Hienoa että aika löytyi noin nopeasti! Mulla kesti noin kuukauden että alkoi pahin vaihe menemään ohi. Mutta siinä alussa vaan koittaa muistaa, että pikkuhiljaa kyllä helpottaa! Onhan se kurja joutua lääkettä ottamaan, mut itse olen ajatellut niin että hyvä kun löytyy apukeino oloon. Mieluummin syö lääkettä, kuin kärsii tuskaisesta olosta. Etenkin kun on nyt pieni vauvakin hoidettavana. Ja myöhemmin voi kokeilla lopettaa jos siltä tuntuu.
Tänään harmitti..
- Ketjun aloittaja rosmarinaa
- Aloituspäivämäärä
Hienoa että aika löytyi noin nopeasti! Mulla kesti noin kuukauden että alkoi pahin vaihe menemään ohi. Mutta siinä alussa vaan koittaa muistaa, että pikkuhiljaa kyllä helpottaa! Onhan se kurja joutua lääkettä ottamaan, mut itse olen ajatellut niin että hyvä kun löytyy apukeino oloon. Mieluummin syö lääkettä, kuin kärsii tuskaisesta olosta. Etenkin kun on nyt pieni vauvakin hoidettavana. Ja myöhemmin voi kokeilla lopettaa jos siltä tuntuu.
Onko teillä kellään mennyt olotila pahemmaksi aloitettuanne lääkkeet? Mun lähipiirissä on yksi, jolle lääkäri määräsi masennuslääkkeet ja hän alottikin niiden syönnin, mutta lopetti muutaman päivän päästä kun kuulemma vaan pahensivat oloa sen lisäksi että tekivät pöhnäiseksi koko päiväksi..
Ei ole omakohtaista kokemusta, mutta yleisesti tiedetään, että masennuslääkkeiden aloittaminen voi hetkellisesti jopa pahentaa ahdistusta ja masentuneisuutta.
Lääkäreiden pitäisi aina muistaa mainita asiasta. Jos tilanne ei mene vakavaksi, suositellaan lääkettä kuitenkin jatkettavan, koska useimmiten tilanne helpottaa 1-2 viikossa (poikkeuksia toki on, silloin voi olla hyvä harkita lääkkeen vaihtoa).
Voihan sekahormoonit. Tänään kiukutellu miehelle ihan kun alkuraskaudessa. Meinannu pillittää kun omat työkaverit ei kutsunu pikkujouluihin ja mies sai kutsun pikkujouluihin tänään niin kuinka epäreilua on elämä.
Vauva ollut torstaista asti kuumeessa, nuhassa ja yskässä... Eilen käytettiin lääkärissä. Lääkäri sanoi, et korva punotti siihen malliin, et tod. näk. kehittymässä korvatulehdus. Alkaa mutsilla olee hermo kireellä, ku viikon valvonu lähes yötä päivää. :D Ensin oli esikoinen taudissa ja nyt tämä pikkunen...
Onneli miten sinulla on nyt mennyt? :)
Rokotuksista huolimatta tytölle iski eilen influenssa.
Hui, onko kovassa kuumeessa? Muita oireita?
Kuume nous eilen illalla 40:n. Päivällä oli 38,5 ja annettiin tietty lääkettä enkä todellakaan ajatellu, et vois olla influenssa. Siinä sit illan aikana alko yskimään ja kun mitattiin kuume uudestaan nii samalla sit oksenski reilusti. Pieniä punasia pilkkuja tuli myös kroppaan. Ja kauhean kiukkunen oli koko jouluaaton ja tuntu, että ei olis saanu ollenkaan koskea, liekö sitten lihassärkyäkin. Nyt saa kipulääkkeitä (panadolia ja buranaa vuorotellen) ja tamiflu alotettiin myös tänään ja tän päivää onki jaksanu leikkiä, syödä ja juoda reippaasti. Kuumetta ollut myös tänään, mutta pysyy kurissa lääkkeitten avulla. Kyllä siinä eilen itku pääs, kun tytöstä näki, että olo ei oo kovin hyvä. Kymmenen aikaan lähettiin päivystykseen ja siellä osattiinki kertoa, että nyt on ollu tosi paljon influenssapotilaita ja tuo influenssa A on ollut tosi ärhäkkä. Nyt täytyy vaan toivoa, että minä ja mies selvittäis ilman pahempia oireita ja että tamiflu lyhentäis tytön oireiden kestoa.
Tänään on ollu onneksi jo kuumeeton päivä enkä ole kipulääkkeitä antanut, kun tyttö on jo oma itsensä. :) Liekö sitten uni, rokotus ja tamiflu auttanut siihen, ettei nyt montaa päivää kuumeessa ollutkaan. Yskäkin on jo rauhottunut, että toivottavasti nyt ollaan jo voiton puolella. :)
Ois nyt hakenu vaikka edes lähikaupasta kukkakimpun.
No osti mulle ruusun kun haettiin anopille omenapuun taimi puutarhalta. Vähän semmonen fiilis et miks sitä ite antaa isänpäivälahjoja tai synttärilahjoja ja miettii/hankkii valmiiks kun senhän voi kuitata samalla kun käy normi ruoka ostoksilla et tässä sulle kukkaset sit samalla. Nii oot sit tyytyväinen oon sit "ajatellu" sua.
Ei täälläkään lahjoja tullut, toki huomioitiin muuten, mm. aamupalan valmistuksella. Lahjoista on täällä keskustelua käyty - omassa perheessä ostettu aina lahjoja ja nimppareitakin vietetty, miehen perheessä juuri ja juuri joululahjat hankittu, joten kulttuurieroja on :D muutamat itkut on kyllä itketty kun synttärilahjan uupuminen harmittanut, saa nähdä montako vuotta vielä menee ennen kuin tuo oppii :'D
Toki äitien- ja isänpäivä on molemmat vähän semmosia kiisteltyjä aiheita siitä, pitääkö puolisoa muistaa. Mullaki mies on semmonen, että ei "osaa" ite ostaa mitään, vaan sille saa suoraan sanoa jos joku juhla on tulossa, että mitä haluaa jos jotain oottaa. Lapsen tehtävähän se on äitien/isänpäivänä muistaa, mutta vielä tässä iässä sitä ei voi pojalta vielä oottaa niin, kyllä mie ainaki koen sen arvostava, että mies sen hoiti ja taas vastaavasti hän sai isänpäivänä lahjan.
Mrs. Peek-a-boo
Näppärä viestien naputtelija
Njoo, mietin huolella isänpäivälahjan ja halusin sellaisen, joka jäisi ihanaksi muistoksi hänelle (koru kaiverruksella ja muuta pienempää). Noh, itse sain suklaata, kahvia, kukan ja hierojalle kortin (josta oli puhuttu, että varaisin muutenkin) :D Ajatus oli tärkeintä ja pääasia, että muisti. Olisi varmaan pitänyt sanoa, että haluaisin jonkun joka jäisi muistoksi vauvavuodesta, vaikka ihan pienenkin jutun.