Töissä jaksaminen

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Menna
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Hei! Itsellä ollut melkeimpä ainut mutta niin tyrmäävä väsy alkuraskauden oireena. Itse olen hoitoalalla, vanhusten parissa ja teen vielä pelkkää yötyötä! Yhdessä vaiheessa jo mietin hyvin vakavasti, että työpaikan vaihto tulee olemaan hyvin pian edessä, mutta onneksi kamalin väsy on mennyt jo ohi! Tälläiset pienet nipistelyt vatsassa ja huono olo/häjyn tekeminen tulee myös yleensä yöllä kun olen töissä, kotona ollessa ei oikeastaan mikään! :) Toivottavasti ei tuu vauvasta yökuhkiaa, oman työrytmini takia. Nyt mennään 9+6 eli vielä on aikaa paljon.. :) Kuinkas teillä muilla, onko oireet hävinneet jo vai paheneeko vain?? :)
 
Mulle varmaan yötyö ois tässä kohtaa ihan, ihan liikaa....! Olen yötä tehnyt aikaisemmin kokoaikaisesti, ja ilman raskautta se kyllä jotenkuten sujui, mutta nyt en voisi kuvitellakaan. Ja luulen että meillä listan tekijä ei minulle yövuoroja suunnittelekaan, kuin ihan viimeisessä pakossa. 

Nyt en osaa omasta jaksamisesta mitään uutta, pitävää sanoa. Eilinen päivä meni kokonaan sängyn pohjalla, koirien ulkoilutuksia lukuunottamatta, kun pääsi (influenssa) flunssa iskemään. Kovasti nyt jo mietin, että olenko viikonloppuna työkuntoinen, vai pitäisikö ottaa tosi varman päälle ja sairastaa vielä viikonloppu. Ensi viikko on tiukka töissä, kun on lasten hiihtploma, niin tupa on täynnä aamuin, illoin..
 
joo no kyllä itellekki tuntu että kauaa ei jaksa enää, mutta nyt on aiva ku eri ihminen. Onneksi tuo väsymys ei kauaa kestäny. Päivisin nyt ehkä pitää päikkäreitä ottaa ja sängys maata vähä pitempään ku yleensä, mutta mitä sitte :) aluksi ressasin sitä että ku en jaka tehä mitää ja minäki aika touhukastäti vain oon! Mutta turhaapa mä ressaan, kyllä kaikki tulee hoidettua mitä pitääki. :) Kannattaa puapru parannella nyt vain ittes kunnolla, eikä rääkätä ittiänsä. Parempi parantaa ittensä kunnolla ettei tauti vain pyörrä takaisin.
 
Joo kyllä tekee tiukkaa, varsinkin jos joku toinen oksentaa :D Ehkä tämä tästä helpottaa pian.. Kyllä oli viimeksi pakko torkuttaa vähän, onneksi meillä on siihen mahdollisuus kun niin rauhallisia yöt. Nyt olisi taas kaksi yötä peräkkäin, valmiiksi jo hirvittää.. Minuakin huitasi yksi asukas ja osui kyllä mahaan, mutta ei onneksi kovin voimalla.. Inhottavaa! :/ Kuinkas ootte jaksanut yöt valvoa jos sellaisia on? Puapru: Mulle kävi niin että yksi työkaveri arvas kun en sitä kahvia enää juo :p Painotin kyllä , että vielä ei saa kertoa kellekään. Kerron sitten parin viikon päästä, helpottaahan se kun muut tietää, varsinkin noiden väkivalta tilanteiden takia.. Pomolle nyt kerroin kanssa, josko sais yövuoroja minimiin.. :) Itellä kanssa työmatkat varsinkin illalla ja yön jälkeen kauheimmat.
 
Ompas täällä onneksi muitakin hoitoalalla työskenteleviä :) Täällä ei pahoinvointi meinaa hellittää millään, edelleenkin ympäri vuorokauden oksettaa.. :( ja väsymyskään ei ole kyllä helpottanut. Nyt iski kaiken lisäksi vielä armoton influenssa, joka on vienyt viimeisetkin voimat. Mies on patistellut jäämään hetkeksi saikulle, mutta en haluaisi vielä aloittaa saikku kierrettä, koska luulempa että joudun jäämään jo muutenkin "liian" aikaisin pois työstäni koska työ on niin kuormittavaa ja työmatkani on pitkä. Onneksi työkaverini ovat olleet ymmärtäväisiä, ja jään suosiolla pois aggressiivisten potilaiden hoitotilanteista.. Edelleenkin siis odotellaan sitä kaikkien lupaamaa helpotusta pahoinvointiin ja sitä energia "piikkiä" :D Mutta np-ultran jälkeen on ollut jotenkin euforinen olo, kun sai nähdä masuasukin ja kuulla sydänäänet :) <3
 
