Tänään harmitti..

Kun viikkoja on niin vähän! :( kaipaan vauvaa nyt jotenkin tosi paljon joka päivä vatsan ulkopuolelle ja olo on niin RASKAS... Koko ajan tulee mieleen vaan lause "I'm too pregnant for this shit" :D
 
Flunssa! Tämä vaan pitkittyy ja pitkittyy... Nyt tulee jo vähän ääntä, mutta poskipäätä särkee. Kai tästä täytyy kohta lähteä päivystykseen hakemaan taas antibiootit poskiontelontulehdukseen...
 
Harmittaa kun on koko ajan kipeenä...ensin flunssaa siihen päälle närästystä, eilen oli mahatauti ja tänää yskittää.. Saispa vaan olla terve.
 
Samaa mieltä! Eilen kävin lääkärissä ja sain vielä yhdet antibiootit tähän tautiin. On siis molemmat poskiontelot täynnä tavaraa. Jos ei ala helpottamaan niin sitten on edessä punkteeraus. Jotenkin ei houkuttele yhtään, mutta mitä tahansa, että parantuu. En kestä tätä jatkuvaa kurjaa oloa enää ollenkaan...
 
saa nähdä saanko päätyöstä sairaspäivärahoja ollenkaa tai juurikaan mitään. Olen tehnyt toissijaista työtä sairasloma-ajalla mutta tunnit ovat vaan n.2h/vko. Sen vuoksi tehnyt kun perheyritys jossa oon sihteerinä eikä tunteja tule tuon enempää keskimäärin niin olen ne jaksanut tehdä ku voi välillä levätä.. palkkakin erittäin mitätön siitä, saa sillä yhen 5henkisen perheen kauppareissun tehtyä :D
tämä ärsyttää tänään!
 
Epätoivo iski. Loppuuko tämä raskaus koskaan?! Lantiokivut, selkäkipu, alapään kipu... Viikkoja kertyy aivan liian hitaasti. Vois vaikka itkee.
 
Sokerirasituksen jälkeinen huono olo + väsymys, ollu päivän menoa, joten oon niin poikki, että itkettää. Ja perheellisten ystävien puute lähipiirissä korostu kyllä tänään perhevalmennuksessa ku siellä oli muita tulevia vanhempia ja vaikkei oikeastaan keskenään puhuttu, niin tuntu ettei kyllä natsaa kenenkään kanssa siinä porukassa. Ilmeisesti samassa tilanteessa oleminen ei riitä, jos ei muuten oo yhtään samaa.
 
283€ eläinlääkäriin. Harmittaa. Ja nyt vielä kaikenlisäks pelätään et koiralla vakava sairaus. Ihan sama paljon menee rahaa, kunhan koira vain tulisi terveeksi, mutta nyt on kahden viikon tarkkailu ja yritys parantua, vasta sitten kontrollikäynti ja nähdään ollaanko parannuttu vai saadaanko tuomioks sisäelinvaurio.. Itkettää.
 
Rosmarinaa, tuo on tuttu tunne täälläkin. Meillä koiralla on addisonin tauti ja lonkka pahassa kunnossa. Kissalla taas sydänvika (ollut jo 5 vuotta mutta vielä pötkii menemään), joten mulla menee joka kuukausi satasia pelkästään lääkkeisiin. Mutta noiden eläinten sairauksien kanssa oppii elämään. Joten älä vielä toivoa menetä.
Vaikka mäkin olin ihan varma, että koiran elämä on ohi sen ollessa 3 vuotias niin tuossa se vielä pötkii yli 9 vuotiaana. Vaatii vain päivittäisen säännöllisen lääkityksen. nyt alkaa isolla koiralla tosin vanhuus jo myöskin painaa joten jossain vaiheessa on sitten vaikeita päätöksiä edessä. Huomenna taas meilläkin eläinlääkäri kun käydään verikokeissa puolen vuoden välein tarkistamassa että on lääkitys kohdillaan.
 
Meiän rottiksella todettiin luusyöpä joka oli jo edennyt vaikka minne, joten jouduttiin lopettaa. Kanilla puolestaan takajalat halvaantui, joten joutui antaa nukkua pois :sad010Nyt ei sit ookkaan ollu vähään aikaan mitään lemmikkejä... Oon kyl miettinyt jos pelastaisi jostain löytöeläinkodista jonkun kissan tai koiran täs jossain vaiheessa, tosin ehkä vasta parin vuoden päästä kun vauvakin ois jo taapero ja itse kävelemässä :rolleyes:
 
Voi ei, lemmikkien sairastumiset on kyllä kurjia. :/ Me ollaan itse ensikotina kissoille, eli totutetaan arkoja, huonoista oloista löydettyjä kissoja ihmisiin ja etsitään niille pysyvät kodit. On kyllä palkitsevaa hommaa, kun on ihania kissoja ja ihmisiä, mutta samalla välillä surullista, kun niitä kissakohtaloita on vaikka minkälaisia ja ihmiset ei välitä yhtään. Meidänkin yhdistyksellä oli viime vuonna yli 500 kissaa, eikä olla edes alueen ainoa toimija. Ihan hullua välillä.
 
Joo, ei sillä rahan määrällä oo kyllä mitään merkitystä, menkööt mitä menee. Itse sitten syödään vaikka heinää, kunhan eläimet on vain kunnossa... Mut en väitä etteikö se rahan meno silti aina kirpase. :hilarious: Varsinkin, kun ei ole takeita tapahtuuko paranemista vai ei...

