Töissä jaksaminen

[TerhiJii]

Kuudes: Hitsailin koko alkuvuoden ja olisin halunnut tehdä omia hommia ihan loppuun asti. Alkuraskauden oksentelin siellä pitkin hallin nurkkia kun en ehtinyt vessaan :-) Olen siis Webbi-hallissa. Sit huhtikuussa loukkasin itseni jaToukokuussa siirryin kuukaudeksi levyhallin varasto-rotaksi, olin siinä neljä viikkoa ja nyt kesälomailen. Ja takasin siis en ole menossa kun sitten joskus hamassa tulevaisuudessa.

Mä kyllä olen nostellut ja rehkinyt liiankin kanssa. Mun pitää pysyä kokonaan pois työmaalta jos meinaan ottaa iisimmin. Oon huono "heittäytymään" avuttomaksi. Varastossakin olisin saanut vaan istuskella luukulla, mut pakko mun oli sielläkin järjestellä hyllyjä ja kanniskella ja korjailla taljoja sun muita vehkeitä... Parempi lomailla vaan, kyllä sitä sitten taas ehtii painamaankin :-)

 

[sofiaelisabeth]

minulla on vielä ensi vikko töitä ja sen jälkeen alkaa 5 viikon loma ja sen jälkeen heti äitiysloma eli 5 päivää pitäis vielä jaksaa töissä :) Ja minulla on ollut tähän asti hyvä olo joten toivottavasti pystyy olemaan aktiivinen loppuun asti :)

 

[Ee]

On kyllä työt yhtä erilaisia kuin me kaikki, vertaileminen on mahdotonta. Hyvä on heillä ja meillä joilla työterveyshuolto pelaa, ja oma työterveyslääkäri on perehtynyt työpaikkaan ja työoloihin

Mä sanoin omalle työterveyslääkärille et varmaan sen takia mie olen niin kiukkuinen, kun en suostu antautumaan sille pahalle mielelle mikä meinaa tulla, kun osa ajattelee että olen jotenkin huonompi odottaja kun olen sairaslomalla loppuun asti, ja ihankuin pönkittävät omaa äitiyttään niillä "kyllä MINÄ jaksoin pidempään..."-jutuilla vaikka ovat ihan eri töissä kuin mie, ja viimeeksi kun katsoin peiliin, oltiin eri ihmisiäkin!

Ja niin se onkin, olen edelleen sitä mieltä että olen yhtä hyvä kuin muutkin, tämä raskaus+tämä työ ei toimi, ehkä ensi raskaus+tämä työ tai tämä raskaus+muu työ tai ensi raskaus+muu työ on jo ihan eri meininkiä. Jos en pysty tekemään työtäni, ei se tee minusta yhtään huonompaa ihmistä kuin siitä toisesta joka vielä vauvan syntymäpäivänä teki duunia ihan täysiä... Tai no ehkä siinä tapauksessa että teki duunia varoituksista huolimatta ja aiheutti ennenaikaisen synnytyksen....

Mua joskus ihmetyttää kun jotkut äidit kertoo mulle miten he kyllä paahtoivat ihan kevyesti aina äitiysloman alkuun asti ilman ongelmia. Mitä ihmettä mä sillä tiedolla teen, ei se mun mieltä ainakaan hyväksi tee, tai tilannetta toiseksi? Ja aika monella on aika kullannut muistot, yhdeltä olen joutunut kysymään että etkös sinä silloin sen toisen lapsen kanssa ollut saikulla jo kuukausi enne äippälomaa ja sit ollaankin naamat punasena

 

[elenna]

Joo on aivan tyhmää vertailla. Raskauskin on jokaiselle erilainen, ei oo mitään järkeä kuvitella tietävänsä, millasta toisella on... Muutenkin minusta on tyhmää vetää itseään ihan loppuun vaikka töissä. Erityisesti raskausaikana, mutta muutenkin. Mulla on joitakin työkavereita, jotka on melkein burnoutin partaalla. Sille kierteelle pitäis vaan itse laittaa stoppi. Ei siitä kukaan muu pysty huolehtimaan, että saa riittävästi palautumista, kuin ihminen itse. Meillä ei ehkä oo fyysisesti rankka työ, mutta sitten moni tekee aivan järkyttävän pitkiä työpäiviä, kun muka on niin paljon tekemistä juuri nyt. Ja onhan sitä, mutta kun totuus on se, ettei se tekeminen lopu koskaan. Mä oon yrittänyt pitää periaatteena, etten tee viikonlopputöitä, vaan teen normaalilla työajalla sen mitä kerkiän. Ja jos teen ylitunteja iltaisin, niin pidän ne tunnit myös pois (ei oo kyllä ollu ongelmakaan). Raskausaikana on tullut mentyä kyllä aikalailla alikierroksilla melkein koko ajan. Eli työteho ollut alempi kuin aiemmin ja tein tosi paljon lyhyempiä päiviä. Se vähän harmittaa, mutta eipä sille mitään voi. Ainakin pystyin olla töissä kesälomaan asti, saa sit nähdä sen jälkeen. Tuskinpa muutaman viikon saikkari sitten enää maailmaa kaatais. Mutta sitä ennen haluaisin kyllä pystyä tekemään kiireimmät asiat pois alta. Toivon, että pystyn loman jälkeen olla edes viikon töissä.