Tänään harmitti..

Joo vielä on lääkitys. Ei oo vähentynyt aloituksesta yhtään, losec aamulla (en muista voimakkuutta) ja 1g antepsin kolmesti päivässä. Yleensähän tuo siis haluaa lisää ruokaa närästykseen helpottaakseen oloaan.

No mut katsellaan nyt vielä mitä tää viikko näyttää. Eilen oli illasta taas iloisempi ja virkeämpi. :)
 
Viiviva ihana kuulla muuttuneesta tilanteesta <3 kyllä se siitä pikkuhilijaa. se vaan vaatii niin paljo molemmilta.
ja
rosmarinaa; ite en oo yhtää koiraihminen mutta se ahdistus ja tuska<3 tsemppiä tosi paljo! ite miettiny kans monesti että mitähän tästä vauvasta tulee ku ite niin ahdistunu kun selvästi mulla ainakin vauva hiljasempi liikkeissään ahdistuspäivinä. mutta yritä sitä sillai olla ajattelematta niin ei stressitaso nouse ihan mahottoman korkeaksi. Koirassa kuulostaa olevan niin paljon huolta jo.
 
Kiitos EkM! ❤ yritetään olla molemmat ressaamatta, täälläkin vauva hiljaisempi sillon kun on ahdistus päällä.. Eli kyllä se vaan vaikuttaa vauvaankin. :(
 
Iski jonkin sortin flunssa nyt sitten :dead: Nenä vuotaa, kurkku kipee ja tekis mieli vaan nukkua.. Ei onneks sentään kuumetta ole. Kunpa menis nyt vaan yhtä nopeesti ohi kun tulikin..
 
Juuri kun aloin tottua raskausdiabetesdiagnoosiin niin tuli uus märkä rätti naamalla: epäillään raskausmyrkytystä...
 
Mitkä oireet oli sellaset, et epäilivät raskausmyrkytystä?

Kyllä multa löytyi ihan koko potti: verenpaine koholla, nesteturvotusta (perjantaista-sunnuntaihin nousi paino 1,5 kg!!!), kova päänsärky, huonovointisuus, huimausta ja tänä aamuna sitten pisteenä iin päälle proteiinia pissassa.
 
Eniten vit***aa... KAIKKI?! No jooh.. alko vain todella tympäseen kun toiset tekee minusta raskauden vuoks invaliidin ihan ominpäin kysymättä mitä oon itte mieltä että voinko osallistua... sitte siis lopputulos on se että kolme muuta naista lähtee harrastamaan keskenään ja meikäläinen jää ruikuttaan rannalle ku ei edes kysytä lähdenkö mukaan. Liekkö hieman jopa ylireagoin mutta ärsyttää todella paljon. Pääntuuletus kun ei olis yhtään pahasta itsellekkään ollu..
 
P-JET, tuo on niin tuttua ja NIIN ärsyttävää!

Minuakin pidetään oikeasti liikuntarajotteisena ja nyt alkaa jopa lähisuku olla "et sä voi tota ämpäriä kantaa kun sä oot raskaana" tai "et sä voi heiniä työntää kun oot raskaana". Hei c'moon.

Kaverit taas olettaa suoraan, että ei toi Maija nyt mihinkään lähe kun se on raskaana/sillä on lapsi.
Sittenpä kiva kuunnella kuinka heillä ollut hauskaa ja itse on ihan ulkopuolella asioista miettien kenestä ne minulle oikein höpisee..

Täällä vituttaa lukea kuinka olen "nimirosvo", kun en muistanut siskoni suunnitelleen lapselleen nimeksi kolmiosaista nimeä.

Muistin kaksi ensimmäistä ja ainut mikä niissä oli samaa oli ensimmäisen nimen ensimmäinen kirjain. No hänpä oli käynyt katsomassa meni nimisuunnitelmat tuolta nimiketjusta ja oli sitten käynyt foorumille kirjoittelemassa kuinka on loukkaantunut, kun ryöstin heidän lapsensa nimen joka on melkein sama kuin hänen haluamansa.

No nytpä viivattiin jokikinen nimi tuolta yli ja yritäpä keksiä sellainen nimi joka miellyttää molempia ja ettei vaan kellään satu olemaan yhtäkään samaa nimeä!
Tuleepa olemaan hankalaa keksiä sellaista.. poika tänne kiitos?!? Pojalle olisi niniehdotuksia se parisenkymmentä.
 
