Tammikuisten tuumailut

:Heartpink:HeartpinkItse pelkään juuri tuota, että nt ultrassa ei löydetä enää sykettä.. :sad001 ehkä siksi, kun omat oireet olleet niin vähäiset koko alkuraskauden ajan ja nyt kun nekin pienet ovat alkaneet helpottaa niin tulee pakostakin sellainen oli ettei kaikki ole hyvin. En jotenkin kehtaa soitella neuvolaan tai minnekkään kun ei ole selviä keskenmenoon liittyviä oireitakaan, mutta henkisesti olen ihan sekaisin :D juhannuksen jälkeen nt ultra niin ehkä sinnittelen sinne asti vaan. Tsemppiä kaikille! :Heartpink
Tiedän, että kotidoppler ei tuo onnea ja autuutta, mutta sillä voisi yrittää kuunnella sykkeitä. Toki joskus istukka voi olla edessä tai vauva majailla alhaalla, jolloin sykkeitä ei välttämättä saisi kuuluviin, vaikka kaikki olisikin hyvin. Itselleni kotidoppler on ollut pelastus. Kuuntelen vauvan sykkeet joitain kertoja viikossa, kun pelko vauvan menetyksestä kasvaa liian suureksi. Onneksi teillä on ultra pian, viimeistään silloin pääset katsomaan pikkuisen tilanteen :Heartred

Ja jos tämä yhtään lohduttaa, niin minun äidillä ei ollut koskaan mitään perinteisiä raskausoireita. Hän ei edelleenkään voi käsittää, miten paha olo itselläni joskus on, kun hänellä ei pahoinvointia ollut ikinä :) hänellä kuulemma ensimmäiset oireet tulivat vasta viimeisellä kolmanneksella, kun selkää alkoi särkeä :laughing002
 
Täällä sen verran uutisia että eka neuvola takana. Järkyttävä pahoinvointi jatkuu, ja alkaa olla tosissaan vaikea sitä kestää. Lisäksi kävi ilmi että verenpaine oli luokkaa 84/60, ja sen kyllä huomaa. Oliko teillä jollain pahin pahoinvointi jo takana? Koska se alkoi hellittää? Alkaa olla aika apea fiilis kun ei jaksa tehdä mitään, ja hoidettavat asiat kerääntyy.
Tsemppiä muille pahoinvoiville, ja toki kaikille ylipäätään :Heartred
 
Emel, voi kurjuus, jos olo on aina vaan huono :sorry: useinhan sanotaan, että pahoinvointi helpottaa toisella kolmanneksella, pahimmillaan taitaa olla yleisin rv 10-12, jos (jotain) artikkelia oli uskominen. Mitkä viikot Emel sulla olikaan menossa?
 
Moi kaikille,

täällä myös ollut pahoinvointi niin musertavaa, että ei ole juurikaan mitään muuta pystynyt kuin hämärässä makaamaan paikoillaan. Saikulla olin viikon ja sitten jatkoin lomana. Aika synkänsävyinen loma ollut kyllä. Joku sanoi että alkaa olla vaikea kestää oloa ja allekirjoitan saman. Kun ei pysty edes lukemaan tai katsomaan telkkua, maata vaan.

Ja makaamisesta mulla suiveentui vatsa niin että tavara ei liiku enää kuin yläkautta. Alkaa olla sellaista kärsimystä tämä oleminen, että vaikea juuri nyt löytää enää mistään mitään positiivisia ajatuksia :sorry: Kamalia ajatuksia. Mietin jo onko tämä koko homma hirveä virhe ja ylittää omat voimavarat... Vanhemmat lapset ulkoistin hetkeksi mummolaan ettei niiden tarvii tätä katsella. Mies on helisemässä kun synkistelen. Tuntuu vaan etten tunne tai ajattele enää ollenkaan, olen pelkkää pahoinvointia ja kitumista. Huh...

Ihan pientä toivoa on viimeisten parin päivän aikana ollut havaittavissa, sellaisia lyhyitä hetkiä jolloin pystyy hetken toimimaan. Aivan mahtavaa kun saa hallittua elämäänsä ja oksennusrefleksiään sen verran että saa omin pikku kätösin tehtyä voileivän :grin Tai jaksaa vartin istua ulkona varjossa. Saa tehtyä jonkun pienen jutun mitä on sängynpohjalta tuskaillut että sekin pitäisi hoitaa.

Ja sitten tietysti tulee se epäilys, että miksi tämä helpottaisi jo nyt:rolleyes: Mulla viikkoja vasta 8+5 eikä se ennen ole vielä tässä helpannut...

Voimia ja halauksia teille kaikille :Heartred, erityiset tsempit muille oksentajille!!
 
