SYYSkuun säpinät

Pikaiseen vaan, että ne, jotka tykkäs siitä Ampun linkittämästä huutislinkistä ja kirjoitustyylistä, niin tässä on sen naisen blogi: http://www.projectmama.info/
Ite jäin koukkuun ja nyt kello on taas yli puolen yön!

PS. Maarinen, älä nyt oikeesti väitä, että teillä voidaan tytön kanssa viettää huolettomia köllöttelyhetkiä lukien tai höpötellen? Ei luoja, kuolen ehkä kateudesta! Meillä kyllä voidaan ehkä lukea, mutta ei kovin pitkää kirjaa, tai muuten se jää kesken ja pikkumies hypähtää hakemaan jo uutta... sylikkäin köllöttely... ööö, nojoooo, onhan meillä sellasta, sillon kun tuo ipana on kipee :D Ooh, ihanaahan se ois, mutta ei taida onnistua meillä vielä :)
 
Kiitos Sannalle linkistä! Hauskaa luettavaa tuokin. Itsellänikin kun on jossain määrin taipumusta sarkasmiin, niin koin tekstin kirjoitustyylin jotenkin omakseni... :-)

Piipahdin Maarisen blogissa ja mitä siellä olikaan - suppiksia!!! Voi teitä onnellisia, kun tuollaisille apajille pääsette. Tein eilen iltamyöhällä vielä sienisalaattia, kun teki mieli. Pakko päästä vielä sieniä keräämään! Noihin suppiksiin en ole kyllä törmännyt. :-(

Mulla alkaa olla jo hiukan "täysi" olo. Nyt köpötellään 30. viikkoa ja en muistanutkaan, että maha voi nousta melkein kurkkuun asti. Tuo mukelo kun yrittää ilmeisesti irroitella varpaillaan kylkiluita, niin kyllä tuntuu kivalta. :-/

Ruokailusta... Meilläkin neidillä oli jonkinlainen lakko ruuan suhteen - ei syönyt puuroa tai lihaa. No nyt maistuu taas molemmat...

Hauskaa tuo Joonan kirjaimellinen katseen kääntäminen. Kaikkea ne lapset keksii!
 
Helou! Meillä hirveä tuuli ja suorastaan kirkuva auringon paiste! Koko sakki, mummua myöten päiväunilla. Joten.....

-Isäntä tuli lääkäristä: paha, paha keuhkoputken tulehdus. Vuodelepoon, kuulemma!
-Keittiökaluste-virmassa piipahdin ite asiakkaani kanssa tinkaamassa tarjousta.. Ja tulin samalla tinganneksi Venlalle ilmaiseksi leikkimökkiin leikkikeittiön ovet! Leikkimökkiin, joka raknennetaan ensikesänä! Semmoiset pienet suloiset näyte-ovet. Olivat kuuulema viemässä vanhaa mallistoa kaatopaikalle ja MUN mieleni älysi kerrankin ajoissa!!!! Jihaa!
- Kierros KIRPPIKSELLÄ tuotti samaiseen leikkimökkiin posliinisen(?) kahviastiaston. Valkoinen, kulta reunukset... 1€/setti!
- Ja Venlan syliin ponnahti hyllyjen välistä, maakunnan varmasti paskaisin, nukkevauva. (2,50€)
- Ja keijukaisen kuvalla varustettu nätti.... tai imelästi jopa söpö... T-paita1 0,50€.

HEnnasin 30 rv! Mihin se aika menee? Huvitti tuo sinun kylkiluu vertaus. Saattoin kuulla miten siitä lähtee sellainen pyykkilauta-ääni. Riip riip... Että sullahan oikeestaan ON pyykkilautavatsa !?!

Sanna! anteeksi kamalasti... mutta meillä tosiaan voidaan köllötellä. En tiiä, olenko niin tyrmäävä tarinaniskijä tuon mielestä, mutta välillä kun olen laulanut ääneni käheäksi, niin kuunnellaan tuulen suhinaa. Ja katsotaan verhojen läpi tuulessa heiluvien puiden varjokuvia. Ja toisinaan tuo kuukahtaa siihen! Joskus makoillaan mahallaan sängyllä ja luetaan kumpikin omia juttuja. Tuo kattoo mallia, miten mun jalat ja kädet on ja pistää silmät kurttuun samallai ja yrittää kääntää sivujaan. Huokailee ja sanoo "hoh hoijaa.." Aika tylsää ja ihanaa! Vastapainoa , sille mitä aion  seuraavaksi raportoida.

