Taaperoiden kehitys ja kasvu

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Citrus
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Meillä juostaan joka paikkaan, peilin edessä tyttö viihtyy ehkä liiankin hyvin. :D pannat ja pipot on täälläkin pop ja aina kun vaihtuu niin pitää peilin edessä käydä katsomassa miltä näyttää. Sama pätee kenkiin. Ensin kirosin kun ei suostunut pitämään niitä päällä ja nytten varmaan nukkuisi kengät jalassa jos voisi. :D
Isi on taas kiva kun he on saanu enemmän kahdenkeskeistä aikaa kun olen ollut enempi töissä. :)
 
Meillä pojasta on kuoriutunut erittäin mustasukkainen isoveli. Jos vauva saa huomiota, niin poika käy tekemässä järjestelmällisesti kaiken kielletyn. Kaikki kaapit on pitänyt teljetä kiinni ja irtoavat esineet nostaa pojan ulottumattomiin. Mikäli ei saa huomiota tihutöillä, niin viimeisenä oljenkortena alkaa kiusaamaan koiraa, jolloin asiaan on pakko puuttua. Imetyshetket ovat aika haastavia, varsinkin jos olen lasten kanssa keskenäni kotona. Pojalle on pakko laittaa piirretty pyörimään imetyksen ajaksi, tai muutoin asunto on tuhottu imetyksen aikana.

Vauvan tultua taloon poika on myös aivan ylitsevuotavasti "isin poika". Roikkuu miehen jalassa kokoajan ja jos mies lähtee pois kotoa niin jää itkemään ovelle perään. Mies ei saisi myöskään poistua alakertaan tai vessaan. Mua ja vauvaa kohtaan on totaalisen ignore.
 
I-P kurjalta kuulostaa, mutta varmaankin ohimenevä ilmiö! Mä itsekin täällä vähän jo stressaan, että mitä tuleman pitää kun vauva syntyy. Onhan mulla aikaisemmin tietty kokemusta kahdesta pienestä, mutta heillä oli ikäeroa melkein 3v, joten oli hieman eri tilanne kun tämän nykyisen kanssa, vaikka silloinkin isosisko oli alussa tosi uhmakas, mutta kuitenkin puhumalla sai taottua järkeä. Se on varmaankin pojan oma tapa käsitellä uutta tulokasta kun ei enää olekaan täysin se huomion keskipiste. Mitenkä itse jakselet? Saatko öisin nukuttua?

NinjaK joo, toi juokseminen on kivaa..ei täällä oikeestaan enää kävellä, juostaan eteisen ja olohuoneen väliä ja sitten katsotaan samalla sitä juoksua peilistä :D Aika monta kertaa alussa varsinkin juoksi päin seiniä kun tuijotti itseään juostessaan, nyt tunnistaa jo kodin kulmat ja seinät ja osaa väistää juostessaan :)
 
Meilläki juokseminen on suosiossa. Jos innostuu/haluaa saada tahtonsa läpi niin polkee toista jalkaa lattiaan :D kengät ja lakit on mieluisia, mutta tykkää muutenkin kun puetaan/vaihetaan vaatteita. Nuppipalapelejä teki kauan aikaa, mutta kyllästyi kun osaa tehdä ne kaikki heti oikein. Kirjoja "luetaan" kovasti tällä hetkellä. Nukkea hoidetaan, osaa viedä likaset vaatteet pyykkikoriin, ojentaa märät vaatteet aina kun laitan kuivumaan pyykkiä. Sanoja ei kauheasti tule, kysyttäessä joo tai ei- kysymyksiä (esim. otatko vettä) nyökkää tai puistelee päätä. Niin ja itse pitää saada syödä, ei saa auttaa :D
Viimeyönä nukkui ensimmäisen kerran omassa sängyssä, aika kivuttomasti sinne nukahti mutta yöllä meinas vähän itkettää. Ohi sekin meni nopeasti. Tähän asti nukkunut samassa sängyssä mun ja miehen kanssa, mutta pakko opettaa omaan sänkyyn ennen kuin vauva syntyy ja tulee vuorostaan meidän viereen nukkumaan.
Tähän mennessä "hoitanut" tosi nätisti kaverin vauvaa, mutta saapa nähdä miten käy kun se vauva viekin osan huomiosta..
 
