Taaperoarki

Toisen päivän saldo: ei ainoitakaan raivareita tai itkuja :) Muutaman kerran tutin perään kyselyä ja siinä se. Nukahtaminen on hieman vaikeampaa kuin aiemmin, vaikuttaa siltä että tutti nopeutti sitä prosessia, mutta eiköhän sekin tästä tasaannu aika pian kun poika keksii muut keinot. Unilelupupun käsi ja/tai korva tosin on taas pitkästä aikaa märäksi lutkutettu ja haisee sen mukaiselle :D Noh, sitä kaveria saa retuuttaa ja imeskellä niin paljon kuin sielu sietää, kun tarvetta ilmenee :)
 
Saapa nähdä milloin meillä ruvetaan tutista vieroittamaan.. Nyt parina iltana nukkumaan viedessä neiti on jäänyt itkemään, vaikka pitkään jäi ihan hyvillä mielin kun vei vaan sänkyyn ja toivotti hyvää yötä. En tiedä vaikuttaako nyt jotenkin viiveellä se, että muutettiin uuteen kotiin 2 viikkoa sitten.
Kaupungilla tai yleensä ulkona ei ole ollut tuttia edes mukana pitkään aikaan, nukkumaan laittaessa annetaan aina tutti ja usein päivän/illan mittaan myös, jos on kauhea kitinä päällä. Aina ei vaan jaksa kuunnella.. :sad001
 
Meillä poika ei ole tuttia huolinut ikinä, mutta harrastaa myös sitä unilelun lutkutusta. Pitääköhän mun se jotenkin vierottaa siitä?

Miten Salme teidän muutto meni? Ei varmaan ihan triviaali temppu taaperon ja vauvan kanssa. Meillä muuton jälkeen tuli ekoina iltoina nukkumaanmenoitkuja, sitten meno on rauhoittunut. Nyt tosin tuntuu, että pojalla on ruvennut mielikuvitus kehittymään paljon aiempaa enemmän, hän on esim. välillä herännyt itkuisana päikkäreiltä ja osoittelee kovasti olohuoneen puolelle ja puhuu "pöböstä" (mörkö, keksi sen ilmeisesti muumeista kun vahingossa näki pätkän, jossa oli se mörköhahmo). Ei nyt liity muuttoasioihin, mutta tuntuu usein, että taas uusi kehitysvaihe, taas uudet uniongelmat...
 
Ihan katastrofaaliselta vaikutti kun piti ruveta tavaroita autoon pakkaamaan, kun itse pakkaus jäi tosi viime tippaan. Lopulta kaikki kuitenkin saatiin kyytiin. Nyt alkaa uudessa kodissa olla tavarat suht koht paikoillaan, kaappeja ja varasto pitää vielä järjestellä. Äitini oli kullanarvoinen apu, kun lupautui siivoamaan edellisen asunnon. :Heartred
Neiti oudoksui hieman laatikoita ja sekasotkua mikä täällä oli, me siis tultiin lasten kanssa tänne vasta kun muuttokuorma oli jo perillä. Hyvin jäi neiti tosiaan aluksi iltaisin nukkumaan, nyt ihan parina iltana on tullut itku nukkumaan viedessä. Päikkärit on alkaneet maistumaan toden teolla, saattaa nukkua yli kolme tuntia.
 
Meidan taaperoarki muuttuu nyt torstaina ihan totaalisesti! Pojan isovanhemmat ovat olleet taalla jonkin aikaa kylassa ja poika lahtee heidan mukanaan Suomeen ja on siella sitten koko elokuun! Hieman ristiriitaiset fiilikset. Varmaan tulee ikava tai ainakin saattaa tuntua oudolta, kun kotona onkin yhtakkia hiljaista. Toisaalta olen iloinen, etta poju paasee reissuun. Poika ei ole ollut tarhassa nyt miltei pariin viikkoon ja mun vanhemmat ovat jo rutinoituneet pojan hoitoon. Ja poika tulee heidan kanssaan loistavasti toimeen. Ehka jopa paremmin kuin minun kanssa, silla edelleenkin minulle kiukutellaan eniten. :shifty:
Hieman haikeana olen jo katsellut vaatteita pojan matkalaukkuun. Paljon pitkahihaisia ja pitkalahkeisia! :grin Poika on meilla kulkenut t-paidoissa ja shortseissa jo toukokuusta lahtien. Ja on poika ilmeisesti kasvanutkin taas! Silla ne collegehousut, mitka olivat ahkerassa kaytossa joskus loppukevaasta, ovat nyt jo kitsahtaneen oloiset!
Varmaan joku supermutsi jollain inhalla vauvapalstalla saattaisi olla jotain mielta siita, etta me annamme alle 2-vuotiaan useammaksi viikoksi isovanhemmille hoitoon, mutta meilla on kuitenkin tuota valimatkaakin tuhansia kilometreja, joten sellaiset viikonloppuvisiitit mummolaan eivat oikein onnistu...
Lisaksi olen onnellinen, etta poika paasee pois taalta kuumuudesta. Meilla on nyt ollut joka paiva keskipaivalla yli 35 astetta ja yollakin ainakin se 25. Poika hikoilee jatkuvasti kuin pieni possu ja tukka on koko ajan litimarka. Ihanaa muutes, miten se tulee pelkka vaippa paalla tekemaan lahempaa tuttavuutta, puskee tukka markana mun kainaloon ja ryomii kuin hikinen, liukas saukko maha paljaana mun yli. :meh:
 
