Tänään harmitti..

No hyvä, et tutkimuksia tulossa. Veikkaisin, et sillä tähystyksellä asia selviää Noi oireet vaan kuulosti niin samalta ja nielutulehdusta meilläkin ensin pitkään hoidettiin. Mulle itelle ei tullu silloin mieleenkään mikään allergiaa, vaan ajattelin jo paljon pahempaa,kun oireet oli kans niin rajut. Joka aamu Alko oksentamisella jne.
Toi royal caninin anallergenic on tehty jostain höyhenproteiinista,ja siinä ei kai oo mitää eläinperäisiä proteiineja, jos oikein muistan. Hypoallergenic, mitä syödään nykyään, niin siinä on vähän enemmän sit taas kaikkea, mutta allergiaruoka sekin. Sitä mulla syö nykyään molemmat whippetit kun toinenkin Alko vatsan kanssa oireilemaan,niin vaihdoin suosiolla molemmille saman nappulan :)
 
Hyvä tietää! Uskoisin että eläinsairaalassa osaavat sitten sanoa, mutta voisin ottaa puheeksi tuon teidänkin tarinanne, varsinkin jos ruokatorven läppä on kunnossa. :) helpottavaa kuulla että noinkin "pienestä" asiasta ollut kyse vaikka oireet olleet rajuja. Meillä kanssa alkaa oireet olee jo aika suuressa mittakaavassa..
 
Tuu sit ihmeessä kertomaan, et mikä on lopputulos. Mut jos vastaava todetaan, niin tota royal caninia voin kyllä lämpimästi suositella ruoaksi. Ei toki halvinta, mutta mitäpä ei karvaisen kaverin terveyden eteen tekisi :)
 
Joo mää tuun kertoo. :) mikä sen rc hinta on? Toi i/d maksaa eläinlääkäristä ostettuna 88€/12kg, saksasta tilattuna 60€/12kg. Eli ihan halvinta ei nyttenkään syötetä, mutta eipä sillä väliä ole, kunhan on toimiva ruoka ja koira terve.
 
Anallergenic näyttäis netissä eläinlääkäriltä olevan8kg /91 e zooplussasta sitä ei saa, mut voi olla et muualta netistä saa vähän halvemmalla ja toi hypoallergenic on 14kg/76 e. Mut tosiaa tota anallergenicia syötin suunnilleen ekan vuoden, et sain tilanteen rauhoittumaan. Aika pian Alko kyllä huomaamaan, et se auttaa :)
Onks sulla muuten vakuutus koiralle? Tähystys Hattulassa maksoi muistaakseni 800e..onneks oli vakuutus.
 
Okei, pitää vielä katsella enemmän jos nyt se määrätään. :)

Vakuutusta ei oo, kun on sekarotuinen ja vakuutusyhtiöt eivät myöntäneet vakuutusta, kun sitä yritin 1,5v sitten ottaa. :/ arvelinkin että jotain 600-1000€ arvoltaan tuo tähystys. Hattula oli vielä ilmeisesti Univettiä kanssa. Eli sama lääkäri, mikä meilläkin.

Voisin alkaa jo valmiiks itkemään tota rahan menetystä, mutta ehkä tästä selvitään...
 
Juu univet sielläkin. Ja sinne veisin kyllä aina heti ekana, jos mahdollista, mutta asun nykyään 200km päässä.
Juu kallista lystiä, mut enköhän se ole vaiva arvoista :)
 
Ehdottomasti se on sen arvoista! Toisen hengen (edes eläimen) ja hyvinvoinnin arvoa ei voi mitata rahassa. Noi karvakasat antaa niin paljon enemmän, kun mitä raha voi ikinä antaa. Luojan kiitos on säästöjä, niin ei olla ihan pulassa vaikka nyt jo menny reilu tonnin verran rahaa. Silti ne on aina tuntuvia summia ja tietyllä tasolla stressaa ja ahdistaa, varsinkin kun nyt on vauva tulossa ja taloudellinen tilanne huononee. Silti en missään vaiheessa lakkais hoidattamasta eläimiä, ne on kuitenkin perheenjäseniä ja niiden henki yhtä arvokas kuin omanikin.
 