KIVIKAUDEN KIELI.
Lukiko kukaan tuolta vau´n etusivulta juttua "taaperoiden kivikauden kielestä?" Noh! Päätin sitä "metodia" jos se sellainen edes on, kokeilla. Toimii! Voihan heureka! Venla siis vetää ruokapöydässä ihan sairasta pulttit-pois-räyhä showta. Minähän siihen hetkeen justiin muistan sen ko.jutun. Päätän kysäistä, että "Sinäkö haluat palasokeria, ja kakkua ja suklaata..." Oli tullu laitettua aamiasipöytään herkkuja aikuisille... Ja, joo! Tuon puurolusikan paiskominen loppuu siihen paikkaan! uskomatonta! Sitte rupeen selittää sille,että kakku yms. odottaa, kun sä syöt puuron! (se söi vissiin kaks lusikkaa, mutta söi)

Toisen kerran yllätys-rähinän koittaessa. Pihapolulla kerätään TATTEJA! Ja taas joku käsittämätön rähinä ruohon tasolla, kun olis pitäny liikkua eteenpäin. Koitin ensin sitä normaalia TUUNYT SIELTÄ (hittovieköönssssshhh ) Sittä älysin kyykistyä hänen ylhäisyytensä jalkojen juureen, kysymään, että "halautko sinä istua siinä?  Polulla!" Jooooooo, sanoo tuo naurua silmissään! Siinä se sitten ilakoi yksin, kun minä mamma näpertelin sieniä penkalta. Huokaus. Mies sanoi, että pitääkö niitä jo nyt opetella ymmärtämään..naisia!

KUMMALLISTA! En ois ikinä tullu ajatelleeksi! Kannattaa lukea!




 
Heips

Viikonloppu meni  taas vauhdilla, kuten lapsiperheissä jokainen päivä. Siltä täällä ainakin tuntuu.

Ahaa, kivikauden kielestä olisi apua tulkintaan. Hmm, täytyy lukea se juttu, koska Valo ainakin turhautuu siihen ,etten tajua mitä hän yrittää sanoa ja sekös hermostuttaa.

Leikkipuistossa viime viikolla Valon kokoinen pieni poika tuli leikkikuorma-autolla ihan päin ja monta kertaa. Yritin kauniisti sanoa, että menkää vaikka vierekkäin samaan suuntaan pelienne kanssa, mutta ei, tämä tulee vain päin. Tänään samainen kaveri tuli näyttämään, sanaakaan sanomatta, kuinka oli kerännyt ämpäriin lätäköstä vettä. Teki muutakin asiaa ihan Valon lähelle ja sitten vasta tajusin, että sehän koittaa kaveerata. Koitin avittaa huomaamatta tilannetta ja jotenkin nuo pojat toisiaan katselivat. Jospa joku päivä vaikka ihan leikkivät keskenään. Valo ei vielä osaa varsinaisesti leikkiä muiden kanssa samaa leikkiä, mutta koko ajan on enemmän kiinnostunut toisten touhuista ja moikkailee ääneen lapsia. Mutta siis, kivikauden kieltäkö sekin on, että huomio yritetään herättää vaikka törmäämällä sitten päin.

Joona! Vähänkö on hauska :D Äiti ei siis saa nähdä mitä hän tekee. Meillä Valo on vähän sen suuntaista tehnyt joissakin tilanteissa, lähinnä vain huitoo käsillään, että ei saa katsoa päin jostain syystä. Esim ruokapöydässä, jos häntä jokin kiukuttaa. Ja hyvä että ruoka taas maistuu Joonalle. Valo syö iltapalalla 4 viljan puuroa hedelmäsoseen, kiisselin tai banaanin kanssa. Ehkä kananmunaa, omenaa tai avokadoa jonkun palan. Päälle kaakaota isin kanssa, siitä on tullut rutiini. Aamulla en sitten puuroa keitäkään, kun tuntuu ettei se itsellekään maistuisi kahta kertaa peräkkäin. Aamuisin maistuu jugurtti ja sämpylä. Yleensä otan puistoon mukaan banaanin, koska aamupala on niin niukka ja lounaaseen on pitkä aika.

