Tänään harmitti..

Sugarplum Sprite tsemppiä<3 tuo väsymys on kyllä raskasta ja se jatkuva kipeänä olo, oli se sitten tautia tai raskausvaivoja. Itsellä oli kanssa puolen välin jälkeen 2kk tuollaista, sitten alko helpottaa. Ei tarvinnut tehdä ku pieni reissu (esim kaupassa tai neuvolassa) ja olin 2 päivää kipeänä sohvan pohjalla. Samalla maatessa miettii ja kattelee ympärilleen kuinka kotityöt kasaantuu ja tuleehan siinä niin raskas olokin kun makaa vain! mutta kun ei jaksa!!

mä jotenkin virkistyin kun aloin kulkee juttelemassa neuvolan perhetyöntekijän kanssa 2vkon välein. Tosin keskusteluapu tuli lähinnä senkin vuoksi kun olen ollut jo reilu vuoden sitä mieltä että täytyisi päästä jonkun kanssa juttelee.. kolmenkympin riisi varmaan lähestyy kun niin paljon alkanut käymään omassa päässä lapsuutta tms läpi :P
 
Hui. Mainittiinko täällä kolmenkympin kriisi...?! Enää muutama päivä tätä "ihanaa huoletonta kakskymppisen elämää" jäljellä..
 
heh.. näin vanhana "pieruna" alkoi naurattamaan nuo kolmenkympin kriisit. Muistan kyllä vielä onneksi omani, ei ole dementia vielä pahasti vaivannut :grin :hilarious: kolmenkympin täyttäminen oli olevinaan niin kamalaa ja tunsi itsensä ikälopuksi ja elämä oli ohi jne jne. Mutta se oli silloin 10 vuotta sitten... :grin Onneksi en ole mitään neljänkympin kriisiä koskaan saanut vaikka olen siis "jo" 41v. :eek:
 
Eclipse mulla noi ikäkriisit sisältää lähinnä kasvua henkisesti :) kuten tuo lapsuuden ja nuoruuden läpi käyminen.. :) en oo mikään stressaaja omasta iästä. menee omalla painollaan... eikä edes usein muista minkä ikäinen olenkaan :D
 
Tänää oli eka perhevalmennus ja kyllä nyt harmittaa kun näki millasii neuvolan th:t vois oikeesti olla. Mun oma th on todella nuori ja kokematon, vastavalmistunut ja työt alottanu. En saa siltä mitään apuja enkä luota sen ammattitaitoon. Perhevalmennuksen tädit oli aivan ihania ja kokeneita. Ihan eri fiilis olis käydä neuvolakäynneillä jos vois luottaa siellä saamaan tieto taitoon...
 
Kuumeinen flunssa iski nyt mulle. :( Joka paikkaan särkee ja kurkku on ihan järkyttävän kipee.. Jospa olis sama tauti, mikä oli esikoisella, kun se kesti vain kaksi vuorokautta...
 
Voi eei.. Harmittaa ihan hirveesti. :( mulla ei oo täällä Lappeenrannassa yhtään kavereita, mutta koirapuistossa tapaan lähes päivittäin erästä ihmistä kenestä tullut hyvä puistoystävä. Nyt hän kuitenkin joutuu myymään pakon edessä koiransa ja koira lähtee jo ylihuomenna.. Häntäkään en siis enää tule näkemään (mitä nyt joskus harvoin törmätään yliopiston kampuksella, kun on menossa kouluun ja itse olen käyttämässä koiraa). :( viime syksynä lähti myös erittäin hyväksi puistoystäväksi tullut ihminen pois täältä...
 
Tiedottomuus... Eilen lääkäri laitto kätilön mukana terveiset, että lepo ja kokeet jatkuu. Tämän päivän kierto vissiin meneillään/mennyt eikä oo käynyt mua kattoon. Mulle ei oo annettu mitään tietoa oonko täällä päiviä, viikkoja vai synnytykseen asti.
 
Eikös sulla olis ollu, MaiKhi, nyt vielä lomaviikkokin? Kai sun tarttee jotain tietoa saada, että voit töihin ilmoittaa. Ihan käsittämätöntä tuollainen, että ei kerrota mitään...
 
Nyt on joo, mutta maanantaina ois tosiaan työpäivä. Kätilö kysyi ruokailussa vointia niin sanoin etten saanut koko päivänä tietää mitään. Nyt lähti soittaan lääkärille.
 