Oon niin väsyny ja turhautunu tähän meidän tilanteeseen kotona, illat itken yksinäni täällä kun mies on töissä, ja päivät kuuntelen huutoa tai haukkumisia millon mistäkin asioista.. En enää tiiä mitä teen, enkä osaa puhua asiasta kenellekkään :(
 
Voi eei viiviva! <3 tosi paljon tsemppiä sinne, toi kuulostaa niin kamalalta tilanteelta.. :( ootko miettiny nyt tosissaa pois muuttoo?
 
Oon, mutta siinäkin on niin paljon esteitä mitkä tekis tän tilanteen ehkä vielä vaikeemmaks.. Ensinnäkin ku tässä meidän asunnossa on nyt heinäkuulle asti vuokrasoppari, ja jatkuu sit toistaseksi voimassa olevana, ja tiedän ettei mies suostu siihen että muuttaisin pois ja hän jäisi tähän. Eikä varmasti suostu itsekään lähtemään tästä ja jättämään minua tänne.. ainoa milloin miehellenikään uskallan puhua asiasta kunnolla, on juuri riitojen aikaan, muuten tuntuu että alistun vaan aina siihen mitä hän sanoo enkä osaa aukaista suutani.. tältä päivältä taas hyvä esimerkki, kun olin itse niin onnellinen kun paino ei ollut noussut kuin sen 200g kuukaudessa, niin mies sitten kotona kasvotusten sano vaan että "painat melkeen 80kg, tekis lenkkeily sulle varmaan hyvää" .. eihän siinä muu auttanut kun itku kurkussa lähteä käymään niin pitkä kävelylenkki kuin mitä olo antoi periksi, ja mies todellakin tietää kuinka arka asia paino on mulle, ja kuinka olen yrittänyt saada sen pysymään alle 80kg:ssä koko raskauden.. Ja eilen sain syyt niskoilleni siitä, että hän on pettänyt. Kuulemma jos kotona olisi makuuhuoneen puolella enemmän toimintaa kuin 1krt/3vko niin ei olisi pettänyt. Sitten kuitenkin haukkuu minua painon takia, eikä tämän päiväinen ollut siis ensimmäinen kerta, niin miten kuvittelee että vähäisilläkään haluilla voisin mitään noiden sanojen jälkeen touhuilla..? Huoh anteeksi kauhea selitys, mutta tää on ainoa paikka missä saan ees vähän purettua tätä huonoa oloani, kun tiedän että on ihmisiä jotka ymmärtää :(
 
Mä itken täällä sun puolesta, tunteet sen verran pinnassa..

Aivan järkyttävää tekstiä tulee mieheltäs, ei toi oo enää mitenkäänpäin hyväksyttävää!! Miehen pitää ymmärtää kumppania, että ei siihen seksiinkään välttämättä raskauden aikana välttämättä pysty, eikä se silloin oikeuta pettämään!!! Muna omaan käteen ja hommiin! >:( anteeksi, alkaa vaan mulla keittää tollanen käytös ja sun huono kohtelu! :(

Paino juttu on kans todella törkeetä, nuo kaikki sanat ja muut kuulostaa niin narsistisilta.. Tuntuu todella pahalta.. Voin kuvitella miltä susta tuntuu saada tollasta kommenttia painosta, koska mullekki paino on tosi herkkä ja itsetunnolle käyvä asia. En itse kestäis tollasta pilkkaa vaan murtuisin aivan totaalisesti. Sä olet uskomattoman vahva, kun pysyt kasassa noinkin hyvin ja jaksat häntä katsella!

Mulla on/oli sama tavoite, saada paino pysyy max 80kg, mut nyt on täälläkin asiat niin hullusti et heitin vaa'an varastoon, enkä mee enää ja tahallisesti aiheuta enemmän pahaa itelleni niillä luvuilla mitä vaaka antaa..
 