Toivotaan, ettei Ampun poika nyt kunnolla sairastu, se on niin ikävää. Täältä terveitä tuulia sinne päin metsää ;)

Hennasille kärsivällisyyttä masun kanssa, vaikka ne pikkukantapäät melkein kurkkua pitkin kiipeää. Muistan sen. Ei voinut etukenossa kuvitellakaan istuvansa, vaan aina taaksepäin piti nojata että pystyi hengittämään. Tsemppiä vaan, pian se aika rientää ja vauva on kainalossa!

Ei tässä nyt muuta tule mieleen, näkemiin :)
 
Iltaa taas!

Huihui, niin se pian tosiaan on Hennasin vauvakin täällä! Noin neljännes siis enää matkaa taivallettavaa, sehän ei oo enää mitään!
Ja tuo ruokalakkoilu taitaa myös olla joku omituinen ikäkaudenvitsaus... tai sitten jostain uskomattomasta syystä muutkin vajaa kaksvuotiaat on yhtäkkiä päättäneet parisen viikkoa kieltäytyä syömästä.
Meillä kun se puuro ei mee alas, niin tänään syötiin apinan kanssa iltapuuroaikaan sitten nakkisoppaa :D Josko se sillä nukkuis tyytyväisempänä, veti meinaan aika satsin! :O

Maarinen vois tulla Venlan kanssa meille kylään ja opettaa Joonallekin tuon lököttelyn jalon taidon! Välillä sitä tuntuu, että tuo sähköjänis ei malta istua aloillaan ees syömässä... se saattaa ensin syödä ihan reippaana ja sit "sanoo" kiitos (eli ei edelleenkään sano, vaan katsoo silmiin ja laittaa kädet ristiin kiitokseksi) ja haluaa pois pöydästä. Ja minuutin päästä se koittaa tulla varastamaan jotain leivänjämiä tai ruoanjämiäkin ihan reteesti kourallaan vaan sieltä lautaselta :D Niitä kun ei oo yleensä ehditty kerätä vielä pois, koska mun oma ruokailu ei tosiaan oo niin nopeesti suoritettu ku Joonalla...
Niin tai näin, välillä ois aivan ihanaa, jos tuo malttais köllötellä ja lueskella kirjoja tai mitä ikinä, rauhassa sylikkäin!

Tuon saman artikkelin tosta neanderthaalikielestä, ja en oo sitä ihan tollain artikkelin mukaisesti (asettumalla lapsen naaman eteen huutamaan) kokeillut, mutta samantyyppisesti kokeillut kierähtää kans maahan rääkymään - ei toimi. Se saa vaan Joonan suuttumaan kahta kauheemmin... Ihan fiksu ajatus käyttää helppoja sanoja ja toistoa ja muutenkin asettua lapsen katseen tasolle, mutta mutta, ihan artikkelia sellaisenaan en ite allekirjoittaisi :)

 
..ihan vaan nopee ja salaakin vielä. Nuo toiset tekee pihalla puun-hommia ja mä "lintsaan".

Siitä ARTIKKELISTA vielä, että en minäkään ajatellut, että huutaisin tuolle lapselle niitä asioita tai että heittäytyisin makoilemaan! Ja että kovin "ärhäkkä" asenne siinä jutussa jotenkin oli... Vaan minut valloitti se periaate, että koittaa ymmärtää ja näyttää sen lapselle, että äiti kyllä ymmärtää sun juttuja, vaikka niin ei nyt tehdäkään! Yölläkin vielä valvoessa mietin,miten hieno juttu! Voisko tuolleen oppia käsittelemään pettymyksiä. Ja että jos haluaa jotain oikeen kovasti, niin sua ei siitä heti karjuta hiljaiseksi? Ettei käy niinkuin, mulle, ny aikuisena, että ei oikeen tosissaan uskalla ääneen ees sanoa  mitä haluaa??? Että oppisko sitä tässä samalla myös itseänsä tulkitsemaan, kun lastansa kasvattaa. Mitä ootte mieltä?

.hm hm hm..... ja päk hommiin! Ps. VALON kaveri jutska oli hellyttävää luettavaa!
 
