Syyskuun supinat

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Ninni22
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Eikä se oikeasti lopu siihen että lapsi syntyy tai lopettaa imetyksen. Toi pieni ihme mullistaa koko elämän ja ajattelun. Synnytyksen jälkeen suurimmat pelot liittyivät mm. siihen, kiusataanko mun poikaa koulussa tai naapurustossa jne. Ja samalla tunsin hirveän suurta sympatiaa ja rakkautta kaikkia pieniä lapsia kohtaan. Kaikki ovat pieniä, avuttomia ja viattomia syntyessään ja kaikille toivoo vain hyvää.

Hormonit on kyllä kummallinen asia. Ne saa meidät suojelemaan tuota pientä ihmiselämää, vaikka vielä ei välttämättä ole muodostunut vauvaan samanlaista suhdetta kuin sitten myöhemmin, kun lapsi on vähän vanhempi ja oma persoona on jo näkyvissä. Toiset äidit rakastuu lapsiinsa salamana, mutta itse koin enemmänkin suojelunhalua, ja saatoin katsella vauvan nukkumista pitkään. Sitten myöhemmin tunteet muuttuivat, lapsi alkoi olla vuorovaikutuksessa eri tavalla jne.

Veikkaan, että miehellä oli vähän sama juttu, kävi välillä katsomassa kun poika nukkui ja huokaili vierellä ja hymyili ja ihmetteli ääneen meidän pientä ihmettä. Ja alussa oli tosi vaikeaa antaa vieraiden pitää lasta sylissä, varsinkin anopin joka piti todella pitkiä aikoja ja syötti tuttipullolla. Kysymättä, haluaisinko kenties välillä lapsen takaisin.
 
Suosittelen vahvasti tuota uutispimentoa! Oon pian kaks vuotta boikotoinut uutisia, sanomalehtiä ja nettilehtiä. Ei paljon murehduta maailmanmenot, kun niistä ei tiedä mitään :-)
 
Muokattu viimeksi:
Hormonimyrskyissä itkin tunnin kun muistin vanhat koululiikuntatunnit. Ei siitä ole vasta kuin 25 vuotta. :)
Victoria saa tosiaan myös maaliskuussa pikkuisen. Huomasitteko kuinka vauvamaha jo näkyi? Ei mulla vaan, on tota omaa massua sen verran :D
 
Tosi ristiriitaista, kun toisaalta haluan, että maha kasvaa ja raskaus näkyy eli en näytä pelkästään lihavalta, mutta toisaalta en haluais, että raskaus vielä näkyis vähään aikaan töitten kannalta. Muuten voisin hillua kireissä vaatteissa ja antaa mahan näkyä, mutta olen toistaiseksi työttömänä ja mahdolliset tulevat työhaastattelut jännittää, että en pysty piilottelemaan mahaa ja jää paikka saamatta.

Tähtityär, aika pitkään pystyy piilottelee, jos niin tahtoo. Ei ole ollenkaan pakko kertoa haastattelussa raskaudesta, jos ei tahdo. Vähän väljempää, mutta silti siistiä paitulia päälle vain ja iloisella "pokerinaamalla" paikkaa hakemaan.
En minäkään kertonut vielä ekassa raskaudessani siinä rv13 kohdilla asiaa, vaikka työpaikkani on jossain määrin ns. perhekeskeinen. Vakipaikka napsahti ja siellä taas teen töitä äitiyslomien jälkeen...ensiviikolla meinasin kertoo tästä seuraavasta tulokkaasta, jos tilaisuus tulee :D
 
Juu ei tokikaan tarvi kertoa, enkä mitään ole työhaastatteluissa puhunutkaan. Mutta kyllä näin toista odottaessa maha on jo melkoinen, ja mullakin koko maha tulee eteen. Ei tarvi kuin hieman liikahtaa sen löysänkin paidan, niin näkee kyllä mahan :rolleyes: Tietysti täysin oudot ihmiset eivät osaa katsoa, mutta kun on näitäkin paikkoja, jossa olen näyttäytynyt viimeksi keväällä ilman mahaa...
 