Voi kuinka mua suututtaa sun puolesta, viiviva!!! Ei miehen kuuluis sun painosta sanoa nyt (eikä koskaan) yhtään mitään. Itse olen ylipainoinen ja mies vaan tsemppaa ja muistuttaa että nyt tärkein on vauva ja sit synnytyksen jälkeen murehditaan kiloja jos sillonkaan!
Lisäksi pettäminen ei ikinä ole sen petetyn syy!! Vaikka olis kuinka hiljaista makuuhuoneen puolella se ei oikeuta miehesi tekoa! Lisäksi hänen pitäisi ymmärtää että raskauden aikana ei välttämättä tee juuri yhtään mieli kun keho muuttuu niin paljon ja hormoonit vaikuttaa....
Suosittelisin että ottaisit asian puheeksi jonkun ulkopuolisen kanssa, esim. neuvolassa! Ja pysy tiukkana! Muuta pois jos se on sinulle oikealta tuntuva ratkaisu, älä anna miehesi tehdä päätöksiä puolestasi ja älä missään nimessä anna miehesi väheksyä sinua!
Vaikka uskon että tilanne ei ole helppo ja näin täysin ulkopuolisena on helppo antaa näitä neuvoja.. paljon tsemppiä ja jaksamista tilanteeseen! Olisi hienoa jos teidän tilanteeseen löytyisi ratkaisu ennen vauvan syntymää jotta hänen ensimmäiset hetket olisisvat rauhalliset ja stressittömät..
 
En voi kyllä itkemättä lukea viiviva mitä miehesi sinulle tekee!

Ei todellakaan ole oikein puuttua mihinkään painoon! Ja kenenkään ei tarvitse sietää tuollaista käytöstä omalta puolisoltaan.
Paino on oikeasti monille naisille todella paha paikka ja ne pienet vihjailutkin saa oikeasti mielen matalaksi..

Painoa ehtii tiputtaa synnytyksen jälkeen ja nyt tärkeintä on huolehtia vauvasta ja omasta voinnista!

Iso tsemppihali viiviva <3

Ps. Niinkuin monet jo kirjoittaneet, tuossa ei varmasti auta enää kui isommat muutokset.
Voi tuntua pelottavalta jättäytyä "yksin" juuri ennen lapsen syntymää.
Voi tuntua jopa "nololta", että odotat lasta miehellesi ja lähdet hänen luotaan, mutta se on vahvuus.
Juuri nyt sinä ja vauva olette tärkeimmät, miehen suhteen voit katsoa uudestaan jos siltä tuntuu ja hän osaa muuttua...
 
Muokattu viimeksi:
viiviva <3 onko teidän kunnassa/kaupungissa ensi- ja turvakotia? lähde sinne <3 valtavan suuri kynnys mutta pääset eroon kotiympyröistä AIVAN täysin puolueettomien ihmisten seuraan ja saat apua ja tukea myös raskauteen yms.. muista että tuo on kuitenkin vain rahaa mikä vuokraan menee VAIKKA sitä ei koskaan tunnu olevan tarpeeksi.. etkä tarvitse heti sitä asuntoa. tietenkin sitä varmasti siellä miettisi että kunhan se mies ei mitään tyhmää tee kun lähdet ja olet poissa, mutta ansaitset parempaa kohtelua <3
 
Huh huh... oon ihan sanaton viiviva... komppaan täysin muiden kirjoittamia kannustustekstejä siulle! Kenenkään naisen ei tarvii tollasta paskaa sietää! Toivottavasti saat rohkeutta lähteä pois ja ekM89:n ehdotus hyvä jos ensi-ja turvakoti löytyy niin sinne vaan. Siellä sua ei kukaan väheksy/kohtele noin rumasti! Kovasti voimia ♥
 
Näin hieman vanhempana (ja kokeneempana) voin sanoa, että tuossa kuviossa on niin monta asiaa pielessä, että ei tuo vyyhti ihan helpolla selviä, eikä tilanne ole hyväksi sinulle tai lapselle. Parisuhteen ei todellakaan tarvitse eikä PIDÄ olla tuollainen ts. suosittelisin myös ammattilaisten kanssa keskustelua ja pois muuttamista (tuo ensi-/turvakoti oli hyvä ehdotus, sitä ei vaan kaikkialla ole :/). En usko, että esim. äitisi puuttuminen asiaan vaikuttaa yhtään millään tavalla, ainakaan positiivisesti.

Muistelen, että olet aika nuori ja tilanne on vaikea, tuntuu ehkä jopa epätoivoiselta. Tässä tilanteessa sinun ei kuitenkaan tarvitse kysellä mieheltä lupaa yhtään mihinkään. Sinusta tulee kohta äiti ts. sinun pitäisi olla aikuinen ja aikuiset voivat itse päättää tekemisistään.

