Talousasiat

Niinpä. Itse olen ollut se ahdingossa ollut yrittäjä, jopa siihen pisteeseen, että työntekijäni joutuivat hakemaan viimeiset palkkansa palkkaturvasta :oops: Mutta niin pitkään kuin rahaa oli vain suinkin maksaa ne palkat niin maksoin, sairaspoissaoloista samoin.

Yrittäjän pitää aloittaessaan ymmärtää ottaneensa yrittäjän vastuun - vaikka menisi kuinka huonosti, yritysriski on aina yrittäjän, ei työntekijöiden. Eikä sitä voi ulkoistaa kiertämällä lisiä, jättämällä maksamatta merkityistä vuoroista palkkaa, kinaamalla sairaslomista, syyllistämällä työntekijöitään yrityksen huonosta jamasta. Ei hyvää päivää. Jos ei ole vastuutaan valmis kantamaan ei pidä aloittaa yrittäjyyttä. Eikä ainakaan ottaa työntekijöitä, jos ei ole heistä valmis huolehtimaan lain edellyttämällä tavalla. Laki on kuitenkin hyvin yksiselitteinen ja selvä näiltä osin ja jos ei ole sitä valmis noudattamaan ei kannata palkata ketään. Ei laki ole tehty rikottavaksi eikä yrittäjän rahatilanne työntekijöiden selkänahasta revittäväksi, vaikka olisi kuinka vaikeaa...
 
Joo puhutte kyllä asiaa. En tiijä, oon ollu itekki yrittäjä ja AINA oon laittanu oman terveyden etusijalle, jotenki tuo pomo on vaa onnistunu saamaan sen tunteen et oon vaan huono ja laiska ihminen vaikka eihän se niin oikeesti ole. Aiemmin jo kirjottelin et kai se on joku narsisti. Täytyy nyt vaa ottaa itteesä niskasta kii ja aatella omaa ja vauvan hyvinvointia. Ei se yritys mun työnteolla sen paremmin pyöri. Eikä se ole mun vastuulla. Ehkä pomoki tajuaa et ois sen aika panostaa itellä siihe yritykseen vähä enempi eikä vaan 12h/viikko.
 
Elmiinan kanssa samaa mieltä ja kokemusta on itselläkin yrittäjyydestä. Jokainen yrittäjä tietää vastuunsa kun palkkaa työntekijöitä. Jos yrittäjällä ei ole varaa maksaa palkkoja/pitää itse edes vähän lomia, se ei mun mielestä ole kannattavaa yrittäjyyttä. Sillon yrittäjän pitää tehdä muutokisa, ei työntekijöiden!
Elämässä on vain joskus opittava sanomaan EI! Se on meille niin hemmetin vaikeaa!
 
Ompa erikoinen yrittäjä tuo lyytin pomo, kun itse ei tee juurikaan töitä. Vaikuttais rahaa olevan, jos rouva pomon ei itse tartte tehdä yrityksessään töitä.
Meillä mies on yrittäjä ja painaa niska limassa töitä. Kuukaudessa n. 300 tuntia. Parhaimmillaan on vuorokaudesta 23h töissä. Joskus jopa saa pidettyä 2 päivää viikossa vapaata. Meidän firma menis alta aikayksikön konkurssiin, jos firman pomo ei itse olisi töissä.
lyyti pistää nyt kovan kovaa vasten ja jos ei muu auta, ni soitto sille liiton lakimiehelle. Se kyllä viimeistään pistää sun pomon ruotuun. Tollasta paskaa tartte kenenkään sietää.
 
