Tänään harmitti..

Joo, toi Happy Joe oli yllättävän hyvää, sit bongasin CMsta yhden alkoholittoman valkoviinin, jota myös tuli juotua. Liian makeaa mun normimakuun nähden, mutta ruoan kanssa ihan ok, kun muut joivat oikeaa viiniä.
 
Äitiys on loppupelissä aika rankkaa..semmosta painekattilassa elämistä. Ja tällä meinaan just niitä muiden paheksuvia katseita ja arvosteluita, kuinka joku on huono äiti. Äiti on äidille susi..pitäis vaan iteki muistaa, että oon varmasti paras mahdollinen äiti lapselleni ja tiedän kyllä mikä on hänelle parasta enkä tarvi tähän muiden mielipiteitä, toiset tehkööt miten itse haluaa. Ja kukkahatut jääköön mun osalta vaatekaappiin pölyyntymään.. :)
 
Me saatiin appiukolta tuliaisena skumppapullo, eikä mies juo lainkaan alkoholia. Kumottiin pullo hyvän ystävän, pienen miehen kummitädin kanssa hyvien eväiden kera jalkapalloa katsellen ja välillä parvekkeella ilta-auringossa istuen. Imetin juuri ennen pullon avaamista ja yksi annos yölle olis myös pumpattu valmiiksi, mutta kyllä silti tuli hieman huonoäitifiilis, vaikka ilta olikin todella mukava ja rentouttava :)
 
Eilen mä olin sitä mieltä, et haluan lisää lapsia, mut tämän päivän jälkeen en halua. :D
 
Tämä harmitus vaan kestää ja kestää..
Onko muilla uusioperhe kuvio?
Mun miehellä on kaks lasta ja ne asuu joka toinen viikko meillä.
Nyt kun olen äitiyslomalla (minun ensimmäinen lapsi) niin kaikki olettaa, että hoitasin samalla myös miehen lapset kun hän töissä. Onko minulla juridisesti joku velvollisuus hoitaa heidätkin?
Tiedän itse etten tule jaksamaan vauvvan ja kahden lapsen kansa kotona. Mieheni lapset ei tottele kovin hyvin muitakuin miestäni ja kokeilevat koko ajan jos olen heidän kanssaan keskenään. Raskausaikana hoidin heitä kun mies oli illat töissä mutta nyt on oma vauvva jolle tahtoisin kaikki energiani käyttää että jaksaisin hänen kanssaan olla.
Mies ei pahemmin ole osallistunut vauvvan hoitoon..isyyslomakin meni siinä että miehen lapset oli meillä ja samaten tuleva viikon isyyslomakin menee siihen että miehen lapset on meillä.
Minullahan ei ole oikeuksia mieheni lapsiin mutta onko minulla sitten juridisesti minkälaiset velvollisuudet?
Oisi ihana saaha jottai vertaistukea ja konkreettista tietoa aiheesta koska alan olla lopen uupunut kaikkiin vaatimuksiin että mitä mun pittää tehä ja joustaa ko miehelläni on lapsia ja minulla nyt hänen kanssan yksi.
 
Henuu, meillä ei ole uusperhekuviota, mutta vastaan kuitenkin.
Eihän sulla toki mitään lainmukasia velvotteita ole miehesi lapsiin! (Toisin kuin miehelläsi toki on) Toki siis täytyy heidän perusasioistaan -ja tarpeistaan huolehtia silloin kun he teillä ovat, kuten kenen tahansa aikuisen velvollisuus on.

Mutta kyllähän tuo on täysin sopimusasia sinun ja miehesi, sekä lasten äidin kanssa. Mä en kyllä pystyisi enkä suostuisi tohon järjestelyyn mitenkään päin. Voisitko puhua miehesi kanssa ja selvittää hänelle tilannetta jaksamisestasi? Voisiko hän puhua lastensa äidille, että käyttäisi isyyslomastaan edes osan keskittymällä täysin uuteen tulokkaaseen? Kyllähän hänenkin olisi syytä osallistua vauvan hoitoon (ja samalla tutustua) ja mikäpä olisi siihen parempaa aikaa kuin isyysloma!
 