Itte teen pelkkiä öitä pienkodilla sekä dementtikodilla. Nyt kamalan väsy on ohitte mennyttä, jaksaa paremmin yöt valvoo. Mullakin oli aluks n. 2 viikkoa että melkein pilkin koko yön sohvalla. Itte kans vähä pelottaa kun on aggressiivisia potilaita, ja tietysti miehet kaikista kiukkuisimpia.. Mutta en kyllä rupee yhtää riskeeraamaan, jos tuntu siltä ettei uskalla mennmä töihin niin kyllä sitte ennemmin meen saikulle ku ottaisin esim. potkun mahaan. Ja mekin tehdään yksin yöt ja paljon on nosteltavaa, vanhasta kerrostalosta tehty pienkoti eli rappusia riittää! Onneksi on 2 paikkaa missä tehään niin saa soittaa toiselle vuorolaiselle että vaihdettaisiinko? Kuinka te muut ootte ruvennu varomaan nostamisia, siirtämisiä? Ittellä vaikeaa, kun ei voi pyytää apua muutaku hätätilantees.
 
Juu tekee kyllä todella tiukkaa toi töissä jaksaminen.
Itte oon leipomossa eli 8h jaloillaan siellä hajujen ja ainaisen kiireen keskellä ei kyllä oo hirveen ihanaa ollu. :D
Tuossa tammi-helmikuussa olin niinkin huonossa kunnossa että saatoin käydä helposti 3-4 kertaakin oksentamassa ja työtä oli vain pakko jatkaa ja yrittää pysyä vauhdissa.
Nyt on onneksi helpottanu tuo oksentenu/pahoinvointi. 
Saa nähdä kuinka sujuu tuleva kesä, kuinka sitä pysyy enää tolkuissaan kun mahakin alkaa vaivaamaan.

Ootteko te muut joutunu ottamaan sairaslomaa pahoinvoinnin/tms takia töistä tämän raskauden takia? Ja miten työnantaja/työkaverit ymmärtää ja jaksaa tsempata (jos tietävät raskaudesta)?
 
Itse en ole tarvinnut vielä saikkua, vaikka välillä töissä oleminen on ollut armotonta kamppailua väsymyksen ja hereillä pysymisen kanssa. Esimies ottanut raskauteni todella hyvin, hän on jopa itse muutaman kerran maininnut, että otat vaan sitten sairaslomaa, mikäli on liian vaikea olla töissä.
 
Minulla on hyvin samanlainen tilanne varmaan kuin Mennalla, siis että olen töissä kyllä ollut vaikka on välillä tehnyt todella tiukkaa jaksamisen kanssa. Meillä työryhmästä taitaa nyt jo kaikki tietää (tuoreimmasta tulokkaasta en ole varma) raskaudestani, ja ihanasta ainakin muutama työkaveri on just sanonut että heti vaan sairaslomalle jos yhtään tuntuu. 
 
Minulle on viime aikoina tullut vähän ristiriitaisia tuntemuksia töissä tuon minun esimiehen kanssa. Nimittäin nyt hän jo useammasta meneillään olevasta jutusta ''tiputtanut'' minut pois siksi, että tulen jäämään äippälomalle loppukesästä. Nyt viimeisimpänä, kun kysyin pääsystä kahden päivän mittaiseen (ilmaiseen!) koulutukseen (josta olisi hyötyä viimeistään siinä vaiheessa, kun palaan takaisin töihin) vastaus kuului, että ehkä, mutta kuulemma jos koulutukseen on tulossa ilmoittautujia liikaa, niin sitten minä olisin ensimmäisenä jäämässä siitä ulkopuolelle..

Nyt ehkä tuntuu siltä, että ei olisi kannattanut kertoa raskaudesta, ennen kuin on ihan pakko. Eli sitten, kun mahaa ei millään pysty peittelemään. Silloin olisin saanut jatkaa töitäni ennallaan paljon pidempään. Mietin tässä jo vähän, että missä vaiheessa pitäisi käydä luottamusmiehen kanssa juttelemassa, että milloin alkaa mennä jo sen puolelle, että tässä syrjitään raskauden takia.
 
