Voi kun niin toivon että teidän miehet näyttäis vihreetä valoa uudelle vauvalle! Pidän peukkuja ja varpaita pystyssä asialle! :)
Mun miehellä on ihan uskomaton suhtautumistapa asiaan, ja se puhuu jo lapsikatraasta ku minä vielä vähän aikaa sitten harkitsin toista.. ;) Se haluais paljon lapsia ja sanoo vaan että sitte hommataan isompi auto :D Ja sitten se on sitä mieltä että mun pitää hoitaa lapsia kotona, tai ainaki hän niin toivoo, onhan seki säästöä jos haluaa rahan kannalta aatella (niinku miehet yleensä). Vaikka eipä mun miehellä ollu raha se ykkösjuttu vaan se, että lapsia "kuuluu äidin hoitaa mahdollisimman pitkään". Ai että mä rakastan mun miestä! <3 :) Joo siis vauvakuume toisesta vauvasta oli miehellä ensin, mutta mullekki se on alkanu nyt tosiaan iskostuun, ja aika kovastikin! :) On tuon tytön kans kuiiitenki niin helpottunu tää eläminen ja oleminen, vaikka onki kova eroahistus ja hampaidenluomistuskat menossa :)
On se tosiaan jännä miten oma asenne tuon ulkoilun suhteen on muuttunu. Sitä mennään pihalle kelillä ku kelillä nykyään :) Vaikka ulkoiltiinpa me tosiaan hoitolastenki kans jokapäivä vaikka oli minkälainen ilma, sillon ku olin lastenhoitoalalla. Ja huomaa jo nyt tuosta lapsesta että menee hirveen kärttyseksi jos ei pääse ulos! Ulkona sitte hymyillään ku naantalin aurinko vaikka ois sisällä ollu täys ärripurri päällä <3 :)
Meilläki palasoseet tökkii, nyt kipeänä ei tosiaan meilläkään syöty ollenkaa jos oli palasosetta tarjolla. Ihmeen isoja paloja niissä joissaki kylä on! Nyt vois ruveta taas kun tyttö on tervehtyny, antamaan pikkusen sileän seassa. Minä oon vieläki laiska ja oon antanu kaupan soseita. Tein tosiaan ite tossa vähän aikaa sitte pakkaseen paljon nuita soseita vaan ne on nyt loppunu sieltä ja toisaalta Emmalle kelpaa ehkä paremminki nuo kaupan systeemit.. Eikä muutenkaa oo ollu nyt aikaa eikä energiaa tehä ja pakastaa niitä ku ollaan oltu kipeänä ja Emman päikkärit tosi lyhyitä.
Nyt on ollu muutama tosi rauhallinen yö takana! Mietin että millonka laskis pinnasängyn pohjaa ku tyttö on alkanu unissaan harjotteleen istumaannousua. Pistin jo rattaisiinki lämpöpussin jossa on turvavyönreiät, en vois antaa itelleni anteeksi jos omaa huolimattomuuttani Emma kapuais matalan laidan yli ja tipahtais maahan :(
Tosiaan Emma on jo kahesti tipahtanu sängystä, voi kauheeta että se säikäytti molemmilla kerroilla! Onneksi ei tullu mitään muuta niistä ku kauhee kuhmu ja mustelma :D
Huomenna olis taas perhekahvila vaan taidetaan jättää väliin ku mummo tulee jo aamusella hoitaan Emmaa että minä pääsen ratsastaan :) Tosiaan oon palannu takas mun rakkaan harrastuksen pariin ja ruvennu käymään eräällä yksityistallilla kerran/pari viikkoon. Sen jälkeen ku rupesin käymään, kuoriutu musta ihan uus, paljon lunkimpi ja iloisempi ihminen :) On se niin että vaikka nää on niiiiiin rakkaita ja ihania ja kaikkea positiivista niin silti se oma aika ja keskittyminen johonki täysin muuhun hetkeksi, on sellanen voimaa antava tekijä :)
Ihanaa tulevaa viikkoa kaikille! :)