Baby2: Mulla kun oli mahatauti pari viikkoa sitten ja soitin päivystykseen kovien mahakipujen vuoksi, mutta eivät halunneet ottaa mua sinne etten tartuttais muita raskaana olevia. Sit soitin terveysasemalle ja ne käski vaan seurailla kipuja. Lopulta menin työterveyslääkärille, kun kivut vaan jatku, ja se sit halus laittaa lähetteen äippäpolille päivystykseen. Eli sinne mentiin sit lopulta kuitenkin :D. Ei kyllä löytynyt syytä silloin mahakivuille.. Toivottavasti toivut pian!
Tänään harmitti..
- Ketjun aloittaja rosmarinaa
- Aloituspäivämäärä
Tiedän tunteen ja siihen päälle vielä ne miljoona kysymystä, joihin ei saa vastausta(ainaki omala kohala).
Jäin tuossa yks päivä miettiin sinua, siis sillä, että ko oot niin nuori, että miten sulla vanhemmat on ottanu tuon ja kaveripiirissä tuskin on samassa tilanteessa olevia ainakaan kauhean montaa, että miten sie jaksat, saatko kuin paljon niskaan epäluuloja vai tukea ja ymmärrystä.
Jäin tuossa yks päivä miettiin sinua, siis sillä, että ko oot niin nuori, että miten sulla vanhemmat on ottanu tuon ja kaveripiirissä tuskin on samassa tilanteessa olevia ainakaan kauhean montaa, että miten sie jaksat, saatko kuin paljon niskaan epäluuloja vai tukea ja ymmärrystä.
viiviva
Näppärä viestien naputtelija
Mulla melkein itku tuli, kun mietin viivivan tilannetta.
Ihanaa etten ainakaan yksikseni tätä itkeskele täällä :D
Pieni murhe muihin nähden, mutta maanantaina joudun käveleen esimiehen juttusille ja pyytään töihin höllennystä. Kroppa ei enää kestä liikunnan opettamista pienille oppilaille ulkona, kun pitää kyykkiä ja laittaa luistimia tai monoja ja suksia jalkaan. Selkä oli tänäänkin niin tilt, että jäin oppilaiden lähtiessä välkälle itkeen luokkaan. Oikeeta jalkaa saa välillä raahata perässä, kun se ei enää selkälihaksia tottele. 
BaBy2
Puuhakas puhuja
Voi ei Viiviva, ei kyllä kuulostaa yhtään kivalle saati aikuismaiselle käytökselle syyllistää sinua jostain minkä itse on tehnyt. Oiskohan sulla mahdollisuutta mennä vaikka jonkun kaverin tai vanhempien luokse muutamaksi päiväksi, niin saisit vähän koottua ajatuksia jne.
Koitahan jaksella Tuommoinen ei oo kyllä ikinä kivaa 
Koitahan jaksella
Tuommoinen ei oo kyllä ikinä kivaa viiviva sama tuli mieleen kuin BaBy2:lla, pääsisitkö johonkin hetkeksi pois? mieheltä sitä ei kannata alkaa vaatia, ei kuitenkaan onnistu (ei ainakaan meillä koskaan onnistuis :P ). Molemmilla ja varsinkin sulla helpompi taas hoitaa asiaa ku saanut hetken huokaista. se asia on niin koko ajan siinä niskan päällä kun on kotona. Itsellä olisi ainakin tositosi vaikee lähtee kotoa kun tuntuu ettei mihinkää viiti mennä nurkkiin mutta se varmasti helpottais! ja jos vielä raskausvaivat väsyttää niin on kyllä ainesta huokasuun.. tsemppiä ja luota itseesi :)
ja luota itseesi :)
viiviva
Näppärä viestien naputtelija
No aikalailla koko viikko ollaan oltu erillään ku mies ollu reissutöissä, ei oo tuntunu auttavan. Viime yönä tosiaan johonkin kahteen asti ensin riideltiin asiasta ja mies huusi mulle ja minä itkin, sitten jollain ihmeen keinolla saatiin asia ainakin nyt suunnilleen puhuttua ja mies kyllä sitten kovasti pyyteli anteeksi ja näytti ja kuulosti olevan aidosti pahoillaan ja katuvan tekojaan ja sitä että minua syyllisti. Ehkä tämä tästä, toivottavasti. :) tottakai on nyt kokoajan olo että miksi en oo riittäny sille ja mikä minussa on vikana, että on pettänyt, mutta yritän vain ajatella ettei vika petetyssä ole, vaan pettäjässä. Noh, ehkä oon nyt taas tarpeeksi avautunu tänne :D kenellekään kaverille tästä ei haluta puhua, eli täällä on ihan hyvä näin melkeen anonyyminä puhua sellasille jotka 100% varmasti ymmärtää!
