Tänään harmitti..
- Ketjun aloittaja rosmarinaa
- Aloituspäivämäärä
huoh mies lähti pohjoseen reissuun, onneks otti vanhimman mukaan (olis ottanu 2 mt jos mulle ois jääny 1 niin sille ei ois ollu leikkikaveria :P ). Mua vaan väsyttää niin jäätävästi ei jaksais yhtään ja itkupäiväkin nähtävästi tulossa tästä päivästä 
onneks nuo kaks muksua touhuaa kahestaan (3 ja 4 vuotiaat).
"äiti osaaksää tätä kieltä: fönts!onksielläkivaalönts?fönthypitäänrönts" :'D
mt eniten ärsyttää se ku ois kiva tehdä tästä lapsille kiva viikonloppu mt ku ei jaksa!! menee koko energia siihen et hoitaa puhtaat vaatteet ja ruoat ja pyyhkii pyllyt eikä anna lastenohjelmia vielä tässä vaiheessa päivää ettei mee koko päivä sit kiukuksi
onneks nuo kaks muksua touhuaa kahestaan (3 ja 4 vuotiaat)."äiti osaaksää tätä kieltä: fönts!onksielläkivaalönts?fönthypitäänrönts" :'D
mt eniten ärsyttää se ku ois kiva tehdä tästä lapsille kiva viikonloppu mt ku ei jaksa!! menee koko energia siihen et hoitaa puhtaat vaatteet ja ruoat ja pyyhkii pyllyt eikä anna lastenohjelmia vielä tässä vaiheessa päivää ettei mee koko päivä sit kiukuksi
MaiKhi, oon siltikin sitä mieltä että vietätte viikonlopun herkutellen! Vaikka onkin neuvola jo 22. Pv ja seuranta aloitettava heti, mutta kaksi päivää sinne tai tänne ei ole mitään. Suosittelen että et nyt murehdi muutaman päivän takia, vaan nautitte!
Ehkä tässä uskaltaa illalla syödä pitkän kaavan mukaan, kun ne ruuatkin tulee kuitenkin harvakseltaan ja mittaus on tunti aterian lopettamisesta. Jälkkäristä jos söis vaan puolet... En oo yhtään kartalla miten noi sokrut nousee. Aamulla arvo oli 3,9 söin kaks täysjyväpaahtista ja kävin pihalla lykkiin lunta puol tuntia niin mittaus näytti 5,1. Tuo olis kelvannu vaikka paastoarvoksikin tuo aterian jälkeinen :D
No mutta voihan herkuttelu viikonlopun ottaa myös semmoisena testinä. :) Tietää ainakin mihin ne sokerit voi "pahimmillaan" nousta, tai jos ei nouse niin vielä parempi. Ja juhlapäivinä kuuluukin herkutella. 
Ei kukaan siitä syyllistä. Koita nauttia illallistamisesta. 
Ei kukaan siitä syyllistä. Koita nauttia illallistamisesta. 
BaBy2
Puuhakas puhuja
Just mietin että mua ei kyllä yleensä harmita mikään.. Mut tänään kun tuli itseä ja vauvamasua ihan kunnolla peilistä tiirailtua, niin huomasin että vatsan alle (just sinne minne ei ite näe) ja sivuille, onkin ilmestynyt raskausarpia :arghh: Yhyyy kun niin toivoin ettei niitä tulis tällä kertaa, mutta ei ni ei. Toivottavasti sit vaan haalenee samalla tavalla pois näkyvistä mitä esikoisen kanssa..
Toisaalta ei kyllä ihmetytä että on nuo tulleet, on tätä painoa senverran nopeesti ja hirveesti jo tullut
Toisaalta ei kyllä ihmetytä että on nuo tulleet, on tätä painoa senverran nopeesti ja hirveesti jo tullut
Harmittaa muuten niin pirusti eilinen repsahdus! 
Meillä se herkkupäivä on lauantaisin mutta eilen teki niin paljon mieli makeaa, että hävisi parempiin suihin 200g irtareita ja VIIS kappaletta digestivejä, kun oli kaapissa. Meillä ei ees oo kaapeissa yleensä mitään muuta ku digestivejä, kun ei pahemmin karkkia syödä ja noikin oli siks, kun kolmisen viikkoo sitten ostettiin ja ei ole tehnyt mieli. Nyt sitten teki....
Koko viikonloppu meni vähän penkin alle nukkumisten takia. Kissat herätti perjantaina aamuyöllä 3:40 ja rupesivat nukkumaan vasta 7:05. Meillä oli herätys 7:00
Nukkumaan päästiin vasta 3:30 lauantai aamuyöllä ja lauantai aamuna herätys oli jo 9:00. La-su välisenä yönäkin unta tuli vaan vajaa 7h joten väsymys paino sitte eilen niin kovasti et luultavasti se teki ihan hirveän makeanhimon, koska muuten ei pahemmin tee mieli makeeta.. Eihän siinä väsyneenä sitten jaksanut pahemmin vastustella, kun tiesi et ne karkit siellä kaapissa odottaa ottajaansa. 