Onpa rajua pahoinvointia porukalla :hungover: tsemppiä noihin oloihin ja vaikeisiin ajatuksiin.

Itse elän vain odottaen lomaa ja sen kyllä huomaa.. en jaksa käydä missään tai pitää yhteyttä ihmisiin. Juuri ja juuri jaksan kotia hoitaa ja sen pitäisi olla juhannukseksi kunnossa kun tulee vieraita! :banghead:

Perheen flunssa alkaa helpottaa ja saisin kenties lapsen hoitoon niin ehkä riittäisi energiaa johonkin muuhunkin kuin asioiden vatvomiseen.
 
:Heartpink:HeartpinkItse pelkään juuri tuota, että nt ultrassa ei löydetä enää sykettä.. :sad001 ehkä siksi, kun omat oireet olleet niin vähäiset koko alkuraskauden ajan ja nyt kun nekin pienet ovat alkaneet helpottaa niin tulee pakostakin sellainen oli ettei kaikki ole hyvin. En jotenkin kehtaa soitella neuvolaan tai minnekkään kun ei ole selviä keskenmenoon liittyviä oireitakaan, mutta henkisesti olen ihan sekaisin :D juhannuksen jälkeen nt ultra niin ehkä sinnittelen sinne asti vaan. Tsemppiä kaikille! :Heartpink

Annisofia, mullakin on ollut aika lieväoireinen raskaus näin lopulta, lähinnä etovaa oloa ja väsymystä + huimausta, ja siis mun etova olo on todella pientä verrattuna heihin, jotka oksentavat tai eivät pysty juurikaan mitään syömään. Ja olen kaksi kertaa käynyt varhaisultrassa ja kaikki on ollut hyvin :) Mulla tuli myös rv 6+3 aikoihin epämääräistä turhuttelua, jonka syy ei koskaan kuitekaan selvinnyt, ei ollut tullut kohdusta eikä lopulta ollut mikään tulehdus tms.

Tsemppiä ja mielenrauhaa siis sinulle, oireettomuus ei ole huono asia. Ja sekin on myös ihan normaalia, että oireet vaihtelevat, olen senkin myös itse tullut huomanneeksi :) Esim. yhtenä päivänä rinnat olivat kipeät ja seuraavana päivänä ei niin mitään, ja rinnatkin tuntuivat paljon platkummilta (tämä myös ihan rv 6 alussa).
 
Emel ja Lisel, kovasti voimia teille + muille pahoinvoiville! Tuntuu kyllä niin kurjalta ja epäreilulta, kun joillekin oireet tulevat kaikista pahimmilla voimilla :sorry: Yrittäkää olla itsellenne mahdollisimman armollisia, mäkin olen välillä aika väsynyt ja päätin, että olkoon koti kuinka pommin näköinen, kyllä sitä ehtii myöhemminkin siivota. Ja sitten kun tulee energisempi olo, koitan aina hyödyntää sen jonain pieninä kotihommina.
 
Emel, voi kurjuus, jos olo on aina vaan huono :sorry: useinhan sanotaan, että pahoinvointi helpottaa toisella kolmanneksella, pahimmillaan taitaa olla yleisin rv 10-12, jos (jotain) artikkelia oli uskominen. Mitkä viikot Emel sulla olikaan menossa?
Joo, on tämä ollut aikamoista, ja toisaalta tulee hirveä syyllisyys että ei saisi valittaa kuhan pahoinvoinnin syyllä on kaikki hyvin. Tänään kun on ollut vähän parempi, kuten jostain syystä kaikkina viikonloppuina on hiukan ollut, tulee taaas huoli että onhan kaikki ok. Täällä on 10. viikko menossa, ja kovasti toivon että ite saisi kuulua niihin jolla se parin viikon päästä alkaisi hellittää. Kiitos tsempistä ja tsemppiä kaikille :Heartred
 
Moi kaikille,

täällä myös ollut pahoinvointi niin musertavaa, että ei ole juurikaan mitään muuta pystynyt kuin hämärässä makaamaan paikoillaan. Saikulla olin viikon ja sitten jatkoin lomana. Aika synkänsävyinen loma ollut kyllä. Joku sanoi että alkaa olla vaikea kestää oloa ja allekirjoitan saman. Kun ei pysty edes lukemaan tai katsomaan telkkua, maata vaan.

Ja makaamisesta mulla suiveentui vatsa niin että tavara ei liiku enää kuin yläkautta. Alkaa olla sellaista kärsimystä tämä oleminen, että vaikea juuri nyt löytää enää mistään mitään positiivisia ajatuksia :sorry: Kamalia ajatuksia. Mietin jo onko tämä koko homma hirveä virhe ja ylittää omat voimavarat... Vanhemmat lapset ulkoistin hetkeksi mummolaan ettei niiden tarvii tätä katsella. Mies on helisemässä kun synkistelen. Tuntuu vaan etten tunne tai ajattele enää ollenkaan, olen pelkkää pahoinvointia ja kitumista. Huh...

