Heippa!
Anteeksi nyt tulee omaa napaa, silla olen viela ihan pihalla mita palstalla on tapahtunu perjantain jalkeen.
Taalla taistellaan myoskin imetyksen kanssa. Asiat tuntuu kylla ylitsepaasemattoman suurilta univajeessa ja hormooneissa. Sitten kun yrittaa sekoittaa suomen ja jenkkien neuvoja, niin soppa on valmis. Rintaruokintakursseista huolimatta aika hukassa ollaan.
Meilla kaikki naennaisesti alkoi hyvin. Poika osasi imea hyvin tunti sektion jalkeen, kun hoitaja toi ja naytti, etta nain imee. Imi todella tehokkaasti ja sain samantein mustelmaa rintaan.
Taalla kun ilmoittaa rintaruokkivansa, niin sitten rintaruokitaan; ei korviketta. Kolmen tunnin valein piti imettaa yota paivaa. Hoitaja kysyi aina kuinka kauan vauva millakin kerralla imi. Tarkasti pidettiin kirjaa montaka kakkaa ja pissaa loytyi, jolla seurattiin riittavaa maidon saantia. Jokainen hoitaja halusi auttaa imetyksen kanssa, mutta ongelmaksi alkoi muodostua, etta jokaisella hoitsulla oli oma tyyli. Otin kylla kiitollisena vastaa avun, silla minulle oli hankaa loytaa hyvaa asentoa sektiokipujen vuoksi ja muutenkin tunsi olevansa turha, kun sangysta ei paassy lapsensa luoksi, joka itki.
Kaikki sanoi, etta hyva imu pojalla, mutta ei kylla kovin hyvin viihtyny tissilla. Jo toisena yona imettamisesta tuli pelkaa huutoa rinnalla. Pojan kakka ja pissa vaippojen seuraus oli viela kunnossa, mutta vanhemmat jo riekalena vasymyksesta. Me aloimme olla sita mielta, ettei se poika saa mitaan ja siksi on kiukkuinen rinnalla
Sairaalassa oli joka arkiaamu imetyskonsultin pitama rintaruokintaluento ja me kiltisti miehen kanssa osallistuttiin ruokintaongelman takia. Konsultti oli mukava ja jotain jai mieleen. Paivalla sama ihminen piti oikein 'rintaruokintakerhoa'. Olin ainoa osallistuja, joten sain yksityistunnin. Konsulti tarkasti pojan imun ja otteen ja totesi niiden olevan kunnossa ja keskusteltiin siita nouseeko maitoa. Han suotui tarjoamaan pojalle korviketta, etta seuraava imetys olisi mahdollisesti helpompi.
No sitten kun olisi ollut seuraavan imetyksen aika, niin pojan bilirubiimit olivat koholla ja poika keltainen, joten tuli maarays, ensin tissia sitten pulloa. Sama kolmen tunnin valein tahti jatkui edelleen ja vaippojen seuranta. Yokin meni paremmin, kun poika ei enaan nalkaansa huutanut, mutta rinnalla olo oli yhta huutoa edelleen, koska minusta ei irronnottu edelleenkaan tavaraa.
Kotiin lahtoaamuna hoitaja ehdotti minulle pumppaamista 3 tunnin valein vahintaan 15min kerrallaan ja testasinkin sahkoista pumppua. Aamu oli kuitenkin yhta hardellia ja hoitaja ei ehtinyt opastaa tarpeeksi pumppaamisen kanssa. Minulla on myos ostettuna kasikayttoisen pumppu, joten ajatelin pumppavani silla.
Ensimmainen vuorokausi kamppailtiin kotona huudon ja korvikkeen ja huonon pummun takia. Olin tassa vaiheessa aivan rikki ja lastenlaakarikin rupesi olemaan huolissaan meidan syontiongelmista ja siita, etta annamme korviketta.
Sanoin miehelleni, ettei tasta tule mitaan ja tarvisen sahkoisen pumpun, sairaala tarjoaa vuokrauspalvelua ja kavimme sielta vuokraamassa pumpun, kun ei vielakaan maidosta tietoakaan ja neljas paiva menossa. Vuokraamon tati oli myoksin rintaruokintakonsulti ja kun kerroimme miksi tarvitsen pumppua, niin tietysti siina vaiheessa alkoi itku. Yritin englanniksi selittaa itkun seasta jotain ja sain hyvaa neuvontaa kuinka pumppaamalla stimuloin maidontuloa ja kuinka ruokimme ja yritamme imettaa. Helpon pullomaidon takia poika oli muuttunut viela hankalammaksi rinnalla. Pullot heti vaihtoon ja slow flow-tutit niihin, ettei tehda korviketta liian helpoksi ja joutuu tekemaan toita niinkuin rinnallakin.
Nyt kun olen vuorokauden pumpannut, maitoa on alkanut tulemaan ja sain rintakumin kayttoon imetysta helpottamiseksi. Omissa stresseissani olin jo kokanaan unohtanut moisen valineen. Talla hetkella joka toinen imetys sujuu jotenkin ja joka toinen kiukuttelua. Maito on alkanut vihdoin nouseen pumppaamisen ansiosta ja pystyn usein antamaan omaa maitoa korvikkeen sijaan. Saa nahda mita huominen tuo tullessaan....