Meillä se herkkupäivä on lauantaisin mutta eilen teki niin paljon mieli makeaa, että hävisi parempiin suihin 200g irtareita ja VIIS kappaletta digestivejä, kun oli kaapissa. Meillä ei ees oo kaapeissa yleensä mitään muuta ku digestivejä, kun ei pahemmin karkkia syödä ja noikin oli siks, kun kolmisen viikkoo sitten ostettiin ja ei ole tehnyt mieli. Nyt sitten teki.... Koko viikonloppu meni vähän penkin alle nukkumisten takia. Kissat herätti perjantaina aamuyöllä 3:40 ja rupesivat nukkumaan vasta 7:05. Meillä oli herätys 7:00
Nukkumaan päästiin vasta 3:30 lauantai aamuyöllä ja lauantai aamuna herätys oli jo 9:00. La-su välisenä yönäkin unta tuli vaan vajaa 7h joten väsymys paino sitte eilen niin kovasti et luultavasti se teki ihan hirveän makeanhimon, koska muuten ei pahemmin tee mieli makeeta.. Eihän siinä väsyneenä sitten jaksanut pahemmin vastustella, kun tiesi et ne karkit siellä kaapissa odottaa ottajaansa.
Ja taaaas eläinlääläriin. Kontrollikäynti vasta viikon päästä, mut nyt sitten epäilyksenä virtsatientulehdus. Kyllä harmittaa koirankin puolesta..
frozenflower
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Tein eilen lumitöitä tunnin pihassa ja molemmat leikatut ranteet kipeytyivät pahasti. Yritin käyttää linimenttiäkin, mutta ei auttanut..
Ei muuten, mutta tänään pitäisi tehdä vielä 2h lumitöitä kentällä.
Ei muuten, mutta tänään pitäisi tehdä vielä 2h lumitöitä kentällä.
Nyt tulee vuodatusta:
_Eilen harmitti: meillä ei kotona kokovartalopeiliä ja yleensä pitkällä takilla olen hississä jossa on iso peili. eilen sit mallasin takapuoltani hissin peilistä ja HYI ETTÄ! niin kauheeksi menny ku ei oo liikkunu pariin kuukauteen lähes yhtään :banghead: pahin painajainen kroppaani ajatellen toteutunut yhyy! ja alkanu harmittaa alapään kunto kun ei seksiä pysty harrastaa miehen kanssa.. sit miettii et ku toinen joutuu kärsimään ja olemaan puutteessa :P mun takia..
_Eilen harmitti: meillä ei kotona kokovartalopeiliä ja yleensä pitkällä takilla olen hississä jossa on iso peili. eilen sit mallasin takapuoltani hissin peilistä ja HYI ETTÄ! niin kauheeksi menny ku ei oo liikkunu pariin kuukauteen lähes yhtään :banghead: pahin painajainen kroppaani ajatellen toteutunut yhyy! ja alkanu harmittaa alapään kunto kun ei seksiä pysty harrastaa miehen kanssa.. sit miettii et ku toinen joutuu kärsimään ja olemaan puutteessa :P mun takia..
nyt harmittaa/itkettää.. tämä ei varsinaisesti raskauteen kuulu muuten ku itkun vuoksi...
Eilen olin viemässä 3 lastani päiväkotiin (olleet jo vuoden ja eroahdistus viedessä hävinnyt nuorimmaiseltakin aikaa sitten). 2 vanhinta oli lähdössä muiden isompien kanssa jumppatapahtumaan ja siinä oli kauhea tohina päällä että ehtivät linja-autoon. Nuorimmainen 3v alkoi hädissään nyyhkyttämään mun kainalossa ja siinä aikamme oltua päätin ottaa mukaan kotiin kun oli niin sydäntä särkevää se pelko ja hätä. Ja aina olleet kolmisin joten varmasti pelotti tilanne "jäädä yksin" tarhaan.
Tänään mentiin taas tarhaan, nuorin siinä matkalla tappeli vanhimman kanssa ja kun päästiin sisään niin alkoi itku että äiti mää haluun kotiin. Varmaan puoli tuntia siinä yritin puhua ja rauhotella ja suostutella ja keksiä kaikkea muuta mikä innostais jäämään esim tarhan leikit yms. Lopulta väkisin riisuin ja kannoin hoitajalle, samalla itellä padot oli niin tiukassa pitää kiinni ja ovesta pääsin sit ulos ni huh! kotimatka meniki sitten itkiessä :"( huh ku tuntuu ettei jaksa tällasta nyt yhtää..mt ku ei se lapsen vika ole..ja kun tietää et se hetken siellä itkee ja sit alkaa leikkimään.. ja jos tänään oisin antanu periks, olis vielä isompi työ saada se sinne jäämään jatkossa. laitoinki jo miehelle töihin viestiä et saa viedä edes loppuviikon ajan noi tarhaan et mä saan hetken siinä hommassa levätä.
muutenki nyt ollu vaikeeta tuon 3v kanssa ku tuntuu ettei osaa käsitellä ollenkaa eikä haluais siitä mitään pompottelevaa lasta ennen kaikkea kun tässä on nuita muita sisaruksia ja vauvakin tulossa..
