Tänään harmitti..

Oon ihan älyttömän väsyny. Molemmat yöt sairaalassa menny 2h unilla. Vauva on syöny tosi huonosti aluksi, mutta nyt yöllä tajunnu vähän jo miten imeä, ja on alkanu syönnit onnistuun eikä lisämaitoa oo tarvittu nyt enää illan jälkeen. Mies oli eilisen täällä ja valitteli kuinka väsyttää, 10h yöunilla. Nyt yritin herätellä sitä soittamalla että voisko tulla neitiä hoitaan ku en vaan pysy hereillä ja oon oikeasti kipeä, enkä viitti kokoajan hoitajille työntää vauvaa, niin vastas vaan (taas 12h unien jälkeen) että on väsyny ja alkaa laittaan autoa kuntoon että saa katsastettua huomenna.. Noh, miehän valvon vauvan kans sitten, ihan ku mie en unta tarvis vaan mies.. huoh
 
Voimia viiviva! Toivottavasti pian helpottaa kun vauva on jo alkanut jo imemään kunnolla.
 
Luulis edes sen verran kiinnostavan, että ois sairaalassa mahollisimman paljon sinun ja tytön kans nyt ko ei töissä ilmeisestikään ole. Kylläpä sillä ois illala tai joskus muulloin aikaa laittaa auto kuntoon.
 
mh- sanoi:
Luulis edes sen verran kiinnostavan, että ois sairaalassa mahollisimman paljon sinun ja tytön kans nyt ko ei töissä ilmeisestikään ole. Kylläpä sillä ois illala tai joskus muulloin aikaa laittaa auto kuntoon.
Click to expand...
Näimpä juurikin.. kohta aikoi ehkä tulla, ja lähtee neljältä jatkaan auton laittoa..
 
Mitä jos et vaa edes soita koko tyypille? mua ainaki vituttais jo niin paljon, et antaisin olla.
 
viiviva, jos se mies ei nyt tule, niin pyydä hoitohenkilökunnalta voisitko nukkua hetken. Itse vein lapsen heille suihkussa käymistä varten ja lisäksi ensimmäisenä yönä kun huonetoveri alkoi raivoamaan kun vauvani kitisi välillä..
Sitä varten he ovat, että voivat auttaa :Heartred
 
Itseä ärsyttää myös.

Esikoinen meni hoitoon vanhemmilleni ja kun tiedossa oli, että äitini menee iltavuoroon töihin, niin jos olisivat synnytystä tänään käynnistäneet, olisi esikoinen ollut isäni vastuulla muutaman tunnin, jonka jälkeen mies olisi hakenut pojan sieltä kotiin ja hänen äitinsä olisi katsonut perään ja laittanut omaan sänkyyn nukkumaan. Mies itse ilmoitti haluavansa meidän näin toimivan ja mielestäni kuulosti kaikkein järkevimmältä.

Noh, mitäs odottaakaan, kun saavumme hoitopaikalle. Kiukutteleva ja lapsellinen aikuinen mies. Ei tervehdystä minulle, pelkästään esikoiselle. Lisäksi naama norsun....... :wtf
Annoin sitten olla ja äidilleni ojensin tavarat jonka jälkeen lähdin käymään sairaalalla. Sairaalalta pääsin alle tuntiin pois ja ilmoitin hakevani jotain syömistä ja sitten nappaan pojan kotimatkalla, niin pääsee päiväunille omaan sänkyyn.

Paikanpäällä isäni oli VIELÄ kiukkuisempi , kuin mitä lähtiessäni. Ei vastannut mihinkään, kunhan ärisi vain jos äidiltäni jotain kysyin. Lähtiessämme sanoin heipat ja hänpä jättää vastaamatta ja tulee sitten huutelemaan ulko-ovelle esikoisen perään "Heihei Kalle" (*esikoisen nimi muutettu).
Äitini kertoi, kuinka isäni oli loukkaantunut siitä, ettemme olleet valmiita jättämään poikaa hänen hoitoonsa 10h ajaksi.
Osaltaan kyllä pitää paikkaansa, sillä on monesti haukkunut miestäni vaippojen vaihtamisesta, kuinka HÄN ei ole akka ja vaihda vaippoja, se on pelkästään akkojen hommaa. Eli siis esikoisenko olisi pitänyt olla 10h samassa vaipassa pahimmillaan kakka housussa?

