SYYSkuun säpinät

SannaKoo heh mun pää oli sillon siinä kunnossa etten halunnu herättää huomiota, oltiin perheen kesken ihan nopeesti ruokaostoksilla käymässä, ja tekin kiireisiltä näytitte. :) Mut jos parempaan saumaan sattuu, niin vois jopa nykästä.
Joona parka, ei oo kivaa tuommonen yhtään. Toivottavasti vaiva helpottaa pian!

Jeps, laskettu aika on taas joulukuussa. Meille tulee näitä tämmösiä ihanuuksia joululahjoiksi. :) Kohta aletaan jo loppusuorilla olemaan, ei sinne enää niin kovin montaa viikkoa ole.

Löysin eilen kaapista viime vuodelta jääneen avaamattoman glögipurkin, otin sen esille että pääsee tässä joku ilta nautiskelemaan sitä ja fiilistelemään joulua. :) Ja miehen lähdettyä illalla töihin voisin uskaltaa jopa jotain jouluista kuunnella, ihan ilman valituksia. Välillä aika kärsimätön olo jo...
 
Moi

Ollut olevinaan niin kiire ja illalla ihan väsy, joten en ole siksi palstalla käynyt, kerran nyt luin välissä kuitenkin.
Voi Joona parka, tosi ikävää. Voikos Bepanthenia laittaa sinne päivänpaistamattomaankin, olisko apua? Noistahan ei tiedä mitä ulkonakin näpeistään nuolevat, olen mielessäni kiitellyt, ettei Valolle ole toistaiseksi mitään tullut. Vielä ei suostu viileämmälläkään mitää kurarukkasta saati tumppua laittamaan käteensä, joten kaiken näpeltää, lätäköt sun muut ja siellähän lilluu vaikka mitä. Jos ei muuta niin kihomatoja :( Ökh.

Ihanaa että masuille kuuluu hyvää :)

Taaperon vieroituksesta Taku kyselit ja meillä meni niin, että Valon ollessa lähes 1v 9kk lopetin. Olin vähentänyt tissittelyn pelkästään nukkumaan menon yhteyteen ja vielä yölläkin heräsi ja muu ei rauhoittanut. Eli enää noin 2-4 kertaa sai vrk:ssa ja sitten loppui seinään. Samalla pidimme hellää unikoulua, jolloin pääosin isä heräsi Valon itkuihin yöllä ja minä sitten kun alkoi aamuksi kääntyä. Hyvin meni, täytyy sanoa. Yöt rauhottuivat heti ja Valo oli pari päivää minulle tylympi, oli hämillään tilanteesta ja silloin tällöin repi paitaa. Loukkaantunut ja surullinen oli selvästi, mikä riipaisi kyllä syvältä, mutta pian unohti ja meillä tilanne meni jo sellaiseksi, että imetyksestä tuli valtataistelua, joka harmitti meitä molempia, eikä kuitenkaan rauhoittanut Valoa enää toivotulla tavalla. Taisi olla otollinen aika, kun suht helposti kävi.

SannaKoo voisin melkein kopsata sanasi vaatekokojen ihmettelystä. Ihan saman huomion olen tehnyt, että alaosat usein vaatekerroista menee pidempään kuin yläosat. 86 Tutan collegehousust ovat just vielä käytössä, mutta paidoissa jopa 98-104 käy, koska muuten selkä jää leikkiessä paljaaksi. Hihoja joutuu joskus käärimään. Että näin. Ja tosiaan ulkotakeissa hihat on koko ajan liian pitkät :) Millähän mittakaavalla noita vaatteita valmistetaan?
Ja vielä Sanna, luin tuolta muualta, että kyselit adminin hommasta täällä vaussa ja täytyy sanoa, että jos vain sinua kiinnostaa vielä senkin jälkeen kun kuulet mitä työhön kuuluisi, niin sopii kuin nenä päähän! Lycka till! Sinähän olet ihan forumin kivijalka :)

Pakko rientää pyykkituvalle, meiltä hajosi puolitoista viikkoa vanha (!) pesukone ja varaosaa odotellaan alkuviikkoon. Myös ihkauusi tiskikone välillä tekee ihmetemppua: tabletti ei olekaan sulanut,eli pesuainelokero on auennut liian myöhään ohjelman aikana. Täytynee soittaa siitäkin. Nyt ei se G liike ole paljon kehuja saanut. Maanantaikappaleet osuneet meille sitten oikein molemmissa hankinnoissa. Palaillaan!
 
Moi, minun rakkaat palstasiskot!
Meidän isi pesiytyi KOKO viikoksi koneelle OMIEN TÄRKEIDEN musii-juttujen kanssa ja mä en päässy edes vilaseen. En edes yön selässä., kun nuo muusikot tuppaa venyttää päivää yli puolen yön. Ja aamulla oli aina semmonen hirveä piuhaläjä läppärin päällä, etten viittiny alkaa kaivaa esiin. Sen omat laitteen oli huollossa... pah. Mutta NYT olen taas koneeni herra. Isi meni töihin, mikä on tetysti hiukan tylsää...

