Taaperoiden kehitys ja kasvu

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Citrus
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Meidän pisin lause on: Ei oo. Käymme siis katsomassa postia ja kun yleensä on laatikko tyhjä, niin poika sanoo "ei oo". Tosin tänään poika sanoi "pappa ei on" tulkitsin sen niin, että tarkoitti, että pappa ei ole täällä. Oli hetki sitten isoisä poikennut meillä ja lähtenyt jo pois ja poika sitä taisi jäädä muistelemaan.. Isovanhemmat ovat poitsulle tosi tärkeitä ja pappaa hoetaan jatkuvasti ja osoittaa ovelle.
 
Voihan uhma! Se on alkanut. Kaikki mikä ei miellytä saa aikaan hirveän huudon ( tai oikeastaan kiljuu) ja heittelee tavaroita. Koko ajan tuntuu olevan pinna tiukalla, ihan kun menkat alkais :D Miks just nyt kun tilasin rauhallisen alun vauvalle..ei taida onnistua.
 
Satru. Juu, tuttu tunne..joskin meillä taisi olla esiuhmaa alkuvuodesta ja toinen taitaa vaan olla oikeasti melko pippurinen pakkaus...sitä oikeaa uhmaa odotellessa kertaa kaksi. Toki omaa tahtoa on molemmilla, mutta toinen on niiiiiin tempperamenttinen, että toisen omatahto on suorastaan söpöä. Toki kaikki tilanteet hymyilyttää jälkeenpäin.
..ja eihän sitä tiedä miten uusi tulokas vastaanotetaan :) sen näkee sitten. Varmasti jossain vaiheessa kiva juttu..jossain..
 
CItrus: meillä tuo likka on aikaisemmin ollut semmonen oman tien kulkija..se tekee vähän niinkuin itse haluaa ja sitten jos ei saa tehdä, niin sitten meni tekemään jotain muuta. Nyt vetäsee heti raivarit jos ei saa tehdä just sitä mitä haluaa :) Mutta niinhän sitä sanotaan, että jos on pienenä ollut uhma, niin isompana on helpompi murkkuikä. Ainakin esikoisella meni näin, sillä ei ollut uhmaa ollenkaan, niin murkkuikä maailman vaikein..ja vieläkin tuntuu vähän vaikuttavan vaikka on jo täysi-ikäinen :yuck:
 
Missä iässä teillä on tullut eroahdistusta tai takertumisvaiheita? Meillä pojan takertuminen isäänsä kohtaan on viimeaikoina mennyt aivan yli ymmärryksen. Isä ei saa poistua pojan näkyviltä ilman huutoa edes vessaan. Samaan aikaan on alkanut ekaa kertaa ilmenemään todella vahvaa vierastamista. Tähän mennessä poika ei ole selkeästi vierastanut koskaan. Mun syli tai huomio ei kelpaa. Jos lohdutan poikaa niin huuto ja rimpuilu vaan lisääntyy, lopulta se muuttuu kirkumiseksi. Pojalla on toki tapahtunut suuria muutoksia viime kuukausien aikana (syntynyt pikkusisko ja mun murtunut jalka). Itseäni harmittaa pojan käytös kamalasti kun näen että hänellä on paha olla, mutten pysty auttamaan asiassa mitenkään. Parempi toki, että on takertunut isäänsä eikä minuun, koska en pysty poikaa yksin hoitamaan ollenkaan murtuneen jalkani vuoksi. Ehkä eniten harmittaa kuitenkin se, että poika on aivan totaalisesti kääntänyt selkänsä minulle. Toki tiedän ettei noin pieni ajattele asiaa samanlailla ja itsekin imetyksen aiheuttamissa hormonihuuruissa ehkä suurentelen pääni sisällä asiaa. Silti mietityttää, että kuinka voisin parantaa suhdettani poikaan. Tämän kaiken lisäksi meillä on myös tosi vahva esiuhmaikä ja elämä pojan kanssa on oikeastaan yhtä kitinää. :sad001
 
Tsemppiä I-P!

