Täällä eka kirjoittaja, missä muut? :)

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Katynen
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
HEIPS!

Täällä olisi kanssakävijä 30-v.
tyttö:01
poika:02
poika:06
poika:07
kkm: 6.12
km:10.12

Ilmottaudun mukaan vaikka en jaksa viellä uskoa mitään hyvää omasta raskaudestani. Toki on enemmän r-oireita kuin edellisessä joka meni kesken 6+0. sitä edellinen oli 9+2 viikolla. 

Oireina nyt on hieman aamu etovuutta, toki voi johtua kahvista joka on pakko saada juotua. Kaamea kylmyys päivisin ja järkku kuumuus oisin, etenkin herätessä. Rinnat ovat arat. 

Neljä ensimmäistä raskautta on ollut normaaleja. ei erityisemmin oireiluja. 20-viikolta supistelut ainoastaan....
Neuvolaan en ole viellä soitellut. Ajattelin sitten vasta 8-10 viikolla soittaa jos päästään sinne asti.

Isäntä ei halua enää lapsia joten olen näin kotona asiankanssa aivan yksin. Muutamalle ystävälle olen kertonut, hirveästi en viellä uskalla huudella koska nuo keskenmenot on sitten onhottava kertoa kaikille. sitä kun haluaisi vaan hautautua jonnekkin syvälle....

Onneksi meillä jo on nämä neljä lasta. lohduttaa ajatus että onhan niitä jo noinkin paljon. Silti haluaisin viellä tämän yhden. sen jälkeen on lapsiluku aivan täysi =D 
 
Moikka!

Täällä vielä yksi. Kuudes viikko on nyt puolessa välissä. Olo on ollut kaikkea hämmentävän, epäluuloisen, pelokkaan ja uskomattoman iloisen välillä, mikä on varmaan ihan tavallista tällaiselle ensikertalaiselle... Piti tänään vielä ihan vain varmuuden vuoksi tehdä uusi testi, vaikka kyllähän se viime viikollakin tehty näytti jo kahta vaaleanpunaista viivaa. :-)

Ensimmäinen neuvola-aika saatiin 24. päivälle. Tuskin maltan odottaa! Oli tosi outoa mennä tänään kahden viikon loman jälkeen takaisin töihin, kun oli yhtäkkiä tällainen salaisuus.
 
Mun tekis mieli kertoa jo koko maailmalle, vaikka viikkoja on laskurin mukaan vasta 3+7. Ja se testiviiva oli ihan yhtä tumma kuin kontrolliviivakin. Voisikohan olla, että olisin jo pidemmällä, kun edelliset menkat oli myöhässä ja paljon niukemmat kuin yleensä. Hurjaa, olen niin tottunut, että tuossa ympärillä touhuaa vain tuo yksi nelivuotias ja jos hyvin käy, niin pian vieressä tuhisee toinen <3
 
 Hei sinä pitkä numerosarja.
Sydän oli murtua kuin luin kirjoituksesi. Tiedän muutaman ystävän, joille raskaaksi tuleminen on ollut ÄÄRETTÖMÄN vaikeaa ja muutaman, jotka ovat saaneet useita keskenmenoja. En voi kaiken keskustelemisen jälkeenkään käsittää, kuinka kamalalta se tuntuu. Mutta.
Sinulla on neljä lasta, todennäköisesti tästä tulee seuraava. Itse en osaa yhtään pelätä keskenmenoa ja olen ostelemassa mammavaatteita ja vauvantavaroita, vaikka onhan tässä aikaa. Mutta yritin kuvitella, mitä jos.. Tulin siihen tulokseen, että ihan varmasti se olisi yhtä lamaannuttava ja surullinen kokemus, mutta se aika sinne asti on paljon tärkeämpi. Minun mielestäni. Kokemattomana.
Ajattelen niin, että jos käytän tämän ajan olemalla positiivinen, iloinen, onnellinen, kehoni on sitä myös. Ja onnellisessa kehossa kaikki toimii paremmin. Jos silti menisi kesken, tiedän, että sen ei kuulunut tulla tähän maailmaan, mutta ainakaan en käyttänyt aikaani ja energiaani huolehtimiseen ja pelkäämiseen, vaan suren vasta jos sen aika tulee. Tiedän, hyvähän minun on sanoa, kun en ole keskenmenoa kokenut, mutta sain kyllä niin paljon paskaa viimeisen kahden vuoden aikana ilman sitäkin, että jos siitä nousee näin optimistisena, kyllä sitä selviää muustakin.
Toivon parasta sinulle ja sinnikkyyttä massuun, hang in there!
 