Hejsan,


Tuleekohan toistamiseen, siis joko olen tätä miettinyt tai kirjoittanut, mutta siis Pranametri kertoi kuinka Valo hoitaa isot asiansa kaikessa rauhassa jossakin. Mä ennen ajattelin että veljen 3v poika häpeää tai kakkaa salaa vaippansa jossakin, mutta oma poika alkoi jo niin pienenä vetäytyä omiin oloihinsa kakalle että oon tullut siihen tulokseen, että näin se luoja on meidät luonut. Siis että kakalle vetäydytään johonkin omaan rauhaan. Tyttökään ei koskaan kaipaa lattialla mitään jos se ähkii kakkaansa. Kai se meno olis ollu aikanaan ennen hienoja viemäreitä aika rietasta jos ihmisellä ei olis sisäsyntyisesti sellainen olo että menenpä tuonne sivummalle kakkalle :P

Ihan minun oma ajatus. Ei Freudilta vaan ihan Amppeliinin oma ;) Tosi hieno ja varmasti ihan oikea hah hah ;;;D

Minulla uusi salikortti taskussa polttelee, toivottavasti into säilyy. Aivan perhosia mahassa kun pääsee taas ihmisten ilmoille ja harrastamaan, mitenniin mökkihöppänä???

Miehen kanssa muuten suunniteltiin että jatkan ainakin vielä ensi vuoden kotona lasten kanssa.... Se on ainut päätös mistä tulee rauhallinen mieli. Enkä halua vetää arkea kiireiseksi, joten nautiskellaan kotosalla vielä verkkaisista pitkistä aamuista. Tosin odotan kovasti miehen 6viikon isäkuukautta ja sitä kun meen siksi ajaksi töihin. Tulee mielenkiintoista kaikin puolin.
 
Siis voi taivas tää äiti meni ihan sekaisin, mä kävin äsken ostamassa Joonalle jätti-ison muovikassillisen vaatteita + Joona sai valita itselleen yhden uuden auton! Ja parasta tässä hommassa; tästä huvista köyhdyin 11.50e! Huomaan, että oma silmä on harjaantunut valitsemaan sellaisia vaatteita, mistä Joona tykkää. Sen lemppareita on värikkäät Bamset ja Cars-sarjan kiesit + tietty muut menopelit. Turkoosi ja valkoinen ois Joonan lempparivärejä, onneks ne myös sen kasvoihin sopii! Vaan äitiä ehkä harmittaa, kun äiskän lemppareita ois lapsen päällä turkoosin lisäksi ne kauniin murretut punertava-oranssit (joita en muuten ikinä itseni päälle laittais! :O) ja simppelein logotyyppisin ratkasuin koristellut. Jostain syystä Dieselit väritykseltään ja Timberlandit väri + kuosiratkasuiltaan on eniten mun silmää aina miellyttäneet. Siihen sekaan jotain ihania värikkäämpiä lapsenomaisia (esim. seesamtie mallisto henkkamaukalla oli vaan niiiiin <3 ja disneyn tietyistä hahmoista tykkään myös!) kuvioita, mutta niistä harvoja Joona taas valitsee itse tuolta lipastostaan koskaan... Noh, näillä mennään, en mäkään haluais, että mun äiti enää tulis mulle vaatteet valitsemaan. ;) Ja muistan kuinka musta oli hölmöä, että mun isoveli ei edes ala-asteella halunnut ite valita vaatteitaan, vaan se vaan pyys äitiä tuomaan kaapista jotkut mätsäävät kollarivaatteet, joten ihan kiva, että Joona tahtoo jo tässä iässä valita itse paitansa - ja mä valitsen sitten ne siihen sopivat housut, niiden suhteen Joonalla ei tunnu olevan kiinnostusta.
Nojuu, jääpähän enemmän rahaa muuhun, kun voi hakea kirppareilta noita kuvapaitoja, jotka on Joonan mieleen (ja niistä saa aika hyvin rahaa vielä kun itsekin ne käytön jälkeen myy). Tosin myös huutonetissä mulla ois just käynnissä muutamia huutoja, joten jos nekin kaikki voitan, niin eipähän tarvii hetkeen ainakaan paitoja ostella :D Yökkäreitä kun vielä löytäis, mut niitä on jostain syystä kirppareilla tosi vähän, tai sitten niistä pyydetään niiiiiin naurettavia summia, että samalla hintaa saa uusiakin!