Meillä oli eroahdistusta alle vuoden ikäsenä, nykyään menee mielellään "kyläilemään" yksin (lapseton tuttavapariskunta tykkää ottaa välillä päiväseltään hoitoon), huiskuttelee ilosena heiheit kun on lähdössä.

Esiuhmaa on myös havaittavissa, toivottavasti ei pahene kun sisarus syntyy..
 
Meillä esikoinen on ollut koko ajan hyvin takertunut äitiin & ilmoittanut hyvin voimakkaasti tahtonsa, jos äidin huomio siirtyy muualle... Helmikuussa oli 2 vkoa muutkin kivoja, sitten ei. Nyt vihdoin tällä viikolla muutkin ovat alkaneet olemaan kivoja ja riittää, kun käy kerran kurkkaamassa, kun äiti on vessassa.

Kuopuksella oli noin vuoden iässä eroahdistusta. Nykyään vaihdellen tai enemmänkin äidin sylinkaipuuta, jota saa tietysti myös "pyytämättäkin".

Kyllä täälläkin omaa tahtoa riittää ja kellekäs muulle se näytetään, kuin sille tutulle ja turvalliselle äidille :p Joskin isä ja pappa saavat osansa myös..lievempänä, mutta kuitenkin. Se kuuluu elämään ja on tärkeä vaihe, kun haetaan rajoja, rakkautta ja turvaa.
 
Meillä eroahdistus! Kukaan läheinen ei saisi poistua minnekään. Onneks menee tilanne aika nopeasti ohi, mutta huutoa tulee. Pahiten, jos minä ilmoitan meneväni jumppaan. Se on pojan mielestä ihan kamalaa. Mutta isikään ei sais lähteä töihin, eikä mummu kotiin jne...
 
Meillä taas nyt ihan hyvä jakso tuon eroahdistuksen kanssa. Jää mummin ja vaarin kanssa hyvin eikä itke isänsäbpwräänbkun lähtee jonnekin ja minäkin saan käydä vessassa rauhassa :) Katotaan koska seuraava ahdistus aika on..eiköhän niitä tule aika ajoin tässä kasvaessa. Likka täyttää ylihuomenna jo 1v6kk! Puoli vuotta ja sit juhlitaan jo 2v synttäreitä, aika juoksee!
 
I-P, tiedän että varmasti äidin sydäntä riipii, jos lapsi kaikkoaa, mutta tuolla teidän tilanteella en ihmettele yhtään reaktiota. Sinun huomio on väkisinkin vauvassa ja jalan kanssa huomion antaminen on varmasti eri tavalla hankalaa. Isän kohtaaminen on varmasti nyt hetken esikoiselle "helpompaa". Voisin kuvitella, että kohta helpottaa. Usein pienet lapset kääntyvät juuri niiden luota pois jota oneniten ikävä esim. vanhempien paltessa kotiin, mennäänkin lapsenvahdin syliin. Vaikeita juttuja pienelle mielelle. Bodii ja tsemppistä, kyllä se äiti kohta taas huomioidaan -pitää vaan nyt vaan vähän antaa palutetta. Se on äidin vaan sanoitettava tunteita, kun läheisyyttä säädellään ;)
 
Ihanaa, kun poika leikkii itsekseen autoilla. Laittaa ukkeleita kyytiin ja puhelee itsekseen. Autot käyvät selvästi dialogia keskenään. Se menee jotakuinkin näin: "Joo, joo, joo. Moi, moi." Sitten päristelee taas välissä ja työntää autoja eteenpäin kunnes taas juttelevat. Ajoneuvot kiinnostavat edelleen ja enää ei oikein haluis leikkiä muoviautoilla vaan pitäis olla isoveljen autoleikissä mukana (vieressä) leikkimässä oikeilla pikkuautoilla.
 
