Tänään harmitti..

Oon koittanu miehen kansa puhua mutta hän aina syyllistää minua että en hyväksy hänen lapsia perheeseemme..totta kai mää ne hyväksyn mutta minun mielestä meidän perheeseen kuuluu yleensä minä, hän ja lapsemme koska asumme saman katon alla ja sitten sillon ko hånen lapset on meillä niin sillon hekin kuuluvat..
Ei lasten äidin kansa voi mistää ylimääräisestä sopia koska hän on sitä mieltä että sen akan eli minun tullee huolehtia hänen lapsistaan silloko ne meillä on.
Oon välillä niin väsyny ja ressaantunu että läheltä on liipannu etten oo pakannu kamoja ja lähteny! Ja kaiken kukkuraksi mää jouduin aikoinaan muuttamaan tänne Jumalan hylkäämään takapajulaan koska miehellä on ne lapset mutta nyt kun minulla on lapsi niin tuntuu että haluaisin asua lähempänä omia vanhempiani että voisin olla enemmän heidän kanssaan tekemisissä..nyt minulla on omien vanhempien kansa 200km väliä ja täälä misä asun minulla ei ole ollenkaan ketään eikä minkäänlaista tukiverkostoa :/
Puuuh..että ottaa päähän!
 
Voisitko Henuu mennä vaikka viikoksi tai pariksi vanhempiesi luokse? Jos vaikka miehesi sitten ymmärtäisi kuinka tärkeä olet hänelle ja kuinka paljon sinä oikeasti teet. Kuulostaa aika rajulta tavalta, mutta jos se saisi hänet ymmärtämään.
Minä myös olen muuttanut mieheni luokse korpeen, mutta ei onneksi ole kuin noin tunnin matka siskoni luokse. Vanhempieni luokse on vähän pidempi matka, mutta onneksi äitini jaksaa käydä meillä usein. :)
 
Tänään oli kyllä ihan kauheat viimiset tunnit kun vauva oli hereillä. Kämppä on kuin sauna näiden helteiden takia ja vauva kovin levoton niiden takia. Täällä sitten vuodatettiin hikeä ja kyyneleitä sekä äiti että vauva, että saatiin vauva unille. Huomenna meenki sit ostaa ilmastointikoneen, kun ei enää tuulettimet auta...
 
Suosittelen tota ilmastointilaitetta! Me hankittiin ihan loppuraskaudessa makkariin. Vauvaki nukku päikkärit hyvin sen kanssa vaikka aika kovaa huminaa pitää.
 
Me hommattiin ilmalämpöpumppu! On kyllä pelastus! Eikä tuonne ulos helteeseen viitsi pientä vauvaa edes viedä.
 
Kauppareissu alkoki vauhdikkaammin ku amppari pisti vauvaa jalkaan, kun oltiin menossa autolle. Onneks ei näemmä allerginen, joten turvotuksella ja punotuksella selvittiin. Kyllä vaan tää äiti oli sydän syrjällään, kun huomasin minkä takia vauva yhtäkkiä alkoi itkemään suoraa huutoa..
 
HanDe_ sanoi:
Kauppareissu alkoki vauhdikkaammin ku amppari pisti vauvaa jalkaan, kun oltiin menossa autolle. Onneks ei näemmä allerginen, joten turvotuksella ja punotuksella selvittiin. Kyllä vaan tää äiti oli sydän syrjällään, kun huomasin minkä takia vauva yhtäkkiä alkoi itkemään suoraa huutoa..
Click to expand...
Hui kauhee! Onneksi ei pahemmin käynyt.
 
Noi ampparit on ihan mahottomia! >:( meilläkin oli onni onnettomuudessa pari vk sitten, kun olin Leevin kanssa ulkona (Leevi mulla sylissä olkapäätä vasten) terassilla ja en huomannut kun amppari pörräs ympärillä. Oli sit asettunut ilmeisesti Leevin takapuolelle (vaippa välissä) ja kun kättäni liikautin niin liiskaantu amppari mun ranteen ja vaipan väliin. Onneks pisti mua ranteeseen. Senkin jälkeen ollu monta läheltäpiti tilannetta, mut ei (vielä) muita osumia. Ihan mahottomia noi pörriäiset!!
 
Mua pisti sormeen. Olin selin vaunuihin ja aloin nojaamaan työntöaisaan, niin siinä vaiheessa pisti. :(
 
Mua tais pistää tänään varpaaseen. Kävelin vaan esikoisen perässä ja yht äkkiä sattui varpaaseen ihan kamalasti. Onneksi mies oli ulkona mukana... Varvas oli ihan turvoksissa ja punainen. Onneksi vaunuissa on ötökkäverkko...
 
Tällä ötökkäverkko on pakko olla kans. Sääskien takia lähinnä. Amppareita ei oo onneksi näkyny. Ja helteellä paarmat kiusaa ku kävi vaunuttelemassa. Joskus pakottaa nuo ötökät ja mäkäräaika vielä tulossa....
 
Unettomuus. Pari tuntia tässä taas valvonu syöttämisen jälkeen. Sitte on päivällä hermo kireellä, kun väsyttää. :(
 
Joo, kuume nousi ja sain antibioottikuurin. Tänään ei ole enää kuume noussut, mutta rinta on edelleen kipee.
 
Meidän tytöltä otettiin synnärillä(TAYS) napaverestä verinäyte, jossa katsottiin kuuluuko tyttö perinnöllisesti diabetesalttiiden ryhmään. Tänään tuli paperit kotiin ja hiphei..tytöllä on 4%:n mahdollisuus diabetekseen. Sama prosentti on kuuleman diabeetikoiden lapsilla..meillä ei siis kummallakaan ole diabetestä, mutta miehen isoäidillä on. Nyt sitten kuukauden päästä mennään uusiin verikokeisiin ja seulontoja näyttää olevan 6kk, 9kk, 12kk, 18kk, 2v ja siitä tasavuosittain 15v asti. Mitään diagnoosiahan tässä ei ole annettu, mutta silti oon ihan murheen murtama. Tiedän, että diabetes on ihan hoidettavissa eikä se hankaloita elämää liiaksi. Mutta nyt vaan mietin olenko itse aiheuttanut tytölle diabeteksen ja osaanko hoitaa mahdollista diabetestä oikein, kun itsellä ei ole diabetestä. Ärsyttää kun alan aina ressaamaan asioita ennen aikojaan..nyt vaan toivon, että tyttömme ei ole yksi niistä 25:stä, jotka diabetekseen sairastuu.
 
En usko, että olet sitä mitenkään itse voinut aiheuttaa. Minun siskolla on kaksi tyttöä joilla molemmilla on se riskigeeni. Minulla on kaksi poikaa joilla kummallakaan ei ole. Taitaa sukurasite molemmin puolin olla tärkein tekijä. En tosin ole perehtynyt asiaan sen kummemmin.
 
Niin ja niitä näytteitähän ei oteta kun Turussa, Tampereella ja Oulussa eli läheskään kaikki ei edes saa sitä tietoa...
 
Nii no toisaalta oon myös onnellinen siitä, että tuohon tutkimukseen mukaan päästiin..nyt tiedetään, että se saattaa tytölle tulla ja hoitokin saadaan nopeammin, kun verestä saarekevasta-aineita seurailevat. Nyt täytyy sit vaan alkaa seurailee, jos jotain oireita tulee..tosin eipä diabetes näin pienillä vielä ala? Vai oonko väärässä?
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top