Painohuomautukset tai jotkut painorajat tai pettämissyytökset voi jättää ihan omaan luokkaansa, samoin lenkkikehoitukset. En tiedä minkä ikäinen miehesi on, mutta tulee mieleen lukioaikainen oma poikaystäväni, joka asetti minulle painorajoja, minkä yli ei saa mennä. Voin sanoa (edelleen: vanhempana ja viisaampana), että erittäin lapsellista käytöstä, vaikka silloin kuulosti mielestäni ihan normaalilta. En todellakaan kuuntelisi vastaavaa enää hetkeäkään. Aina ei ole iästäkään kiinni, miten keskenkasvuisesti jotkut (niin miehet kuin naiset) voivat käyttäytyä.

En oikeastaan osaa toivottaa kuin voimia ja sanoa, että pelkäänpä, että ei tuo tuosta kovin helposti (valitettavasti) kertomasi pohjalta helpota tai tilanne parane, eli suosittelisin radikaaleja toimenpiteitä, kuten pois muuttamista edes joksikin ajaksi.

Lähteminen on vaikeaa ja teillä on varmasti ollut hyviäkin hetkiä ym, mutta kannattaa miettiä haluatko itkeä ja pelätä koko ajan tai ainakaan noin paljon. Parisuhteen pitäisi olla turvasatama, jossa voi olla oma itsensä ja josta saa voimia. Joskus huonossa parisuhteessa voi olla paljon yksinäisempi kuin oikeasti yksin.
 
Viiviva, mie komppaan täysin Odettea omissa neuvoissani. Jos olen oikein ymmärtänyt niin olen sua melkein 20v vanhempi ja olen tuollaisia parisuhteita nähnyt sekä omalla että kavereiden kohdalla ihan liikaa. En ala niitä tässä sen enempää avaamaan, mutta yksikään niistä suhteista ei ole koskaan päättynyt hyvin. Ja aina se nainen (sekä lapset) ovat olleet ne lopulliset kärsijät.
Toivon että sulla on nyt voimia mennä vaikka saman tien neuvolaan huomenna ja hakea sitä kautta apua. He ohjaavat sitten eteenpäin oikeiden tahojen kautta. Raha-asiat ja muut kyllä selviävät aikanaan (usko pois vaikka nyt pitäisit niitä ylitsepääsemättöminä), mutta mikään ei ole tärkeämpää kuin oma henkilökohtainen ja vauvan turvallisuus sekä henkinen hyvinvointi. Ja kenenkään ei pidä koskaan pelätä omassa parisuhteessaan, silloin on jo asiat pahasti pielessä.
 
Mä yhtyisin kaikkien muiden sanoihin ja kehottamaan Viviiva lähtemään pois miehen luota. Tuollaista käytöstä ei kenenkään pidä sietää ikinä!
Pettäminen ei ikinä satu vahingossa vaan se on aina valinta. Samoin tuo miten mies sinua kohtelee, minun korvaan kuulostaa miltein siltä että hän ei todellakaan välitä miltä se sinusta tuntuu ja kuinka hän sinua satuttaa.
Mulla on ollut ystävä aika vastaavassa tilanteessa ja vasta lähdettyään pois hän itse tajusi miten väärin häntä poikaystävä kohteli ja käytti hyväksi. Helppoa ei koskaan ole lähteä, mutta uskon että se helpottaisi sun oloa ja vauvakin saisi turvalliset ensi hetket maailmassa.
 
Viiviva, kokeile sitä, että kirjotat paperille tuon kaiken miltä sinusta tuntuu ja että, haluat muuttaa erilleen yms. Sitten jossain vaiheessa ko miehes on kotona ja suht rauhallinen niin lyöt sille lapun käteen, että lukee sen ja lähet ite vaikka kävelylle tai jotaki siksi aikaa. Tuo on meillä ainaki ollu ihan toimiva keino, koska jos miehelle koittaa puhua ja selittää riidan aikana niin ymmärtää väärin tai ei kuuntele puoliakaan. Ja suosittelen, että yrität päästä alkuun vaikka viikoksiki pois, niin saat rauhottua ja miettiä asiaa. Ja tilanne on tuo niin mie vähän veikkaan, että jos otat vuokranantajaan yhteyttä niin sen vuokrasopimuksen varmaan saa purettua aiemminki tuon tilanteen takia, jos kumpikaan ei siihen asuntoon jää.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top