Olin tammi-helmikuussa kolmisen viikkoa pahoinvoinnin/oksentelun takia saikulla ja sen lisäksi pidin kolme viikkoa talvilomaa.. Oon hoitoalalla ja työskentelen vanhusten parissa, kolmivuorotyössä.. Kerroin jo ennen rv12 töissä odottavani, työkaverit ja pomo suhtautui tosi hyvin asiaan :) Aamupahoinvoinnin ja oksentelun takia oon joutunu jonkun verran muuttamaan työvuoroja iltapainotteisemmiksi, työkaverit on ollu hyvin joustavia :) Pahoinvointi helpotti rv14 ja nyt oon pystyny jo pari viikkoa tekee ihan normaaleja vuoroja, yövuorojen tekemisen lopetin heti plussatestin jälkeen, kun en voinu enää käyttää unilääkkeitä unirytmin ylläpitämiseen.. Tällä hetkellä liitoskivut vaivaa hyvin pahasti, mutta hammasta purren töitä teen, kun tiedän varmasti joutuvani jäämään saikulle paljon ennen laskettua aikaa.. Pomo ja työkaverit ei  tällä hetkellä kannusta eikä tsemppaa jaksamaan millään tavalla töissä, ennemminkin tuntuu siltä että ne pelkää koko ajan et koska ilmoitan jääväni saikulle ja kuinka pitkäksi aikaa :/ Mut päivä kerrallaan :)
 
Itse olin alkuraskaudesta kuukauden reilun pahoinvoinnin takia sairiksella. Pomolle oli tuossa vaiheessa pakko kertoa, ihmetteli niin tuota pitkittyvää sairaslomaa.
Työni on todella fyysinen eikä vessaa ole aina ihan lähellä.
Nyt olen liitoskipuilun takia sairiksella, en vielä tiedä miten pitkään.

Työssäni on vähän naisia, mutta ne jotka ovat olleet raskaana, ovat jääneet jo paljon ennen äippälomaa sairikselle. Työ on niin haasteellista ja fyysistä.

Ei ole tarvinnut tuntea mitään omatunnontuskia, todellakaan.
 
Itse olen töissä isossa vaateketjussa ja tauot ovat tarkkoja eli päivän aikana saa istahtaa juuri ne tes:n mukaiset tauot. Työ on todella fyysistä ja hektistä (vaikka paljon olen törmännyt ennakkokäsityksiin siittä, että eihän siellä muuta tehdä kun vähän hymyillaan kassalla ja myydään hepeneitä :(  )
Itselle se jatkuva seisominen tuottaa tuskaa ja olinkin monta päivää sairaslomalla ympäri vuorokautisen pahoinvoinnin takia. Itsellä pahoinvointi helpotti vasta viikolla 14 jonka jälkeen heti sain kunnon flunssan. Nyt kohta 3 viikkoa mennyt sairastaessa ja tällä hetkellä penisiliinikuuriki päällä. Itse kerroin esimiehelleni raskaudesta viikolla 9 ja muille työkavereille viikolla 12. Todella ymmärtäväisiä ovat kyllä olleet kun naisvaltaisella alalla ollaan. Vähän väliä joku on kumminkin maha pystyssä :)
Vähän tässä hirvittää, että varmasti joutuu itsekkin jäämään sairaslomalle ennen äippälomaa. Nyt alkanut välilevynpullistuma ilmoittelemaan itsestään :s Viikkoja nyt siis 16. Aikaisemmin syksyllä oli välilevynpullistuma.
 
Ite olen lastentarhanopettaja eli olen töissä päiväkodissa... Meillä on 22 lasta (3-5-v) ja kolme aikuista meidän ryhmässä. Kyllä täytyy sanoa että jaksamisen kanssa on ongelmia. Alussa oli pahoinvointia mutta en onneksi kuitenkin tarvinnut saikkua. Nyt alkaa maha olla jo niin iso että se on tiellä ja mulle on alkanut tulla liitoskipuja.. Minulla on todella kivat työkaverit ja pomo joten ne tsemppaa mua koko ajan :) Mutta neuvolassa ne sanoi mulle että joudun ehkä sairaslomalle jos nämä liitoskivut jatkuvat... Mut kun en millään haluais jäädä saikulle... :( Yritän nyt sinnitellä kesäkuun loppuun asti koska sitten alkaa loma ja sen jälkeen jään äitiyslomalle :)
 
Minä oon nyt toisella kolmanneksella jaksanu kohtuullisesti töissä. Mutta hirveästi mitään ekstrahommia ei kyllä tuu tehtyä, aika lailla menee vain suunnitelman mukaan. Mutta mulla on se etu, että olen opettaja ja mulla on melko lyhyet päivät ja se on kyllä auttanut melkoisesti. Ja kun kesäloma alkaa kesäkuun alusta ja en ajatellut enää syksyllä varsinaisesti töihin palata kun äitiysloma alkaa jo elokuun 20. päivän tienoilla (järkevämpää jonkun aloittaa lukukausi, joka sen pystyy lopettamaankin), niin mulla on kyllä tässä suhteessa tosi hyvä tilanne.
 