ymmärrän viiviva täysin tuon ettei haluaisi tutuille puhua. itse koin lähes samantapasessa tilanteessa että olen niin huono että minua näin on kohdeltu ja tosiaanki sitä miettii ihan sikana et mikä mussa on vikana, mutta silti koko ajan tiesin ettei syy minussa ollut.
koin tuolloin ettei kotona saada asiaa käsiteltyä, meillä kun oli jo lapsiakin. Hoidin lapset hoitoon ja sanoin miehelle että nyt lähetään keskustelemaan. Ajettiin autolla parkkiin yhen ulkoilureitin parkkiin missä ei muita ihmisiä oleskellut, tosin ohi saattoi joku kulkea. Mies oli ensin sitä mieltä et ei olisi mitään puhuttavaa mutta kun aloin kertomaan mitä tiedän ja miltä tuntuu ja ensinnäkin kerroin mitä itse olin tehnyt väärin (olin lukenut viestit häneltä kun epäilys kasvoi niin suuresti). Tuolla pystyttiin loppujen lopuksi purkaa vähän omia ajatuksia vaikka mulla teki koko ajan mieli hypätä autosta ulos ja juosta karkuun JOS vaikka toinen suuttuisi. Mutta se autto meitä että oltiin poissa kotoa, jossa tuli aina mieleen heti miltä tuntu ku sai tietää tapahtuneesta yms ku kotona sain sen tietää.
ja tuosta vielä että kun/jos haluatte jatkaa ja se luottamuksen kasaaminen tulee kestämään oikeesti kauan, mutta ole tiukkana ilmaisemisessa ettet hyväksy hänen tekoaan lainkaan. minä sain mieheni sen tajuamaan sillä että monta monta kertaa palasin siihen kuinka pahalta se minusta tuntui. Vaikka joka kerta pelkäsin että saan vastauksen että etkö voi jo vaihtaa levyä tms. ja tietty molempien piti olla rauhallinen sillä hetkellä kun sen jälleen otti puheeksi. Riidellessä varsinkaan muusta asiasta en lähtis sitä ruotimaan enkä mainitsisi edes koko asiasta. toinen saattaa kyllä provosoida aiheella mutta anna mennä siinä tilanteessa ohi korvien. toivottavasti näistä mun puheista on edes jotain apua, tosi paljo pitää miettiä miten kirjoittaa ettei vaan loukkaa toista
koin tuolloin ettei kotona saada asiaa käsiteltyä, meillä kun oli jo lapsiakin. Hoidin lapset hoitoon ja sanoin miehelle että nyt lähetään keskustelemaan. Ajettiin autolla parkkiin yhen ulkoilureitin parkkiin missä ei muita ihmisiä oleskellut, tosin ohi saattoi joku kulkea. Mies oli ensin sitä mieltä et ei olisi mitään puhuttavaa mutta kun aloin kertomaan mitä tiedän ja miltä tuntuu ja ensinnäkin kerroin mitä itse olin tehnyt väärin (olin lukenut viestit häneltä kun epäilys kasvoi niin suuresti). Tuolla pystyttiin loppujen lopuksi purkaa vähän omia ajatuksia vaikka mulla teki koko ajan mieli hypätä autosta ulos ja juosta karkuun JOS vaikka toinen suuttuisi. Mutta se autto meitä että oltiin poissa kotoa, jossa tuli aina mieleen heti miltä tuntu ku sai tietää tapahtuneesta yms ku kotona sain sen tietää.