Paino on näköjään lähtenyt kapuamaan hitaasti ylöspäin kun tulee noita herkkuja vedeltyä melkein päivittäin. Silti tänäänkin vetäsin kunnon kokoisen lounaan PÄÄLLE kokonaisen suklaalevyn ja silti tuntuu et vois syödä jotain!! :inpain: Yritän syödä kunnon ruokaa enemmän mut en tajua mikä määrä pitäis sitten riittää? :confused: Syön siis ihan oikeasti isoja annoksia kunnon ruokaa mut ei vaan ilmeisesti riitä millään.. En halua enää mihinkään lakkoihin alkaa, kun se ei mulle ole paras vaihtoehto, mutta en tietysti lihoakaan halua! Edelleen on kuitenkin se nyt kolme kiloa matkaa raskautta edeltäneeseen painoon (toki aiemminkin olen joulun jälkeen näissä painoissa ollut :facepalm::grin)..
 
Mulla menee noi nälkätuntemukset vähän aalloissa ts. joinain päivinä tuntuu, että vaikka olis syönyt kunnon ruokaa paljon, on KOKO ajan nälkä. Siis ihan kuin ei olis syönyt ollenkaan. Joskus syynä on se, että olen juonut liian vähän ts. näläntunne onkin oikeasti janoa. Mutta joinain päivinä olen sitten vain todennut, että ok, jos on nälkä, niin syön. Nopeat sokerit (eli karkit, herkut, valkoiset viljat ym) voivat tehdä tuota näläntunnetta myös, kun verensokeri sahaa ylös ja alas. Ts. kannattaa kokeilla auttaisiko proteiinin ja rasvan lisääminen, että ei esim vedä kattilallista vähärasvaista pastaa, vaan tekee tukevan munakkaan tai syö rahkaa, jossa on vähän rasvaisempaa jugurttia mukana (ja pähkinöitä, marjoja, mitä nyt haluaakin laittaa).
 
Henuu, meillä ei ole uusperhekuviota, mutta vastaan kuitenkin.
Eihän sulla toki mitään lainmukasia velvotteita ole miehesi lapsiin! (Toisin kuin miehelläsi toki on) Toki siis täytyy heidän perusasioistaan -ja tarpeistaan huolehtia silloin kun he teillä ovat, kuten kenen tahansa aikuisen velvollisuus on.

Mutta kyllähän tuo on täysin sopimusasia sinun ja miehesi, sekä lasten äidin kanssa. Mä en kyllä pystyisi enkä suostuisi tohon järjestelyyn mitenkään päin. Voisitko puhua miehesi kanssa ja selvittää hänelle tilannetta jaksamisestasi? Voisiko hän puhua lastensa äidille, että käyttäisi isyyslomastaan edes osan keskittymällä täysin uuteen tulokkaaseen? Kyllähän hänenkin olisi syytä osallistua vauvan hoitoon (ja samalla tutustua) ja mikäpä olisi siihen parempaa aikaa kuin isyysloma!

Komppaan Stiffietä tässä ja tuli kyllä mieleen, että ei sillä miehellä ihan hirveästi päässä raksuta, jos on teidän isyysloman aikana halunnut "vanhat" lapset myös teille. Siis jo ihan siitä syystä, että uuden vauvan kanssa on kaikenlaista säätöä, toipumista, väsymistä, hormonimyrskyä, uusia asioita ihan omastakin takaa, saati että joudut Henuu vielä huolehtimaan jostain vanhemmista lapsista! Mulla olis ainakin mennyt hermot totaalisesti tosta kuviosta, kun tuntui nytkin ihan luksukselta, että mies saattoi heti olla 2 viikkoa apuna ja sen jälkeenkin tehdä etätöitä ja nyt on kesälomalla, että voi siivoilla, laittaa mulle ruokaa, käydä kaupassa jne, jos on vauvan kanssa ollut vähän intensiivisempi päivä, että olen vain imettänyt (ja käynyt itse pikaisesti vessassa ja suihkussa). Että jos tässä pitäisi vielä kaitsea joitain isompia ja ehkä vähän vieraampia lapsia, niin en tiedä olisko mulla hermo pitänyt. :confused:

Tuo kuulostaa siltä, että pitää laatia jotkut uudet pelisäännöt tilanteeseen ja saada mies jotenkin ymmärtämään, että teillä on nyt vaativa elämänvaihe ja aiemmat systeemit eivät nyt päde. Lapsilla on tietysti oikeus isäänsä jne, mutta sulla on nyt muuta ajattelemista myös. Tsemppiä!
 