Nyt oikeen innolla odotan, että Joona kasvais taas noista vanhoista pois, että saatais uusia ihania taas päälle! Tällä kertaa kirppari oli tuossa viereisessä avoimessa päiväkodissa. Tänään oli vika päivä sitä kirpparia ja ihan viimeiset tunnitkin, mutta vielähän siellä oli vaikka mitä! Ja aivan ihanaa oli, että se ohjaaja huomas kuinka jouduin Joonaa roikottamaan kainalossa ja komentamaan vähän väliä, että myytävillä ei saa leikkiä, joten se kysy, että suostuisko Joona hänen kanssaan sinne leikkisaliin tulla ja mä voisin shoppailla rauhassa. Tiedättekö, epäröiden sanoin, että mulle sopii, jos Joona vaan suostuu, että se saattaa hetken leikkiä ja sit tulee paniikki, kun äiti ei olekaan enää läsnä! Mutta mitä vielä, mä kiertelin puolisen tuntia ja hypistelin ja katselin kaikessa rauhassa, Joona oli tyytyväisenä ollut leikkimässä sen ohjaajan ja kahden sillä aikaa sinne tulleen vuosikkaan kanssa siellä leikkisalissa. Hoplaa! Ja vielä tää ohjaaja ja toinen äideistä mun paikalle tultua kyseli, että onkos Joonalla minkäikäisiä sisaruksia, kun niin kiltisti pienemmät huomioi, eikä suuttunut, vaikka nää pienemmät koitti tulla kädestä ottamaan jne. Siis mitä! Meidän Joona! WAU! Taitaa se olla nyt sellaset hetket, että Joonakin ois valmis päiväkotiin! :) Ohjaaja tuli vielä eteiseen meitä saattamaan ja mun äitiysego pullistu pullistumistaan, kun ohjaaja jutteli, että tuo lapsi selviää kyllä mistä vaan ja aivan ihanaa nähdä, miten se jo alle 2 vuotiaana osaa noin huomioida toiset, ja on niin reipas olemukseltaan. Tiedättekö, mulle tuli aivan uskomattoman iloinen olo, ja se ylpeys! Oon ollut niin huolissani, että mitenhän tuo alkais avoimessa leikkiä uusien vieraiden lasten kanssa, kun sen kaikki lapsikaverit on kuitenkin olleet sen elämässä käytännössä koko herran pienen eliniän, eikä se jaksa niidenkään kaikkien kanssa aina leikkiä. Tällanen palaute ammattilaiselta rohkaisee jaksamaan taas lisää uhmisteluita ja tuhmisteluita, kun tuo pieni tilliäinen on kuitenkin oppinut niiden avulla löytämään sen perusluottamuksen, ja sen sosiaaliset taidotkin on kehittyneet niin huomattavasti. Äitin vauva ei taidakaan olla enää kovin vauva <3

Toinen hurraa on, että meilläpä on syöty taas eilen illalla ja tänään aamulla puuroa! Jeet sillekin siis! Ja yö meni loistavasti, eli kyllä ne viime öiden takkuilut ja aikaset heräilyt on olleet vaan just sitä nälkää, niinkuin ajattelinkin. Eli nyt kaikki sormet ristiin ja peukut pystyyn ja hakuna matatat kehiin, että tuo puuronsyönti jatkuis tästä eteenpäinkin sulassa sovussa, amen. :)

Eli ehkä mäkin pääsen pian hehkuttamaan Ampun tavoin uutta salikorttia, koska pianhan tuon voisi jättää sinne lapsiparkkiinkin hoitoon ja äiti saisi käydä vähän puntilla tai jumpissa. Jeeeeeee!

Maarisen ajatukset artikkelista oli kyllä just niinkuin omatkin, että hyviä pointteja siinä kyllä oli! :)

Nyt on apina unilla, joten mä voin vielä kertaalleen hypistellä noi ostetut vaatteet läpi ja heittää ne pesukoneeseen samantien pyörimään, niin saan etsiä niille tilaa tuolta "odottavien vaatteiden" kaapista. Koskahan sitä ehtis käydä taas nuo läpi, että sais tsekattua, jos tuolla on jotain pieniä seassa käyttövaatteissa? Sais taas laitettua vähän myyntiinkin :)
 
Huokaan, kotini rauhaa! Mummu ja vaari suuntasivat puoliltapäivin Hesan suuntaan sukuloimaan... Mukavaa oli, varsinkin Venlasta! Eihän tuo ole niitä nähny sillain, että ois ees tuntenu! Kaukana kun asuvat ja harvoin tulee enää mentyä sinne! Tää kesäkin jäi välistä. Mutta niinhän nuo liimaantuivat toisiinsa, että itku tuli kun vaarin autoi navetan nurkalta kurvasi maailmalle. Vaari on sentään jo 76v...

