Uusi tuleva äiti liittyy joukkoonne! Ketjua olen seuraillut jo jonkin aikaa, mutta en uskaltanut ennen varhaisultraa mitään kirjoitella, koska jotenkin on epäuskoinen olo edelleen siitä, että joku tyyppi tuolla vatsassa oikeasti kasvaa. 
Epäusko johtuu lähinnä siitä, että mulla on tosi vähän oireita. Lievää pahoinvointia silloin tällöin ja jonkin verran turvotusta. Mutta netistä kun lukee pahoinvointikertomuksia, tulee olo, että apua, onkohan vauvalla kaikki ok kun näin vähällä olen (ainakin toistaiseksi) päässyt.
Ensimmäistä siis odotan ja ikää on kuitenkin jo kohta 37 vuotta, eli siinäkin mielessä jännittää, koska ei tässä enää mitään ihan nuoria olla. Varhaisultrassa kaikki oli kuitenkin ok, sydän löi selvästi ja viikot vastasivat yhden päivän heitolla sitä, mitä itsekin olin laskeskellut.
Mites muilla sujuu, joko kaikki ovat siirtyneet salaiselle palstalle vai vieläkö täälläkin tammikuisia pyörii?
Epäusko johtuu lähinnä siitä, että mulla on tosi vähän oireita. Lievää pahoinvointia silloin tällöin ja jonkin verran turvotusta. Mutta netistä kun lukee pahoinvointikertomuksia, tulee olo, että apua, onkohan vauvalla kaikki ok kun näin vähällä olen (ainakin toistaiseksi) päässyt. Ensimmäistä siis odotan ja ikää on kuitenkin jo kohta 37 vuotta, eli siinäkin mielessä jännittää, koska ei tässä enää mitään ihan nuoria olla. Varhaisultrassa kaikki oli kuitenkin ok, sydän löi selvästi ja viikot vastasivat yhden päivän heitolla sitä, mitä itsekin olin laskeskellut.
Mites muilla sujuu, joko kaikki ovat siirtyneet salaiselle palstalle vai vieläkö täälläkin tammikuisia pyörii?
) odotan ja ikää myös jo jokusen vuoden yli 30. Oli tosi epävarma olo, kasvaako vatsassa mitään, kun raskautuminen tuntui aivan liian helpolta. Ultrassa kävin ekan kerran vasta 11. raskausviikolla, sinne asti olin jotenkin kummasti jaksanut odottaa. Ens viikolla jo nt-ultra, jonka jälkeen uskaltaa jo vähän laajemmin kertoa raskaudesta läheisille :) Tunnelmat vaihtelee laidasta laitaan. Nykyään onneksi lähinnä onnellisuutta ja malttamatonta odotusta ja uskoa siihen, että kyllä kaikki hyvin menee.
Ikää jo 39v ja ensimmäinen tulossa 
Onneksi olkoon ja paljon tsemppiä! Itse en malttanut odottaa yleisiä ultraäänitutkimuksia, vaan piti päästä yksityiselle varhaisultraan tarkistamaan, että testien plussat tosiaan oli ihan aiheellisia. Mekään ei olla vielä kerrottu kuin parille läheiselle kaverille, mutta eiköhän perheetkin saa lähiaikoina tietää, kun vain sopiva tilaisuus kertomiselle koittaa.
Äitiyshousut on kyllä pakko käydä kohta ostamassa, olohousut on enää ainoat mitkä mahtuu kunnolla jalkaan! Työhousuistakin on pakko jättää nappi auki 
viime päivinä olen selkeästi tuntenut kohdun alavatsalla sängyllä selällään maatessani, varsinkin orgasmin jälkeen. 
siitä olen kovasti iloinnut, ku se on ensimmäinen konkreettinen merkki siitä, että siellä jotain tapahtuu. :) tämä on tosiaan neljäs raskaus ja oon aika hoikka ni voi olla että sen takia tuntuu jo näin aikaisin. Se on ihan alhaalla vielä, just häpukummun yläpuolella. 
Odottelen kovasti että väsymys edes helpottais, haukottelun lomassa ei meinaa saada mitään edelleenkään tehtyä ja herääminen on täyttä tuskaa. 
Olo oli kovinkin huojentunut,ettei ollut useampia. 
Yhdet kaksoset riittää hyvin näille hartioille. 
Ensi viikolla eka neuvola.
