Tänään minua harmittaa, koska..

Meillä poika täytti nyt marraskuussa 1v10kk. Normaalisti rauhallinen ja kiltti poika mutta nyt juuri kun en kykene tarjoamaan niin paljon virikkeitä niin juurikin haluaisi kaikkea ja sitten ei haluakaan. Kitisee vaan kaikesta mahdollisesta. Uhmaahan tämä on, pitäisi yrittää olla itselleen armollinen. Ja tämäkin on vaan vaihe ja uskon että pian helpottaa. Väsyneenä ja kivuliaana, tämmöisenä liikkumisrajoitteisena on vaan kovin vaikea olla 100% kärsivällinen mutsi.

Kiitos pähkinä ja tuhlaajatyttö, helpottaa paljon kuulla että muilla samanlaista ja samanlaisia tunteita. Ehkä meidän poikakaan ei mene rikki vaikka elämä nyt on juuri tämmöistä.

Ei varmasti mene rikki ja oon ajatellut, että kunhan tulee myös hyviä hetkiä, niin ne huonotkin kestää. Meillä tää aamu oli vähän haasteellinen. Poika oli viime yön mummolassa ja mä lähdin eilen aamulla aikaisin jo ennen ku hän heräsi. Tuli siis aika pitkä aika erossa ja sen kyllä näki kun herra tuli kotiin. Aluksi oli kyllä kivaa, mutta erehdyin ottamaan häneltä likaisen vaipan pois ja siitä se tuska sitten lähti. Pitää laittaa uusi vaippa, ei saa laittaa vaippaa, tahtoo syliin, pois, syliin. Kauhea itku ja tuska toisella. Lopulta rauhoittui syliin ja toisteli että vaippa päälle, mutta kun yritti laittaa, niin alkaa potkiminen ja ei-huuto. Oli jo jotenkin koomista koko homma, eikä isä kelvannut ollenkaan. No, onneksi selvittiin tästä lopulta. Murulla oli varmasti ollut ikävä :Heartred
 
Meillä esikoinen 2v3kk ja kaikki yllämainitut kuulostaa niin tutulle. Onneks sentään kakkavaipan tulee mielellään vaihtamaan, ettei ite riisu kuten monesti pissavaipat...
 
Kuulostaa hyvin tutulta! Esikoinen 2v9kk ja kuopus 1v5kk. Kuopuksella ei oo vielä ilmenny uhmaa, tahtoa kyllä alkaa pikkuhiljaa löytymään. Mut esikoinen on erittäin temperamenttinen ja uhmaa on ollut pitempääkin, mut edelleen toisinaan erittäin haastava. Itse jos kovin on väsynyt ni ei vaan aina jaksa olla kärsivällinen ja ymmärtää... ihania hetkiä päivässä on paljonkin molempien kanssa ja halitellaan ja pusutellaan mut on niitä päinvastasiaki hetkiä ihan riittämiin..
 
Kyllä mä teille niin hattua nostan kellä pikku taaperoita on! Musta tuntuu etten selviäis jos meil semmonen viel olis täs raskauden ohella. Joudun tota pikku murkkua passuttaan mua välillä ku en jaksa. Mut vauvan kans jaksaminen mua ei kyl huoleta, vaan tää möhköfantti kroppa vie mun voimat :D
 
Miehelle määrättiin metoject injektio psorin hoitoon. Enhän mä sitä saa raskaana sille pistää. Metotrexaatti on aika myrkkyä raskaudelle. Joudun siis varmaan heti hakea taas superehkäisyn ja kondomit ja kaikki... Luulin jo et noista päästään... :sad001
 
Tänään on todella pitkästä aikaa ollut jotenkin kurja päivä. En ole saanut mitään aikaiseksi, lähinnä istunut sohvalla padi kädessä ja tuskaillut kun telkkarista ei tule mitään. Kävin iltapäivällä kaverin kanssa kahvilla, siinä ainoa aktiviteetti. Onnistuin kotona myös teloa jalkani ja se on nyt turvoksissa ja kipeä. Liikkuminen muutenkin niin hankalaa etten tätä ois enää kaivannut.

Ja vatsaa sattunut koko päivän navan vierestä. Vauva punkee siitä kokoajan niin että peitteet ihan hellänä. Ja kaiken lisäksi tunnen itseni tosi turvonneeksi ja paksuksi, kroppa ällöttää.

Että sellasta tyhjän valitusta täällä :grin. Eilen katselin HBO:lta dokkaria kunniamurhan uhrista Pakistanissa, pitäis varmaan katsoa jotain vastaavaa nytkin että sais jotain suhteellisuudentajua näihin murheisiin....
 
