Meillä poika täytti nyt marraskuussa 1v10kk. Normaalisti rauhallinen ja kiltti poika mutta nyt juuri kun en kykene tarjoamaan niin paljon virikkeitä niin juurikin haluaisi kaikkea ja sitten ei haluakaan. Kitisee vaan kaikesta mahdollisesta. Uhmaahan tämä on, pitäisi yrittää olla itselleen armollinen. Ja tämäkin on vaan vaihe ja uskon että pian helpottaa. Väsyneenä ja kivuliaana, tämmöisenä liikkumisrajoitteisena on vaan kovin vaikea olla 100% kärsivällinen mutsi.
Kiitos pähkinä ja tuhlaajatyttö, helpottaa paljon kuulla että muilla samanlaista ja samanlaisia tunteita. Ehkä meidän poikakaan ei mene rikki vaikka elämä nyt on juuri tämmöistä.
Ei varmasti mene rikki ja oon ajatellut, että kunhan tulee myös hyviä hetkiä, niin ne huonotkin kestää. Meillä tää aamu oli vähän haasteellinen. Poika oli viime yön mummolassa ja mä lähdin eilen aamulla aikaisin jo ennen ku hän heräsi. Tuli siis aika pitkä aika erossa ja sen kyllä näki kun herra tuli kotiin. Aluksi oli kyllä kivaa, mutta erehdyin ottamaan häneltä likaisen vaipan pois ja siitä se tuska sitten lähti. Pitää laittaa uusi vaippa, ei saa laittaa vaippaa, tahtoo syliin, pois, syliin. Kauhea itku ja tuska toisella. Lopulta rauhoittui syliin ja toisteli että vaippa päälle, mutta kun yritti laittaa, niin alkaa potkiminen ja ei-huuto. Oli jo jotenkin koomista koko homma, eikä isä kelvannut ollenkaan. No, onneksi selvittiin tästä lopulta. Murulla oli varmasti ollut ikävä