Mummun kanssa meni melkeen mukavasti, siis mulla... Yks kiperä tilanne...  Koitin tänne tulla iltasella kirjautumaan ja kirjottamaan... alotinkin jo naputella, mutta mutsi pöllähtää hengittämään mun niskan taakse ja koittaa tavata kirjaimia... JA kysyy, että ootko sinä raskaana kun tuonne kirjotat! Mulla pisti hermoon ja lopetin siihen. Ei muuta äidin ja aikuisen tyttären välistä kismaa tälläkertaa. Miten sitä aina onkin jonkin verran?

Amppu..töihin piipahtamaan ja salikortt itselle! Voi onnen tyttö! JA oikea päätös olla vielä tovi kotona! SÄ olet ihan erimerkki siellä lapsinesi! Nuori, kaunis, iloinen ja jaksavainen!

Sanna taas mä hengästuin tuosta VAATETUS-tarinasta! JA loppuhuipennus oli kerrassaan upea! JOONA päiväkodin leikkisalissa vieraitten ihmisten kanssa! Niin se vaan sekin napero toimii itenäisesti ja rakentaa maailmaansa! Hyvin olet pitänyt poikaa helmoissasi! KAnnattaa olla ylpeä! Hyvä äiti! Ja hienoja ostoksia! JA HALAVALLA! Saisko kuvaa...blogiin..? tai tänne!

arg.mulla muhii tukkaväri päässä.. vartti liikaa.. paittää taatusti ensimmäiset harmaat!!!!!!!!!!!!! huurteinen ruskea taitaa toteutua! :)
 
Perjantai, satasen vippaan ja juon sen... Vai miten ne sanat siinä laulussa, jonka säveltäkään en edes muista, menee... No ei tarvitse vipata tai juoda. Huomasin muuten tässä taannoin, että ruokamarketin alkoholiton ns. kuohuviini on ihan siedettävää todella kylmäksi jäähdytettynä. Jotain iloa meikäläisenkin perjantai-iltaan... ;-)

Amppuliinista tulee siis virallisesti kotiäiti. Tuntuu varmaan helpottavalta, kun päätös on tehty. Tietää, että ei tarvitse miettiä työasioita vielä jokuseen aikaan. Meillä mies taas pohti eilen sitä, että saadaanko hyvä hoitopaikka lapsukaisille ensi syksynä. Siis, tämä toinenhan nyt on edelleen täällä nahkan alla! Itse olen päättänyt nauttia tulevasta äippälomasta ja jos mahdollista, mies saa kyllä pitää vanhempainvapaata vaikka pari kuukautta. Meillä jäi edellisestä vapaasta kuukausi käyttämättä, joten kyllä harmittaa! Ärsyttävää tämä nyky meno, kun hetkeksikään ei ole mahdollisuutta pysähtyä, vaan koko ajan pusketaan päälle suunnalta tai toiselta. Miehen työkaveri tosin aloitti vastikään työt Hollannissa ja valitteli, kun äippäloma on siellä vain 3 kk. On jäämässä vapaalle keväällä...

Sanna, nyt iski kirppishinku! :-) Muistinkohan silloin joskus vastata, kun kysyit siitä kirpparista, jolla kävin työreissulla ollessani. Kyse oli Kumpulan Vekara Kirppiksestä. Siellä taisikin olla kolme kirppistä suhteellisen lähetysten... Tuo Vekara oli kyllä ihan hyvä paikka, mutta harmi vaan, matkalaukku oli jo valmiiksi aikas täynnä, joten piti rajoittaa ostaminen vain muutamiin herkkuihin.

Minä kävin viime viikolla tekemässä kirppislöytöjä. Löysin itselleni työsalkun ja uudet mustat korkkarit. ;-) Tytölle sain pitkästä aikaa ison kasan vaatetta. Neidin karderoobi on mennyt oikeastaan kokonaan uusiksi, kun hihat ja lahkeet on jääneet lyhkäisiksi. Sukkahousujakin olen yrittänyt metsästää alekoreista, kun ne on muuten ihan älyttömän kalliita. Henkkamaukalla oli onneksi joku poistomyynti menossa ja nappasin sieltä perus pitkähihaisia paitoja á 2 €...

Meillä on tänään tiedossa vauvanhaistelureissu. :-) Mennään nuuhkuttamaan serkun vajaa kaksi viikkoa vanhan pojan tuoksua. Meidän miehuus ehdotti, että mennään katsomaan vauvaa!!! :-O

 
Haudi.