BaBy2, tosi kamalan kuuloista! :sad010Mulla on kanssa nukknut yksi koira, kolme rottaa ja yksi kissa pois ja näiden lisäksi vielä hävinnyt kaksi kissaa.:sad010Silti ikinä ei oo tuntunut näin pahalta, kun nyt tuntuu! Tää koira on vaa mulle nii rakas ettei oo toista. Pelottaa oikein, et kuinka rakas tää onkaan, kun ei ikinä oo kenestäkään toisesta eläimestä yhtä rakasta tullut vaikka kaikki ovat rakkaita olleet.

Sugarplum, on aivan kamalaa miten suomessakin kohdellaan kissoja ja koiria! Ja eläimiä ylipäänsä. On niin väärin että eläimet joutuvat hengellä maksamaan tyhmien ihmisten idioottimaisuudesta. Hienoa toimintaa tuo ensikotitoiminta missä olette mukana. :) Mä itsekkin haluaisin olla mukana tuon kaltaisessa toiminnassa, mutta omat kissat ei välttämättä ois samaa mieltä. :grin
 
Ärsyttää ja harmittaa kun mulla on mahdollisesti hiiva tai ainakin niin kuivat limakalvot että ihan rapisee ja kutiaa. Sen lisäksi tuli koko vapaa herkuteltua vaikka tietää että se ei ole hyvä, varsinkin kun maanantain neuvolassa oli sokeria pissassa mikä stressaa myös.
 
Olla töissä vaikka on ihan puolikuntoinen. Kai sitä tietty vois lähtee kotiinkin, mutta kun on niin saakutin tyhmä, että ei lähde vaan kitkuttaa täällä vaan. Viime viikolla tein ihan saman ja nyt makselen sitä kun on taas antbiootit päällä ja silti uhkaa punkteeraus... Että ihminen voi olla tyhmä eikä tajua omaa ja vauvansa parasta... :angry4
 
Harmittaa ihan mielettömästi, kun en pääse stressiä aiheuttavista asioista eroon. Ensin pelättiin rakenneultran jälkeen, että vauvalla on jotain ongelmia aivoissa (onneksi ei!), sitten todettiin että napanuorasta puuttuu yksi valtimo ja ollaan seurannassa. Tämän jälkeen alkoi kamalat liitoskivut niin että liikkuminen on todella vaikeaa, Kelan kanssa tuli ongelmia äitiyspäivärahan kanssa ja tänään sain selville, että joku kusipää (anteeksi kielenkäyttöni) ulkomailla on onnistunut tyhjentämään toisen käyttötilini melkein kokonaan. Huomattava määrä rahaa kadonnut taivaantuuliin. Saan ne toki luultavimmin takaisin, mutta kroppa ei kestä tällaista stressiä enää.. :sad015 huomaa, että vauvakin on todella levoton masussa, kun olen vuorotellen itkenyt ja raivonnut tämän uusimman stressinaiheuttajan takia. Toisaalta tuntuu tyhmältä valittaa rahan takia, mutta eipä sitä rahaa koskaan ole liikaa, etenkin kun tässä ollaan jäämässä pian töistä pois.
 
En tiedä, saako näin turhasta edes narista ja oon valittanut tästä ennenkin, mutta mua edelleen ihan todella harmittaa oma väsymys ja kaikkien muitten tarinat siitä, miten he jaksoivat/jaksavat raskauden aikana sitä, tätä ja vielä vähän enemmän. Ei siis haittaa, että toisilla on helpompaa, mutta se haittaa, että itelle tulee epäonnistunut olo ja tunne, että muut vihjaavat mun joko liioittelevan tai suorastaan käyttävän väsymystä tekosyynä jättää asioita tekemättä.

Välillä, kun on ollut pakko tehdä jotain enemmän, oon ollut niin väsynyt, että oon vaan itkenyt. Ja esimerkiksi tänään lajittelin vauvatavarat pesua varten ja pesin ekan koneellisen ja nyt oon uupunut. Voispa olla karhu ja nukkua kevääseen... Tää on niin inhottavaa, kun en vaan voi mitään tälle energian puutteelle. Onneksi mies on tukena ja kertoi myös opiskelukaveristaan, joka oli ollut raskausaikana kuulemma muakin väsyneempi. Lohduttaa kuulla, etten oo ainoa!
 
Saa olla väsynyt ja silloin pitää ottaa rauhallisesti ja levätä! Itseäni ärsyttää se kun esikoista odottaessani jaksoin hyvin ja puuhasin kaikkea töiden lisäksi. Nyt jo työpäivä uuvuttaa minut niin, että kotona kaikki on hankalaa. Olen sitten pitänyt pyykkipäiviä yms. jolloin olen sitten hoitanut kertyneitä hommia. Tosin välillä on vaan pakko vaikka ei jaksa kun on noita isompia...
 
Radi-diagnoosi ja sen myötä pitkään suunniteltu rakkausviikonloppu hotellissa leffalla ja ravintolareissulla meni mönkään. Ei huvittas ees lähtee, mut kaikki on maksettu.
 
MaiKhi nyt vetäset viimeiset kunnon mässäilyt ja alat radi-ruokavaliolle vasta matkan jälkeen. Niin minä tekisin.
 
Takaisin
Top