Ilmotin aamulla pomolle että oon ens viikonki sit pois,samat jupinatha sieltä taas kuulu!äsken sit soitteli ja oli nyt sitä mieltä et mun täytyy nyt ajatella yrityksen parasta ja älytä hakee loppuajalle saikkua ja hän toivoo että älyän nyt tehä niin!jotenki mua vaan alko ahistaa ja se tunne et kui laiska mää oon ku oon poissa töistä.. :sad001
 
Ei se nyt ihan huuhaata ole tuo vakuutuksen lakkaaminen sairaslomalla! Ei meidän alalla ainakaan (louhinta ja maanrakennus). Tammikuussa työntekijälle sattui tapaturma, jonka johdosta sairaslomaa 6 viikkoa. Muutaman viikon jälkeen hän oli itse valmis palaamaan töihin, mutta vakuutusten takia tarvittiin muistaakseni E-todistus lääkäriltä että hän voi palata töihin. Ja meillä sairaslomia ei ikinä anota työnantajalta erikseen. Jos lääkäri kirjoittaa 2 viikkoa niin sen ajan saa sitten olla pois. Työnantaja saa Kelan kautta korvausta jos maksaa työntekijälle palkkaa sairasloman ajalta. Kela maksaa siis sairaspäivärahan työnantajalle tässä tilanteessa. Tosin ensimmäiset päivät menee työnantajan "piikkiin" eli kahden viikon sairastamisesta saa yleensä korvauksen yhdeltä päivältä. Työsuhteen kesto määrittää sitten sen kuinka kauan työnantajan palkanmaksuvelvollisuus jatkuu sairasloman aikana ja koska työntekijä "tippuu" Kelan sairaspäivärahalle.. terv. palkanlaskija :)
 
Ok, hyvä tietää tuo alakohtainen vaihtelu! Kaikilla aloilla, joilla mä olen ollut ja esimiehenä näiden asioiden kanssa paininut, on sairausloman päättyminen aikaisemmin ollut sovittavissa työnantajan ja työntekijän välillä. Taas hölmö huuteli ennen varmuutta! Siitä pitäisi varmaan opetella pois...
 
Lyyti, paljon sul ois töitä viel jäljellä? En muista miks oot pois, mut etkös nyt vois hommata saikkua loppuajaks, ku kerran saat pomon hyväksynnän :grin Mulla lääkäri ja neuvolaterkka puhunu vakavasti saikulle jäämisestä(siis mulla ne univaikeudet) ja varmaan saisin jo saikkua, mut ihan viel en oikeesti kehtaa. Mut kehtaa sä, jookos, sul on ollu nii persettä siltä pomolta. Mulle varattiin uus psykologiaika kolmen viikon päähän, ku ilmotin et okei, kompromissi, mä teen viel kolme viikkoa töitä. Must tuntuu, et sit mua hiillostetaan oikeesti jäämään pois, vaikka se tosiaan tuntuu nyt jotenki ylimitoitetulta. Oon kait onnistunu olee vetoava, tai sit en oikeesti ymmärrä, kuin kuluttavaa on päälle ja kropalle mun huonosti nukkuminen :eek:
 
Mulla ois kaks viikkoa töitä ja sit pitäsin kertyneet lomat ja äippäloma alkas vasta 23.4. Katotaan nyt, haluisin kyllä vielä töissäki olla, tulee pitkä kevät muuten mut tuskinpa nämä kivut tästä enää helpottaa. Huihuihui, miten sää jaksat jos et saa edes kunnon yöunia nukuttua? Eikö se ala olemaan jo raskasta? Muistetaanha kaikki et oma ja vauvan terveys etusijalle, henkisellä että fyysisellä puolella? :) ainiin, täytyy vielä ihan mainita pomon tämän aamun älynväläys! On kuulemma mulla mieski kovilla ja miehelle henkisesti raskasta ku akka on kotona!? Mitä v*ttua!? :D eilen mies sano et hänestä ois mukava jos oisin vaikka viis vuotta kotona, niin voi mun mies raukkaa....
 
Niitä pomoja, jotka luulee olevansa työehtosopimusten ja lain yläpuolella, löytyy vähän joka puolelta. Suosittelen lämpimästi että jokainen selvittää omat oikeudet ja velvollisuudet heti työsuhteen aluksi :) Joustoa voi toki löytyä molempiin suuntiin, mutta kyllä oma (ja vauvan) terveys on laitettava etusijalle.

