Tänään harmitti..

Tosi kurjaa iinama! :(

Juteltiin juuri vauvakerhossa mll:n edustajan kanssa. Hän kertoi vähän isien synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ja alakulosta. Jopa 10% isistä on näitä ongelmia. Ja onhan se totta, että isyys alkaa kunnolla muotoutua vasta vauvan synnyttyä. Me äidit, kun saatiin melkein se 9 kk etumatkaa. Monelle miehelle isäksi tuleminen on varmasti suuri myllerrys, jota ei oikein itse edes ymmärrä. Toivottavasti teilläkin on vain kyse alkuhämmennyksestä, ja pian rakastava isä touhuaa pienensä kanssa innolla. :) Tietysti olisi hyvä, jos mies haluaisi puhua asiasta.

Myös lapsuuden perheen antama malli vaikuttaa. Itse ehkä omin vauvaa liikaa, kun olen tottunut siihen, ettei isä osallistu hoitamiseen vaan on lähinnä hauskuuttaja. Eikä meillä ainakaan mies osaa vaatia vauvaa itselleen. Onneksi ollaan näistäkin saatu puhuttua. (ot. Tämä on muuten ollut meillä kotitöiden jakamisessa ongelma. Minä tein kaiken kuten meillä tehtiin kotona, ja valitin kun mies ei osallistu. En vain tajunnut, etten ollut edes antanut miehelle mahdollisuutta tai aikaa tehdä osaansa. Hullu akka! :D)

Sanottakoon vielä, että ei se äitiyskään lähtenyt minulla käyntiin niin kuin olin odottanut. Vaikka rakastin pientä jo vatsassani, monenlaisia tunteita myllersi ja hämmennys oli suuri. Onnekseni saatiin viettää päiviä vauvan kanssa kahden ja tutustua ja rakentaa suhdetta.
 
Miehellä on ollut aika kurja lapsuus, että ehkä osittain johtuu myös siitä vaikkei se sitä myönnä. Oon aika kärsivällinen tässä vaikka se mua ärsyttääkin.. :rolleyes: Mullakin meni useempi viikko synnytyksestä, ennen kun tuntu siltä, että mä oon tän lapsen äiti ihan oikeesti. Ja olin kuitenkin 24/7 vauvan kanssa, eli ymmärrän että se vie aikaa.
Toisina päivinä tuntuu vaan et mulla on kaks lasta täällä...huoh.
 
Meillä on kanssa tuo taapero kuumeessa ja räkää valuu... Vauva on ainakin vielä toistaiseksi säästynyt kuumeelta. Isommista toinen on ollut räkäinen jo pidempään (mutta ei ole kuumetta) ja toinen on ihan terve.
 
Huhhuh. Mulla on ollu hermot pari päivä niin loppu ettei oo ennen ollu... Meillä on alkanu koira stressaamaan vauvan itkua ihan hirveesti. Se ulvoo kurkku suorana täällä ja kulkee korvat luimussa. Sit täällä huutaa vauva ja koira yhteen ääneen ja mä karjun siihen päälle vielä et nyt kaikki turvat kiinni ja pari kirosanaa päälle. Kohta varmaa naapurit soittaa lasuun.
 
Ootko koiralle hankkinu dap haihduttimen. Laitetaan pistorasiaan ja se haihduttaa "emokoiran feromoneja" jonka pitäis rauhoittaa koiraa. Saa apteekista ja joistain eläinkaupoista.
 
Pitää varmaan kokeillaa.. meil oli joskus kissalle se vastaava. Mut en tiiä ku se tuntuu nimenomaan olevan se kova ääni..
 
iinama sanoi:
Pitää varmaan kokeillaa.. meil oli joskus kissalle se vastaava. Mut en tiiä ku se tuntuu nimenomaan olevan se kova ääni..
Click to expand...

Pääseekö koira mihinkään ns. pakoon meteliä? Voitteko laittaa sitä ulkotarhaan tms. välillä hengähtämään? Tietenkin jos ihmiset ovat stressaantuneita, niin koira saattaa reagoida siihenkin.
 
Ei, me asutaan pienessä kerrostaloasunnossa.. oon laittanu koiran toiseen huoneeseen, välillä menee sinne ihan ite, mut ei se auta vaan ulvoo siellä sitten. Tää oli kyllä odotettavissa, kun ulvoo muutenkin jos pienet lapset metelöi..
 
Meillä kaksi kolmesta koirasta reagoi, jos vauvan itkuu jatkuu "normaalia" pidempään, eli jos on joku hepuli päällä enkä saa häntä heti rauhoittumaan.
Olen huomannut, että niillä juurikin menee korvat luimuun ja nuoleksivat suupieliään. Meillä onneksi voin laittaa ne tarhaan tarvittaessa ja itse menevät kyllä toiseen huoneeseen.
Yhden kerran autossa toinen näistä koirista alkoi vinkumaan aika kovaa vauvan itkiessä, se oli kyllä hermoja raastavaa. :confused:
 
Välillä ärsyttää miehen tyyli "jutella" vauvan kanssa. Pelkkää oho, hups,"pärinää" ja akuankka-ääntä. Välillä hyvä jos "kato!" kuuluu. Olen kyllä sanonut, että pojalle pitää puhua ihan sanoilla. En tiedä alkaako luulla, että isin kanssa keskustellaan vain pärisemällä?!
 
Me miehen kanssa muutettiin sen kotipaikkakunnalle vuokralle omakotitaloon. No selvis että siellä vesi käyttökelvotonta. No nyt sitten ensin alustavasti muutettiin miehen isän omistamaan taloon jossa miehen isoveli asunut. No tämä isoveli sanonut että on ihan ok että muutetan. No nyt kun meidän ois tarkoitus muuttaa tähän kokonaan niin muu perhe miehen isää lukuun ottamatta vastustaa. Ja se että kun suostuin muuttaan tänne paikkakunnalle niin en tienny että tuun oleen yksin tuon lapsen kanssa. Miehen äiti on ilmoittanut suoraan että hän ei tuota lasta hoida. Ainoo mistä saan nyt täällä apua lapsen hoitoon on mun omat vanhemmat tai isosisko 40km päästä. Ja tässä hankaluutta tuottaa vielä se että äitillä kun ei ole autoa niin mun pitää hakea se tänne ja viedä takaisin. Mies siis näin syksysin tekee melkein ympäripyöreetä päivää.... anteeksi hankalasti kirjoitettu viesti mutta piti avautua kun en kahteen yöhön ole nukkunut kun tää kaikki pyörii päässä.
 
Miksi ne asiaa vastustaa? Onko tullu mitään selityksiä asiaan? ja missä päin asutte, onko siellä näitä avoimia päiväkoteja tms. josta vois löytää uusia tuttuja, tai sitte puhut neuvolassa asiasta, ettet yksin jaksa niin jos sitä kautta sais jotain apua.
 
No nyt selvinnyt sen verran että saadaan tässä missä ollaan jemmassa oltu niin olla rauhassa. Käydään ton tytön kanssa kerran viikossa perhekerhossa kun ei täällä muuta ole. Siellä vaan kun pikkupaikkakunta niin hitaasti porukka lämpenee puhuun mitään.
 
iinama sanoi:
:eek: minkä takia? Tai siis ei tietenkään tarvi henkilökohtaisuuksia kertoa..
Click to expand...
Ei vaan poika tykkää yhtään... :sad001 Itkee heti kun altaaseen menee. Tää oli nyt kolmas kerta ja ainakin toistaseks jätettiin meidän paikka jollekki toiselle..
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top