Harmitti kun kaikki purki kiukkuaan muhun koko päivän..
aamu alko sillä, että kaverin mielestä laitan koiran kärsii, kun on eliminaatiodieetillä (ei ole enää muita vaihtoehtoja) ja kuinka oon huono ihminen kun tahallaan aiheutan kipuja koiralle. Itkua pidätellen sit lähdettiin miehen kanssa kevätmarkkinoille.. Yritin selittää ystävälle, että mulla ei oo muuta vaihtoehtoo enää ton koiran kanssa, kun vaan kokeilla mikä ruoka sopii ja mikä ei.. Koska koira on siis allergisoitunut kaikelle ennen syödylle proteiinille..
Päivällä sitten soitin isälleni, että mitä voin tehdä pyörälle, ku ei mene ilmaa renkaisiin ja tokaisi vaan, että vaihda venttiilit, ne on rikki. Aloin sitten itkee, että en mä niitä pysty vaihtaa ja kävely on tosi vaikeeta ton kantapään takia nyt, niin sain vaan huutoa, että " ei kuule itku nyt auta, on tässä isompiakin ongelmia. Kyllä se koira pärjää vaikka et sitä just nyt ulos vie".
Siinä sitten istuin pyörävaraston lattialla ja itkin täyttä kurkkua.
Koira vänkäs syliin ja ohi kulkevat ihmiset katto vaan kummissaan, kun joku viimesillään raskaana oleva parkuu täyttä kurkkua lattialla paniikissa oleva koira sylissä ( reagoi aika vahvasti mun tunteisiin).
ystäväkin sattu soittaa just sillon ja aloitti vielä lauseella "älä nyt suutu tästä". Taisin todeta itkien et nyt on vähän huono hetki kertoo enää enempää kuinka paska ihminen oon. Myöhemmin soitin uudestaan ja koskikin onneksi ihan eri asiaa, eikä ollut edes mitään mistä itse kuvittelisin suuttuvani. :)
No, jälkeenpäin sitten selvis et molemmilla ollut todella huono päivä ja ystäväni oli saanut huonoja uutisia perheenjäsenestään. Ei olisi saanut kertoa, mutta se selittää miksi mulle kiukkusi aamulla siitä kuinka surkea koiran omistaja olen. Kieltämättä on olen-maailman-p*****-koiranomistaja olo, kun ensin saan parhaalta ystävältä huutoa ja sen jälkeen isäkin vaan toteaa, että nyt ei kuule auta ku antaa olla.
Ähh ymmärsikö kukaan ees mitään? Tuntu et tuli sekavasti, kun piti selittää pidemmän kautta.