Tammikuisten tuumailut

Kajastus toikin aiheen esiin, oletteko jo miettineet joulunviettoa? Näin heinäkuussa vähän ehkä aikaista, mutta meillä jokavuotinen ongelma kumman perheen luo matkataan, mutta nyt taitaa valinta olla helppo ja pysytään kotona, koska en usko pystyväni matkustamaan tunteja autossa enää tuossa vaiheessa... Lisäksi joulupöydän perinteiset kylmät kalat on pannassa, joten ei tarvitse harmitella sitäkään
 
Kajastus, mahtavaa että pystytte tekemään itse :) Siinä varmasti säästää pitkän pennin. Me pystytään tekemään pientä ppintaremppaa ja pieniä poraushommia, mutta en tiedä saisimme esim. asennettua lattiaa itse. Toisaalta, eipä se joka on tämän lattian aikanaan asentanut, ole niin huolellista työtä tehnyt.

Jouluruoat uudessa keittiössä..kuulostaa hyvältä suunnitelmalta :thumleft

Minde123, luulen että ollaan joulu täällä omassa kodissa. Me tosin ollaan joka toinen joulu täällä vietettykin, ja nyt on myös kotijoulun vuoro näin kalenterinkin mukaan. Mutta voi olla, että jatkossa vietetään joulua kolmen paikan kierrolla, tämän kahden sijaan. Itseasiassa odotan joulua jo jollain tasolla, silloin on vielä kk laskettuun aikaan niin ehkä saattaa olla vielä jotenkin voimissaan laughing7 Ja mun suosikkijouluruoat on sellaisia, ettei niiden suhteen tainnut olla ruokarajoitteita. Hyvää punaviiniä kinkun + muiden ruokien oheen tulee ehkä vähän ikävä, samoin juustoja tulee ikävä. Mutta tulen kestämään sen :)
 
Onhan tämä helpottavaa kun ei tarvitse maksaa tekijälle ja voi omassa tahdissa laittaa. Lattiankin laitto on yllättävän helppoa, jos joku osaava vaan neuvoo :grin toki tulee niitä virheitäkin, varsinkin minulla...

Me mentiin ennen kans kierrolla kolmen paikan välillä joulut, kunnes miehellä meni hermo ja päätti, ettei enää. Siitä lähtien ollaan oltu kotona ja on ollu tavallaan ihanaa. Joulupäivä ja tapaninpäivä ollaan sitten sukuloitu.

Ja mitä tulee tulevaan jouluun, itse olen viikolla 39 sillon, joten olen miettinyt paljonkin. Toistaiseksi lopputulos on ollut apua :hilarious: Tykkään tehdä ruokaa ja panostan jouluisin aina ihan hulluna ruokaan, nyt pelottaa jos en jaksakaan laittaa. Mutta kotona ollaan silti, tuskin matkustaminenkaan enää huvittaa siinä vaiheessa.
 
Oli muuten pakko tsekata, millä viikolla olen jouluna ja se on silloin aattona 35+1 :grin

Kannattaa olla itselleen armollinen :cat: Me ollaan aiemmin haettu paikallisesta lounasravintolasta laatikot, salaatit (rosolli ja sienisalaatti) sekä lähiruokakinkku, joka on itse paistettu. Senkin saisi valmiiksi paistettuna :joyful: Varsinkin ne laatikot ovat aina olleet niin hyviä, että hyödynnän mieluusti ammattilaisen palveluita :) Joskus vähän ennen itsenäisyyspäivää ollaan tehty se tilaus ja haettu pari päivää ennen joulua.

Mutta vaikka hyödyntäisikin osittain valmiita ruokia, niin silti keittiössä riittää hulinaa. Mä tykkään leipoa, ja toki sitten kaikki vihersalaatit, riisipuurot jne. tehdään aina itse. Ja onhan se aatto varsinkin hetkistä. Tiskikone saa pyöriä useampaan otteeseen. Meitä on täällä ollut parhaimmillaan joulua viettämässä seitsemän henkilöä, eli ei siis ihan kaksistaan olla oltu :) Pari vuotta sitten kun odotettiin sukulaisten saapumista, oltiin pyydetty naapuri aamulla joulupuurolle ja sekin oli kiva hetki.