Mä myös tykkään työstäni ja toistaiseksi olen jaksanut ihan hyvin. Mä saan onneks tehdä työni aika oma-alotteisesti ja vapaasti ja joustoa löytyy mitä tulee lomapäiviin ja lasten menoihin vaikkapa. Vastapainona kyllä huolehdin että työt tulee tehtyä ja tunnit täyteen. Mullakin äitiysloma alkaa 23.4. ja sitä ennen pitäisi vielä pari viikkoa lomailla, joten vähiin käy... :)
 
Päätin just tänään, että aletaan säästämään kunnolla kun vauva syntyy (koko kesän kuljen varmaan vaunuilla lumien tuloon saakka niinku yleensä vaunuaikana, joten säästetään bensoissakin :wink ), vaihdetaan ruokakauppaa :) Pieniä muutoksia vaan, mutta pidemmällä tähtäimellä saadaan jokainen penni säästöön..
Ois kiva lähteä koko porukka (minä, mies ja 3 lasta ulkomaille, kunnon hotelliin ja hyvään kohteeseen)..
Mies voisi tehdä lisää töitä niin päästäis vaikka heti kun vauva on pihalla, mutten halua sen vaan uhraavan kaikkea.
Minä hoidan yleensä kaupassa käymisen, joten voin vähän vaikuttaa noihin + olen loistava tinkimään omista turhuuksista, jos vaan haluan :wink

Mie en ihan vauvan kanssa halua lähteä, joten jos joskus 1-2 vuoden päästä :wink Aikaa siis on!

Sent from my iPhone using Vau Foorumi mobile app
 
Muokattu viimeksi:
Kaivoin tänkin vanhan ketjun esiin... Onko kellään avoliitossa elävällä testamenttia puolison kanssa? Kiinnostaisi tosi paljon tietää, miten ne toimii.

Mua stressaa jos ei olla valmistauduttu pahimpaan. Ei olla kuitenkaan saatu testamenttia aikaiseksi. Tuntuu, että tää kausi ennen isyyden tunnustamista on erityisen paha - jos jotain tapahtuu ja toinen meistä jää yksin lapsen kanssa, me ei olla virallisesti perhe. Jos mä jäisin leskeksi, voisin menettää oikeuden asua miehen omistamassa asunnossa. Jos mies jäisi leskeksi, sitä ei tunnustettaisi lapsen isäksi eikä mun puolisoksi (no tiedän kyllä, ettei mun suku alkaisi riitelemään lapsesta vaan hoitaisi asian reilusti.) Tuttavapiirissä on kaikenlaisia esimerkkejä siitä, että odottamattomia asioita voi käydä: naisia kuolee synnytyksessä ja onnettomuuksissa, joista syntymätön lapsi pelastetaan.

Jotenkin uhmakkaasti ei huvita mennä naimisiin tällaisen asian takia, se tuntuisi periksiantamiselta byrokratialle.
 
Meillä on miehen kanssa testamentti tehtynä jo vuosia takaperin. Olimme silloin avopari, nykyisin naimisissa. Kannattaa ainakin harkita siirtääkö elossaolevalle puolisolle omistus- vai hallintaoikeuden. Se vaikuttaa verotukseen selvästi, sillä veroprosentti on aika kamalan korkea omistusoikeuden siirtyessä avopuolisolle. Riippuu tietysti omasta tilanteesta ja varallisuudesta ja mitä kenellekin haluaa jättää, yhtä ainoaa toimintamallia ei kaikille voi suositella. Nyt tietysti kun ensimmäinen yhteinen lapsi on tulossa, tulee asioihin meilläkin muutoksia ja täytyykin katsoa tilannetta uudestaan! Olipa hyvä muistutus HKI00550!
 
Ite oon just tuonkin takia naimisissa. Ei oo epäselvyyttä perinnönjaosta tai "meistä perheenä". Aattelin ite silloin vuos sitten, ettei ole mitään syytä olla menemättä naimisiin, mutta monia syitä, miksi mennä. Ja nyt sitten tää vauvakin, ni helppoa on. Virallisten papereiden tekoon pyytäisin lakimieheltä apua (pankista tai ihan lakitoimistosta). Menee ainakin oikein. Varsinkin jos asunto olis lähdössä alta toisen menehtyessä (vaikkakin kämppä siinä vaiheessa sivuseikka), niin eipä siinä paljon perijöitä teidän rakkaus kiinnosta, ihmisillä se ahneus iskee...
 
