Tänään harmitti..

Joo, mäki vetäsin eilen puolikkaan paketin aino jäätelöö ja päälle pari munkkia... Mut ihan hyvällä omallatunnolla. :) ei kannata huolia nni. Kyl ne kilot häviää varmasti.
 
Pahempi mieli mulle siitä tuli just senkin takia, että mun mielestäkään se ei mitenkään suuri annos ollut. Päinvastoin.

Exä tuhosi mun itsetunnon täysin. Jo ennen raskautta tuli kommenttia mun painosta, mut pahinta oli kun esikoisesta tuli +18kg ja sain kuulla, kuinka oksettava läski olen. Synnärille jäi vajaa 10kg. Mies löysi mun ruokapäiväkirjan, johon merkkasin painoni. Myöhemmin hän tokaisi, että "vois sunki paino alkaa vitosella eikä seiskalla". Vertas mua jatkuvasti mm. Maria Sharapovaan.

Kahdessa kuukaudessa lähti kaikki raskauskilot ja vajaa 6kk synnytyksestä painoin 12kg vähemmän kuin ennen raskautta. Ja silloin olin jo alipainon puolella. Edelleen jatkui kommentit siitä, kuinka iso perse jollain voi olla jne. Oltiin siihen mennessä tosin jo erottu, mutta oli pakko olla tekemisissä kun on yhteinen lapsi. Aina, kun asiat ei menneet hänen haluamallaan tavalla (hän on narsisti), tuli kommenttia mun kamalasta ulkonäöstä. Isosta perseestä, appelsiini-ihosta ja pienistä tisseistä.

Tähän mennessä olen syönyt suht terveellisesti, ehkä vähän liikaa sokeria, mutta kaikki tuollaiset kommentit tuntuu niin pahalta että siksi nyt ahdistaa. Tiedän, että mun käsitys omasta kropasta on exän kommenttien takia vääristynyt, mutta pelkään silti että mun nykyinen mies ajattelee että syön liikaa.

Nykyinen mies tietää, että otan kommentit syömisestä tai mun kropasta itseeni, mutta silti välillä kuulee tuollaisia heittoja. Olin 17v kun tapasin exäni, enkä siihen mennessä ollut sen kummemmin ajatellut miltä mun kroppa näyttää. Vuosia kun teini kuuntelee, kuinka ruma on niin se jää omaksikin mielikuvaksi
 
Oikeasti kuuluuko tämä älytön yliherkkyys tähän loppuraskauteen?

Edit. Kaikki itkettää ja harmittaa. Heti jos lukeekin jonkun surullisen uutisen, niin itkettää yms..
 
Muokattu viimeksi:
viiviva sanoi:
Ei vaan harmita vaan suututtaa!! Tulin vanhempien luo syömään vappuruokaa, ja ajattelin huomenna aamulla ajella kotiin. Noh, ku ovesta tulin sisään niin huomasin että isäni on aivan päissään, ja olin sanonu äitillekin että en tule jos täällä juodaan. Oon nimittäin niin kyllästyny kattoon päissään olevia ihmisiä, miehiä varsinkin.. Noh tuossa äsken isäni laitto perunoita kiehumaan, ja kysy että laitetaanko kaikille kaksi, ja vastasin että laita mulle kolme. No se tokas että kyllähän tommoselle pullerolle maistuu. En saanu sanottua mitään ja aloin vain itkemään ja lähdin ulos koiran kanssa. Enpä muuten jää syömään tänne vaan lähden kotiin viettämään vappua yksin nukkuen.
Click to expand...

Kuin sulla vappu meni sitten loppujen lopuksi? ja hyvää nimipäivää
 
Paras ystävä lähti kotiin. :( ikävä ja kaipuu on aina kova, kun tiet erkanee. Miksi pitää olla niin paljon kilometrejä välissä!
 
Ensimmäinen kunnollinen hellepäivä..ulkona +20 lämmintä ja itellä tosi tuskanen olo. Toivon todella, että lapsi tässä muutaman päivän sisällä ulos tulee..nyt siis rv40+3. Onneks ei ollu laskettu aika keskellä kesää, sillo varmasti olis vielä tuskasempaa olla..
 
Oon, HanDe, miettinyt ihan samaa! Mulla on vielä loppukuusta vasta la ja kauhulla odotan kuinka helteiseksi tämä toukokuu vielä muuttuu. Kahdella kaverilla on vasta kesällä la (toisella heinäkuun alussa ja toisella elokuun alussa). Vähän käy sääli heitä, jos tulee kuuma kesä. Minun esikoinen on syntynyt tammikuussa ja minulla oli tukalaa silloinkin...
 