Ja onhan siinä oman kodin joulussa se oma, ihana tunnelmansa! Kun ollaan omassa kodissa oltu, niin ollaan aikaisintaan tapaninpäivänä lähdetty muualla käymään :) Joulupäivänä on monta kertaa ollut sen verran väsynyt, että on ollut mukava vaan huilia ja nauttia ruoista laiskan pulskeaan tahtiin :joyful:
 
Kyllä siinä joulussa tosiaan on tekemistä, vaikkei kaikkea tekisikään alusta loppuun. Mutta eiköhän sitä lähempänä sitten näe millanen vointi on :happy:
 
Mulla olo hiukan parantunut, viime viikonlopusta lähtien oksensin vielä neljänä päivänä peräkkäin, mutta nyt ei taas useempaan päivään. Ehkä ruokahalukin vähän parempi. Viimisen kuukauden aikana olin laihtunut pari kiloa.

Työt jatkui tällä viikolla loman jälkeen, ja aamuisin on kellon soidessa väsyttänyt niiin paljon. Motivaatio töiden suhteen on aika hukassa, mielelläni jäisin vaan jo kotiin :grin Odotan äitiyslomaa kuin kuuta nousevaa; etsisin muuten uutta työpaikkaa lähempää (työmatka 60 km), mutta nyt raskauden aikana ei tietenkään järkeä, kun on vakipaikka.

Meillä myös rempataan! Muutettiin miehen lapsuudenkotiin marraskuussa, vanha hirsitalo joka vaatii pintaremppaa ja vähän muutakin. Mies tekee itse kaiken minkä vaan pystyy/osaa. Talveen mennessä saadaan varmaan aika hyvälle mallille, siitä eteenpäin sitä mukaa kun ehtii ja jaksaa. Vauva tulee nukkumaan alkuun meidän makkarissa, joten lastenhuonetta ei ihan vielä tarvita :happy:
 
Ah! Joulu :Heartred ihanaa aikaa :Heartred
Minä kans pohdiskellut miten joulu tulee menemään. Laskettu 4. Tammikuuta ja edellinen vaaveli syntyi viikkoa ennen laskettua, olen jotenkin ajatellut että tämä vaaveli saattaisi syntyä siinä heti joulun pyhien jälkeen. Mulla ei anneta mennä yli, joten tiedän että käynnistys joka tapauksessa 4.1-22 jos ei aiemmin ole itsekseen lähtenyt tulemaan. Jännää! Kumman vuoden vauva tulee!

Mutta vielä tuosta joulunvietosta. Tykkään laittaa joulua kotiin, joten haluan myös viettää joulun omassa kodissani. Joululounas ollaan käyty syömässä minun siskon perheen luona vuoro jouluin, koska heillä on kiertävät joulut, joka toisen joulun ovat miehen perheen kanssa. Joten silloin kun ovat minun vanhempien kanssa, niin silloin ollaan käyty syömässä joululounas yhdessä (meillä sillä aikaa kotona kinkku muhii kiviuunissa ja aamulla haettu kuusi sulaa ja odottelee koristelua). Nyt tuleva joulu on (onneksi) sellainen että me ei reissata mihinkään (Nähdään siskon perheen kanssa ennen aattoa jossain kohtaa). Silloin kun sisko viettää joulua anoppilassaan, niin minun vanhemmat tulleet meille syömään ja saunomaan aattona. Miehen vanhempien luona kyläillään sitten aina tapaninpäivänä.