Meillä on uusperhe kuvioo... Meillä on mieheni kanssa nyt kaksi yhteistä lasta ja mieheni tyttäret edellisestä liitosta asuvat meillä joka toisen viikon. Mies käy töissä ja minä hoidan lapset. Näin oli jo esikoisen aikaan. Toki tytöt on sen verran isoja, että heistä on nyt jo enemmän apua kuin "vaivaa". Meillä tilanteen erottaa kuitenkin selvästi se, että ne tytöt on myös minun. Olen ollut heidän elämässään mukana jo niin pitkään ja heidän ollessa 3 ja 4 vuotiaat (ja vielä pitkään sen jälkeen) olin heille enenmän äiti kuin heidän biologinen äiti. Heillä on omien sanojensa mukaan kaksi äitiä. Tämä ei tietenkään ole mikään itsestäänselvyys. Meillä vaan on näin. Nuorempi tyttö ei edes muista aikaa ennen minua.
Ymmärrän kuitenkin, että kaikilla ei näin ole eikä kaikki edes halua asioiden olevan näin. Meillä tämä toimii. Kannatta, Henuu, jutella miehesi kanssa, että löydätte teille sopivan ratkaisun.
 
Mulla menee noi nälkätuntemukset vähän aalloissa ts. joinain päivinä tuntuu, että vaikka olis syönyt kunnon ruokaa paljon, on KOKO ajan nälkä. Siis ihan kuin ei olis syönyt ollenkaan. Joskus syynä on se, että olen juonut liian vähän ts. näläntunne onkin oikeasti janoa. Mutta joinain päivinä olen sitten vain todennut, että ok, jos on nälkä, niin syön. Nopeat sokerit (eli karkit, herkut, valkoiset viljat ym) voivat tehdä tuota näläntunnetta myös, kun verensokeri sahaa ylös ja alas. Ts. kannattaa kokeilla auttaisiko proteiinin ja rasvan lisääminen, että ei esim vedä kattilallista vähärasvaista pastaa, vaan tekee tukevan munakkaan tai syö rahkaa, jossa on vähän rasvaisempaa jugurttia mukana (ja pähkinöitä, marjoja, mitä nyt haluaakin laittaa).

Mä syön kyllä joka aterialla proteiinia ja myös rasvaa yritän lisäillä (oon entinen rasvakammoinen) avokadojen, oliiviöljyn, pähkinöiden ja siemenien muodossa. Noita ns. höttöhiilareita (valkoiset viljat, prosessoitu valkoinen sokeri yms.) pyrin välttelemään ja ennen monesti leivoin itse herkkuni käyttäen kookossokeria tai steviaa/taateleita/banaania yms. mut nykyään ei ylläri ylläri oo samalla lailla aikaa eikä jaksamisia jollon tulee paljon helpommin sorruttua noihin peruskarkkeihin :bored: täytyis ehkä rasvan määrää vielä yrittää vähän lisätä, josko sillä tulis kylläisemmäks ja jäis turhat herkuttelut vähemmälle..?
 
Proteiini on monilla se, joka pitää kylläisyyttä tai sit toi prot+rasva-kombo. Mitään övereitä ei kannata tietenkään vetää, mutta olen itse huomannut, että joskus jää/tulee kovempi nälkä, jos on esim. syönyt enemmän leipää tai pastaa päivän aikana, vaikka määrällisesti olis syönyt enemmän kuin jonain toisena, vähähiilarisempana päivänä. Aamiaiseksi olen nyt syönyt ison kulhon puuroa marjoilla, jostain syystä maidon kanssa pitää paremmin nälkää kuin ihan veteen keitettynä.

Mä en syö normaalisti itse mitään herkkuja, mutta nyt vauvan syntymän jälkeen olen syönyt varmaan enemmän sipsejä, keksejä ja karkkia kuin moneen vuoteen. Aluksi noi olivat tosi helppoa ja nopeaa energiaa ja nyt vaan tulee ostettua, kun jotain hyvää tekee mieli. Raskausaikanakin teki mieli makeaa, vaikka yleensä en juuri mitään makeaa syö. Toisaalta ei mikään ihme, jos nyt on nälkä, kun imetys kuluttaa enemmän energiaa kuin ns. normaali elämä, että olen ajatellut, että kunhan syön ihan oikeaa ruokaakin, ei ekstraherkuttelu nyt tee niin suurta vahinkoa, jos paino on laskusuunnassa. Terveellistä se ei tietenkään ole, mutta en jaksa pingottaa.
 