Täällä saavutettiin jonkinlainen esiuhmaiän huipennus eilen, kun poika sai aivan silmittömän raivokohtauksen kotona. Huutoa, kirkumista ja raivoamista kesti puolisen tuntia, jonka aikana hän yritti hajottaa kaiken tielleen tulevan ja viskeli tavaroita ympäriinsä. Loppuhuipennuksena hän sai vedettyä telkkarin alas päällensä. Onneksi ei sattunut mitään, paitsi että telkkari hajosi.. Ei auttanu sylissä pitäminen, rauhottava juttelu, kieltäminen, huomiotta jättäminen tai huomion vieminen muualle. Ei sitten mikään. Miten tollasessa tilanteessa kuuluisi toimia? Itsekin ihan huuli pyöreenä ja hämmästynyt tilanteesta.
 
Hui. Onpa teillä ollut kunnon uhmakohtaus.
Meillä ei vielä ole ollut noin raivokasta, mutta kiukkua kyllä tulee, jos ei saa haluamaansa. Heittäytyy lattialle ja huutaa. Yleensä menee nopeasti ohi itsellään. Esikoista jouduin joskus pitämään väkisin syliotteessa, kun sai pahan puuskan. Rauhoituttuaan selitin aina, että mikä harmitti ja miksi ei saanut tahtoaan läpi. Kaupassa tuo on "tosi kivaa"..
Tsemppiä I-P:lle!
 
I-P. Otan aina esikoisen syliin, koska hänen riehumisensa on sitä luokkaa, että hän voi satuttaa itseään tai muita - ja pidän siinä, samalla puhuen rauhoittavasti. Näin pitää tehdä lapsen suojelemiseksi, jos tilanne sitä vaatii.Koen myös, että tyttö kaipaa sitä. Useimmiten suurimmat hermostukset tulevatkin, kun äidin huomio keskityy vähänkin muualle, kuin häneen. Joskus saattaa olla niin mustasukkainen siskolleen (joka aina häntä hoivaa ja ymmärtää), että kaataa maahan, repii ja lyö...mutta yli puolet päivästä mennään jo "parhaimpina kavereina".
Joskin tämä tyttö rauhoittuu ja hermostuu nollasta sataan hetkessä. Meillä taitanee nuo lelut-& vaatetappelut yms.muut ottaa vähän uusia "haasteita" äidin osalta :D

Kuopus taas tarvitsee omaa tilaa, jos hermostuu. Menee hetkeksi mököttämään ja sitten syli kelpaa. Käytännössä olen huomannut, että syliin turha ottaa heti (kun ei heittele, ei satuta itseään, haluaa sylistä pois), vaan ensin ottaa "omaa aikaa" & sitten mennään äidin syliin "selvittämään tilanne".

Yksilöllisiä nämä. Toinen toimii toisella ja toinen toisella. Kyllä sinä äitinä yrityksen, erehdyksen ja kokeilun kautta tiedät ;)

Edit. Älä ainakaan jätä huomiotta! Jos ei ole kyse esim.pöytätavoista, vaan ihan kunnon kiukusta. Lapsi opettelee vasta.
 
Muokattu viimeksi:
  • Tykkään
Reaktiot: I-P
Toisia ihmisiä kauhistuttaa pakolla kiinni pitäminen suuresti ja usein kuulee kerrottava kuinka se aiheuttaa kaikenmaailman suuria traumoja ja suurta pahaa. Mutta silloin jos lapsi satuttaa muita, ympäristöään tai itseään, on paras paikka varma, RAUHALLINEN syli/syliote. Jos raivokohtaus on raju, on turha puhua mitään, yrittää harhauttaa, varsinkaan komentaa tai torua. Aina välillä voi rauhallisella äänellä kertoa, että kaikki on hyvin tai ei hätää ja muistuttaa että voit rauhoittua/lopettaa huutamisen, sitten jatketaan. Tilanteen läpikäyminen ja mahdolliset anteeksipyynnöt ja/tai raivon syyn pohtimiset kannattaa jättää vähän myöhemmäksi. Muutama entinen hoitolapsi ja kummityttöni ovat isompana kertoneet kuinka eivät siinä raivossaan edes kuulleet mitään.. Tottakai siinä voi välillä sanottaa, että olet kiukkuinen tai vihainen, mutta ei voi raivota ja satuttaa..