Tutulle ja turvalliselle äidille kiukutellaan eniten, kuulostaa tutulta :) Varmasti on ristiriitainen olo, mutta toisaalta pojalla ihan varmasti myös antoisa reissu. Meillä kun oli heinäkuussa vuoron perään mummot ja vaarit hoitoapuna ja sairaalareissukin välissä, niin pojalla tuntui olevan todella mukavaa ja jotenkin ihan kuin hän olisi kasvanutkin paljon, kun ei viettänyt kaikkea aikaa tutuissa puuhissa. Nauti Littlered lapsivapaasta!
 
Meidän tyttö ei ole vielä ollut kertaakaan kunnolla yökylässä, koska yksinkertaisesti ei ole ollut tarvetta. Meillä on samalla paikkakunnalla mummo, setä ja täti sekä useampi ystävä, jotka auttavat mielellään, joten on ollut aika helppo järjestää omaa tai yhteistä aikaa. Nyt kun oli Ilosaarirock kävin minäkin siellä toisena päivänä kuuntelemassa nuoruuden suosikkiani Placeboa, ja mummo nukutti illalla. Kaikki oli mennyt todella hyvin, tyttö oli nukahtanut jopa aikaisemmin kuin meidän kanssa ja aamulla olimmekin taas kotona. Nyt syksyllä meinasimme hääpäivän aikaan että jos menisi vaikka naapurikaupunkiin ja olisi yhden yön hotellissa ihan kahdestaan. Nyt ei tekisi edes vaikeaa, kun tietää että tyttö pärjää. :)
 
Meillä poika oli yökylässä raskausaikana pari kertaa, ennakkovalmisteluna synnytysreissua varten. Eipä hän kyllä lopulta joutunut olemaan yhtään yötä ilman jompaakumpaa vanhempaa, minun vanhempani olivat tosin meillä laittamassa häntä iltaisin nukkumaan kun mies oli kanssani sairaalassa. Mutta ainakin tiedetään, että pärjää ja viihtyy hyvin :)
 
Pojan lentomatka oli mennyt muuten hyvin, mutta oli oksentanut koneen laskeutuessa. Mun kanssa ei ole koskaan oksentanut lentokoneessa, joten en osannut edes ihmisparkoja varoittaa. :eek: Onneksi se oli vain kertaoksennus.

Poika on viihtynyt isovanhemmillaan ilmeisen hyvin. Ei ole kuulemma edes itkenyt. Erityisesti poika tuntuu nauttivan siella vapaudesta liikkua ja leikkia pihamaalla. Siella on omakotitalossa aidattu piha-alue. Mun vanhempien ei tarvitse kuin avata kodin ulko-ovi ja istahtaa itse rappusille tai pihakeinuun katselemaan. Siis tosi helppoa! Pojalla on siella kaikkia pihaleluja, esim. mopo ja tyonnettava kuorma-auto, jonne voi koota pikkukivia ja kapyja. Oikeasti luksusta! :) Jotain sellaista, mita poika ei taalla ole koskaan kokenut, silla asumme kerrostalossa ja menemme rattain leikkipuistoon.

Lisaksi poika on ainakin tahan mennessa nukkunut siella tosi hyvin. Oikeasti paremmin kuin meilla, silla kotona se on vain hikoillut viime ajat ja nukkumaanmeno viivastyi joka ilta.

Ja nyt ollaan miehen kanssa kaksin, mutta ei tassa mitaan romanttisia leffailtoja edes ole joudettu viettamaan. Lisaksi nukumme eri huoneissa. Ma en pysty nukkumaan, jos joku puhkuu kuumuutta siina vieressa. Saatikka erehtyy jonkinlaiseen ihokontaktiin. :grin
 
Mä yritän täällä hiljalleen palauttaa poikaa normaaleihin arkirutiineihin. Vauvamahan kanssa katsoin asioita aika paljon sormien läpi kun en kaikkea jaksanut tehdä normaaliin tapaan, ja reilu kuukausi oli muutenkin sellaista hulinaa, kun sisarukset syntyivät ja poikaa hoiti täällä osan ajasta milloin kukakin isovanhemmista. Ja vieraitakin on rampannut jonkin verran, niin ei olla ehditty viettämään sellaista tavallista arkea juuri ollenkaan. Ja se näkyy.