Joulu :Heartred :santa
& jokaisen omat perinteet :Heartred

Tulevana jouluna pitää ottaa sekin huomioon joulukotia koristellessa, että loppiaisena hyvin todennäköisesti on vauva jo maailmassa, joten loppiaissiivous pitäisi koittaa pitää ”kevyenä” :hilarious:
 
Nyt vasta sain aikaiseksi liittyä. Meillä odotetaan siis minulle numero kakkosta, ensimmäistä yhteistä. La 13.1. Np-ultrassa kaikki niin kuin pitikin ja seulatkin ok. Raskaus oli hervoton yllätys, käytössä oli kuparikierukka. Kierukka tuli itsestään ulos muutama päivä positiivisen raskaustestin jälkeen. Tätä on yhdessä lääkärien kanssa ihmetelty. Esikoista tehty kaikenlisäksi vuosikausia tuloksetta. Tarkoitus oli kyllä aloittaa yritys elokuussa muutenkin. Eli mielenkiintoista on ollut.

Kovasti epäilen että päästäisiin tammikuuhun asti. Esikoinen syntyi 37+1. Silloin jäin jo puolivälistä sairauslomalle supistusten takia. Siihen asti oksensin. Nytkin on oksennus lentänyt aika tiuhaan. On todella mieltäylentävää oksentaa roskikseen työpöydän alla. Viime viikonloppuna kävin myös päivystyksessä kun vessakäynnin yhteydessä tuli pöntöntäydeltä verta. Syytä ei löytynyt ja kaikki ok. Myös esikoisesta oli ylimääräisiä vuotoja. Mä olenkin kaikille sanonut, että kun on niitä ihmisiä jotka hehkuu ja on elämänsä kunnossa raskaana, niin mä en vaan ole niitä. Mua ei ole luotu olemaan raskaana. :grin

Kirjoitusripuli iski. Tsemppiä kaikille helteiden kanssa.
 
Ihana yllätys, päätti olla odottamatta yrittämisen alkuun :grin

On se kyllä kurjaa miten toisilla tulee toi oksentaminen ja paha olo noin vahvasti. Ite yökin muovipusseihin työmatkalla muutamaan otteeseen, mutta muuten oli vaan oksettava olo vuorokauden ympäri. Olis jännä tietää mikähän siihen vaikuttaa et voi olla niin ääripäästä voinnit eri ihmisillä. Toivottavasti sulla jää supistelut pois tällä kertaa :happy:

Tervetuloa mukaan!
 
Ihana kun olette täällä jutustelleet, kiva kuulla teidän kuulumisia ja mietteitä! :) Ja kaikille uusille minunkin puolesta moi ja tervetuloa!

Teillä on huima aikaperspektiivi kun moni on ajatuksissa käynyt jo joulussa! Itse olen viimeiset kuukaudet mennyt niin minuutti kerrallaan että kuulostaa ihan villiltä teidän jutut :grin Ensin oli 2kk sitä oksentamista pimeässä huoneessa ja sitten yksityisellä ultrassa säikäyteltiin että vauvalla on trisomia. Siitä alkoi piinaava tutkimusten ja tulosten odottelun kierre, joka tuntui hävittävän alleen koko tulevaisuuden.

Mutta taivaan kiitos tarkemmissa tutkimuksissa ei ainakaan vielä ole löytynyt mitään ja rv 14 ultrassa ei lopulta löydetty enää mitään poikkeavaa, melkein tunnin hermoja raastavan kaivamisen jälkeen.

Nyt olen sitten viikon verran yrittänyt uskaltaa luottaa tähän raskauteen ja siihen että se voi sujua ihan hyvinkin tästä eteenpäin. Hurjimpana tekona ostettiin yhdessä esikoisen kanssa vauvalle pari vaatetta, ja voi kun se tuntui ihanalta!:Heartred

Pahoinvointi ja jatkuva oksentaminen siis helpottanut, ruoka maistuu, painonlasku loppunut ja toivo palannut :) Toivottavasti alkaisi olla näin muillakin oksentajilla!!!! Pääsin palaamaan sairaslomalta töihinkin pari päivää sitten, mikä oli aivan ihanaa!

Migreeniä täälläkin, 15-24h kestää kohtaukset eikä mikään auta. Mutta kestän mielummin tätä kuin sitä jatkuvaa oksentamista!

