Tarvikkeet...
Miulla on tainnu mennä kaikkiin lapsentarvikkeisiin vähemmän rahaa kuin monilla näyttää menevän niihin yksiin vaunuihin
Tarkkaa summaa en tiedä mutta kaikki yhteensä on tehnyt reilusti alle tonnin (muutama hankinta sitten laskin n. 700€ kaikesta mut siitä puuttuu vielä jonkin verran vaatetta ja sänkyvaatetta).
Babylandin kestovaipat tilasin suoraan Kiinasta, siihen rahaan mihin täällä sais 8 vaippaa sai sieltä tilattuna 20 vaippaa ja 40 imua ja tismalleen sama tuote. Vaunut on puolalaiset, Suomesta tilatut, tosin tavoite olis, että ne jää "parvekevaunuiksi" - auton koppa tuli niiden kanssa. Kantoliinat on Briteistä, imetysliivit Kiinasta, masutuubit Puolasta, harsot Englannista ja pikkuharsot Kiinasta, rintapumppu Englannista. Pinnasänky oli poistomalli Ikeasta 30€. Puunvärinen, niin sen voi sitten vielä maalata tulevaisuudessa jos nuhjaantuu.
Nämä on kaikki shoppailtu uutena, esikoinen tulossa ja toiveissa olisi ainakin kaksi lasta vielä lisää. Niin niille on käyttöä seuraavillakin ja sillä oikeutan tuon uutena ostamisen, kyllä niistä käytettyjä tulee omassa käytössä sitten. Etsin aina edullisinta mutta kuitenkin riittävällä laadulla. Eli joko etsin tietyn merkin edullisimmalla hinnalla (kuten Aventin sähköinen rintapumppu) tai sitten mietin ne ominaisuudet mitä kaipaan ja hankin jonkun ei-minkään-merkkisen ominaisuuksiltaan vastaavan tuotteen (vaunut). Näin olen saanut uutta lähes käytetyn hinnalla.
Vaatteita olen ostanut lähinnä käytettynä isoissa erissä. Mieheni osti exältään nuorimman poikansa vaatteita joista suurin osa 6-12kk ikäiselle. Itse löysin tämän palstan kirpparin kautta huuto.netistä neljällä kympillä ison poikavauvan vaatepaketin, jossa suurin osa vaatteista oli väreiltään neutraaleja. No sit kun ultrassa näytti siltä että sieltä on tulossa äidin pikku prinsessa niin meni kyllä muutama kymppi kaikkeen vaaleanpunaiseen....
Rahatilanne...
Meillä siis mies otti parahiksi uuden asuntovelan (osti sijoitusasunnon) ja yrityslainan (aloitti uuden yritystoiminnan) ja on palkattomalla virkavapaalla ollut nyt kuukausikaupalla. Joitain satasia on saanut palkkaa kiinteistöhoitohommista joita tekee tuttavalleen. Rahat alkaa olla täysin loppu, onneksi kohta jatkuu taas palkkatyöt. Sit vaan on vielä vähemmän aikaa saada tuota yritystoimintaa tuottavammaksi jne. kun niihin on tarvinnut sijoittaa velkarahan lisäksi aivan älytön määrä aikaa. Varsinkin kun esimerkiksi asuntoja remontoidessa vuokrausta varten ei voi rahalla korvata kiirettä, eli ostaa mitään puolivalmista jne, vaan jokainen remonttitarvike täytyy edullisuuden mukaan punnita tarkkaan.
Periaatteessa jos listaa nuo kiinteistöt ja yritystoiminnat niin varallisuuttahan miehellä on mut ei se rahaksi käänny, päin vastoin pelkkää velkaa josta huolehtia koko ajan ja pakottava tarve saada sijoitukset pysymään edes nollilla eikä tappiolla. Kyllähän se sitten plussalle lopulta jää jos ei tule konkurssia sitä ennen, nyt vaan vie aikaa ja rahaa miljoonasti. Aika ja rahat loppuu auttamatta kesken eikä miehen vakiotyössäkään kuukausipalkka yllä edes keskipalkoille.
Miusta ei oo paljon apua, jäin työttömäksi pian sen jälkeen kun miehen kanssa tavattiin (kun muutin miehen perässä tänne syrjäkylille) ja olen peruspäivärahalla opiskellut uutta ammattia. Eli jään opiskelusta äitiyslomalle. Se hyvä puoli tuossa on, että miun tulot ei juuri tipu äitiyslomalla (siis äitiyspäiväraha on ennen veroja vähemmän kuin mitä nyt tulee peruspäivärahaa käteen, mutta veroton lapsilisä paikkaa niin että käteen jää pari kymppiä vähemmän), ja kun lomarahatkin on laskettu ton työttömyystuen mukaan niin se ei oo monen satasen tiputus kotihoidontuellekaan.
Silti - itse en voi näistä muutamista satasistakaan valittaa. Itse asiassa on kuitenkin ollut varaa ostaa paitsi noi lastentarvikkeet niin pistin juuri uudet paistinpannut ja tehosekoittimen tilaukseen, uus kahvinkeitin piti hommata kun edellinen hajosi jne. ja olen pystynyt ne maksamaan. Nyt viimeisimpänä tilasin vinon pinon luomuruokaa kaappiin, lähinnä jauhoja jne. jotta voin sitten taas jatkossa säästää rahaa ja tehdä leivät sun muutkin itse. Mies ei pyydä minulta elämiseen mitään, eli miun laskut on tasan meidän nettilasku ja miun oma puhelinlasku sekä omat ja lapsen vakuutukset. Mies sanoo että saman tämä talo, sähköt, vedet jne. hänelle maksais olen minä täällä tai en. Toisaalta poden syyllisyyttä siitä, että mies joutuu huolehtimaan nuo kaikki - toisaalta minä huolehdin talosta kun hän on paljon poissa, hänellä on vaatteet puhtaana ja lämmin ruoka pöydässä.