Mulla samat aamupalasetit, lisään vaan vielä raejuustoa ja oliiviöljyä tai pähkinävoita marjojen lisäks :) en mäkään jaksais välittää jos paino ei näyttäis alkavan nousta. Tosin kävin huvikseen myös tänä aamuna vaa'alla (yleensä käyn kerran viikkoon) ja oli 200g vähemmän kun eilen, että josko sit olis ollu vaan perusvaihtelua..?? :) ja eilen vetelin enemmän herkkuja kun koko imetys- ja raskausaikana oon kertaakaan syöny saman päivän aikana! :smiley-ashamed008 Josko oli kroppa tankkauspäivän tarpeessa? :laughing002
 
Minäkin syön aamupalaksi puuroa marjoilla, raejuustolla ja ruisleseellä. Teen puuron veteen. Kokeilin laittaa kerran oliiviöljyäkin, mutta siitä tuli pahanmakuista ja jäi syömättä. Aika hauska, että samanlaiset setit :)
 
Mä olen tykästynyt Fazerin uuteen Alku-puurosekoitukseen, jossa on kauraa, mustaherukkaa ja mansikkaa (ei ole makea, eikä tarvitse keittää). Laitan tuota yleensä sekaisin Fazerin Kolmen kuidun puuron kanssa (siinä muistaakseni kauraa, ruista ja ohraa ja erikseen vielä kuitulisää). Välillä lisään saksanpähkinöitä tai muita pähkinöitä ja usein tosiaan pakastemustikoita. En ole oppinut syömään puuroon yhdistettynä raejuustoa, enkä voi syödä voita tai oliiviöljyä (pienet traumat lapsuudesta) puurossa. En myöskään lisää sokeria, enkä enää suolaakaan. Raejuustoa syön muuten, mutta puurossa jotenkin tökkii. Joskus lisään myös kauraleseitä, mutta noissa puurohiutalesekoituksissa on kyllä muutenkin jo hyvin kuitua, että vähemmän tulee leselisäyksiä tehtyä.

Tämä menee kyllä nyt ihan tän aiheen, mutta kommentoin kuitenkin. Painonnoususta tuli mieleen, että jos päivän ruokailu on sattunut olemaan suolaisempi tai hiilihydraattisempi, se sitoo enemmän myös nestettä, mikä vaikuttaa painoon. Itse ainakin huomaan heti nimenomaan suolan vaikutuksen ts. paino vaihtelee jopa 1,5kg/pv ihan vaan nesteen vuoksi.
 
Voisin itkee. :( tai itkinkin jo. Takana taas aivan törkeen surkee yö. Aamulla piti lähteä porukalla kaupunkiin, mutta muut vaan vitkuttelivat ja en sit ite päässy lähtee ollenkaan, kun vauva heräs ja aloitti hirveän raivoomisen. En saanut takas turvakaukaloon, kun huusi itseltään ilmat pihalle keuhkoista ja tässä vaiheessa muilla oli kiire lähtee. Jäin sit yksikseen vauvan kanssa kotiin, kun muut lähti. :(

Tuntuu niin epäreilulta, kun muut voi mennä minne vaan, millon vaan ja itse jumitan neljän seinän sisällä!
 
Voisin itkee. :( tai itkinkin jo. Takana taas aivan törkeen surkee yö. Aamulla piti lähteä porukalla kaupunkiin, mutta muut vaan vitkuttelivat ja en sit ite päässy lähtee ollenkaan, kun vauva heräs ja aloitti hirveän raivoomisen. En saanut takas turvakaukaloon, kun huusi itseltään ilmat pihalle keuhkoista ja tässä vaiheessa muilla oli kiire lähtee. Jäin sit yksikseen vauvan kanssa kotiin, kun muut lähti. :(

Tuntuu niin epäreilulta, kun muut voi mennä minne vaan, millon vaan ja itse jumitan neljän seinän sisällä!

Symppaan todella paljon! Meillä on käynyt pari kertaa noin ihan miehen kanssa, kun piti lähteä johonkin ja mä en sit voinut vauvan kanssa lähteä, että pääsi yksin (oli siis about kaupassa käymistä tmv). Olin todella turhautunut ja kypsä, mutta yritin vain ajatella, että ei vauva tahallaan itke ja raivoa, siihen on joku syy, ja tämä on nyt vain tätä. Mutta kyllä mua todella paljon harmitti ja just tuntui siltä, että oon kotona vankina. Vanhempien lasten vanhemmat lohduttavat, että ei tätä kauaa kestä ja kohta näitä aikoja jo ikävöi, ja niin se varmaan on. Mutta ei se sillä hetkellä hirveästi auta...
 
Joo mä muistankik kun kirjoitit siitä Odette! Tuli just se mieleen itellekki tänä aamuna.

Tuntu vaan niin epäreilulta kun itse jouduin odottaa vauvan kanssa ensin muita ja sit muut eivät voineet odottaa meitä edes puolta tuntia. :(
 
Takaisin
Top