ja tuosta vielä että kun/jos haluatte jatkaa ja se luottamuksen kasaaminen tulee kestämään oikeesti kauan, mutta ole tiukkana ilmaisemisessa ettet hyväksy hänen tekoaan lainkaan. minä sain mieheni sen tajuamaan sillä että monta monta kertaa palasin siihen kuinka pahalta se minusta tuntui. Vaikka joka kerta pelkäsin että saan vastauksen että etkö voi jo vaihtaa levyä tms. ja tietty molempien piti olla rauhallinen sillä hetkellä kun sen jälleen otti puheeksi. Riidellessä varsinkaan muusta asiasta en lähtis sitä ruotimaan enkä mainitsisi edes koko asiasta. toinen saattaa kyllä provosoida aiheella mutta anna mennä siinä tilanteessa ohi korvien. toivottavasti näistä mun puheista on edes jotain apua, tosi paljo pitää miettiä miten kirjoittaa ettei vaan loukkaa toista
viiviva
Näppärä viestien naputtelija
Oli todellakin apua noista ihanista sanoista! Mietin kans että meille voisi olla helpompi puhua jossain ihan muualla, mistä kumpi vaan voi lähteä jos alkaa oikein ahdistamaan (niinkuin eilen kyllä teinkin, lähdin kotoa ja kävelin 15min lenkin niin johan alkoi puhuminen onnistumaan :D) sovittiin vielä tänään, että tämän annan nyt miehelle anteeksi, mutta tein todellakin selväksi etten sitä silti hyväksy millään tavalla, ja mies sen ymmärsi hyvin. Tuntuu että tänään meillä on ollut läheisyyttä enemmän kuin vuoteen, mikä on ollut ihanaa ehkä me tästä selvitään :) kiitos vielä kaikille ihanista tsemppi viesteistä
ehkä me tästä selvitään :) kiitos vielä kaikille ihanista tsemppi viesteistä Ihanaa kuulla viiviva, että kaikki kääntyy parhainpäin!
Itellä ollu taas tänään sellanen olo, että musta ei oo tähän hommaan. Mä en vaan osaa olla "oikein" raskaana, en osaa nauttia tästä. Valitan ja kitisen vaan kurjuutta jatkuvasti, mutta kun kurjalta tuntuu... :D :D Ottaako tästä nyt kukaan mitään selvää. :D
Itellä ollu taas tänään sellanen olo, että musta ei oo tähän hommaan. Mä en vaan osaa olla "oikein" raskaana, en osaa nauttia tästä. Valitan ja kitisen vaan kurjuutta jatkuvasti, mutta kun kurjalta tuntuu... :D :D Ottaako tästä nyt kukaan mitään selvää. :D
Ähh täällä nousee stressitasot vähän liian ylös.. Oon kertoillu ton koiran sairasteluista ja parin viikon ajan näytti virkeämmältä, iloisemmalta ja onnellisemmalta. Viikon takainen ell kontrolli oli sekin positiivinen kokemus - koira lähtenyt parantumaan. Nyt viimeisen neljän päivän aikana koira taas muuttunut apaattiseks, masentuneeks ja innottomaks. Lenkillä saa melkein vetää perässä. En vaan kestä tätä enää, itken ja itken ja itken kun koiralla huono olla, vaikka pitäisi olla terve. ruokaakaan ei meinaa enää syödä aamuisin!