Puolisohan ei peri mitään jos on lapsia, siinä kohtaa naimisissa olo ei vaikuta. Ainoa ero taisi olla lesken asumisoikeus yhteisessä asunnossa, avopuolison perilliset voivat potkia pellolle vaikka omistaisi asunnosta puolet mikäli ei ole varaa maksaa heille toista puolikasta.

Testamentilla kai voi sitten jättää lapsille pelkän lakiosan ja jakaa loput haluamallaan tavalla.

Asumisoikeiden takia minäkin mietin että olisi varmaan syytä käydä jossain vaiheessa tuomarin eessä. Miehellä kun on lapsia jo ennestään niin miehen exä voisi lastensa edunvalvojana häätää mut ja meidän lapsen omasta kodista vaatimalla lastensa osuuden kämpästä käteen ja heti. Nyt on vielä velkaa niin paljon että paljoa perittävää ei ole mutta mitä enemmän saa maksettua sitä isommasta asiasta on kyse.
 
Netistä löytyy vaikka kuinka paljon "kauhutarinoita", kun avopuolisoilla ei olekaan mitään oikeutta toisen omaisuuteen. Tosiaan siellä käräjäoikeudessa/maistraatissa se naimisiinmeno kestää valokuvien ottoineen n. 10 minuuttia. Reilua viikkoa ennen laittaa vaan esteiden selvittelyn aluilleen. Sitten jos haluaa jotain omiaan suojata, niin avioehdon pystyy siinä samalla hoitamaan. Rintaperillinen tosiaan perii kaiken (jos lapsia ei ole, niin puoliso) ja niinkuin Nipsumuki laittoi tuon edunvalvonta pointin, niin kamala ajatus, että jollekin exälle joutus jotain vielä maksella...hyi!
 
Jep, uusperheissä on erityisen hankalia kuvioita, mutta ydinperhemallinenkin avoratkaisu voi tuottaa ylläreitä. Isyyden tunnustamisen helpottuminen purkaa jatkossa joitain ongelmia (synnytyksessä kuolevan naisen puolisolla on silloin oikeus vanhemmuuteen, nyt vielä ei), mutta siihen uudistukseen me ei ehditä mukaan.

Mies ei vaan ota tätä yhtä vakavasti kuin minä MUTTA on kuitenkin vaatinut saada hoitaa asiaa eteenpäin (olisin itse ehtinyt hoitaa homman jo monta kertaa, mutta mies haluaa säästää rahaa pyytämällä sukulaisapua, joten asia jumittaa).

Mä oon isäni kuoleman jälkeen seurannut mun äidin sumplimista kolmen alaikäisen kanssa, ja varmaan sen takia haluan varautua. Ne tilanteet on vaativia aviopuolisoillekin, ja moni yllättyy siitä miten vähän taloudellista liikkumavaraa lopulta on.

Maistraatissa käynti olisi varmasti helpointa. On vaan tämä taikauskoinen tai ylpeä suhtautuminen avioliittoon: mehän ei sitä solmita vaan lakipykälien vuoksi, vaan mieluummin nähdään enemmän vaivaa jotta saadaan samat oikeudet testamentilla.
 
Kyllä puoliso perii puolet yhteisestä omaisuudesta. Samoin kuin avioerossa tehdään ositus, jossa koko omaisuus lasketaan yhteen ja jaetaan 50-50, jolloin puolet kuuluu leskelle ja toisen puolen jakaa kuolleen rintaperilliset. Näin siis, jos ei ole kuollut puoliso tehnyt testamenttia, jossa mitään ei jätetä leskelle tai pariskunnalla avioehto. Lesken avio-oikeuteen kuuluu myös hallintaoikeus loppuelämäksi pariskunnan omistamaan asuntoon.
 
Totta joo. Vaikka toki avopuolisokin oman puolen omaisuudesta saa pitää. Toki jos omaisuus on kirjattu vain toisen nimiin niin sitten se on voi voi.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top