Hermo mennee ko maanantaina kävin verikokeissa joitten tuloksista neuvolatätin piti soittaa jo tiistaina ja samalla piti varata uus neuvola aika niin sitä puhelua ei ole vieläkään tullu ja oon itehi koittanu neuvolaan soittaa keakiviikosta asti va eihän tuota ko eo saa kiinni ja jätin tännää viestinkin asiasta ni ei!! Ja muutenkin olisi kiva saaha se neuvola kiinni koska mullon paino noussu vajaassa viidessä päivässä kilon ja ei minusta ole ennää tämä painon nousu normaalia koska se vaan nousee vaikka käyn joka päivä vähintään viisi kilsaa kävelemässä ja syöminenkin on ihan normaalia.
Ei kai tässä vaiheessa enää nuin hurjaa tuo painonnousu voi olla ja sitä painoa kun on kertynyt jo 22kg :hungover: ahistaa ja ärsyttää eikä kukaan jolle sanon tästä niin ota mun huolta vakavasti vaan vähättelee..
Koska luulis että näin kova painon nousu tekee hallaa koko elimistölle! Ja kiva jos noi kilot jää..
:sorry:
 
Henuu, ei kyllä enää kuulosta normaalilta toi painon nousu. :/ Kyllä tuohon täytyy olla joku muu syy kuin lihominen. Ootko mitannu verenpainetta?
 
Neuvolassa maanantaina mitattiin niin oli ihan normaalit..nyt ennoo mittaillu ko ei ole omaa mittaria.
No ei minustakaan oo normaalia..va eihän nuo meinaa neuvolassa millään ruveta ottaan verikokeella sitä raskausmyrkytys koetta ko kuulemma se ei välttämättä virtsassa näy ja paimeetkaan ei välttämättä nouse.. :/
Eihän tässä uskolla kohta mittää ennää syyvvä että paino ei nousisi..tuskin vauvallekkaan hyväksi että mamin paino vaan nousee ja nousee
En halluis ressata näin paljoo mittää paino asiaa muttako yhtäkkiä jos kilahtaa 80kiloo rikki entisen vajaan 60 kilon sijaan nii kyllä se vähä kolahtaa ja sitteko se on noussu iliman että oisin syöny jottai roskaruokaa..eriasia jos oisin ite aiheuttanu nousemisen :((
 
Eiköhän se neuvola oo sitä varten, että siellä saa omista huolista puhua ja tulla vakavasti otetuksi. Mulla th viime kerralla kyseli, että onko verenpaineet ITE-pisteellä olleet normaalit (käyn siis siellä aina välillä), onko ollut turvotusta, onko näkynyt tähtiä? Ja kysyi nämä siis, vaikka virtsanäyte oli puhdas, verenpaine oli th:nkin mittaamana ihan ok & paino ei ollut noussut kuin 50 g kuukaudessa. Samoin kyseli, että onko kutittanut jalkapohjia, kämmeniä tai vatsaa, näillä siis kartoitti raskaushepatoosia. Eli täällä kyllä seurataan tuollaisia asioita.

Mutta siis toisilla hormonitoiminta muuttuu ja sitä painoa tulee, vaikka söis ja liikkuis miten, omalla hoikalla äidilläni nousi 20-30 kg oikeastaan joka raskaudessa ja hyvin ne lähti pois (on edelleen hoikka). Ei ollut mitään syytä, muuta kuin hormonaaliset tekijät. Henuu, voisit kyllä soittaa sinne neuvolaan ja kysyä, että eikö vois tutkia, etenkin jos sulla on yhtään turvotusta. Saisit ainakin mielenrauhan itsellesi.
 
Menihän meillä jo kaksi viikonloppua hyvin, ja sovussa.. noh yllätysyllätys viime yönä mies tuli taas huutaen kotiin yöllä, päätin etten jää kuunteleen niin otin taksin kaverini luo, kun miehen autoa en saanut ottaa. Äidilleni asiasta kerroin, ja hän miehelleni laittoi viestin että tän pitää loppua, mutta ei tunnu auttavan että ulkopuoliset puhuu sille enkä vain minä... huoh, en tiiä mitä teen enää..
 
Menihän meillä jo kaksi viikonloppua hyvin, ja sovussa.. noh yllätysyllätys viime yönä mies tuli taas huutaen kotiin yöllä, päätin etten jää kuunteleen niin otin taksin kaverini luo, kun miehen autoa en saanut ottaa. Äidilleni asiasta kerroin, ja hän miehelleni laittoi viestin että tän pitää loppua, mutta ei tunnu auttavan että ulkopuoliset puhuu sille enkä vain minä... huoh, en tiiä mitä teen enää..

Voi kurjuus, mikä tilanne! :sad001
Onko sun mahdollista hankkia vielä oma asunto ennen vauvan syntymää? Helppo ratkaisu ei sekään tietysti ole, mutta ainakin saisit nukkua yösi rauhassa ilman pelkoa, että mies tulee rähjäämään...
Tsemppiä kovasti!
 
Menihän meillä jo kaksi viikonloppua hyvin, ja sovussa.. noh yllätysyllätys viime yönä mies tuli taas huutaen kotiin yöllä, päätin etten jää kuunteleen niin otin taksin kaverini luo, kun miehen autoa en saanut ottaa. Äidilleni asiasta kerroin, ja hän miehelleni laittoi viestin että tän pitää loppua, mutta ei tunnu auttavan että ulkopuoliset puhuu sille enkä vain minä... huoh, en tiiä mitä teen enää..

Kuulostaa ihan kamalata viiviva! :( en halua pelotella tai mitään, en tiedä onko tästä edes minkään sortin apua, mutta pakko kertoa vaikkei sinänsä itseäni koskekkaan.