Olen kokenut yhden keskenmenon raskauden alkuvaiheessa ja olen silti samaa mieltä kuin Kit-Kat. Kannatti olla onnellinen ne kolme viikkoa, ennen kuin selvisi, että mahassa ei ollutkaan mitään (vain ruskuaispussi näkyi 7+0). Olihan se kamalan surullista ja aika rankkaakin, kun sitten joutui vielä odottelemaan, että tyhjennys tehtäisiin ja onnistuisi. Mutta kyllä siitä selvisi yli. Mielestäni keskenmenon pelkääminen voi joskus olla pahempi asia kuin se itse keskenmeno. Ei siinä menetä mitään, jos on onnellinen ja iloinen raskaudesta. Mutta jos kaikki on hyvin, niin niitä viikkoja ei silti enää saa takaisin. Eli rennosti vaan, jos vaan pystyy. Mutta tietenkään raskaudesta ei kannata huudella kaikille ihmisille heti paikalla, vaan vain niille, joille haluaa sitten kertoa keskenmenostakin jos sellainen tulisi. Itselleni oli kyllä hyvä, että olin jo kerinnyt kertoa muutamalle ystävälle. Sain heiltä sitten tukea myös keskenmenon keskellä ja se oli tosi tärkeää. Ja suosittelen kyllä varhaisultraa kaikille.

Kaksi keskenmenoa onkin sitten jo todella paljon kurjempi juttu, tai jos on myöhäinen km. Niitä en ole kokenut. Mutta yksi saattaa tulla kenelle vaan, niin se vaan on ja minäkin sain sen oppia. Mutta sitten kun alkio ja sydämenlyönnit on nähty ultrassa 7. viikolla tai sen jälkeen, niin vauvakirjan mukaan keskenmenon riski on enää 0,5 %.

Omaa: Itselläni kylläkin on vielä hieman epävarma olo tästä raskaudesta. Olo on aika levollinen, mutta onnenhuuma on vähän kateissa (vaikka raskaus on pitkään odotettu ja toivottu). Hämmentynyt olo siis. Eilen sain sen haalean viivan testiin. Huomenna teen digitestin ja toivon, että siihen tulee asiaankuuluva määrä raskausviikkoja. Sitten voisi kai uskoa siihen, että asiat ovat tällä kertaa menossa paremmin kuin viimeksi.

01020607, tsemppiä paljon! Toivottavasti tällä kertaa menee kaikki hyvin.

Kaikille plussanneille paljon onnea :)
 
Tänään 4+2 tuli vahvempi plussa ja digitaaliseenkin raskaana 2-3 :) :) Eli hormonit kohillaan. Nyt täytyy alkaa luottamaan siihen, että mahassa on joku.
 
MOIKKELISA!

En niinkään pelkää keskenmenoa, harmiksi kyllä etenkin nyt kun rupeaa neuvolan mukaan olemaan taas samat viikot kuin ed.km oli, sitä aina vessassa käynnilla on pakko tarkistaa paperi. Odottaa vain että kohta alkaa taas vuotamaan. TOIVON koko sydämmestä että tämä papu saisi jakaa perheen kanssamme.