Itelläni on luottokortilla velkaa suunnilleen neljännes miun verottomista vuosituloista
Eikä tosiaankaan mitään säästössä. Nyt oon yrittänyt saada pikkuhiljaa rahaa säästöönkin näistä vähistä ja seuraava projekti on alkaa lyhentää sitä luottokorttivelkaa. Jos kaikki menis hyvin ja sais imetettyä ettei korvikkeisiin mene rahaa niin tässä ois hyvä mahdollisuus lyhentää paljonkin sitä velkaa. Miulla on kyllä vähän shoppailuongelma, kun aiemmin vaan ostelin itselleni kaikkea kivaa niin nykyään addiktiona on enemmän sen "hyvän diilin löytäminen." Se sentään hyvä että turhaa krääsää ei tule ostettua vaan kaikki on tarkkaan harkittua ja tulee oikeasti käyttöön. Onko ihan kaikki tarpeellista, tuskin. Vieläkin voisi varmasti karsia, mutta yritän olla potematta syyllisyyttä esim. uusien myrkyttömien keraamisten pannujen ostosta kun vanhat teflonpannut on pinnaltaan jo aivan pilalla, vaikka niillä "varmasti vielä pärjäisi." Yritän tehdä sellaisia ostoja jotka pidemmällä aikavälillä säästävät rahaa, esim. ostan säilyviä elintarvikkeita ja siivoustarvikkeita isommissa erissä.
Niin ja rakennekynnet miulla on kun oon tehnyt niitä työkseni niin on kamat tallella. Tukan pesen luomupalasaippualla, hiukset leikkaan itse ja vaalennan raidat kaupan värillä, meikkejä tulee enää harvoin käytettyä mut niitä on hienot mineraalimeikit tallessa. Uus ripsari tarttee taas ostaa ku vanhoissa on pöpöjä jo takuulla. Teen hammastahnan ja deodorantin itse, kosteusvoiteena käytän pelkkiä luonnonöljyjä, vaatteita tulee joskus ostettua kyllä mutta vain jos löytää laadukasta edullisesti. Säästelen hyviä "juhlavaatteita" ja kotona on päällä reikäiset vanhat pyjamat ja jumppapaidat. Eli omasta kulutuksestani oon karsinut aika paljon että on varaa käyttää lapseen ja taloudenpitoon. Mutta en koe sitä minään uhrauksena tai rajoituksena vaan nää on tullut vähän itsestään kun on tiukka rahatilanne ja aina sitä miettii että mihin rahojaan kehtaa käyttää.
Ei miulla ois varaa jäädä kotiin...
On ehkä huonoin tekosyy maailmassa. Miulla itelläni siis tosiaankaan ei olis varaa jäädä kotiin eikä edes hankkia lapsia jos kaikkea mittais rahassa. Eri asia on jos ei halua jäädä kotiin, jos uuden auton laina on tärkeämpi kuin se kotona oleminen, jos on asuttava niin kalliisti, ettei yhden ihmisen tuloilla saa asuntolainaa ja laskuja maksettua. Kummasti tässä silti pärjätään ja on tosiaan rahaa "ylimääräiseenkin" kuten uusiin keittiövarusteisiin vaikka kohta kolmen hengen perhe ollaan ja tulot yhteensä alle yhden ihmisen keskipalkan silti. Jokainenhan tekee omat päätöksensä, mut kyl vähän suoraan sanoen vituttaa, kun tyypit joilla on tienestit kolme-neljä kertaa isommat kuin itsellä ja äitiyspäivärahaakin jää käteen yli tuplana sit valittaa ettei niillä oo rahaa jäädä kotiin vaikka ne haluais. Se on ihan yhtä paska syy kuin että "ei oo aikaa läheisille ku pitää olla töissä" jne. Vaikka omaa psyykettähän siinä yritetään suojella kun teeskennellään että se rahan tienaaminen on "pakko" eikä oma valinta lasten ohi. Vaikka ei se miulta oo pois niin mitä tuohon nyt sitten sanoisi näistä lähtökohdista?
Miulla ei siis ole mitään sitä vastaan että ihmiselle työ on tärkein. Jos miullakin olis mieluisa työ josta tienaisin hyvin ni en olis jäämässä kotiin. Ihan pikkulapsen kanssa on toki tärkeää olla kotona, mutta muuten onhan se lapsellekin tärkeää ja hyvä asia nähdä, että äidillä on mieluisaa tekemistä, työ jossa kokee olevansa tärkeä, että äitikin osallistuu perheen elättämiseen (kuten isä kotitöihin) jne. eli miusta on yksinomaan hyvä asia, että äidit palaa töihin jos on työ mihin palata. Mut sitä en ymmärrä et miks pitää itselleen valehdella että "ei ois varaa jäädä kotiin." Kai se on se syyllisyydentunto ja sellainen olo et on jotenkin huonompi äiti kun ei jää. Vaikka samalla lailla se on miulla taas syyllinen olo ja huono omatunto siitä että ei oo töitä ja minkälaisen esimerkin sillä lapsilleni jätän. No, pitäis kai opetella olemaan itselleen armollisempi.
Mut toivon, että mies sais töitä nii ei oikeesti menis makarooniksi koko touhu. Ja tuo asumistuki on naurettava 27e.. Mitenhä kun vauva syntyy niin on varmaa 50e asumistuki. Että huh huh.