Nautitaan jokaisesta hyvästä hetkestä! Toivon niitä teille paljon! :Heartred
 
Ihana kun olette täällä jutustelleet, kiva kuulla teidän kuulumisia ja mietteitä! :) Ja kaikille uusille minunkin puolesta moi ja tervetuloa!

Teillä on huima aikaperspektiivi kun moni on ajatuksissa käynyt jo joulussa! Itse olen viimeiset kuukaudet mennyt niin minuutti kerrallaan että kuulostaa ihan villiltä teidän jutut :grin Ensin oli 2kk sitä oksentamista pimeässä huoneessa ja sitten yksityisellä ultrassa säikäyteltiin että vauvalla on trisomia. Siitä alkoi piinaava tutkimusten ja tulosten odottelun kierre, joka tuntui hävittävän alleen koko tulevaisuuden.

Mutta taivaan kiitos tarkemmissa tutkimuksissa ei ainakaan vielä ole löytynyt mitään ja rv 14 ultrassa ei lopulta löydetty enää mitään poikkeavaa, melkein tunnin hermoja raastavan kaivamisen jälkeen.

Nyt olen sitten viikon verran yrittänyt uskaltaa luottaa tähän raskauteen ja siihen että se voi sujua ihan hyvinkin tästä eteenpäin. Hurjimpana tekona ostettiin yhdessä esikoisen kanssa vauvalle pari vaatetta, ja voi kun se tuntui ihanalta!:Heartred

Pahoinvointi ja jatkuva oksentaminen siis helpottanut, ruoka maistuu, painonlasku loppunut ja toivo palannut :) Toivottavasti alkaisi olla näin muillakin oksentajilla!!!! Pääsin palaamaan sairaslomalta töihinkin pari päivää sitten, mikä oli aivan ihanaa!

Migreeniä täälläkin, 15-24h kestää kohtaukset eikä mikään auta. Mutta kestän mielummin tätä kuin sitä jatkuvaa oksentamista!

Nautitaan jokaisesta hyvästä hetkestä! Toivon niitä teille paljon! :Heartred

Olen aina välillä miettinyt, että onhan sinulla siellä kaikki hyvin. Kiva kuulla kuulumisiasi ja että pahoinvointi on alkanut helpottaa :) Uskon, että siinä ei pysty keskittymään kuin vain siihen hetkeen ja siitä selviytymiseen. En varmasti itsekään olisi siinä tilanteessa miettinyt tulevaa joulua :) Mutta jospa tämä toinen kolmannes olisi sitä raskaudesta nauttimisen aikaa! Itse olen niin fiiliksissäni kasvavasta vatsasta, vaikka suurimmaksi osaksi se on vielä turvotusta.

Hyvä kuulla, että teilläkin on nyt tutkimukset siinä pisteessä, että uskaltaa luottaa raskauden jatkumiseen :) Itsekin uskalsin nt-ultran jälkeen ostaa muutaman vaatteen alennusmyynneistä :cat: Mutta on varmasti ollut hermoja koettelevaa odottaa tutkimusten valmistumista.
 
Voi Lisel parkaa. Ymmärrän hyvin tuskasi oksentelun ja migreenin suhteen. Tuskaista on kun ei voi kunnon lääkkeitä käyttää migreeniin ja oksenteluun ei oikein auta mikään ja lietsovat vielä toisiaan. Kovin teillä on ollut pelkoa ja vastoinkäymistä. Onneksi loppu hyvin kaikki hyvin sen suhteen. Mitä vanhemmaksi tulee, ja enemmän tietää, sitä uskomattomammalta tuntuu, että joku ylipäätään tulee raskaaksi. Saati että kaikki sujuu loppuun asti hyvin. On se sellaista sattumankauppaa.