Sannak, kiitos mukavasta rettu-kirjoituksesta! Itsellekin tuli postista eilen pussillinen rettuja, tytölle huutisnyytti. RL toppatakki, uudenveroiset Kavat talvikengät, Bogin fleecepuku ym.... Neito nukkuu bogin fleecepuvussa nyt terassilla. Kaikki samalta myyjältä joten onnistunut keikka oli, sain kylkiäisenä vielä paribodyä sekä oshkosh farkkuliivarin.
Me ollaan ulkoilta nyt muuten viimetalven ticketissä, koko 80 ja on vieläkin aavistuksen reilu. Hermostuin totaalisesti siihen irrotettavaan fleeceen ja se päätyi kiivastuksissa roskiin ja nyt siis puku on ohuella vuorella välikausipuku. Ja tickethän on nyt luopunut siitä irrotettavasta fleecestä, onneksi. Mutta siis Sanna mietin sinua tänään ulkoillessa ja poikaa katsellessa ja ajattelin, että se sun puku 92 on varmaan tosi hyvä ensi talvena, siis vuoden päästä. Onko sulla tälle talvelle nyt sitte haalaria? Anteeksi kun kannustin sua ottamaan 92 puvun, mutta sentään ehkä säästin sua ostamasta 98 kokoista pukua. :)

Sanna vei kaiken huomion nyt joten muille vain pikaheipat. Mies lähtee maalaamaan taloa joten minä kiireesti hurautan kauppaan hakemaan kahvipullaa. Eli ERITTÄIN tärkeää menoa pukkaa, heipat
 
Heippis!

Ehheeh, Ampulle ihan alkuunsa, että tuota juu... on tuolla vekaralla tälle talvelle Reimatecin 92 haalari (aiiiivan ihana muta-sini-väritys <3) ja reiman muta-värinen toppahaalari limenvärisillä yksityiskohdilla. Lisäks on ainakin parit toppahousut ja kevyttopat sekä sellanen "kylätakki" kevyttopalla - eli ei onneks laps rukka ihan alasti joudu kulkemaan! (tosin annoin itelleni luvan, että jos alemyynnit välipäivinä tarjoaa Everestin sitä taivaallisen kaunista tummaa turkoosia toppahaalaria, niin saan sen käydä poistamassa! Jouduin tekemään tän diilin itseni kanssa, koska harmistuin niin kovin, että sokoksen 3+1 pvää oli joko ke tai to tarjouksissa sellanen kivannäkönen toppahaalari, ja tajusin tarjouksen vasta iltamyöhään...)
Sitä ticketin pukua tossa oon pyöritellyt ja tuumaillut, että hittolainen, oiskohan se sittenkin pitänyt myydä... en jotenkin jaksa uskoa, että se kuitenkaan vuoden päästä mahtuisi :( Ja totta tosiaan, hyvä kun säästit mut ostamasta sitä 98 pukua, se nyt ainakin ois ollut ihan jättisuuri tälle vuodelle! Mä en edelleenkään voi uskoa, että toi 92 haalari vastaa oikeesti kai sit jotain tyyliin 104 ellei isompaakin kokoa? Kaikki aina puhuu "yhden koon heitosta", ois vaan pitänyt käydä kaupassa suosiolla sovittamassa, tyhmä minä. Niin ja mikä siinä fleecessä ärsyttää? Onko se jotenkin hankala käyttää?
Mutta kerrotko vielä, että mikä ihmeen rettu? :O Jotenkin vissiin kirppistelyyn liittyvää, mutta on niin uppo-outo sana, että pakko kysyä täsmennystä! :)

Ja oi, mä oon kyllä tosi kateellinen, kun saat tytöllekin kaikkia ihanuuksia huudella! Eilen just tuolla se ohjaaja jutteli, kuinka kevääks kannattaa ehdottomasti varailla pöytää, jos on poikalapselle vaatteita myymässä... Eli taas se sama laulu siitä, kuinka tytöille on paljon enempi kaikkea ihanaa! Ja muutenkin kyllä itseä aina huokailuttaa niitä tyttöjen söpöstelyjuttuja hypistellessä, oishan se kiva, jos ois sellanenkin! Muutenkin mieli halajaa tyttöä, vaikka siinä vasta ammattitaito ois sitten murkun kanssa koetuksella ;)

Vai että kuvia eilisistä kirppislöydöistä, jaah, no jos nyt tän kerran. Oon niin susihuono kuvaamaan, että en koe sitä vaatteiden suhteen niin kovin mielekkääksi, enkä oo aatellutkaan, että joku jaksais katella mun vaatehankintoja kuvina. :O Ja koska tossa on vaan niin tsiljoona paitaa, että niitä ei saa ees kivasti sommiteltua samoihin kuviin. Mutta otetaan otetaan, menee samalla kun illalla napsin kuvat noista myyntiin lähtevistä!