Töissä jaksamisen kanssa ei ole nyt toisella kolmanneksella mitään ongelmia, ainoastaan työmotivaatio on hieman kateissa. Teen toimistotyötä. Ensi viikolla on tiedossa rankka työreissu ja se hieman jännittää etukäteen. Tiedossa todella pitkiä päiviä illallisineen joten jännittää miten jaksan kun ei ole oikein mahdollisuutta levät muutakuin öisin jotka nekin taitavat jäädä paljon normaalia lyhyemmiksi.

Kahden viikon sairasloman ja talviloman jälkeen on aamuisin hieman hankaluuksia löytää sopivia vaatteita töihin. En halua vielä pitää töissä tiukkoja paitoja jotka paljastavat mahan. Pomo ja yksi työkaveri tietävät raskaudesta, eikä mua haittaa vaikka muutkin sen saisivat tietää, mutta jotenkin haluan vielä hetken peittää mahan. Vapaa-ajalla käytän kyllä mahan paljastavia paitoja. Ensi viikon työmatka myös aiheuttaa hieman päänvaivaa vaatevaraston suhteen... pitäisi olla myös vähän hienompia vaatteita illallisille.
 
Mun täytyy kyllä sanoa, että töissä jaksamisessa ei ole tapahtunut oikein mitään muutosta. Jaksan tehdä pakolliset, hirveästi mihinkään ylimääräiseen ei ole energiaa ja jos on mahdollisuus niin jättäydyn kevyemmälle... Kiva kuitenkin, kun lasten ja nuorten kanssa työskentelen, että meillä on mahdollisuus ulkoilla melkeinpä päivittäin! 
Heti jos päivässä on jotain poikkeavaa, kuten eilen, kun yllättäen vietin aamun asukkaan kanssa sairaalalla pois paikoiltaan menneen polvilumpion takia, olin kotiin päästyäni aivan poikki enkä saanut kotona muuta kuin maattua sängyssä! Työmatka rasittaa ihan tosi paljon, lähes päivittäin jompaan kumpaan suuntaan ajaessa tulee tunne, että kohta nukahdan rattiin.. en tiedä mitä tälle tekisi! No, ensi viikko on onneksi lomaa!
 
Sama juttu kuin Pauliina1976:lla: työmotivaatio vähän hukassa. Olen tällä hetkellä erään tutkimusprojektin päävastuullinen tutkija ja samalla pitäisi alkaa työstää omaa väitöskirjaa. Päivät tietokoneen tai kirjojen ääressä johtavat helposti tänne foorumille ja muille vauvasivuille. Ei ihan helppoa edistää melko haastavaa projektia, kun joka toinen ajatus on "Vauva! Ihan oikea vauva! Siellä se on! Minussa!" ... niin missä minä olinkaan..?
 
Kunusiini: Vähän samanlainen ongelma täälläkin... mulla on myös iso projekti työnalla ja motivaatio sen kanssa on vähän hukassa, kun tietää, että muutaman kuukauden päästä jään lomalle ja sen jälkeen äityislomalla enkä saa vietyä projektia maaliin ennen sitä. Projekti jää todella pahasti kesken... ehkä joku toinen vie sen maaliin tai sitten jatkan siitä mihin jään kun palaan takaisin töihin.
 
Täällä myös töissä jaksaminen mietityttää lähinnä henkiseltä kantilta. Työnkuvani on sen verran erikoinen, langat ovat työssäni ainoastaan minun käsissäni, työ on projektiluontoista ja jo nyt jännittää että miten tämän tontin saa tasoiteltua sijaiselle. Juuri tämä tontin haastavuus yhdistettynä työpaikkani tällä hetkellä kaoottiseen tilanteeseen ovat aiheuttaneet sen, etten ole edes vielä kertonut raskaudestani. Pelkään reaktioita, valitettavasti minusta tuntuu siltä että olen pettänyt työyhteisöni, äitiysloma ajoittuu niin että eräs iso projekti jää kesken. Jonkinlainen lapsuudesta opittu "kiltti tyttö -syndrooma" tässä on päällä, en halua aiheuttaa lisää huolta ja päänvaivaa jo niin vaikeassa tilanteessa olevaan työpaikkaani. Päivä päivältä kertominen on tullut hankalammaksi, nyt vain odottelen, milloin nää kummeksuen pyöristyvää mahaani seuraavat uskaltavat kysyä asiasta suoraan. En saa tätä sanotuksi, asia ahdistaa.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top