Voi apua, onkohan meillä sama edessä I-P, ei kuulosta kovin lohduttavalta. Etukäteen pohdinkin, että kuinka ihmeessä sitä pystyy vauvaa imettämään, kun taaperokin vaatii huomiota. :eek:
 
Meilläkin peilataan ja juostaan. Ja jos hän on saanut käsiinsä jonkun kielletyn esineen niin juoksee vauhdilla karkuun kun kielletään :joyful: ja on tosiaan taitava pukija,osaa pukea myös legginsit jalkaan,ja vaipankin yrittää laittaa itse :hilarious: lukee myös kirjoja ja osaa laittaa leikki porakoneeseen terän paikalleen ja nukkeleikit on myös kiinnostavia,momitoiminainen siis :grin

Muistan tuon I-P niin hyvin kun itselläni oli kaksi pientä 2 vuoden ikäerolla,ottaa oman aikansa sopeutua uuteen arkeen. Valitettavasti kaikilla se ei mene ohi ikinä ja mustasukkaisuus vainoaa aina,hyvällä tuurilla lapsista tulee parhaimmat ystävät.Meillä oli tuo ensimmäinen vaihtoehto o_O nyt kun pojat on 17 ja 15 niin alkaa ehkä löytyä jotain yhteistä eivätkä enää niin tappele kuin aiemmin(aika kauan sai odottaa:rolleyes:). Ja jotenkin me äidit vaan pärjätään näiden vaikeidenkin asioiden äärellä,ollaan me niin ihmeellisiä :) Tsemppiä kovasti :Heartpink
 
I-P meillä myös mustasukkaisuutta ja "valtataistelua". Pahin mennyt ohi, onneksi... Toinen on edelleen aika "symbioosissa" äidin kanssa, mutta toinen ikävöi myös pappaa ja isäkin kelpaa. Ajoittain toinen kyllä käyttäytyy melkein kuin "heeiiii äitiii, sulla on väärä lapsi sylissä" ja harvemmin enää kelpaa yhteissyli..mutta silti sisko on tärkeä. Pitävät huolen toisistaan, halaavat, pussaavat ja leikkivät yhdessä.

Samoja juttuja meillä kuin muillakin. Peilaaminen on kivaa, vaatteet pitää itse valita jotta voi kävellä "hienosti", yrittää pukea (osaavat kyllä riisua ja laittaa takit, hanskat ja pipot), kokeilla kehon eri asentoja, omia rajoja, syödä & juoda itse...yms..mihin tämä aika menee!!!

Toinen kävelee muuten isänsä tavoin unissaan. Nukkuu siis pinnasängyssä eikä sieltä pääse lähtemään - onneksi, mutta haluaa usein viereen yöksi ja sieltä lähtee "reissuilleen". Pakko laittaa aina ovi kiinni yöksi kokonaan. Emme ole vielä laittaneet omiin huoneisiin, kun nyt on taas toisella se vaihe, että tarvitsee läheisyyttä myös yöllä. Kesällä sitten tai kun voivat nukkua kokonaan omassa sängyssä. Tammikuussa oli viimeksi sama vaihe. Pitänee myös pohtia, laitetaanko vierekkäin nukkumaan vai erikseen..näkee sitten. Viime yönä nukkuivat huimat 13 tuntia!
 
Muokattu viimeksi:
I-P, onko teillä portteja? Meillä on koirienkin takia melkein joka oviaukossa. Normi elossakin saa pahimmat paikat säppiin jos itse touhuaa jotakin ja poika leikii. Samoin jos on riehuleikit menossa, niin saa koirat turvaan ;) . Valmiiksi olen jo yöllä valvoessa pohtinut imetykset niin, että rajaan isomman olkkariin, siellä rusinoita, naksuja, piirretyt käyttöön ja koirat pois -josko pärjäisi :rolleyes:
 
Kiitos tsempeistä! Kyllä tää kaaos tästä pikkuhiljaa helpottaa kun saadaan rutiinit kuntoon (eli kun muistan joka kerta laittaa piirretyt pyörimään ennen imetystä ja varaan kaukosäätimen viereeni :grin ). Ulkoilua pitäis ehdottomasti harrastaa enemmän niin sais poika purettua energiaansa pihalla. Uloslähteminen on oma operaationsa, kun on kaksi puettavaa ja täytyy ajoittaa syötöt yms sopivaksi.

Satru: Oon ollut itseasiassa virkeämpi kun raskausaikana koskaan! Taitaa olla hormooneilla tekemistä tämän asian kanssa. Vauva on perustyytyväinen, lähinnä nukkuu, kakkaa ja syö. Tiheästi tissittelee kylläkin, ympäri vuorokauden parin tunnin välein tai useamminkin.

Kyfi: Meillä on oleskelutila yhtä suurta huonetta, joten rajaaminen porteilla on mahdotonta. Laitan kyllä koiran portaikkoon portin taakse, jos meno yltyy liian rajuksi. Koira vaan ei ymmärrä omaa parastaan ja vinkuu portin takana kun joutuu eristetyksi.
 