Isäntä kun ei halua lasta enää, on jokainen keskenmeno mailman loppu. Hankala selittää hienosti mutta kaikki kolme raskautta nyt vuoden sisään on ns. vahinkoja, vaikka niitä ei mielestäni tule koska jokainen ainakin suomalainen on sen verran valistunut että tietää mitä sexistä seuraa monesti. Siis nytkin isäntä yritti ehkäistä, sen yhden kerran vain unohti... Itse en enää suostu käyttämään ehkäisyä, niiden sivuvaikutuksien takia ja koska itse haluaisin viellä yhden. En niinkään ole surrut kesken menoja, niistä kahdesta vaan ei ole ollut eläjiksi, enemmän surettanut tieto että en tule saamaan lasta, mikäli olisi kyse isännän päätöksestä. 
En myöskään ole halunnut ilman hänen suostumustaan tieten tahtoen tulla raskaaksi. Niin vaan pääsi käymään.

Yritän silti koko ajan olla positiivinen. olen onnellinen jokaisesta raskaus oireesta, nekun auttavat uskomaan raskauteen. 

Toivon että kaikilla meillä nyt raskaana olevilla ja tulevilla menisi kaikki todella hyvin. 
Ajattelin tässä kuitenkin tänään soittaa neuvolaan, jos vaikka saisi ultra ajan jo ennen ekaa lutraa. Edelliskerralla olimme jo sopineet 8 viikolle ultran. Luulen siis saavani myös nyt ultran enne tuota 12 viikkoa.

Paljon voimia odotukseen, pidetään liput korkealla !
 
Heipä hei taas kaikille!

Uusi viikko raskauden näkökulmasta käynnistyi tänään. Olossa ei ole muutoksia oikeastaan tapahtunut, välillä pieniä tuntemuksia alavatsassa ja rinnat on arat. Mitkään hajut ei vielä tunnu erityisesti, kahvi maistuu jne.

Soitin tänään kirurgian polille sitten kuitenkin, vaikka ensin ajattelin sitä lykätä vielä pidemmälle, kun on vähän enemmän viikkoja kertynyt. No, siellä minut siirrettiin kiireellisyysluokan 4 jonoon, mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan. Olivat sitä mieltä että mielellään ei leikata ainakaan raskauden alkuaikana, ja jos vaan jalkojeni kanssa pärjään, niin vasta sitten joskus hamassa tulevaisuudessa hoidetaan vaivat alta pois. 

Näin kun ei suuria muutoksia omassa elämässä tällä hetkellä ole kerrottavaksi teille, niin kyselen että minkälaista työtä te muut teette? Osa tietysti on aikaisempien lasten kanssa kotona, uskon, mutta entäs muut? 
Itse työskentelen ohjaajana kehitysvammahuollossa vakituisessa työsuhteessa. Aloitin eilen uudessa yksikössä, vanhalla työnantajalla siis. Aikaisemmin työni on ollut hyvin vaihtelevaa, lähes päivittäin eri työyksikössä jne. Siirryin nyt lasten ja nuorten yksikköön koko päiväiseksi. Tarkoituksenani oli pysyä nykyisessä työssä siihen saakka että jalat on leikattu, mutta nyt kun leikkauksia ei tule, ajattelin että voisin ehkä vaihtaa työpaikkaa jo aikaisemmin. Ja soitinkin yhteen paikkaan jo heti tänään, sieltä kun oltiin viime vuoden lopulla minuun yhteydessä kun heille oli tulossa joku pidempi sijaisuus. Silloin kieltäydyin, mutta nyt siis pyysin heitä huomioimaan minut paikkoja täytettäessä. En tiedä, voihan se olla ihan hullua vaihtaa vakipaikka määräaikaiseen, mutta nykyisessä työssä koko ajan "pelotellaan" töiden loppumisella tai siirtymisellä toiseen kaupunkiin niin jotenkin on kiinnostus työnantajaa kohtaan pienentynyt. Lisäksi minulla on pitkä työmatka, 80km suuntaansa, joka ei todellakaan ole taloudellisesti kannattavaa vaikka verotuksessa jotain takaisinpäinkin tulee.. No, aika näyttää miten tämä asia etenee.. 



