Moi,
hui kun tänne tulee nopeesti paljon asiaa. Tekisi mieli kommentoida enemmänkin kaikille, mutta nyt ei taida olla aikaa ja iltasinkin meinaa väsyttää. Mutta jotain:
Töistä: Mullakin on toimistotyö, istumista koneella. Mutta haastetta riittää. Välillä on myös työmatkoja, mistä tulee pitkiä päiviä. Mut onneks nyt ei oo kuin yks sellanen tiedossa. Mulla oli myös viime vuoden lomapäiviä jäljellä 5kpl ja aion pitää niitä tässä alkuraskauden aikana (loppupäähän painottuen) perjantaisin :) Ehkäpä siten jaksaa paremmin.
Liikunnasta: Minäkin oon huomannut, että ulkoilu auttaa pahoinvointiin ja liikunta ehkä myös. Nyt ei oo vielä kyllä juurikaan oksettavaa oloa (viime km-raskaudessa oli). Mulla on vaan koko ajan nälkä ja siinä mielessä huonoa oloa/heikotusta. Mutta eilen kävin kävelylenkillä ja kyllä sen jälkeen oli paljon parempi olo koko illan. Ois kyllä kiva keksiä jotain muutakin liikuntaa kuin tuota kävelyä... mulla on käynyt jopa kävelysauvojen hommaaminen mielessä, mut en tiiä....
Mahatuntemuksista: Niitä kyllä riittää mullakin: kipristelyä, painetta, sellaista syvää jomotusta kohdun seudulla vähän niinkuin menkkakipua, mutta ei kuitenkaan, sitten on ollut myös sellaista nipistystä vas. puolella munasarjan kohdalla (en oo pelästynyt kun sitäkin on ollut ennenkin). Eli kaikenlaista voi olla, ja ei niistä varmasti kannata huolestua, ellei tee oikeesti tosi kipeetä. Menkkakipuiluakin voi kuulemma olla ihan normaaleissakin raskauksissa, mutta oon iloinen kun sellasta on tällä kertaa ollut paljon vähemmän kuin viimeks (pelottavaahan se on).
Ikä ja olosuhteet: Mä kuulun niihin 3-kymppisiin ensiodottajiin. On tietty kiva, että on samanlaisia ihmisiä mutta myös kiva kun täällä on koko raskausajan jo aiemmin kokeneita mukana :) Musta tuntuu, että aika monella oli raskaus alkanut tosi nopeasti. Itsellä kun kesti kauemmin, niin olis kiva jos pari sellaistakin vielä löytyy mukaan jakamaan tuntoja. Vaikka pianhan se yritysaika unohtuu, kun kaikki ollaan nyt raskaana ja siinä mieles samalla viivalla :)
Kertomisista: Mä kerroin eilen yhdelle ystävälle ja myös toinen ystävä sai jo tietää. He ovat sellaisia, jotka tietävät meidän aiemmasta keskenmenosta ja yrityksistä. Silloin kun tuli se keskenmeno, mulle oli tärkeää, että olin jo kertonut muutamille ymmärtäväisille ystäville raskaudesta sitä ennen. Sitten pystyi vaan laittamaan tekstarin, että näin nyt kävi, ja sai heiltä tukea. Oli tärkeä, että oli joitain, jotka vaan olivat tietoisia tilanteesta. Ja nytkin tuntuu kivalta, että ei tarvi ihan pelkästään itsellä pitää näin isoa asiaa. Kun kerroin noille kahdelle, niin he heti rohkaisivat menemään luottavaisesti eteenpäin. Kyllä se rohkaisikin.
Vauvakuumeesta: Mullakaan ei varsinaisesti ollut ennen ehkäisyn poisjättöä, enemmänkin oli rationaalinen päätös. Mutta sitten kun raskautta ei alkanut kuulumaan, niin kuume on noussut välillä aika korkeaksikin. Ensin tuli raskaaksitulemiskuume ja sitten vähitellen myös kasvava kaipaus omasta lapsesta. Ja nyt kun en oo ihan nuori enää, niin oon alkanut arvostaa sukua ja perhettä jotenkin paljon enemmän...
Jade84, jos et oo varma ovispäivästä niin raskaus on hyvin voinut alkaa hieman myöhemminkin. Kaikilla ei myöskään nouse tuo hcg ihan samaan tahtiin. Ihan jokaiselle suosittelen kyllä varhaisultraa, jos on mahdollisuuksia :)
Rikuliina, onnea hienoista ultrakuulumisista :)
Zyr, mun tietääkseni se keltarauhanen mm. voi vähän kipuilla kun sehän käy kuumana tässä raskauden alussa. Mulla on myös ollut jo aiemminkin sellasia munasarjakipuiluja. Lääkäri sanoi, että se johtuu siitä kun on paljon nestettä. Kohdunulkoisessa raskaudessa kipu on kuulemma jatkuvaa ja voimistuvaa, eikä ajoittaista. Ja kaipa se tulee vasta hieman myöhemmässä vaiheessakin. Mä pelkäsin joskus sitä aika paljonkin, mutta sitten päätin että se on ihan turhaa. Nehän on tosi harvinaisiakin.
Onnea kaikille plussanneille! :)