I-p, ok, meillä on tällainen vanha talo jossa huoneita huoneen perään, niin ei edes muista kuinka jollain onnekkaalla voi olla ihana avaraa :) . Mutta varmasti kohta teilläkin helpottaa ja ihana kuulla, että tulokkaalla elo on mallillaan ja sinä jaksat noin hyvin!
 
I-P: Mitenkä on nyt perhe-elämä sujunut? Onko poika vielä mustasukkainen kovastikin? Mulla kovasti tuo asia mietinnässä kun ei yhtään tiedä miten likka reagoi kun vauva syntyy..
 
En muista olenko jo aiemmin kirjoittanut jonnekin ketjuun,mutta eräs ystäväni oli itse aikoinaan todella hurja pikkuveljeään kohtaan, yritti lyödä, raapia, nipistellä ja tavarat lensi usein vauvaa kohti. Eräänä kertana äitinsä oli kauhukseen yhtäkkiä tajunnut, että isosisko puuttui viereltä ja tajusi vauvan nukkuvan toisessa huoneessa yksin. Äiti lähti kauhealla paniikilla vauvan luo ja kun pääsi ovelle, oli ystäväni silittämässä nukkuvaa vauvaa ja pussaili pienen käsiä...pienen ihailun pääsi toteuttamaan kun kukaan ei nähnyt.

Tämän tarinan koetan aina muistaa, kun tuo huomion hakeminen on vaan joskus niiiiin vahvaa, että ajaa pienen ihmisen tekoihin jotka eivät ole hänellekään mieluisia.

Toki teillä -ja meillä- ikäerot ovat kovin pienet, eikä niin suurta harkintaa ole kuin ystävälläni, mutta silti toivon tämän tarinan antavan itselle voimaa jaksaa/kestää/sietää/rajata isomman sisaruksen tunnemyrskyjä.

Aion myös sanoittaa asioita/tilanteita/tunteita kuin Runeberg konsanaan, sillä vaikka pieni ei vielä kykene toimimaan, niin ymmärtää jo kovin paljon.

..huomaan, että minuakin taitaa pohdituttaa jo nyt nämä tilanteet, kovasti ja paljolti, vaikka matkaa on vileä h-hetkeen ikuisuus.

Toviottavsti olet Satru voinut hyvin.

Meillä tulee nyt hurjasti uusia sanoja. Tai siis ne eivät todellakaan kaikki ole vielä hovikelpoisia, mutta selkeästi haetaan, toistetaan ja koetetaan saada oma ajatus ilmi. Tähän mennessä on vielä ollut se yhden sana työstäminen, nyt "omia sanoja" on liuta. Pitäisi varmaan taas listata vauvakirjaan uudet sanat, kun vielä muistaa, kohta sitten odotellaan niitä selkeitä sanojen yhdistelmiä -iso poika, en kestä!! Toistaiseksi on vielä mennyt aika tasan ruotsi ja suomi...toivottavasti äiti pysyy vielä tovin päästä ymmärryksessä mukana tuon ruotsin osalta :wideyed::p
 
Satru: Vauvalla on nyt ikää viisi viikkoa ja edelleen poika saa raivareita, jos vauva on sylissä saamassa huomiota. Kun vauva nukkuu ja on poissa silmistä niin kaikki on ok. Luojan kiitos vauva on edelleen rauhallinen ja helppo. Jos istun sohvalla vauva sylissä niin poika tunkee syliin, kiipeilee vieressä tai tuhoaa asuntoa. Yritän aina varata käden ulottuville jotain viihdykettä, millä ohjata huomio muualle.

Saatiin tuossa kuukauden verran opetella rutiineja kuntoon ja mielestäni onnistuttiin aika hyvin. Ehdin jo ulkoilemaan ja liikkumaan näiden kanssa keskenään onnistuneesti. Kaikki kääntyi päälaelleen, kun kotona sattui tapaturma, jonka seurauksena mulla on jalka kipsissä ja kuljen kepeillä.. :sad001 Nyt en pysty moneen viikkoon olemaan lasten kanssa laisinkaan yksinäni, aina pitää olla joku auttamassa.
 
Voi tyhmyyksien tyhmyys!! no, eipä kai mun voivottelut auta, mutta aika ennen sattumusta kuulosti jo tosi hyvälle, ja varmasti löydätte taas oman toimivan menon kun saat itsesi kuntoon.
 
I-P:lle tsemppiä kovasti! Onneks sulla on apujoukkoja.