 
Heippa kaikki!

Täällä ilmoittautuu 27-vuotias esikoisen odottaja. Raskaustesti näytti positiivista viikko sitten, mutta vieläkin on vaikea uskoa asiaa todeksi. Olin jotenkin henkisesti varautunut siihen, että raskaaksi tuleminen voi kestää, mutta nyt tärppi kävikin jo kolmannesta kierrosta. Ollaan mieheni kanssa hämmentyneitä, mutta superiloisia.

Hämmennykseen vaikuttaa ehkä sekin, että aivan kuten Jade84:llä, minullakaan ei ollut varsinaista vauvakuumetta. Tuli vain pikemminkin sellainen tunne, että lastenhankintaa ei ole enää mitään syytä lykätä. Ei se maailma tästä kai koskaan valmiiksi tule, mutta ikää kertyy koko ajan lisää.

En tarkalleen ottaen tiedä, missä vaiheessa raskaus on, koska kiertoni on aina ollut tosi epäsäännöllinen (n. 30-40 päivää). Neuvolan laskujen mukaan laskettu aika olisi 1.9. ja viikkoja olisi nyt 6+2, mutta itse veikkaan viikkoja olevan pikemminkin noin 5 tällä hetkellä. Ensimmäisen neuvola-ajan sain jo ensi viikolle.

Ei olla vielä kerrottu raskaudesta kenellekään, ja toivon, että asia pysyisi salassa mahdollisimman pitkään. Haluan totutella ajatukseen ensin ihan rauhassa ilman ulkopuolista hössötystä.

Ihanaa alkanutta vuotta ja onnea matkaan jokaiselle! :)
 
Heippa kaikille!

Yksi espoolainen lisää ilmoittautuu syyskuisten mammojen joukkoon :) Kovasti olen teidän viestejä lukenut ja nyt uskaltauduin jopa vastaamaan. Laskettu aika on 1.9, eli viikoissa 6+2 ollaan menossa ja esikoista odotamme. Huomenna olisi vuorossa varhaisultra ja ensimmäinen neuvola on varattu ensi viikolle.

Oireita ei paljoa ole vielä ollut, lähinnä rintoja hieman aristaa ja niihin on tullut ihottumaa mutta ei muuta. Tänään kuitenkin harmikseni huomasin hieman verenvuotoa joten pienellä varauksella tässä nyt ollaan. Onneksi se ultra on varattuna huomiselle joten toivon mukaan olemme silloin viisaampia :)

Ihanaa odotusta kaikille!
 
Mullakaan ei varsinaisesti ole ollut missään vaiheessa vauvakuumetta. Olen aina halunnut kaksi lasta. Kaksi siksi, että yksin ei oo kiva olla ja kolme on jo paljon. Tuo esikoinenkin on kuitenkin jo aika "vanha" eli tämän tulokkaan (toivottavasti) syntyessä 5-vuotias, niin oon jo tottunut nyt siihen, että ei tarvitse enää kaikessa auttaa. Kaksi on ainakin toistaiseksi hyvä luku. Olisihan se kivaa tehdä jotain tunteellakin, mutta kun olen tällainen järki-ihminen, niin en osaa oikein innostua mistään :D

Ja tuohon Puaprun yleisesti esittämään kysymykseen: mä oon vakituisessa työsuhteessa kirjanpitäjänä. Katsotaan, mitä pomo tästä raskaudesta sanoo, kun ensi vuonna näillä näkymin olen pahimman tilinpäätöskauden aikana pois. Ellen käy sitten lauantaisin töissä "latautumassa" :) En kuitenkaan ihan vielä aio kertoa asiasta.
 
Onpa kiva, kun tänne on kertynyt jo niin paljon kohtalotovereita. On ollut ihana, mutta myös opettavaista lukea teidän viestejä.