Isommassa mittakaavassa kohdattu kiukku/raivo on usein aikusen kanssa hyvä jotenkin opetella kohtaamaa, ennemmin kuin harhauttaa tilasta pois, tämä saattaa vaan siirtää megakiukun seuraavaan tilanteeseen. Toki elossa on myös niitä tilanteita kun voi viedä huomion jnnekin muualle, omastaan oppii varmasti ne tilanteet huomaamaan. Tällä yritän nyt siis erotella sitä tilannetta jossa kiukku koetetaan siirtää raivon/kiukun "pelossa".. En tiedä osaanko selittää mitä tarkoitan.

Joskus on niitä lapsia jotka voi siirtää tilaan jossa ei voi rikkoa mitään tai satuttaa ketään, antaa raivota kertoen välillä että voi rauhoittua, sinua harmittaa, ei tarvitse raivota jne.ja sitten tarjota omaa syliään apupaikaksi -jos tarvitset apua voit tulla syliin , minä autan sinua. Usein hetken jälkeen syli kelpaa ja tilanne rauhoittuu nopeammin, kuin jos olisi ottanut suoraan syliotteeseen..

Kuten jo sanottiin yksilöitä ovat, mutta kannattaa pohtia yksi tai kaksi tyyliä ja pidättäytyä niissä -rutiinit auttaa näissäkin tilanteissa ja se tunteiden sanoittaminen, ja lopuksi kertominen miten voisi ennemmin reagoida: Jos suututtaa voi puhua, jos kiukuttaa voi heittää tätä tyynyä sängylle, jos kiukuttaa laske viiteen, jos kiukuttaa etsi kiukkupaikka (etukäteen sovittu). Nämä nyt on isomman lapsen juttuja, mutta jo pienelle lapselle tilanteet voi selittää, vaikka ei osaisi juuri sillä tavalla toimia. Meillä lause:sinua ärsyttää, mutta et silti voi läpsiä, kuuluu monta ketaa viikossa. Et voi läpsiä, jos kiukuttaa (omasta syystä ei siksi että olisi tullut kaltoinkohdelluksi ;) ) niin voit mennä pois leikistä -->siirrän kauemmas...

Nyt vielä kun lapsen luonnollinen ratkaisu on kitinä ja kiukku aika pienistäkin asioista, kerron että nyt ei tarvikaan kiukuta/vinkua/huutaa vaan voit sanoa auta tai anna jne. huudetaan sitten kun on oikea hätä, nyt sina vaan harmittaa, ei tarvitse huutaa. Isommille lapsille tulee usein kerrottua etten ole opiskellut kiukkukieltä, ymmärrän vai suomea ;) . Viisaat ja koulutetut ovat joskus opettaneet, että ei ole olemassa turhaa kiukkua...joo, varmasti ei olekaan, aina löytyy joku syys/aiheuttaja, mutta muuten olen "eri mieltä". On olemassa turhaa kiukkua, jota/josta johtuvaa reaktiota opetellaan hillitsemään, hallitsemaan ja sanoittamaan. Näin ei tarvitse saada raivokohtausta vielä lukiossakin, kun puntti oli sukassa mennyt ruttuun.