Ihan pientä toivoa on viimeisten parin päivän aikana ollut havaittavissa, sellaisia lyhyitä hetkiä jolloin pystyy hetken toimimaan. Aivan mahtavaa kun saa hallittua elämäänsä ja oksennusrefleksiään sen verran että saa omin pikku kätösin tehtyä voileivän :grin Tai jaksaa vartin istua ulkona varjossa. Saa tehtyä jonkun pienen jutun mitä on sängynpohjalta tuskaillut että sekin pitäisi hoitaa.

Ja sitten tietysti tulee se epäilys, että miksi tämä helpottaisi jo nyt:rolleyes: Mulla viikkoja vasta 8+5 eikä se ennen ole vielä tässä helpannut...

Voimia ja halauksia teille kaikille :Heartred, erityiset tsempit muille oksentajille!!
Lisel, kuulostaa tosi kurjalta toi sun olo myös. Samaan aikaan, jos yhtään lohduttaa, tuntuu lohdulliselta lukea että joku käy ihan saman kuuloisia oloja ja fiiliksiä läpi. Täällä ihan sama, synkkiä ajatuksia, ajattelu ikäänkuin kapenee tosi suppeaksi, sitä yrittää vaan olla. Tulee psyykkisestikin heiveröinen olo kun toimintakyky ja sietokyky on ihan nollissa, ja koko olemassaolo on enimmäkseen pelkkää sietämätöntä oloa. Sama juttu vatsan kanssa, mikä lisää ikävästi huonoa oloa.
Toivon että jaksat sinnitellä siellä! Tämä helpottaa varmasti kunhan vielä tovin jaksetaan :Heartred
 
Moi kaikille,

täällä myös ollut pahoinvointi niin musertavaa, että ei ole juurikaan mitään muuta pystynyt kuin hämärässä makaamaan paikoillaan. Saikulla olin viikon ja sitten jatkoin lomana. Aika synkänsävyinen loma ollut kyllä. Joku sanoi että alkaa olla vaikea kestää oloa ja allekirjoitan saman. Kun ei pysty edes lukemaan tai katsomaan telkkua, maata vaan.

Ja makaamisesta mulla suiveentui vatsa niin että tavara ei liiku enää kuin yläkautta. Alkaa olla sellaista kärsimystä tämä oleminen, että vaikea juuri nyt löytää enää mistään mitään positiivisia ajatuksia :sorry: Kamalia ajatuksia. Mietin jo onko tämä koko homma hirveä virhe ja ylittää omat voimavarat... Vanhemmat lapset ulkoistin hetkeksi mummolaan ettei niiden tarvii tätä katsella. Mies on helisemässä kun synkistelen. Tuntuu vaan etten tunne tai ajattele enää ollenkaan, olen pelkkää pahoinvointia ja kitumista. Huh...

Ihan pientä toivoa on viimeisten parin päivän aikana ollut havaittavissa, sellaisia lyhyitä hetkiä jolloin pystyy hetken toimimaan. Aivan mahtavaa kun saa hallittua elämäänsä ja oksennusrefleksiään sen verran että saa omin pikku kätösin tehtyä voileivän :grin Tai jaksaa vartin istua ulkona varjossa. Saa tehtyä jonkun pienen jutun mitä on sängynpohjalta tuskaillut että sekin pitäisi hoitaa.

Ja sitten tietysti tulee se epäilys, että miksi tämä helpottaisi jo nyt:rolleyes: Mulla viikkoja vasta 8+5 eikä se ennen ole vielä tässä helpannut...

Voimia ja halauksia teille kaikille :Heartred, erityiset tsempit muille oksentajille!!


Voi Lisel! Kovasti tsemppiä sinulle! Kyllä me tästä pahoinvoinnista yli päästään! :Heartred

Minulle kirjoitti lääkäri vielä toiset kaksi viikkoa saikkua, kun edelleenkään en pysty muuta kuin makaamaan sängyssä. Minä siis makoilen myös pimeässä makkarissa päivät pitkät!
Mulla on myös ollut välillä aika synkkiä ajatuksia ja mietin, että miten tämmöstä oloa pitää jaksaa ja kuinka kauan tämä kestää. Parempina hetkinä sitä sitten taas ajattelee ihan eritavalla!