Huomenna on tosin taas tulossa anoppi kylään, on tarjoutunut kovasti auttamaan mutta sanoin nyt, että ei ole tarvetta, tulkoon vain kahvittelemaan. Kun se auttaminen tuppaa olemaan sellaista, että siitä on enemmän vaivaa kuin hyötyä... Mutta ehkä tiistaina alkaisi ihan normaali arki! :)
 
Kyllä on arki ihan toisenlaista muuton jälkeen. En ole vielä tutustunut keneenkään täällä, joten ainut aikuinen juttuseura päivän mittaan on mies, kunhan on kotiutunut töistä. En ole vielä ottanut selvää onko täällä alkanut jotain perhekerhoja, tarvii kyllä ruveta selvittämään. Lasten kanssa tulee päivisin ulkoiltua ja kun saan neidin(kin) päikkäreille, on minun oma hengähdyshetkeni päiväkahvin kera.
Ihan ikävä on sitä, kun meni leikkipuistoon ja siellä oli melkein aina joku ainakin puolituttu jonka kanssa jutella. Toki itsestähän se tutustuminen on kiinni, eipä meitä kotoa kukaan mihinkään tule hakemaan.
Ikävä on myös sitä, kun edes mummo kävi kylässä.
 
Syksyn tullenhan ne kaikki lasten kerhot ja harrastukset taas alkaa rullaamaan, kun kesalomat on pidetty ja koulutkin alkaneet. Sinne vaan reippaasti mukaan!
Ma olen katsellut pojalle joitain harrastuksia, mutta tuntuu, etta se on viela liian pieni kaikkeen. Esim. joku musiikkiteatteriryhma, minimi-ika 3v. tai jalkapalloa, kaikista nuorimpien ryhma 5v. Ja mita ihmetta poika nyt edes jalkapallosta tajuaisi. Kuitenkin se haluaisi vain syoda sen pallon tai ottaa sen syliinsa ja lahtea karkuun. :grin
Toisaalta sitten on joitain mammalapsi-jumppia tai hierontoja tms. joissa on vauvoja tai taaperoita, jotka ovat paikalla vanhempiensa kanssa. Ei minua kiinnosta tommoset ryhmat, joihin mun itsenikin pitaisi osallistua. Mieluummin sellainen, mihin lapsen voisi jattaa harrastamaan jotain toisten lasten kanssa tunniksi tai pariksi, ja sellaisiin poika on siis liian pieni ilmeisesti...

Toisaalta poika saa niita sosiaalisia kontakteja tarhasta. Ja ma omasta duunistani joskus niinkin paljon, ettei tee mieli edes puhua kelleen mitaan tyopaivan jalkeen. Saatikka sitten, etta lahtisin pakosta johonkin jarjestettyyn toimintaan... Vapaa-aika ollaan kotona tai jossain lenkilla tai satunnaisesti leikkipuistoissa, missa on muitakin lapsia.
 
Ja mites Herne on saanut nukutuksi? Herailevatko ne pikkuiset nyt ihan eri aikoihin pitkin yota? :)
Ma olen huomannut itsestani, etta nykyisin ei tarvitse kuin yksi huonosti nukuttu yo (oli toissa viikolla pojan itkiessa mahaansa) ja olen koko seuraavan paivan ihan tillin tallin, ja seuraavana iltana karttyinen ja tiuskin miehelle.
Silloin kun poika oli pikkuvauva, niin niille yollisille heratyksille tuli jotenkin immuuniksi. Se vasymys oli jotenkin sellainen normaali olotila, ettei edes tajunnut olevansa huonossa hapessa... Tuossa yks kerta me puhuttiinkin miehen kanssa, ettei meista varmaan enaa edes olisi valvomaan ja herailemaan pikkuvauvan kanssa, nyt kun ollaan jo totuttu niin hyvin nukuttuihin oihin, etta se yks huono yo laittaa pasmat sekaisin.
Tai mies nyt varmaan kestaisi paremmin. Ma olen huomattavasti heikompaa ainesta. :grin
 
Littlered: En varmaan saisi hakea huonoa vauvakarmaa sanomalla näin, mutta vauvat ovat toistaiseksi antaneet nukkua odotettua paremmin. Yleensä kerran yössä saa herätä, tai jos sattuu pääsemään ajoissa nukkumaan tai aamulla on mahdollisuus nukkua pidempään, niin syöttöjä tulee kaksi. Olen tehnyt niin, että kun toinen kaksosista herää, syötän hänet ja herätän sen jälkeen toisenkin syömään. Ei kovin lapsentahtista, mutta näillä mennään :grin Eikä homma aina noin sujuvasti onnistu tietenkään, huonojakin öitä on.