Äitini ensimmäinen mies oli luonteeltaan sellainen, että oli kaikki viikonloput ryyppäämässä, muiden naisten luona ja tuli kotiin aina räyhäämääs, pilkkaamaan äitiäni ja voimakeinoin pakotti yhdyntään yms. Äitini kesti tätä koska heillä oli jo yksi yhteinen lapsi, mutta eli kokoajan pelossa. Seuraavaa lasta kun alkoi odottaa, mies rauhoittui, mutta lapsen synnyttyä sama rumba jatkui. Mies hävisi välillä useaksi viikoksikin ryyppyreissuilleen (ja muiden naisten luokse) ja äitini joutui hoitamaan kahta pientä lasta yksin ja käymään töissä. Kerran sitten mies tuli reissultaan kotiin aseen kanssa ja oli ampunut kolme laukausta äitiäni ja siskoani kohden. Oli ollut niin kännissä, ettei ollut osunut. Tän jälkeen oli repinyt äidiltäni vaatteet päältä ja heittänyt rappukäytävään täysin alasti. Ei ollut kuitenkaan onneksi satuttanut siskojani.. Sisälle takaisin päästyä äitini otti lapset syliin ja lähti oman äitinsä luo. Ei mennyt enää takaisin miehen luo, vaan erosi tämän jälkeen..

Tää juttuhan ei mitenkään teihin liity, enkä väitä et tollasiin tekoihin kenekään muun mies alkaa, mutta äidilleni on näin käynyt.. Ja kaikki alkoi kanssa vain ryyppäämisestä ja yhdestä pettämisestä.. Äitini katuu, ettei lähtenyt heti pois suhteesta, kun sai lapset synnytettyä.. :(

Toivon että sinä löydät teille parhaan ratkaisun ja olette molemmat pikkuisen kanssa turvassa ja rauhallisessa elinympäristössä.. <3
 
Kuulostaa ihan kamalata viiviva! :( en halua pelotella tai mitään, en tiedä onko tästä edes minkään sortin apua, mutta pakko kertoa vaikkei sinänsä itseäni koskekkaan.

Äitini ensimmäinen mies oli luonteeltaan sellainen, että oli kaikki viikonloput ryyppäämässä, muiden naisten luona ja tuli kotiin aina räyhäämääs, pilkkaamaan äitiäni ja voimakeinoin pakotti yhdyntään yms. Äitini kesti tätä koska heillä oli jo yksi yhteinen lapsi, mutta eli kokoajan pelossa. Seuraavaa lasta kun alkoi odottaa, mies rauhoittui, mutta lapsen synnyttyä sama rumba jatkui. Mies hävisi välillä useaksi viikoksikin ryyppyreissuilleen (ja muiden naisten luokse) ja äitini joutui hoitamaan kahta pientä lasta yksin ja käymään töissä. Kerran sitten mies tuli reissultaan kotiin aseen kanssa ja oli ampunut kolme laukausta äitiäni ja siskoani kohden. Oli ollut niin kännissä, ettei ollut osunut. Tän jälkeen oli repinyt äidiltäni vaatteet päältä ja heittänyt rappukäytävään täysin alasti. Ei ollut kuitenkaan onneksi satuttanut siskojani.. Sisälle takaisin päästyä äitini otti lapset syliin ja lähti oman äitinsä luo. Ei mennyt enää takaisin miehen luo, vaan erosi tämän jälkeen..

Tää juttuhan ei mitenkään teihin liity, enkä väitä et tollasiin tekoihin kenekään muun mies alkaa, mutta äidilleni on näin käynyt.. Ja kaikki alkoi kanssa vain ryyppäämisestä ja yhdestä pettämisestä.. Äitini katuu, ettei lähtenyt heti pois suhteesta, kun sai lapset synnytettyä.. :(

Toivon että sinä löydät teille parhaan ratkaisun ja olette molemmat pikkuisen kanssa turvassa ja rauhallisessa elinympäristössä.. <3

Minä toivon myös Rosmarinaan tavoin ratkaisua aivan hyväksymättömälle tilanteellesi. Toivon, että sinulla on voimia lähteä samantien. Vaikka kuinka rakastat miestäsi, ei se oikeuta häntä käyttäytymään noin sinua ja lastanne kohtaan -päin vastoin! Hän tekee väärin, etkä sinä saa hyväksyä sitä. Nyt on kyse muustakin kuin pettämisestä! Ansaitset lapsesi kanssa enemmän ja parempaa! <3

Ja kiitos! Kiitos Rosmarinaalle äitisi tarinasta. Jospa se avaisi monen väärin kohdellun silmiä. <3
 
Itku tuli, kun luin rosmariinaan äidin kohtalosta. Itselläni on ollut täysin raitis lapsuudenkoti. Sama linja jatkuu meillä eli meillä ei käytetä alkoholia lainkaan. :) Tuntuu pahalta ajatella, miten monta ihanaa perhettä alkoholi on hajoittanut. :(
 
Takaisin
Top