Minulla on myös kunnianhimoinen tavoite, että joka ilta pääsisin puutarhaan käppäilemään tai istumaan penkille siksi aikaa, kun mieheni kastelee kasvimaan. No, voin sanoa, että ei ole joka ilta onnistunut!

ikävää, kun monilla on niin lamaannuttava tämä huono olo ja paljon oksentelua. Toisaalta taas mukava lukea ja ymmärtää, ettei ole yksin tämän asian kanssa. :Heartpink
 
Heippa!

Minulla on la helmikuun alussa, mutta huomasin täällä itseänikin koskettavan keskustelun pahoinvoinnista.

Olen reilun viikon seilannut ämpärin kanssa sängyn ja sohvan väliä. Olen oksentanut kunnolla oikeastaan vain kerran, mutta mikäli olen pystyssä, on se jatkuvaa kakomista ja olo heikkenee heti. En saa ruokaa alas, koska oksennusrefleksi pukkaa päälle. Sen vuoksi en meinaa kestää pystyssä, koska energiaa ei ole.

Tsemppiä teille, jotka jatkuvasta oksentelusta kärsitte! En edes osaa kuvitella, kuinka huono olo teillä on, kun itse olen ilman oksenteluakin aivan loppu tähän oloon.

Jaan myös kokemuksen siitä, kuinka ajatukset eivät ole kovin positiivisia. Ulkona mitä ihanin kesä, mutta en pysty siitä nauttimaan. Se ei varsinaisesti nostata mielialaa yhtää.

Yritetään jaksaa. :Heartred
 
Hei! Löysin itseni vasta nyt tänne foorumille, nyt 10+4!

Alkuraskaus mennyt todella rankasti, vaikka pahoinvointi on ollut suht lievää, mutta väsymys ollut aivan musertavaa. Lisäksi stressiä aiheuttanut uusi työ ja muutto sen perässä. Muutto sattuu samoille viikoille kuin Np-ultra ja nyt tapellaan kahden paikkakunnan neuvoloiden sen kanssa missä ultraan, kun labrat otettu entisellä kotipaikalla.
 
Hei,
Oon ollut taustalla tähän asti. Tänään oli ultra. Sieltä löytyi yksi pieni ❤️ Ja 2 ruskuaispussia. Onnellinen tietysti, että yhdellä on kaikki hyvin mutta kuitenkin jotenkin ihmeellinen fiilis näistä kahdesta muusta alusta jotka ei sitten lähteneetkään kasvamaan.
 
Hei! Löysin itseni vasta nyt tänne foorumille, nyt 10+4!

Alkuraskaus mennyt todella rankasti, vaikka pahoinvointi on ollut suht lievää, mutta väsymys ollut aivan musertavaa. Lisäksi stressiä aiheuttanut uusi työ ja muutto sen perässä. Muutto sattuu samoille viikoille kuin Np-ultra ja nyt tapellaan kahden paikkakunnan neuvoloiden sen kanssa missä ultraan, kun labrat otettu entisellä kotipaikalla.

Mä olen myös muuttamassa ja ultraa siirrettiin 5 päivää aikaisemmaksi kun olisi menkkojen mukaan ollut aika. Mutta uusix meen sitten uudella paikkakunnalla kun kaveri just sen 5päivää liian pieni ettei mittoja saatu otettua.
Ei ollut täällä eikä siellä uudella paikkakunnalla mitään ongelmaa tämän kanssa.
 
Tervetuloa joukkoon! :welcome

Minde, onko siis niin että olisit ihan eri sairaanhoitopiirin asiakas nyt muuton jälkeen? Toivottavasti sopu ultrauspaikasta löytyy pian :)
 
Joo, SHP vaihtuu muutossa. Tänään soitettu koko Helsinki läpi ja vihdoin alkaa tapahtumaan! Verikokeet piti ottaa uusiksi, koska ei jostain syystä kelvanneet maanantaina muualla otetut
 
Mä en ymmärrä miksei muualla otetut kelpaisi kun nehän näkyy kuitenkin kannassa kaikki. Minde123, missä päin sun neuvola on?
 
Uudet tammikuiset, tervetuloa :)

Minde, toivotaan että asia saa selveyden!

Kyfi, eli sinulla olisi ollut tulossa kolmoset? Onneksi yhdellä on kaikki hyvin, mutta olisin varmasti itsekin ollut ihmeissäni, jos olisin tiennyt että vauvan alkuja olisi ollut useampi.
 
Mä en ymmärrä miksei muualla otetut kelpaisi kun nehän näkyy kuitenkin kannassa kaikki. Minde123, missä päin sun neuvola on?

Ihan Helsingin yleisessä neuvola-neuvonnassa näin sanottiin, samaten sitten Jakomäen neuvolassa. Mutta nyt on varattu! Vähän meinaa olla tiukilla, ultra nyt siis 13+4:nailbiting:
 
Takaisin
Top