ensin syntyi oikeita vauvanukkeja. Niille huudeltiin puseron läpi, että jokos sinä vauva olet valimis? tule syliin? Huuuuuupssss! Ja sitten halittiin ja suukoteltiin. Nyt paras mikä on putkahtanut, on paistinpannu! Hups! syntymän ihmettä kerrakseen ja vähän toiseenkin kertaan.

    Nonii.. pitäsköhän tämäm "lomalaisen" mennä penkomaan matkalaukkua ja etsiä jotain päivä pukeutumiseen kuuluvaa vaatetusta. ... Palataan!