Meidän pojalta tulee muutamia selkeitä sanoja ja sitten niitä sellaisia joita vain minä ymmärrän... Yrittää toistaa paljon sanoja ja äänenpainot on ainakin kohdallaan, niin tomerasti toistaa :) Kukka-sana tulee tosi selkeesti ja se onkin tällä hetkellä lempisana. Saas nähä tuleeko pojasta hortonomi, kukat bongaa joka paikasta aina ekaksi :D

Kirjoittelin myös sanoja vauvakirjaan muistiin ja samalla selasin esikoisen vauvakirjaa. Olin merkannut sinne 1v8kk sanoja joita oli tosi paljon. Ja lisäksi puhui jo lauseita. Paras lause oli: Kauppaa ostaa jäätelöö. En usko, että tämä nuorimmainen ihan noin hyvin puhuu kolmen kuukauden päästä... Noh, pääasia, että tulee ymmärretyksi :).
 
I-P: Kylläpäs pahaan aikaan kipsin jalkaan sait, mutta kuten Lilly sanoi, onneksi sulla on apujoukkoja. Toivottavasti tuo esikoinenkin tuosta pian tokenee kun tajuaa ettei se pikkunen lähde minnekään vaikka kuinka kiukuttelis! Luin kerran jostain, että on hyvä ymmärtää isompaa lasta vaikka ajattelemalla niin, että jos mies tois uuden kumppanin kotiin asumaan..esikoisesta voi tuntua ihan samalta vauvan kanssa. Kyllä mäkin siinä vaiheessa vetäisin herneet nenään, jos ukko uuden muijan tois kotiin :)

Mun esikoinen ei saanut koskaan mitään raivareita pikkuveljestään (ikäeroakin oli jo melkeen 3v.), mutta oli selvästi kateellinen pojalle huomiosta ja sai kuulemma aina paremmat lelut, vaikka he sai itseasiassa samanlaisia leluja huolimatta siitä että toinen oli tyttö ja toinen poika.

Kyfi: kiitos kysymästä, ihan hyvin olen voinut...tai no..raskaus on sujunut hyvin, ongelmitta, mutta mulla on jotenkin mitta täys tätä oloa kun ei pysty oikeen nukkumaan levottomien jalkojen takia, en jaksa/pysty juosta tuon likan perässä ollenkaan häpyliitoskpujen takia..odotan vaan että tulis äkkiä heinäkuu ja minä saisin kroppani takaisin. Ei oo yhtä auvosta ollut tämä odotus kuin edellinen kun ei ole päässyt juurikaan lepäilemään vaan aamusta iltaan pitää jaksaa ja sitten illalla tietää jaksaneensa. Mutta tämä on sitten se minun viimeinen raskaus! Sen olen päättänyt ja tämäkin raskaus todistanut etten enempää jaksaisi, vaikka muuten vauva on voinutkin masussa ihan hyvin ja kasvaa normaalisti. Jos joudun synnytyksessä jostain syystä sektioon, aion pyytää että samalla pistävät piuhat poikki :) Mä olen selvästi tehnyt tämän jälkeen tehtäväni ja täyttänyt maata tarpeeksi :D
 
Minä kans mietin, että miten "isoja" jo minun pienet ovatkaan :Heartred

Meilläkään kuopus ei sano kuin tai jo 7 eri sanaa eikä tosiaan tykkää toistella mitään "ohjatusti", mutta on todella taitava monessa muussa asiassa ja selkeästi osassa ikäisiään edellä - enkä ole ainut, joka tytöstä sanoo niin.Keskittyy siis muihin juttuihin tällä hetkellä :) Ilmoittaa haluamansa yleensä sormella osoittaen, nyökäten, päätä puistellen tms..

Esikoinen taas toistelee sanoja kuin papukaija ja saattaa sanoa "ei oo" , "yt kiikkuuu kaakkuu" (keinumaan) tai muita lyhyitä kaksi sanaisia, kuitenkin aika vähän, vaikka muuten osaa jo vastata & kertoa sanoilla mitä haluaa ja sopiiko vai eikö. Osa sanoista tulee selkeästi, osa vähän epäselvemmin..mutta äiti ymmärtää lähes kaikki..vielä. :p Aika laaja sanavarasto, kuitenkin osa sanoista selkeästi parin päivän toistoa kuullusta.

Ja minusta aika hyvin samanikäisiltä sisaruksilta, kun käyttävät välillä yhteistä kieltä.

Nautin todella paljon siitä, että saan viettää lasteni kanssa tämän kesän kunnolla yhdessä. Elokuussa sitten uudet kuviot!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top