Oltiin ruokakaupassa ja esikoinen oli livistämässä karkuun. Minä sitten lähdin juoksemaan perään, en tiedä mitä siinä tapahtui, mutta seuraavassa sekunnissa makaan naamaltani lattiassa ja ensimmäinen ajatus mikä tulee mieleen kyynelten saattelemana on: mä kaaduin mahan ja vauvan päälle!! :sad010
Mies tuli äkkiä auttaan ylös ja esikoinenkin kipitti nurkan takaa kattomaan että mitä se äiti itkee.
Samalla käytävällä ollut mies ja lapsi hälytti henkilökuntaa paikalle jotka halusivat soittaa ambulanssin. Mua ei varsinaisesti hirveesti sattunut koska vaistomainen reaktio oli kädet edellä, mutta mä tunsin kuinka rintakehä ja eteenkin yläosa mahasta iskeytyi lattiaan. Käsissä siis vaan vähän naarmuja. Me päätettiin lähteä itse sairaalaan eikä ambulanssia siis tilattu, oltiin nimittäin ihan 10min päässä sieltä.
Sinne kun päästiin niin laitteisiin kiinni, vähintään 4h vauvan sydänäänien tarkkailua, ja ettei synnytys käynnisty.
Katsottiin että vauva ok, onneksi jo kääntyneenä alaspäin ja oli ainakin sillä hetkellä selkäranka mun selkärankaa vasten, joten kaatumis hetkellä oli mitä luultavimmin suojassa ihan kunnolla mun sisällä <3 siellä se köllötti ja sydänfilmi näytti ihan hyvälle kokoajan.
Päästiin onneksi vielä kotiin yöksi, vaikka ite en kyllä meinaa saada unta. Sain listan mitä kaikkea pitää nyt tarkkailla kuten; alkavia supistuksia, kaiken näköistä vuotoa, jos tulee yhtäkkiä huono olo, vauvan liikkeitä (vähintään 10 liikettä / 2h sisällä), jos mitään näistä niin äkkiä takas synnärille.
Mulla vielä ylävatsassa tuntuu vähän ikävältä, just silleen että on saanut tällin, mutta pääasia että vauva näyttäisi olevan ihan okei :Heartred Niin ja sairaalassa sanoivat että oli hyvä kun tultiin tsekkaamaan samantien, koska jos mahan päälle kaatuu tai se saa muuten vaan tällin, se voi puhkaista lapsivedet ja synnytys alkaa ennen aikaisesti.
Huhhuh, en vielläkään tajua miten edes kaaduin tai kompastuin, mutta onneksi oli onni onnettomuudessa ja enkeleitä matkassa meille molemmille :Heartpink:hug013
 
Kuulostaa aivan kamalalta tilanteelta BaBy2! Hyvä, että kaikki kuitenkin näytti olevan pienellä kunnossa. Ja hyvä, että menitte heti näytille. Toivottavasti pikkuinen pysyy kyydissä vielä monta viikkoa.
 
Täällä tuli tippa linssiin, kun luin mitä sulle sattu BaBy2 :'( <3 yleensä en tunteelliseks heittäydy, mut joku liikutti tuossa todella pqljon.

Toivotaan että pelkällä säikähdyksellä selvisitte ja mitään oireita ei tuu!
 
harmitti tavallaan... käytiin perheen kanssa kylpylässä vkloppuna. Minä bikinit päällä ihanan, kauniin sinkuvan vatsani kanssa. MUTTA miten aikuiset ihmiset viittii kyylätä?? aivan ku vatsassani olisi leima "katso minua" tai "nähtävyys" tms :/ :D :D mt samalla olin ylpeä saamistani katseista :D :D mutta mikä suututti oli se kun yks nainen kyttäs mun alapäätä suihkutiloissa!! ja ihan piilottelematta, hymy kasvoillaan :bag: enkä itsekään tiedä miltä se näyttää :( kun sitä ei näe.. varmaan levee ku mikäki :D
 
Kas nyt se sitten tapahtui. Neljän viikon jatkuva ja jatkuvaan kasvanut ahdistus ylty niin suureks et kirjaimellisesti ei enää henki kulkenu ja läks jalat alta. Oltiin lenkillä ja ihan sama mistä keskusteltiin niin aina ahdisti enemmän. :( ei vaan oo enää aihetta mikä ei ahdistais.

No, muutaman minuutin hillittömän itkun ja hapen haukkomisen jälkeen onneks olo on vähän helpottanut ja ei ahdista ihan niin paljoa..
 
Kiitos :angelic: Ei ainakaan viellä ole tullut mitään oireita mitä piti tarkkailla, et kyllä pikkunen taitaa vielä pysyä kyydissä :Heartred
Mut en kyllä muista millon oisin säikähtänyt niin hirveesti ja ollut huoli niin suuri että onko kaikki hyvin.
 
Tämä harmitus on oikeastaan edellisen vuorokauden puolelta, mutta eiköhän sen voi tähän kirjoittaa. Mulla harmittaa oma itseni ja jaksamisen puute. On siis vähän päinvastainen tilanne kuin teillä muutamilla, mua ei kohdella kuin sairasta, mutta oma olo on ku sairaalla. Esimerkiksi eilen jaksoin jopa käydä allekirjoittamassa uuden vuokrasopimuksen (bussilla) & inventoin pari laatikkoa vaatteita. Loppupäivä meni sohvalla peiton alla maatessa, koska supisti ja olin täysin poikki. Lisäksi oon ollut tammikuun lopulta asti lievässä flunssassa ja välissä oksennustaudissakin, niin oon joutunut jättämään esim. parit mammamiitit välistä. Oon kyllä normaalistikin aika kotihiiri, mutta tähän väsymykseen hajoaa pää ja mieliala on välillä aika alhaalla. Helppoa syyllistää itseä siitä, kun pitäis jaksaa ja muutkin jaksaa - mut mä en vaan jaksa.

Tietysti yöheräilyt voi vaikuttaa, mutta tää väsymys on ollut kyllä läsnä ihan alkuraskaudesta asti. Turhauttaa niin paljon!
 
Takaisin
Top