Tietysti yöherätys on aina pidempi kuin mitä se olisi yhden vauvan kanssa, mutta minulle sopii paremmin se, kuin herätykset tunnin välein. Oikeastaan isoin haaste on nyt tuon taaperon rytmi, pojan ollessa vauva sain aamulla nukkua hänen kanssaan niin pitkään kuin halusin, nyt ei voi vaan ottaa vauvaa kainaloon ja jatkaa pötköttämistä, kun toisesta huoneesta huudellaan vaativaan sävyyn äitiä aamutoimiin... :meh: mies tietysti auttaa pojan kanssa, mutta hänenkin on ehdittävä aamulla töihin.
 
Ai niin ja Salmelle piti kommentoida, että kiteytitpä hyvin myös minun tuntemukseni! Lähteminenkin vähän eri tavalla hankalaa nyt, kuin mitä se yhden lapsen kanssa oli. Eilen tähtäiltiin parin kilometrin päässä pidettyyn perhekahvilaan aamupäivästä, mutta päästiin ovesta ulos vasta tunti sen alkamisen jälkeen :oops: Onneksi pihapiirissä on paljon lapsiperheitä ja muutama muu kotona oleva äiti, joten naapureiden kanssa tulee toisinaan turistua.
 
Mekin käytiin eilen läheisessä leikkipuistossa ja siellä sai muutaman sanan vaihdettua. Joo on lähteminen aika hidasta.. Jos en neidinkään kanssa ihan hetkessä päässyt liikkeelle, nyt siihen menee vielä enemmän aikaa. Meillä ei täysimetys onnistunut harmikseni tälläkään kertaa ja yleensä poikanen on tankattava vielä pullosta ennen kuin liikkeelle pääsee, vaikka olisikin vasta imettänyt. Onneksi harvemmin tarvii vaihtaa vaippaa just lähtiessä! :) Harmittaa kun tuntuu että on aina kiire lähteä ulos ja sitten toisaalta kiire takaisin, että saan neidin nukkumaan.
Näin jälkikäteen on harmiteltava sitäkin, miten en tajunnut tai oikeastaan malttanut köllötellä neidin kanssa silloin kun neiti oli pieni vauva. Aina piti olla höyryämässä jotain.. Osaan toki höyrytä edelleen, mutta on kyllä ihanaa syöttää poikaa ja pötkötellä vauva kainalossa. ❤ Neiti nukkuu päikkäreitä ja itsekin olisi ollut viisasta yrittää nukkua, alkaa väsymys olla sitä luokkaa että tuntee itsensä ihan krapulaiseksi. :sad001 Viime yö oli tosi huono, neiti taisi nähdä painajaisia ja valvottiin sitten puoli neljästä yli viiteen. Itsekin näen tosi herkästi nykyään painajaisia ja vaikkapa uutiset tulee monesti uniin. Ei siis kannata kaikkia uutisia lukea/katsoa.
 
Mies kyselee jatkuvasti millois me sitä uutta vauvaa aletaan yrittää. Just kun oon kotiutunut tänne suomeen taas, tapaan kavereita, töissä on huippua ja saan nauttia normaalista sosiaalisesta elämästä. Ni nyt pitäis sit tulla raskaaksi kaikkien vaivojen kera ja sitten taas olla nukkumatta ainakin vuosi :wtf Call me selfish, mut mä nautin tästä hetkestä vielä vähän aikaa.
 
Trust me, kannattaa! Huutelee valas sohvalta suppareitten, kylkikivun, kosketusarkojen jalkapohjien ja jäätävän närästyksen keskeltä :D
 
Normaali sosiaalinen elämä, onko se jotain syötävää..? o_O

Kieltämättä uusintakierroksessa ei ole samanlaista hohtoa kuin ensimmäisen lapsen kanssa, moniin asioihin suhtautuu lähinnä välttämättömänä pahana (tällä kerätään taas varmaan paljon äitipisteitä). Huolimatta siitä, kuinka ihana vauva on. Mutta samaan aikaan luulen, että jaksan vauva-arkea paremmin nyt kuin parin vuoden päästä, kun en ole välissä edes ehtinyt palautella mieleen sitä, mitä se ns. normaalielämä olisi :grin
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top