Minä aina selitän jotain tyyliin "tuo ei ole turvallista, jos on vauva", "se on sellainen asia, mitä sinä et voi vielä tutkia". Mies saattaa selittää syitä paljon hienommin, esim. kun vauva pudottaa jotain, niin mies saattaa todeta, että "gravitaatio vei sinun lelusi nyt". :D Mun kaveri aina naureskelee meille, että me puhutaan vauvalle niinkuin aikuiselle ihmiselle, "ihan kuin se ymmärtäisi". Mutta ei me osata oikein muutenkaan. Minun lapsuuden kodissani huudettiin paljon, mitä en itse halua tehdä, mieluummin selitän rauhallisesti.
Me ajateltiin myös tehdä kodista turvallisempaa sitä mukaan, kun tarvetta ilmaantuu. Nyt on nosteltu puhelimien laturijohtoja ylös, paljon muuta ei vielä ole tarvinnut.
Sent from my iPhone using Vau Foorumi
) ja nauroi ja oikein innosti poikaa, niin kyllä poika tuntui saavan sen ajatuksen, että tämähän on hauska leikki, ja roikkui miehen tukassa kahta kauheammin (huoh, miehet). Sovittiin sitten miehen kanssa, että jatkossa ei todellakaan kannusteta poikaa tekemään tuollaista, mikä oikeasti satuttaa, helpompi, kun ei tarvitse myöhemmin kääntää kelkkaansa ja ruveta kieltämään. Vaikka kokeilla ja tunnustella saa tietysti kaikkea uutta, kunhan ei ole suorastaan vaarallista.
).
Mies on taas se noooh, ei se niin tarkkaa ole, huuda vaan niin paljon kun sielu sietää, ei tarvitse syödä kaikkea ja pusipusihalihali 
Ja sen huomaa nyt jo esim kun syödään niin mun kanssa lautanen tyhjenee mallikkaasti ja miehen kanssa poika enemmän pelleilee ja räkii ruokaa ympärinsä.
Mies antaa periksi nopeammin.
No meillä roolit kyllä jakautuu aika tasaisesti, mutta mies on kyllä ihka-aito pehmoisä, ja täysin neidin pikkurillin ympärillä.
joka on iltavuorossa tänään. Onneksi sain nauhoitettua itkun ja tuon papi huudon, ja lähetin sen miehelle ja siellä hän oli herkistellyt kesken partioinnin :)