Vituttaa.. Mikä siinä on että kun miettii asioita niin kaikki ympärillä sanoo että älä mieti ja turhaan stressaat jne.. Siis mitä vikaa siinä on että käy vaihtoehtoja läpi?? Tai ihmettelee sitä kun lääkärit ei oo sanonu asiasta mitään?..

Niin ja anoppi veti herneen nenään kun totesin että ei tosiaan mennä jouluna sinne.. Oli vauva ulkona tai ei.. Siis mitä vittua?! :D
 
Ja vatsaa sattunut koko päivän navan vierestä. Vauva punkee siitä kokoajan niin että peitteet ihan hellänä.
Mulla ollu nyt pari tuntia tosi kurja olo just samasta syystä. Vedin jo paksun kerroksen rasvaa tuohon ja yritin sitä aikani sivellä, että josko yhtään helpottais tai vauva viitsis hiukan siirtyä toiseen kohtaan. Ei ollu apua..
 
Fuji: anna anopin vetää herne nenään. Se on teidän päätös ja piste. Ei pitäisi tuollaisesta asiasta kyllä suuttua. Ja jos miettii, että vauva on syntynyt, niin varmaan sitä haluatte viettää ensimmäisen joulun ihan keskenään, tutustuen vauvaan. Tai näin olisi meillä, jos olisi ensimmäinen vauva. ja jos meitä jonnekin kysyttäisiin XD
 
Niin ja anoppi veti herneen nenään kun totesin että ei tosiaan mennä jouluna sinne.. Oli vauva ulkona tai ei.. Siis mitä vittua?! :D
Siis mä en oikeesti käsitä tuommosia ihmisiä. En tarkota Fuji just sun anoppia, vaan yleisesti kaikkia, jotka pahastuu tämmösistä jutuista. Ajatteleeko sellaiset mitään muuta kuin itseään. Minusta on aivan jokaisen oma asia, haluaako pysytellä joulun kotona vai lähteä johonkin, oli sitten pieni vauva tai lapsia ylipäätään tai vaikka ei olisikaan.
Juuri siskoni laittoi viestiä ja valitteli, että heillä on taas poikaystävän kanssa kriisi. Tällä kertaa sen takia, kun sisko haluaa laittaa jouluruuat itse ja olla ihan kaksin kotona, kun siihen nyt on mahdollisuus. No, anoppinsa on sitten oikein suuttunut, että tottakai joulu vietetään heillä että kun niin on aina tehty. Ja siskon poikaystävä tietenkin haluaa olla mieliksi äidilleen.. Poikaystävä on siis ennen ollut joulut kotonaan, kun ei vielä seurustellut siskon kanssa. Sisko kuulemma on sitten vaikka yksin, mutta tekee ruuat eikä aio lähteä yhtään mihinkään, edes meidän vanhempien luo. Sanoinkin sille, että pitää vain päänsä, ettei ainakaan sinne anoppilaan mene. Muutenkin ovat ottaneet välillä yhteen, kun kaikki muutkin juhlapäivät pitäisi viettää anoppilassa, kun "aina on niin tehty". Ei siskoni vaan aina ole niin tehnyt, onhan hänelläkin omia tapojaan viettää esim juhannusta. Miksei poikaystävä voi välillä olla vaikka meidän suvun tyyliin? Tai alkaisivat elää omien juttujensa mukaan.
Onneksi meillä miehen kanssa melko yhteneväiset ajatukset tämmöisistä jutuista. Viihdytään kaksin (kohta kolmisin) kotona, mutta yleensä sitten joulunpyhinä sen verran ajeltu, että käyty miehen molempien mummojen luona (mun puolelta ei ole enää elossa ketään) ja kummankin vanhempien luona. Ilman mitään ylimääräisiä paineita. Yleensä ei olla mitään tarkkaa aikataulua tehty ja mennään sen mukaan miltä tuntuu. Luultavasti samoin nytkin. Jollei la kovin paljon ylity, uskoisin, että yritetään ainakin niissä mummoloissa piipahtaa. Ovat molemmat jo kovin huonossa kunnossa, niin ainakin ehtisivät vielä nähdä vauvan.
 