En nyt tiedä pitäisikö tästä edes valittaa, mutta kun olin suunnitellut peseväni lakanoita tänään kun olisi ihana keli kuivattaa niitä ulkona. Mutta eihän se ole nyt mahdollista kun illalla mulle ilmoitettiin, että tänään tehdään taas ulkovuoriremppaa eteenpäin. Tarttis sekin saada valmiiksi, että pääsisin pesemään ikkunat... Plaah... No eipä tässä voi muuta kun odottaa ja toivoa, että kaikki remppa olisi valmiina kun vauva syntyy.
 
Nyt alkaa nukkuminen olla hankalaa, kun selällään ei voi enää nukkua. Kylkimakuulla vatsa painaa alaspäin ja tuntuu raskaalta, mutta mitkään tyyny- tai tukivirityksetkään eivät tunnu hyviltä. Vasemmalla kyljellä hankalampaa, koska vauvan pää nivusessa ja tuntuu, että jää jotenkin puristuksiin. Oikealla helpompaa olla, mutta asennon vaihtaminen kans oma operaationsa, alkaa tuntua lonkissa ja alavatsalla. Ja päällimmäistä jalkaa ei saa jotenkaan missään asennossa hyvin.

Valivali, mutta siis argh. Sitten kun löytyy hyvä asento, vauva liikkuu vilkkaasti, venyttelee ja tunkee ulos mahasta niin, että vatsa ja olo tuntuu tosi pinkeältä ja epämukavalta ja herään siihen. Sinänsä kiva, että liikkuu, mutta... :D
 
Huoh suututtaa taas miehen toiminta niin paljon!! Mun äiti on helsingissä hautajaisissa tän viikonlopun, ja ne oli mun miehen kaa sopinu että se on varmasti tän viikonlopun selvinpäin, jos pitää lähtee synnyttään, eikä mun äitikään oo täällä ni joutusin yksin sinne.. Noh illalla laitteli mulle hyvän yön viestejä ja sano että on kotona.. Ei tietenkään, äsken soitti mulle (puoli 9 aamulla!!) aivan ympäripäissään. Oon niin vihanen. Musta alkaa tuntuun että jos tän viikonlopun yli selviää vielä, ni otan vaa mun äidin seuraksi synnytykseen, ja ponnistusvaiheen pärjään ihan yksinäni. Joka päivä taas vahvempana tulee olo, etten halua tota miestä mun lapsen elämään..

Edit. Just soitti jostain baarista jossa on mun siskon miehen kaa, ja sen kans ryypänny yön.. ei oo silläkään käyny mielessä sanoa että olis hyvä olla selvinpäin nyt ku ei tiiä millon lähtö synnyttään tulee.. No, eihän se toisaalta sen syy oo, mutta huoh.. :(
 
Muokattu viimeksi:
Vielä semmonen tohon edelliseen liittyen, että kuinka moni mun tilanteessa hakis yksinhuoltajuutta...? Oon sitäki miettiny jo, mutta miten ku ollaan yhteishuoltajuussopimus tehty neuvolassa, eikö siinä ollut joku aika miten sen voi purkaa..?
 
Joo ei kuulosta kauheen vastuulliselta ja kiinnostuneelta. Huoltajuusasioihin en valitettavasti osaa mitään sanoa. Luulis, että käy melko helpostikin, kun asutte eri osoitteissa, eikä toinen osoita mitään kiinnostusta lasta kohtaan. En tiedä sitten.
 
Viiviva, hakisin sinun tilanteessa yksinhuoltajuutta. En uskaltaisi antaa lasta viikonloppukylään isänsä luokse, jos ei voisi olla varma hänen käytöksestään.
 
Saattaisi riippua siitäkin onko yhteishuoltajuussopimus jo vahvistettu lautakunnassa. En tiiä sitten mikä riittää perusteeksi yksinhuoltajuudelle...voihan sitä ainakin kysyä sossusta, että mahtaisiko onnistua.
 
Tosin eihän ne anna edes pientä lasta toiselle osapuolelle yöksi astiat, ennen kun tietyssä iässä. Ja jos imetät, niin eihän lapsi voi esim. Silloin olla isällänsä. Et eiköhän se jotenki ehdi järjestymään
 
Kiitti vastauksista :) ainakin siinä isyydentunnustus lapussa lukee, että lapsen syntymän jälkeen 30 päivää aikaa ennenku se vahvistetaan, niin onkohan tossa huoltajuudessa sama..?
 
Luulis et tossa tilanteessa yksinhuoltajuus onnistuu vähän helpommin, kuin esim tilanteessa missä miehesi olisi ns "kunnolla", eikä ryyppäisi. En kuitenkaan tiedä asiasta mitään, mut näin mä luulen.. Ja hakisin kanssa varmasti tilanteessasi yksinhuoltajuutta. Onhan toi tilanne tosi ikävä ja miehes osoittaa erittäin epäkypsää käytöstä. :/
 
Niin ja jos siihen yksinhuoltajuudeen päädyt, niin kannattaa varmaan heti maanantaina laittaa asiat rullaa. Voihan olla, että asia olisi nyt vielä helpompi hoitaa, kun vauvan synnyttyä.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top