...Tulipahan taas epäselvä vuodatus, mutta kun on niin lähellä sydäntä nämä kiukkuasiat.. näiden kohtaamista ja erilaisten keinojen pohtimista kaipaan työelosta. Sitten kun onnistuu lasta auttamaan ja hän oppii hillitsemään reaktioitaan, tuntuu kuin olisi voittanut maailmanmestaruuden :D Tärkeä taito tuo pettymysten sietäminen..
 
Meillä ei ole mitään raivokohtauksia tullut vielä. Huh, kuulostaa hurjalta! Ne siis varmaan edessä vielä, vaikka on kyllä rauhallinen kaveri tämä meidän poitsu. Tukkaa leikattiin viikonloppuna kaverin toimesta, sen jälkeen kyllä on erilainen pojanviikari meillä täällä. Voiko se tukan leikkuu oikeasti muuttaa jotakin? :D Ei ollut siis eka kerta vaan jo 4 kerta! Se on aina yhtä huutoa mutta pakko tehdä kun poika perinyt vanhempien paksun tukan ja nopean kasvutahdin. Yritettiin itse leikata ja lopputulos oli Mauri Pekkarinen. :p
 
Voi pyhä pottailu! Poika on jo ikuisuuden pissannut pottaan (otettiin vain tutustumista varten jo ajoissa esille, mutta tuotosta alkoikin tulla nopeaan tahtiin) ja satunnaiset kakat. Nyt muutaman viikon olen aamupäivisin ottanut housut ja vaipat pois, ja Aku Ankka tyylillä ollaan alaosattomissa "harjoiteltu" pottailua. Iskin siis potan taas pitkästä aikaa olkkariin ja välillä aina muistuttelin mahdollisuudesta. Nyt painelee reippaasti potalle touhujen välillä ja sekä pissa että kakka tehdään pottaan. Toki vahinkojakin käy, varsinkin jos on enemmän häiriötä, mutta perusarjessa viipottaa kiltisti potalle. Mukavaa, erittäin mukavaa, että sujuu, en vain osannut odottaa, että nappaa tästä taidosta kiinni näin nopeaan. :wideyed::):happy:
 
Meillä on kyllä jäänyt tuo pottailu kotona, hävettää myöntää. Tarhassa kyllä pottailee. Mutta kotona jotenkin unohtuu... :rolleyes: Aamuisin ja päikkäreiden jälkeen mennään, mutta mutta
Ammeessa Alisa kyllä osaa ilmoittaa jos on hätä, nousee ylös ja potalle keritään. Kakkakin ollaan kerran saatu pottaan.
Meillä on "viileä" sisällä, 21 astetta, joten hieman inhottaisi ottaa housutkin pois. Ilman vaippaa ne housut, ei se niin justiinsa jos pöksyt likaantuu, tosin pyykkimäärä kasvaa. Meillä tuo ei kyllä vielä onnistusi, etenkin kun sohvalla kiipeillään :grin
Mutta on teillä Kyfi todella nopeasti opittu!!
 
Kyllä joo. Nyt ihan kateellisena luin. Myönnän. Meillä siis pottatouhut jääneet. Olen ollut laiska sen suhteen. Pitkä aika oli kun poika ei suostunut ollenkaan potalle. Sit joskus satunnaisesti suostu. Yleensä menee itse potalle housut päällä, mut jos otan housut pois jalasta niin nousee äkkiä pois eikä suostu enää takas istumaan. Varmaan tuntuu oudon kylmältä potta paljaalle pepulle :D. Nyt kun tulis lämpimät kelit, niin vois olla ulkona ilman vaippaa. Housut siinä kyllä kastuis, mut ei se lämpimällä niin haittais. Ja toki vaihdettas kuiviin... Mut mä oon kyllä niiiiin laiska tässä asiassa...
 
Meillä samanlainen tilanne kuin Lillyllä. Nyt päätin, että tässä kuussa alkaa treenailu enempi tosissaan. Syksyllä alkaa päivähoito ja siinä kohden olisi kiva, että poika edes suostuisi potalla istumaan.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top