Ollaan pikkuhiljaa alettu kertoa muutamille ihmisille. Vanhemmille ja parhaille ystäville. Tässä  on vaan niin epätodellinen ja epäileväkin olo usein vielä. Mutta ajattelen, että jos jotain sattuu, niin nämä ovat ne ihmiset, jotka ovat tukemassa.

Eilen joogatunnilla tuli kyllä niin kömpelö olo, että alkoi sekä huolestuttaa että huvittaa. Olen meidän ryhmän nuorin (28), mutta eilen kyllä mummot ja keski-ikäiset tädit näyttivät, missä mennään. Vatsalla makaaminen ja liika kumartuminen alkoi jännittää ihan hirveästi, ja rinnatkin olivat niin arat, että senkin puoleen tuo vatsalla makoilu oli ihan mahdotonta. Onneksi olin takarivissä piilossa. Hehee... Miten teillä muilla sujuu liikkuminen? Oleko ainoa, joka on kömpelöitynyt? Tuo asukkihan on vasta parin millin kokoinen, eihän sen nyt vielä pitäisi vaikuttaa. :-) 

Ja vielä tuohon puapruun kysymykseen vastaus. Minä olen opettaja.

Oikein paljon onnea teille kaikille tähän odotukseen! <3
 
Plääh, tänään jouduin kertomaan pomolle että oon raskaana, osastolle tuli potilas jolla on clostridium difficile-bakteeri suolistossa enkä oikein tiennyt saanko osallistua sen hoitamiseen (olen siis vakituisessa työsuhteessa kohta 5.vuotta sairaanhoitajana). Pomo onnitteli oikein halauksen kera! :) Epäili että saisin osallistua hoitoon, mutta lupasi ottaa asiasta vielä selvää. Itse kun asiaa googletin niin palstoilla kehoitettiin välttämään infektiopotilaita kokonaan.. Saas nähdä. Niin ja yksi työkaveri kysyi suoraan että onko tärpännyt, olin jo aiemmin kertonut hänelle että jätän pillerit pois. Näki sitten vastauksen ilmeestäni.
Vieläkään ei muita oireita ole ilmaantunut kuin turvotus ja rintojen arkuus, kömpelyyttä ei mielestäni ole sen enempää kuin ennenkään. Pelottaa vaan mitä tämä oireettomuus tietää. Ylihuomenna soitan neuvolaan, saa silloin rauhassa puhua kun vapaapäivä.
Vanhemmilla ja anoppilaan varmaan pitäisi myös jo kertoa asiasta, ei se oikein oo että pomo tietää tämän salaisuuden aiemmin kuin oma äiti!!!! Mieluiten olisin ollut ihan hissuksiin ainakin siihen neuvolakäyntiin saakka. Vai tekisköhän vielä varmuudeksi sen digitestin ennenkuin alkaa vanhempiaan innostuttamaan...  : P
 
Sinä, jolle oli tullut pientä verenvuotoa, älä vielä heitä kirvestä kaivoon, voipi olla kaikki ihan hyvin. itsellä edellisessä raskaudessa tuli vuotoa sen verran että olin ihan varma keskenmenosta mutta niin se vain pienokainen löytyi ultratessa tyytyväisenä. :)
Olen menossa kohta normaali hierojalle. Hoksasin että onkohan nyt ihan pakko kertoa hälle olevansa raskaana, että hän osaa välttää tiettyjä hierontakohtia?? En haluasi kertoa koska hän on tuttu muutenkin kuin pelkkä hieroja, mutta jos on välttämättömyys vauvaa ajatellen, mitenhän lie...??
 
Mie työskentelen vanhusten kans..vähän huolettaa ko siellä joutuu nostelemaan näitä ihmisiä,melko isojakin on osa. Onko tietoa voiko siitä olla haittaa ja jos niin missä vaiheessa?Vai omia tuntemusten mukaanko tässä mennään?