Haha, no sitten on asiat jo aivan eritolalla :D Sitten ei auta muuta kun pistää totuutta ja lisäksi sitä ammattitaitoa kehiin. Rehellisyys maan perii ;) on myös monia työpaikkoja, missä osataan katsoa myös aikaa raskauden jälkeen. Minua ainakin kovasti oltiin odotettu töihin :) Elä tee siitä myöskään itse isoa numeroa haastattelussa, lyöt faktat pöytään, ei selittelyjä ja varmana katse tulevaan, niin luulis uppoovan. Jos siis olet "oikeassa paikassa oikeaan aikaan" hakemassa. Tsemppiä kovasti työnhakuun!!
 
tsemppiä täältäkin työnhakuun. Mulla alkaa vähän masu pyöristymään mutta lantio on aiemmissa raskauksissa kyllä levinnyt niin kiitettävästi ettei vielä sinänsä ulkopuolisille näy. Itse vaan huomaa kun vaatteet kiristää ja pitkäthousut jää lantiolle eikä mahdu jalkaan :nailbiting: lienee kipitettävä housuostoksille :rolleyes:
 
Munkin pitäisi töitä hakea mutta olen jo asennoitunut ettei kukaan ota raskaana olevaa kun ihmiset saa koeaikapurkujakin raskauden takia. Töihin on tulossa jonoittain ihmisiä jotka pystyvät tekemään työnsä ilman katkoja.
Mä en pystyis olemaan kertomatta raskaudesta (koska ei ole reilua antaa ymmärtää että pystyy tekemään duunia tauotta ja sitten jääkin muutaman kuukauden päästä vuodeksi pois) ja se olisi sitten siinä.
 
Onko mahdollista tuntea näillä viikoilla jo ensiliikkeitä? Viime yö meni vähän pyörimiseksi ja hyvää asentoa oli hankala löytää kun tuntui että masu painoi inhottavasti melkein jokaisessa asennossa. Siinä selälläni kun odottelin unta tunsin kuplintaa mahassa. Muistelin lukeneeni että liikkeet voivat tuntua juuri mm. kuplintana. Onko muilla ollut vielä? :)
 
Mä kans luin jostain että 15viikosta eteenpäin voi tuntea liikkeet. :)
 
Mä oon aatellut vähän samoin kuin Iltatähti79. Töitä pitäis hakea, mutta en usko että kukaan haluaa ottaa raskaana olevaa töihin jos on muitakin hakijoita... Ja vielä kun täällä pienellä paikkakunnalla asutaan eikä lähitienoolla paljoa työpaikkoja ole.. :/ Alanvaihtoakin oon miettinyt ja ajattelin nyt raskauden ajan mietiskellä mikä olis sitten se oma ala ja mitä lähtis opiskelemaan vaiko sittenkin työnhakuun. Jotain tuurauksia saan kuitenkin tehdä nyt raskauden aikanakin vanhalla työpaikalla, onneksi.
Sandra_88, mä nyt oon vähän edellä, mutta ihan tällä viikolla oon alkanut tuntemaan liikkeitä jotka oon ajatellut vauvan liikkeiksi. :) Niitä ei tunnu usein ja oon kans miettinyt että voikohan ensimmäisessä raskaudessa näin aikasin jo tuntea pieniä liikkeitä.
 
Onko mahdollista tuntea näillä viikoilla jo ensiliikkeitä? Viime yö meni vähän pyörimiseksi ja hyvää asentoa oli hankala löytää kun tuntui että masu painoi inhottavasti melkein jokaisessa asennossa. Siinä selälläni kun odottelin unta tunsin kuplintaa mahassa. Muistelin lukeneeni että liikkeet voivat tuntua juuri mm. kuplintana. Onko muilla ollut vielä? :)

Sandra mitkä viikot sulla?
Mie tunsin ensikerran esikoisestani rv14 liikkeet ja juuri kuplintaa tai sellaista perhosensiipien lepatusta.
 
Nane94, mä aloitin opiskelut avoimessa. Laskin että saan tehtyä ennen synnytystä osan ja sen jälkeen (riippuen minkälainen persoona toukka on) osan. Asiat harvemmin menee niinkuin suunnittelee mutta alustavasti näin. Voinhan mä tietenkin jatkaa omalla alalla työnhakua ja töitä mutta en halua olla miettiä eläkeiässä että miksi en edes kokeillut unelmaani.
 
Takaisin
Top