Eilen olin viemässä 3 lastani päiväkotiin (olleet jo vuoden ja eroahdistus viedessä hävinnyt nuorimmaiseltakin aikaa sitten). 2 vanhinta oli lähdössä muiden isompien kanssa jumppatapahtumaan ja siinä oli kauhea tohina päällä että ehtivät linja-autoon. Nuorimmainen 3v alkoi hädissään nyyhkyttämään mun kainalossa ja siinä aikamme oltua päätin ottaa mukaan kotiin kun oli niin sydäntä särkevää se pelko ja hätä. Ja aina olleet kolmisin joten varmasti pelotti tilanne "jäädä yksin" tarhaan.
Tänään mentiin taas tarhaan, nuorin siinä matkalla tappeli vanhimman kanssa ja kun päästiin sisään niin alkoi itku että äiti mää haluun kotiin. Varmaan puoli tuntia siinä yritin puhua ja rauhotella ja suostutella ja keksiä kaikkea muuta mikä innostais jäämään esim tarhan leikit yms. Lopulta väkisin riisuin ja kannoin hoitajalle, samalla itellä padot oli niin tiukassa pitää kiinni ja ovesta pääsin sit ulos ni huh! kotimatka meniki sitten itkiessä :"( huh ku tuntuu ettei jaksa tällasta nyt yhtää..mt ku ei se lapsen vika ole..ja kun tietää et se hetken siellä itkee ja sit alkaa leikkimään.. ja jos tänään oisin antanu periks, olis vielä isompi työ saada se sinne jäämään jatkossa. laitoinki jo miehelle töihin viestiä et saa viedä edes loppuviikon ajan noi tarhaan et mä saan hetken siinä hommassa levätä.
muutenki nyt ollu vaikeeta tuon 3v kanssa ku tuntuu ettei osaa käsitellä ollenkaa eikä haluais siitä mitään pompottelevaa lasta ennen kaikkea kun tässä on nuita muita sisaruksia ja vauvakin tulossa..
Sugarplum Sprite
Näppärä viestien naputtelija
EkM89, ymmärrän kyllä sun tunteet, varmasti vaikeaa! Toisesta näkökulmasta eli aika monen lapsen kanssa töitä tehneenä voin sanoa, että ihan oikein sinnikkäästi vaan hyvästelet reippaasti ja lähdet, kun viet lapsen hoitoon. Lapset monesti itkemällä/surulla/kiukulla testaakin sitä, että jääkö se vanhempi luokse ja jos antaa periksi, niin sitä keinoa hyödynnetään jatkossakin. Sitten kun ovi menee kiinni vanhemman selän takana, aletaan ihan normaalisti leikkiä hoitajan/kavereitten kanssa, monet eivät edes tarvitse sylittelyä, kun itku laantuu samoin tein. Toiset ovat hetken sylissä ja sitten haluavatkin jo leikkimään. Voin vaan kuvitella, kuinka ikävältä se vanhemmasta tuntuu, kun lapsi itkee surkeasti, koska ei sitä oikein välttämättä voi todellisesta hädästä erottaa (ja joillekin lapsille hoitoon jääminen on oikeastikin paljon vaikeampaa kuin toisille). Itse olen pyrkinyt kertomaan, miten lapsen päivä on sujunut, mutta toisinaan tuntuu, että vanhemman on vaikea uskoa sitä, että se parkuva lapsi on alle minuutissa tyyntynyt ja loppupäivä on mennyt aivan normaalisti.
Eipä tässä mitään pointtia ollutkaan, muuta kuin että jaksamisia ja sympatiaa! :)
Eipä tässä mitään pointtia ollutkaan, muuta kuin että jaksamisia ja sympatiaa! :)
Olisko huimauksella jotain tekemistä alhaisen verenpaineen kanssa? En ole asiantuntija, mutta tuli vaan mieleen...
Kokemuksella voin sanoa, että on. Itse olen teininä kärsinyt alhaisesta veerenpaineesta ja sen lisäksi jatkuvasti olin anemian rajoilla. Silloin huippasi pahastikin välillä. Onneksi ei kuitenkaan koskaan taju lähetnyt.
Näin vanhempana olen yhdistänyt huimauksen verensokerian laskuun. Tai ainakin luulen, että on laskenut kun nopealla sokerilla (lue suklaapatukalla) tilanne on korjaantunut.
Näin vanhempana olen yhdistänyt huimauksen verensokerian laskuun. Tai ainakin luulen, että on laskenut kun nopealla sokerilla (lue suklaapatukalla) tilanne on korjaantunut.