Nyt ois viikkoja 5+5. Oireita ilmaantunu jonkuverran lisää tässä viikon aikana. Etomista ja välillä hitusen rintojen arkuutta lievän pahan olon lisäksi. Maha näyttää ilmapallolta on niin turvonnu. Lähteeköhän tuo turvotus pois missään vaiheessa,esikoisen ajalta en moista muista. Alamahaa myös kipeästi nipistelee välillä kumminkin puolin. Onko muilla kipuja ja kuinka voimakkaita? Sitte ihmettelen kun rinnat tosiaan vain vähän arat välillä..jotenki kuvittelen että "kuuluis" enempi aristaa. Taijan liikaa miettiä ja murehtia :D
 
Kovasti haluaisin liittyä teidän odottajien seuraan, mutta katsotaan mitä tästä tuleepi..
Oireita on ollut turvotusta, nippailuja, närästystä ja etovaa oloa ja olo että olisin raskaana :) viikkoja pitäisi olla suunnilleen 5 - 5+5..  Tein sunnuntaina testin joka näytti negatiivista, silloin kuukautiset olivat hieman vajaa viikko myöhässä.. Edelleenkään eivät ole alkaneet.. taidan huomenna hakea vielä testin ja katsoa mitä se näyttää.. Toivottavasti saisin positiivisen tuloksen!

Tsemppiä ja onnea kaikille plussanneille ja syysvauvaa odottaville <3
 
Taas meitä on tullut mukavan paljon lisää tänne, kiva juttu. :)

Joku oli vissiin menossa viikolla 6 varhaisultraan, vai luinko väärin? :D Voisko hän sitten vähän kertoa että mitä siellä näky. :) Itellä kun oli lauantaina tuo ultraus noiden alavatsan kipujen takia ja 14.pv sit kontrolli.. Nii kiinnostais tietää et mitä siellä muilla näkyy et tietää huolestua ite, kun se lääkäri oli kovin harvasananen lauantaina..

Ite oon työtön, mut yritän päästä kaupan kassalle vuokrauksen kautta..
 
Varhaisraskaudenultraan olen minä menossa, sinne ei kannata mennä ennenkuin rv 6+4, kun alkion sydän alkaa lyömään! Mutta kokemuksesta tiedän, mitä siellä pitäisi näkyä: n. sentin mittainen pitkulainen "toukka", jonka toisessa päässä lyö sydän. Kohtu on vielä pieni eikä siellä vielä ole muuta ehtinyt taphatua. Mutta siellä tarkistetaan alkion sijainti (että on kohdussa) ja katsotaan, että lyökö se sydän ja tietenkin, että montako alkiota siellä on! Jos sydän näkyy (ja mahdollisesti kuuluu!) pienenee keskenmenonriski 3 prosenttiin. Siksi menen, että voi olla levollisemmin mielin.
Se alkuraskauden verenvuoto johtuu siitä, kun se alkio kiinnittyy sinne kohdunseinämään. Kaikilla ei tule, mulla ei kummastakaan, mutta joillakin voi tulla.
Liikunnasta. Niin kauan kuin voit, suosittelen lämpimästi liikkumaan. Synnytystä ei turhan kutsuta maratoniksi, sitä se TODELLAKIN on, mutta myös raskaus menee paljon kivuttomammin, jos on kunnossa. Itse en pystynyt ekaan 3 kk tekemään mitään, kun vain nukuin, mutta sen jälkeen kävin salilla tai uimassa 5krt/vk viikkoa vajaa synnytykseen asti ja olin siellä taas viikko synnytyksen jälkeen. Ja voin kertoa, ettei tullut raskauskiloja, ei raskauskipuja, ei raskausarpia eikä mitään muitakaan vaivoja. Toki se on yksilöllistä, mutta jollei ole mitään todettua syytä, nyt on aika rueta laittamaan sitä kroppaa kuntoon. Nyt ei kelpaa enää perinteiset tekosyyt, koska se on vauvalle parhaaksi, ja kukapa meistä ei tekisi mitä vain niiden eteen? :) Loppuraskaudesta ei suositella enää riuhtovaa liikuntaa, eikä ikkunanpesua!, mutta siihen asti oman kunnon mukaan voi tehdä melkein mitä vain. Joogassa on omia muunnelmia sitten kun masu on tiellä. Ja varmaan muissakin lajeissa. Uinti ja vesijuoksu on parasta ja turvallisin tapa aloittaa liikkuminen ja siitä ja tanssista vauvakin saa kiksit sitten kun on vähän isompi siellä massussa.
Voipi ehkä päätellä, että olen PT, eli tulen kannustamaan takapuolta irti penkistä syyskuuhun asti ;) Omaan pahoinvointiin, joka oli tänään todella voimakasta, auttoi ulkoilu. Sisällä olin vain pää pöntössä, mutta tuo vajaa vuosikas vaatii ylös, joten käytiin pitkällä kävelyllä. Suosittelen, jäi kuvotus pakkaseen.
 
