Varailin myös jo noi neuvola+ultra-ajat, meidän tk:ssa on usein sen verran ruuhkaa, että olisi mennyt ties miten myöhälle muuten. 20.9 on varhaisultra ja 24.9(?) neuvola. Varhaisultra on siis meillä kunnan puolesta. Sitten täytyy vielä selvitellä lapsivesi-/istukkatutkimuksen mahdollisuus siitäkin huolimatta, että np-ultrassa ei olisikaan kohonnutta riskiä. Jos ei kunnan puolesta saa, niin täytyy sitten selvitellä mitä moinen maksaisi omasta pussista. En tiedä selviänkö tästä odotuksesta ilman, että ko. tutkimusta tehtäisiin. Yritetään myös olla kertomatta koko raskaudesta kenellekään ennen kun nuo asiat hiukan selviää. Tai no naapurille kerroin, hän on erittäin läheinen minulle ja on äitiyslomalla itse, joten ollaan päivittäin tekemisissä ja olisi ollut outoa olla kertomatta. Mutta erityisesti suvulle ei kerrota vielä mitään. En jaksa mitään hössötystä, enkä todellakaan jaksa mitään "kaikki menee varmasti hyvin"-sontaa, koska siitä ei ole mitään takeita. Syövästä opin jo sen, että tilastot ovat yhtä tyhjän kanssa, koska vaikka jonkun sairauden esiintymisen todennäköisyys olisi koko väestössä 1%, kukaan ei tiedä kuka kuuluu siihen 1%:iin ja kuka ei. Oman kasvaimeni pahanlaatuisuuden todennäköisyys oli siis 5%.
On ihan älytöntä, miten vakuuttunut olen, että jokin on vialla. Yhtä lailla juuri tämä munasolu on voinut säästyä sädetykseltä ja kaikki on hyvin. Joku myös väitti, että koska solut ovat aluksi erilaistumattomia, niin ne pystyisivät vielä pienet virheet korjaamaan. Mene ja tiedä sitten.
Kuulostanpa muuten synkältä. Anteeksi :) Olen todella iloinen teidän raskauksistanne, se on niin hieno asia ja epäilemättä suurin ihme mitä maa päällään kantaa. Esikoiseni odotuksesta minulla on pääasiassa pelkkiä hyviä muistoja. Se oli kaikin puolin seesteistä aikaa ja voin todella hyvin. Viimeiset viikot nyt asia erikseen... ;) Ja voi että kun saan edes jonkinlaisen varmistuksen tämän vauvan terveydestä, mikä riemu pääseekään valloilleen. Nyt huomaan ajattelevani raskautta ja sen etenemistä ihan todella vähän, ei mitään hajua viikoista jne. Kai sitä yrittää suojella itseään, jos tämä vauva ei meille päädykään.
Oireita ei oikeastaan ole. Se vatsan "juiliminen" loppui joku aika sitten. Pienen pieni etominen on välillä tullut esiin, mutta voi johtua monesta muustakin asiasta. Muistan, että esikoisesta oli myös pieni oireeton pätkä alkuraskaudesta, juilimisen ja pahoinvoinnin välissä.
Jaahas, esikoisen viihdytyspartion on parasta aloittaa toimintansa :)