Fuji: anna anopin vetää herne nenään. Se on teidän päätös ja piste. Ei pitäisi tuollaisesta asiasta kyllä suuttua. Ja jos miettii, että vauva on syntynyt, niin varmaan sitä haluatte viettää ensimmäisen joulun ihan keskenään, tutustuen vauvaan. Tai näin olisi meillä, jos olisi ensimmäinen vauva. ja jos meitä jonnekin kysyttäisiin XD

Joo siis anoppi sanoikin että sit se onkin eri asia jo muksu on pihalla.. Mut joo vituttaa kyllä huolella.. Miehen mummikin sit kysyi että mitä sit aiotaan tehdä jne.. Meinasin siinä kohtaa jo sanoa että ei kuulu teille ja jos päätetään olla kotona ni sit ollaan.. Mut onneks mies sit sanoi siihen hätäseen vaan että no ollaan vaan kotona :D..
 
Kokoajan menee hermot!!! Lapsille on kertynyt jo ainaki 6 vuotta arestia eikä ne pääse ikinä ulos ja kaverille ja mieskin muka auttaa, ei ees osaa lattiaa pestä saatana...
 
Ihan hyvin anoppi voi pikaisesti tulla käymään teillä jouluna fuji. Ei teidän tarvitse pienen vauvan kanssa lähteä jouluna yhtään minnekään. Yhtälailla se anoppi on joskus synnyttänyt ja varmana halunnut olla edes pikkiriikkisen omassa rauhassa ja tutustua vastasyntyneeseen. Itsekin saatat olla juuri synnyttänyt ja toipilas tai jopa vielä raskaanakin. Aika kultaa omat muistot mutta ei ainakaan itsellä vaivat synnytykseen loppuneet, synnytyksen jälkeen tuli omat vaivansa jotka paranevat levolla ja sillä ettei tule stressiä varsinkaan tollaisista jutuista. Itse tulen tämänkin synnytyksen jälkeen pitämään kiinni siitä ettei tule liikaa härdelliä ainakaan pariin viikkoon, ihan itseni ja vauvan vuoksi. Sitten kun arki jotenkin rullaa niin vieraat ja pikkukyläilyt on ok :) Miehen tulee olla sun puolellasi ja yrittää ymmärtää :)
 
Kotimama sanoin anopille etten vaan jaksa niin anoppi totesi että mitä mun muka pitää jaksaa muuta kuin olla paikalla.. Ja en huoli anoppia tänne :) en ainakaan heti..
 
Sanot anopille et se on vauvan kans 2 viikkoo vaan oma porukka. Ja sano sille et eikai se halua lapsenlastaan sairastuttaa? Kauheeta kantaa sellaista syyllisyyttä harteillaan. Kyl se bebe näyttää pieneltä 2 viikon ikäisenä kans. Piste.
 
Vaikka miehen puolesta surettaa niin jotenkin kun näitä juttuja lukee niin luojan kiitos ei ole anoppia tai appia minulle :)

Tosin minultakin on kyselty oman suvun puolesta, että missä vietetään joulu (isälläni, äidilläni vai äidin sukulaisten luona vai miehen sukulaisten luona) ja oon kaikille vastannut, että en tiedä (ja toistaiseksi ovat olleet ymmärtäväisiä).

Jos menee yliajalle niin ollaan just joulun alla sairaalassa ja jos syntyy laskettuna aikana ollaan just sen kahden kotona-olo-viikon loppupuolella kun on joulu. Todennäköisesti vietetään joulu kolmisteen, tulkoot tänne jos haluaa sitten (olettaen, että synnytyksestä on se n. 2 viikkoa).
 
Itse haluaisin ihan hirveästi, että omat vanhemmat ja sisarukset tulisi meille jouluksi. Mies toimii järjen äänenä ja on varmistanut, että kaikille on sanottu, että ainakin jos vauva tulee alle viikon ennen joulua, niin joulunpito siirretään siskon luo. Suuri toive siis on, että pikkumies syntyisi parikin viikkoa ennen joulua, jotta ehdittäisiin tutustua, ehtisin toipua ja voitaisiin yhdessä viettää joulua. Katsotaan kuinka käy! Meillä siis perhe on luvannut tehdä ja tuoda kaiken, vaikka meillä oltaisiinkin.
 
Mä kutsuin itse appivanhemmat meille jouluksi. Ovatpahan koiranhoitoapuna, jos oon itse silloin vaikka synnärillä ja kiva jos jouluna on sukua koolla. Anoppi varmaan laittaa ruokia täällä meillä sit ja jos ei laita, niin mä en ota stressiä en siivoamisesta enkä ruuista. Tarvittaessa mies hoitaa kämpän perussiistiksi ja ruokaa pöytään, jos jotain tarvii ja mä en jaksa. Joku päivä mennään miehen siskolle sit syömään koko porukalla, jos mä (ja mahdollinen vauva) olen kondiksessa. Kuusi pitää olla ja torttuja, mutta muusta ei väliä.
 
Takaisin
Top