Meillä ei ole vielä hankintoja tehty. Osa on esikoiselta tallessa, kuten vaunut, onneksi. Vauvan vaatteista säästin söpöimmät. Toki riippuu vähän tulokkaan sukupuolesta. Ihan niin moderni en ole että pojan kanssa mekkolinjalle lähdettäisiin. :laughing002 Meillä on varmaan ollut liikaa tilaa kun on tullut säilytettyä yhtä jos toista.

Jotenkin onnistuin polttamaan tässä parissa päivässä selkänahkani karrelle:devil10 muutenkin ollut koko raskauden hankala nukkua niin nyt vielä lisäkerrointa siihenkin. Miten te muut olette nukkuneet? Minulla unet ainakin loppuu positiiviseen raskaustestiin. Väsyttää niin vietävästi mutta uni ei tule tai kestä. Hormonit?

Joulusta pakko todeta että kovin kauas ei varmaan auta enää sairaalasta lähteä. Suuri jouluhöperö kyllä olen. Aloitan jo hyvissä ajoin, noin juhannuksen jälkeen ainakin suunnittelun :grin, ja kuusi on yleensä pystyssä jo itsenäisyyspäivänä. Meillä myös esikoinen kotona silloin. Täytyy sopia isänsä kanssa että miten päivystää hakemaan tytön kun lähtö tulee. Aivot näköjään laukkaa jo asioiden edelle, taas.
 
Nukkuminen on välillä kehnoa, kun yössä herää muutaman kerran vessaan ja välillä noin muuten vaan :hilarious: Toistaiseksi nukun mahallaan ja kyljellään nukkumisen välimaastossa. Jotenkin se kyljellään nukkuminen on hankalaa, kun on tottunut nukkumaan mahallaan naama tyynyssä. Mutta mulla on auttanut se, kun on ottanut toisen tyynyn halailutyynyksi. Sen kanssa jotenkin pysyy kyljellään. Ajattelin tosin ostaa vielä sellaisen imetysvartalotyynyn, jota voisi halailla ja laittaa jalkojen väliin.

Meille tulee kaikki hankinnat eteen, varmaan rakenneultran jälkeen uskaltaa niitä alkaa ostaa. Vaunuja oon nyt kuumeisesti katsellut ja pari mallia on jo mielessä. Mies tietää jo mikä turvakaukalo tulee. Jotain saadaan käytettynä, mutta varmaan suurin osa hankitaan uutena :) Nyt kesälomalla olisi tarkoitus käydä katsomassa tavaroita (vaunut, pinnasänky jne.) etukäteen niin hahmottaa niitä paremmin.
 
Jouluna ollaan varmaan vaan kotona. Luulen, ettei siinä vaiheessa raskautta enää kovin paljon houkuta ainakaan pidempiä matkoja liikkua. Nyt ois enemmän aikaa tehdä itse ruokia ja varmaan teenkin ettei kaikkia tarvi hankkia valmiina.

Nukkuminen on vähän niin ja näin. Tykkään nukkua mahallaan mutta huomasin yks ilta ja itse asiassa myös nyt että kyllä tuo kohtu ja vauva kasvaa vähitellen kun tuntuu sellainen jännä möykky. Ei varmaan enää pitkään onnistu nukkua mahallaan.

Hankintoja ei ole tehty tai mietitty sen enempää. Aika paljon löytyy ennestään.
 
Mulla ajatukset harhaili eilen jo vauvan ristiäisiin
:love7
mietin, että jos on loppu vuoden vauva, niin ristiäiset helmikuun lopussa, ja tammikuun vauvalla sitten menee maaliskuulle.

tyttöjen ristiäisiä kun laittoi, niin olihan sitä väsynyt, mutta oli se aika ihana järjestellä juhlakotia. Meillä ollut pienet juhlat kotona, vain lähimmät olleet paikalla.