Maarinen se selvisi vanhempien vierailusta. Ihanaa, että Venla tykkää niistä isovanhemmistakin niin kovin! Vaikka tokkopa kovin montaa sellaista aikuista onkaan, joista Venla ei tykkäis? :)
Mä oon kans monesti aatellut, että hittolainen jos joku vaikka töissä olan yli näkis, että meitsi surffailee jossain mammapalstalla edelleen.... noinkohan eka ajatus ois ruveta tarkkailemaan, että miten mun vatsanseutu kehittyy?

Hennas, juu, tuota Vekarakirppistä oon muutamastikin bussilla ohi körötellessä katellut, että pitäis käydä. Eilen (olikohan se eilen?) yks ystävä oli käynytkin ja oli ilmeisesti myös tykännyt. Ja siinä Arabiassa ois kuulemma toinenkin tosi kiva kirppis, nimeähän mä en nyt muista! Itseä on aina eniten himoittanut päästä tsekkaamaan jossain Vantaan peränurkilla sijaitseva Villa Lyhty, mutta sinne ei julkisilla oo jaksanut vaivautua ja mies ei oo ehkä kirppisten suurin ystävä... ;)

Josko sitä ruoanlaittohommiin sitten tästä perjantain ratoksi... huhhei, tavataan viimeistään lokakuussa! :O
 
Moi moi moi!
Taas mä tuun tänne pikaseen! Kuka siellä puhuu Arabia ja Kumpulan kirppiksistä? Mulle tuli kuulkaas KOTI-IKÄVÄ! Mehän asuttiin siinä Hämeentien Siwan vastapäätä,  niissä  Annanlan puiston viereisissä taloissa... Ja se syksy siellä oli niin niin niin IHANA! Kaipaan niin taas Helsinkiin! (voi per*e) plääh.. Mutta kun katson tämän talon keittiön ikkunasta tuonne kaukaisuuteen, kynnös peltojen yli, taivaan rantaan ja kuuntelen syystuulen aurinkoista huminaa..ja kurkien muutto huutoa kumpupilvien yllä... ja hitaasti punertuvaa lepikkoa... niin kaupunki-kaipuu katoaa.

Hyviä kirppislöytöjä taas KAIKKI tekee! Mua ois tänään poltellu ihan semmoinen pikkupikku kierros, mutta isäntä oli toista mieltä. Hauokaus ja harmitus! Minä kuulema pakenen todellisuutta omaan norsunluutorniini ja humputuksiin :) (kirosananpaikka) Ostin sitten Apteekista pussillisen kaiken maailman lääkettä ja ruokakaupasta ruokaa. Tarpeellista asiaa... Siinä se nolonkokoinen kotihoidon tuki hupenikin. Pari kymppiä jäi tilin pohjalle narisemaan.

Siinäpä nuo päälimmäiset aatteet... illalla lisää, jos kerkiin!
 
Sannak, SENKIN toppahamsteri!!!!!!!!! :D Mä kyllä edelleen väitän että ticket komeroon ja ensi syksynä esiin. Trust me ;) Tänään ajattelin sitäki että näytti mukavalta se 80 senttinen haalari kun istui sopivasti ja oli helppo touhata se päällä. Hihat ja pultut oli silti vielä reilut. Ja täällä kuuluu porukka käyvän "rettukaupoilla" :) Siis ihan vaatteita kaupoista.

Maariselta piristävä kuvapläjäys, tässä meidän puolivuotias:

 
Vaikka jo onkin lokakuu, niin laitan nyt nää mun viimeaikaiset kirppislöydöt tänne Maarisen iloksi, täällä ne ei tuki koko uutta lokakuuta :) Mut nyt on ipanalle sitten printtiä printin perään... se raukka on ihan ihastunein noihin oikean alalaidan paitoihin, mutta ne on kokoa 116 eli saa vielä muutaman hetken kaapissa odotella käyttäjäänsä!
Kuvaukseen ei nyt päässyt samalla kirppisreissulla ostopinoon päätynyt 110cm fleecevuorinen sadepuku, ihan tosi kivansävynen harmaa-vaaleensininen pöllöheijastintarroilla! <3

 
Takaisin
Top