Aamuisin kun herään, hyökyy heti ensimmäisenä hirvee huoli, ahdistus ja stressi päälle ja jatkuu sinne asti että nukahdan. Voiko jotain rakastaa vaan näin paljon, että itkee ja ahdistuu ku toisella ei oo hyvä olla?! Vielä kun en tietenkään voi varma olla että koiraa sattuu minnekkään, mutta jäi niin hirveä pelko ja ahdistus tosta sairastelusta että nyt sitten joko ylireagoin koko homman tai jotain on oikeesti taas vialla. Haluisin vaan et rakas ois terve ja nauttis elämästä.. Pelkään et jotain pahempaa on nyt taustalla, kuin pelkkä refluksi.. Kilppariarvot oli normit ja virtsatiet ja -rakko puhtaat, ei siis kiviä eikä kiteitä. Mut joku ei nyt oo ihan varmasti kohdillaan.. En kestä enää!
Alkaa jo pelottaa et tää jatkuva ahdistus vaikuttaa sikiöönkin.. Ahdistaa niin paljon et fyysisestikkin sattuu..
Aamuisin kun herään, hyökyy heti ensimmäisenä hirvee huoli, ahdistus ja stressi päälle ja jatkuu sinne asti että nukahdan. Voiko jotain rakastaa vaan näin paljon, että itkee ja ahdistuu ku toisella ei oo hyvä olla?! Vielä kun en tietenkään voi varma olla että koiraa sattuu minnekkään, mutta jäi niin hirveä pelko ja ahdistus tosta sairastelusta että nyt sitten joko ylireagoin koko homman tai jotain on oikeesti taas vialla. Haluisin vaan et rakas ois terve ja nauttis elämästä.. Pelkään et jotain pahempaa on nyt taustalla, kuin pelkkä refluksi.. Kilppariarvot oli normit ja virtsatiet ja -rakko puhtaat, ei siis kiviä eikä kiteitä. Mut joku ei nyt oo ihan varmasti kohdillaan.. En kestä enää!
Alkaa jo pelottaa et tää jatkuva ahdistus vaikuttaa sikiöönkin.. Ahdistaa niin paljon et fyysisestikkin sattuu..
Rosmariina, ootko hoksinu seurata paljon juo päivässä? Ja käykö useammin pihalla mitä ennen?
Ja viiviva, hyvä että asiat etenee parempaan suuntaan, mutta toki tuo on semmonen asia joka tulee mietityttään ja seuraamaan vielä pitkään. Tutuille puhumisessa on seki ongelma, että aika usein sieltä tulee se "helpoin" ratkasu vastaukseksi, että jätä se, ellei ole sitte semmosta ihmistä, joka on saman kokenu ja jatkanu silti eteenpäin.
Ja viiviva, hyvä että asiat etenee parempaan suuntaan, mutta toki tuo on semmonen asia joka tulee mietityttään ja seuraamaan vielä pitkään. Tutuille puhumisessa on seki ongelma, että aika usein sieltä tulee se "helpoin" ratkasu vastaukseksi, että jätä se, ellei ole sitte semmosta ihmistä, joka on saman kokenu ja jatkanu silti eteenpäin.
Normaalistu juo, ei enempää eikä vähempää. Ulkona käydään aamupissa tai aamukoirapuisto, päivällä lenkki (5-7km) ja illalla iltapissa. Ei ole mitenkään normaalia enemmän pissa tai kakkahätää, pissa tutkittiin muutenkin pari vk sitten tulehduksen varalta. pH oli vähän korkeempi mitä ois normaali ja muutama punasolu oli ollu virtsassa. Ell ei kuitenkaan näistä huolestunut, sanoi että limakalvossa voi olla ollut pieni nirhauma minkä takia tullut niitä punasoluja. Verta virtsassa ei kuitenkaan ollut. Saatiin rehuvalmiste mikä alentaa pH tasoo ja viikon päästä viedään vielä virtsanäyte lääkärille.
Huhu tulihan sepustus. Anteeks ku menee hirveen koira-aiheiseks, huoli vaan niin kova et pakko purkaa johki (kaikkialle....)..
Huhu tulihan sepustus. Anteeks ku menee hirveen koira-aiheiseks, huoli vaan niin kova et pakko purkaa johki (kaikkialle....)..