No varsinkaan tuon kiukuttelut jälkeen ei tee mieli antaa lasta edes hetkeksi hoitoon. Niin lapselliseksi se sitten ryhtyi -.-
Yritin itse pysyä asiallisena, mutta ihan suoraan sanottuna ÄRSYTTÄÄ!!! :mumum:smiley-angry019
 
Viiviiva, pyydä rohkeasti vaan henkilökuntaa ottamaan vauva hoteisiinsa pariksi tunniksi, että saat nukuttua!
 
Turhautunut olo. Oon ihan varma, et keikun tämän mahan kans vielä kesäkuussakin. :D
 
Mrs. Peek-a-boo sanoi:
Ihmiset kyselevät, että joko tapahtuu jotakin? Tarkoittavat hyvää, mutta ei jaksaisi kaikille selittää, että saattaa mennä yliaikaiseksikin ja ilmoittelen kyllä kun vauva syntyy/on syntynyt. Argh.
Click to expand...
Olen muutaman kerran miettinyt, että olisko pitänyt avoimemmin puhua raskaudesta, kun nyt on vähän sellanen olo, että olen piilotellut asiaa ja tiedän, että jotkut vetävät herneet nenäänsä.

No, nyt itse asiassa tulin tossa viikko sitten ajatelleeksi, että onpa hyvä, että EI olla puhuttu asiasta, koska nyt ei ole juurikaan kyselijöitä... Olen itsekin aiemmin tutuilta innokkaana kysellyt, että joko on syntynyt ja onko mitään uutisia ja... ja vasta nyt tajuan, miten ärsyttävää se on. :rolleyes:
 
Odette sanoi:
Olen muutaman kerran miettinyt, että olisko pitänyt avoimemmin puhua raskaudesta, kun nyt on vähän sellanen olo, että olen piilotellut asiaa ja tiedän, että jotkut vetävät herneet nenäänsä.

No, nyt itse asiassa tulin tossa viikko sitten ajatelleeksi, että onpa hyvä, että EI olla puhuttu asiasta, koska nyt ei ole juurikaan kyselijöitä... Olen itsekin aiemmin tutuilta innokkaana kysellyt, että joko on syntynyt ja onko mitään uutisia ja... ja vasta nyt tajuan, miten ärsyttävää se on. :rolleyes:
Click to expand...

Kaikella on tosiaan puolensa. Olen kertonut raskaudesta niille ihmisille jotka olen tavannut raskausaikana eli pitänyt myös aika matalaa profiilia. Tuntui jotenkin luontevammalta kun mainita asiasta erikseen esimerkiksi Facebookissa. Nyt olen todella tyytyväinen valintaani, koska tämäkin määrä kyselijöitä rasittaa :rolleyes: Olen myös miettinyt loukkaantuuko joku kun en ole kertonut asiasta julkisemmin, mutta toivotaan että ihmiset ymmärtävät :)
 
Joo, meilläkin tietää lähinnä ihan vain lähiperhe ja olen sanonut, että ei saa soitella tai kertoa ympäriinsä (sama koskee miehen sukulaisia) ja ne, jotka ovat mut nähneet, kuten työ- ja muutamat harrastuskaverit. Edes läheiset ystävät, joita en ole nyt livenä nähnyt, eivät tiedä, eli tulee yllätyksenä.

Tiedän tosiaan, että muutamat tulevat suuttumaan tai ihmettelemään, että miksen ole kertonut, mutta olen kokenut jotenkin hassuna, että jos ei ole muuta asiaa, niin laittaisin vain tällaisesta infoa. Eikä itseäni kiinnosta FBssa kenenkään mahakuvat tai vauvaintoilut, joten olen itse pitänyt nämä myös pois. Anoppi melkein laittoi jo yhden kuvan omaan FB-profiiliinsa, mutta onneksi tajusin sen ajoissa ja sanoin, että ei saa laittaa.

Laitamme tietoa sitten julkisesti, kun vauva on syntynyt.
 