Mulla kaikissa raskauksissa ollu sama, että toisaalta pelkään hirveästi että sattuu jotain, mutta toisaalta ”näen” jo ajan vauvan kanssa. Silloin keskenmenojen ja kohtukuoleman jälkeisessä raskaudessa kun pelkäsin varmasti eniten, ja kulin sielläkin pelkopolilla juttelemassa, niin silloinkin se mun ”voima” oli se, että näin jo vauvan täällä maailmassa, se valoi toivoa, ja uskoa että asiat voi mennä myös hyvin, ja vaikka pelkäsinkin että vauva kuolee viim. Synnytyksessä, niin toisaalta en pelännyt synnytystä ollenkaan. Tosi ristiriitainen tunne :scratch

:Heartblue :Heartpink :Heartblue :Heartpink
 
Elo, ihana että saat toivoa kaiken hyvin sujumisesta kun pystyt ajattelemaan aikaa vauvan kanssa :) Ja se taitaa olla niin, että suurin osa raskauksista sujuu hyvin ja elävä lapsi syntyy. Mutta silti, ne pelot ovat läsnä, itsellänikin. Aina välillä tulee häivähdys, voiko tämä olla totta, voiko kaikki sujua oikeasti hyvin. Jotenkin sitä pelkää, että tämä onni vain viedään pois :sorry: Ikään kuin ei olisi ansainnut sitä.

Mutta on myös niitä iloisia, onnellisia hetkiäkin :) Ja niitä on lopulta enemmänkin. Mä elän aika hetkessä, tietynlaisessa raskauskuplassa, en ole vielä edes suonut ajatustakaan synnytykseen (okei, ehkä muutaman hetken, kuten missä sairaalassa synnyttäisi, sattuuko se). Välillä minäkin mietin, millaiset nimeäiset pidettäisiin, mahduttaisiinko kaikki tänne meille vai mietitäänkö erillisen tilan vuokraamista. Vaunuja katsellessani näen itseni vauvan kanssa vaunulenkillä :)

Ja sitten itseäni vähän ehkä pelottaa se, miten vauvan kanssa ollaan kun hän on syntynyt. Siis mietin sitä, osaako häntä hoitaa oikein, tulkita hänen tarpeitaan jne.jne. En ole hirveästi käynyt lukemassa synnytysfaktoja tai virallisia vauvan hoito-ohjeita, mutta nyt neuvolakäynnin jälkeen ajattelin lukea Vauvamatkalla - Opas synnyttäneelle julkaisun. Se on siis HUSin tuottama. Pystyn myös veljen perheeltä kysymään neuvoja :)
 
Joko on koulu ja eskari hulinat alkamassa keillä ennestään lapsia? :)

meillä vanhin tyttö kovasti jo haluaisi eskariin, mutta alkaa vasta ensi syksynä hänen eskari taipaleensa.

Ja on silloinkin vielä hirveän pieni :shy:
Syntymävuotensa vuoksi on päässyt kokeiluun jossa eskari kaksi vuotinen, ja koska on loppuvuoden lapsi, niin eskarin alkaessa on vasta 4 vuotta 8kk

pienenä se on koulutaival näköjään aloitettava.. mutta tyttö innoissaan :rolleyes: :Heartpink
 
Isommalla alkaa toinen luokka ensi viikolla ja pienempi aloittaa eskarin sitä seuraavalla viikolla. Huomenna pitäisi mennä ostamaan sisäkengät ja eskarireppu. Vanhempi saikin uuden repun jo, mutta sisäkengät hänellekin olisi ostettava. Joten kyllä, hulina on alkamassa! Rakastan koulun alkua ja uusien tavaroiden ostamista uutta kouluvuotta varten. Siinä on sitä jotain :love7

Mun mielestä toi kaksivuotinen eskari on ihan loistava ajatus, toivottavasti kokeilukin on toimiva. Ja onhan tuo lasten innostus koulua kohtaan ihanaa seurattavaa!
 
Kajastus, meillä tuleva ekaluokkalainen on koko tän viikon puhunut, että ens viikolla on kivaa kun koulu alkaa. Meillä lähtee jo neljäs kouluun.
 
PogoMamma, saattaa olla jännittävät muutamat yöt edessä ennenkuin pääsee kouluun asti :)
 
Takaisin
Top