6. viikko pyörähti käyntiin. Eilen etukäteen sen kunniaksi olikin jo hiukan huonoa oloa aamulla mutta se onneksi jäi kun vatsaan sai vähän täytettä.
Rintojen aristelukin vaikuttaisi tällä hetkellä jääneen. Ainoana tympeänä on nyt vatsan turvotus, toisaalta koomisen näköinen kun näyttää ihan kuin olisi jokunen viikko enemmänkin raskautta jo takana. :)

Olin muka pitkästä aikaa reipas jo näin aamutuimaan ja nakkelin vähän kahvakuulaa, mitä en ole kyllä pitkään aikaan saanut aikaiseksi. Tässä raskaudessa ajattelin tosissani yrittää pitää itseni aavistuksen verran paremmassa kunnossa entä edellisessä. Hyvää potkua antaa myös kaverin kanssa tehty yhteinen uudenvuoden lupaus, tämä perinteinen "liikutaan enemmän ja syödään terveellisemmin". :) Jospa sais vähän tuota väsymystäkin selätettyä kun oikeasti tekee kotonakin jotain sohvalla makaamisen sijaan.

puaprun kysymykseen vielä vastaus, itse työskentelen kassanhoitajana rautakaupassa vakituisessa työsuhteessa. Laiskan letkeää työtä, eipähän ainakaan pitäisi turhaa stressiä tulla. :)

Onnea plussanneille ja hirmuisesti onnea jokaisen odotukseen! :)
 
Huomenta, tai mikä huomen tämä nyt enää on? 

Onkos joukossa muita astmaatikkoja? Nyt rupesi mietityttämään noiden omien lääkkeiden turvallisuus... Aamuin illoin on käytössä Pilmicort, iltaisin Montelukast ja tarvittaessa Ventoline. Ventoline oli ainut jonka pakkausselosteessa suoraan sanottiin, että ei suositella käytettäväksi, muissa oli vain että käytöstä tulee keskustella lääkärin kanssa. Varmaan siis otettava hoitavalle lääkärille puhelinaikaa. Kyllä vaan on kauhiasti tätä soittelua!

Käytiin isännän kanssa eilen illalla ravintolassa iltapalalla, ja kyllä vaan tulikin syötyä, ihan liikaa! Tai normaalisti sitä kai söi, mutta tulin vaan ihan ääriäni myöten täyteen. Siitä huolimatta tänään aamulla oli kova nälän tunne ja pienen pieni heikotus/tutina. Muuten edelleen aika oireeton olo. Tulin ajatelleeksi, minulle puhkesi viikko sitten finni toiseen suupieleen ja on siinä edelleen. Ei ole kipeä, eikä muutu puristettavaksi. Mahtaisiko olla joku hormonihomma, paikka kun on sellainen ettei siinä aiemmin ole näppylöitä ollut. 
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top