Meillähän meni tämän pikkukakkosen vauvauutisen kanssa niin, että 5min kertomisesta oli molemmat siskot päivittäneet asiasta FB+insta ja koska meillä tottakai on sukulaiset, osa kavereista yms samoja, niin siinäpä tieto levisi.. No pian perään isäni päivitti myös. Ihmettelin vain, että miksi minulle alkoi viestejä pukkaamaan "ooooooi onneksi olkoon!!!".

Ei ollut tarkoitus paljastaa samaan aikaan, vaan reippaasri myöhemmin. Sen takia sitten kävin kavereiden numeroita läpi ja laitoin tekstaria toivoen, etteivät ole ehtineet huomata muiden päivityksiä tuota ennen.
Lopulta päätin, että ihan se ja sama sitten laittaa itse myös sosiaaliseen mediaan asiasta, kun niin moni siitä sai tietää jo ennen kuin haluttiin..

Voi olla, että laitan synnytyksen jälkeen tekstiviestin vasta kun olen itse muualle asiasta ilmoittanut. Mikään ei ole sen ärsyttävämpää, kuin että joku muu paljastaa jotain minun ja perheeni asioita ensin jossain sosiaalisessa mediassa ennen kuin ollaan itse edes ehditty miettiä ilmoitetaanko ja jos niin miten.
 
Joo, mä en kans tykkää siitä, että mun/meidän asioita julkistetaan, jos ei itse haluta/ehditä. Kaverin kanssa puhuttiin just siitä, että niillä kaverit ja sukulaiset laittelee niiden lapsista kuvia vaikka synttäreiltä tmv (ei siis omistaan vaan tän kaverin) kysymättä lupaa ja taggailevat niihin nimiä, vaikka esim. omista lapsistaan eivät laita tai sit laittavat sellaisia, joista ei erota esim. naamaa. Siksikin oon aina nyt korostanut ihmisille, jos oon nähnyt, että ei olla tästä FBssa tai muualla kerrottu, etteivät vahingossa esim laita seinälle mitään kyselyä tmv.
 
Mulla on ollut alusta asti se kanta, että kukaan muu ei laita minusta tai minun perheestä (varsinkaan lapsista!) kuvia someen, kuin minä itse. Ei varsinkaan ilman lupaa. Mieheni ei siis ole missään näissä mukana edes. Onneksi minun perhe ja ystävät ovat sen ymmärtäneet ja kunnioittaneet päätöstäni. Esikoisesta laitoin fb:ssa tiedon ja kuvan kun tultiin kotiin. Sitten sain onnitteluja. Mutta siis kukaan ei ollut sitä ennen mitään maininnut asiasta siellä. Kaikki tietävät, että minä suutun ja kun minä suutun niin minä suutun tosissani...
 
Päähajoo... Mitään en muista enkä kerkiä tekemään. Esikoisen ja vauvan unet menee ihan ristiin, kun toinen on hereillä toinen vetää sikeitä ja toisinpäin. Ite en kerkee nukkuu päikkäreitä just tän takia ja yöllä saa heräillä syöttään ja vaipan vaihtoon, en ees muista millon oisin nukkunut kunnolla.. Koko raskaus meni pissalla ravaamiseen koko yön tai muuten vaan lonkkakipujen kanssa valvomiseen. Nyt ei sentään mihinkään satu mut tää ainainen hereillä oleminen alkaa tuntuu kyl jo päässä. Kahvikaann ei piristä yhtään tai sitä sais litkiä litratolkulla, enkä mä siitä edes tykkää. Mies on töissä päivittäin 8-10h + reilut tunnin työmatka per suunta. Häntä ei muutenkaan tunnu nyt jostain syystä kiinnostavan vauvan hoitaminen, vaikka esikoista hoiti aina mielellään ja ihan pyytämättä. Toisaalta itsehän mä halusin toisen muksun näin nopeesti pienellä ikäerolla. Välil vaan tuntuu kun ois joku yksinhuoltaja kun miestä ei näy. Vaikka töissähän tuo on että laskut saadaan maksettua... Huoh.
 
BaBy2: se on tuo vauva-aika useamman pienen kanssa... Siihenkin sopeutuu tai ainakin yrittää löytää itselle parhaat selviytymiskeinot. Nopeasti sinä varmasti saat väännettyä lasten rytmit suht samaan. Hienosti sinä pärjäät ja jaksat! Lopussa kiitos seisoo, kun näet teidän tyttöjen kasvavan yhteen! :happy:
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top