Tänään olen onnellinen siitä...

Kalenteripäiviä katsoen tänään on 3kk laskettuun aikaan! Töitä jäljellä 7 viikkoa (34 aamuheräämistä!) ja Repen huoneen tapetti tulee tällä viikolla postissa. Päästään remppailemaan viikonloppuna!
 
Nämä aamut tuntuu loputtomilta, kun kaikki ollaan kotona ja lapsijengi kömpii meitä herättämään <3 en haluais että tää ikinä loppuu. Ihan kuin ois aina sunnuntai.


(paitsi että nyt on maanantai ja tälle päivälle on kaavailtu huushollisiivous, johon kaikki osallistuu, paitsi pienin varmaan menee päikkäreille osallistumaan)
 
ihana ilma ulkona ja neuvola just sopivan kaukana kotoa niin että on hyvä syy vähän kävellä ja nauttia talvesta :)
 
Sokerirasitus ohi, ihanaa! Tiedättekö mulla on semmonen "ongelma", tuntemattomat alkaa jutella mun kanssa, olin sit missä vaan. Mies on ihan kyllästynyt tähän, sillä se ei ymmärrä miks ihmiset alkaa puhumaan mulle. Enkä mä tiedä itsekään miks ne mulle puhuu.

Nytkin sokerirasituksessa ollessa, kaksi ihmistä kertoi mulle elämän tarinansa. Toinen niistä pyysi mua kahville kahvioon, että hän tarjoaa. Mä haluisin nyt vaan syödä hyvin ansaitun aamupalani rauhassa ja odottelen, et kehtaan mennä sinne niin, että voin istua rauhassa.

Kamala ongelma! :grin
 
Mun äitillä on samanmoinen ongelma, kaikki avautuu sille ja kokee sen oikee henkiystäväkseen ja äiti välil kiroo sitä et ei hän jaksa puoltuttujen ongelmia aina kuunnella :grin
 
Mie vedän mummoja puoleeni. En oo oikein varma onko miun otsassa lukenut viimeiset 5vuotta otsassa "Vanhuspuolen lähihoitaja". Mut se välillä kyllä ottaa päähän, kun haluais rauhassa asioida kaupassakin ilman, että mummo on kertomassa siinä elämän kertaansa. Ei se aina ota päähän, mut sillon ku on sellanen fiilis, et jättäkää miut rauhaan, mie haluun kattoo näitä tampooneita yksin! :P
 
Yöh, ajattelin et lasken kuinka monta päivää jäljellä äippälomaan ja olen siitä kovin onnellinen. Noh, laskin sitten... 48 aamua (50 työpäivää joista 2 vuosilomalla). Ei se tunnukaan siltä et olisin siitä onnellinen. :(

En ole myöskään siitä onnellinen että tehtiin taas poskiontelopunktio ja saalis oli mahtava jälleen... Ja pyörryin... :(

Joten olen siis siitä "vain" onnellinen että mulla ja miehellä on tänään 7v juhlapäivä (siitä kun tavattiin) :)
 
Onpas sulla Spiraali sitkeä toi poskiontelontulehdus. Onks sulla sitä muutenkin kuin raskausaikana?
Mun äidillä kuvattiin ontelot ja päädyttiin leikkaukseen, kun niitä oli koko ajan.
 
Pioni mulla on toi sama ongelma tuntemattomien kanssa! Pienempänä olin ihan kauhuissani kun kaikki laitapuolenkulkijat tuli AINA juttelemaan just mulle vaikka jossain ihan täydessä bussissa, bussipysäkillä, jäätelökioskin jonossa tai ihan missä vaan. Kerran jouduin kuuntelemaan puoli tuntia yhden omien sanojensa mukaan elämäntapataiteilijan runoja kun en nuorena tyttnä uskaltanu liueta paikalta :confused:
 
Eipä ole muuten poskiontelovaivoja ollut. Nyt vaan raskausaikana. Ihme homma. Että ilmeisesti vain limakalvot niin turvonneet että ei mitään pääse ulos normaalia tietä. Viikon päästä uusi punktio. Nyt tässä viimeisen viikon aikana vointi ollut kuitenkin siedettävä... Kaipa tämä joskus lopppuu. Sitä leikkausta ei tehdä kaiketi raskauden aikana, ehkä sit tän jälkeen jos vielä vaivat jatkuu! Kiitos sympatiasta :)
 
Täydellinen balanssi löytynyt ruokavalioon ja liikuntaan! Tuntuu että tunnen oman kehoni nyt raskaanakin ja osaan sitä käyttää ja kuunnella :)
 
Että vihdoin ja viimein päätettiin ukkelin kanssa selvitä meidän kaksiossa ainakin syksyyn asti.
Nyt alkaa pesänrakennus.

Sent from my GT-I9105P using Vau Foorumi mobile app
 
Mussa on sekä mummo- että lapsimagneetti :grin Välillä niin ottaa päähän ku pääset omilta lapsilta "karkaamaan" ni eikös oo jonkun toisen lapsi siinä korvan juuressa pälättämässä... Viimeks tää tapahtu uimahallin saunassa. Semmonen n. 4-vuotias parkkeeras ittensä ihan mun kylkeen ja tauoton palatus alko. Liukenin melko nopeesti suihkuun.
 
Kevätlinnut laulaa :) Kohta se toukokuu tulla tupsahtaa, hui!!
Eilen katsoin kaverin päivitystä, jossa taustalla näkyi se sairaalan koppa, jossa pienet nukkuu.. Niin paljon tuli perhosia vatsaan kun muistaa niin elävästi sen olon synnytyssalissa kun tuijotteli pientä "onks tää tosiaan mun??" <3 Ja kohta pääsee tuijottelemaan uutta yksilöä :)
 
Mulle tuli perhosia vatsaan pelkästään ton lukemisesta. Kyllä se taitaa jo vähän jännittää :)
 
Iiik! Nyt on jo helmikuu :) aika menee niin nopsaan. Tässä on paljon lyhyempi matka enää edessä. Mä en malta odottaa! Mulla on jo mielikuvia, kun pällistelen meidän terassilla, kuinka me sit kesällä yhdessä kaikki nautitaan kesästä siinä ♡
 
Ai että taas, sain tänään hoidettua veroasiatkin, mitä vihaan yli kaiken ;) Myös kaikki muut, Kela yms yritän hoitaa heti, koska muuten stressaan niistä ja venytän ja venytän :D
 
Heräsin päikkäreiltä suht pirteenä. :) Ruoka uunissa valmistumassa, että jahka toi mies tulee kotiin niin päästään sitten syömään. :)
 
Takaisin
Top