SANNA. Lääkehiili tuli mullakin mieleen. Se siis "kovettaa" vatsaa ja sitoo nestettä. Ja oot varmaan hoksannu antaa paljon juotavaa, ettei vaan pääse kuivumaan ( pää ja suolet ja verisuonet.. ) Ja yks mikä tuli mieleen, niin eihän siellä' välttis ees mikään pöpö jyllää. SAATTAA olla kyse hampaiden puhkeamiseen liittyvästä vatsan löysyydestä. Nuo poskihampaat/kulmahampaat saattaa pistää elimistön koville. Tai korvatulehdus, tai nuha... Peppureikään passaa laittaa perunajauhoa, niin ei "sierety".

RETULTA oli kivoja kuulumisia! Hauskaa, että sinne tupsahtaa uus jouluvauva! Hauskaa ja ihanaa! Ja .... joululaulut! Hihi! Minä se oon viikon verran ittekseni iltasella fiilistelly kynttilätunnelmissa! Glögiä olis jääkaapissa. Pitäskö? Kun se misekin on töissä?

PRANIS kyllä nyt harmittaa teijän uudet koneet! Onneks on se pyykkitupa! Joskus ittekin täällä kaipailen Hämeentien suurta pyykkitupaa ja sen isoja koneita. Erityisesti kuivuria alkaa olla taas syksyn tullen ikävä. Nuo vaatteen lepareet ei tunnu millään kuivuvan sisällä telineessä. Venlan puuvillaisen neuloshupparin kuivumis enkka oli kolme päivää! KOLME PITKÄÄ PÄIVÄÄ!

Jassoo.. meidän illan rauha kääntyy vissiin jääkaapin suuntaan. Tyttö on puputtanut SUOLATIKKUJA ja makoillut lattialla PikkuKakkosen tallennusten parissa! Terveellistä!



 
Iltaa tupiin!

On tuossa ihmetelty pk-mammojen kanssa, että eihän nyt jumankekka voi olla niin, että osa näistä meidän pienokaisista ois luopumassa päikkäreistä??
Joona pystyy lähes ok olemaan päikkäritön jos ollaan reissussa, koska ei enää suostu nukkumaan päikkäreitä muualla kuin omassa sängyssä... ja tän äitin polla hajoaa, jos päiväohjelma on pakko saada suunniteltua niin, että vietetään kotona tyyliin klo 13-16 välinen ajanjakso, koska silloin ei yksinkertaisesti voida lähteä omaa kylää kauemmas! Enkä siis todellakaan tahtoisi sen oppivan mitään päiväunetonta elämää! :S (Onneks niinä päivinä, kun ei oo pakko lähteä ennen myöhäisiltapäivää mihinkään kauemmas, niin se on mennyt ihan kiltisti unille. Päikkäreillekään ei tarvii enää nukuttaa, senku vie ipanan petiin ja lähtee huoneesta.)

Joonan pyllypäivitys ei oo vieläkään kovin mielekästä kerrottavaa... edelleen kuralla vatsa, nyt sentään jo väri vaihtunut normiruskeeseen ja tuotos edes vähän kiinteempää paikoin. Peppu itsessään ei oo enää kirkuvan punainen ja kipeä, enää ei pelkää kuin kuivaamisvaihetta, mutta sekään ei näyttäisi tekevän sinänsä kipeetä. Bepantehia käytettiin kans joo välillä, mutta päivällä paras tuntui olevan talkki ja yöks sitten sibicorttia. Mut tosi kurjaa kyllä, kun ei oo viittiny senkään takia lähteä juur kauemmas, Halipossulla käytiin yks päivä, mutta vaan sisätiloissa, että on koko aika pesualtaat lähellä! Hiiltä en ehtinyt hakea, mutta sehän pitäis kai muutenkin olla vakiokamaa lapsiperheen lääkekaapissa, joten josko sitä seuraavan kerran apteekin ohi juostessaan muistaisi noutaa!

Pranis, mä kans kauhulla ootan sitä, että lämpötilat laskee alle kympin ja pitäis ruveta aattelemaan rukkasten pukemista. Huh, siitä tulee varmasti aikamoista vääntöä ja taistelua! Onneks taas tänään oli niin ihanan lämpösä päivä, että ei tarvinnu ku ihan ohkaset pökät ja pitkähihasen trikoon :)
Ja totta, se admin homma vois kiinnostaa, mutta eipä oo vastausta tullut tonne foorumille, enkä sähköpostia jaksanut laitella. Katsotaan katsotaan, riippuu vähän työnkuvasta ja vaatimuksista. Jos se on sitä, että pitää noita artikkeleita kirjottaa foorumkeskusteluiden perusteella, niin en tiedä, oisko musta siihen... Ei mun kirjalliset tuotokset kuitenkaan niin nokkelia oo... vaan nopeastihan senkin taidon kai oppis? :) (PS. Kaikki muuten aina sanoo, että jostain syystä mun nenä ei sovi mun silmiin ja poskipäihin! :D Mulla on siis sellanen possunenä, kait mun muuten niin kauniit kasvot sitten menee piloille nenästä ;)) Ei vaan, mä tykkään mun nenästä, vaikka onki vähän pysty :))

Ja voi ei mitä tuuria teillä on ollut siellä noiden uusien arjenhelpotusmööpeleiden kanssa! Äh ja puh, raivostuttavaa!! Me ollaan samaisesta putiikista nuo meidän samaiset apuvälineet hankittu, ja mekin jouduttiin pesukoneeseen tilaa huolto, kun se ohjelmanvalitsinrulla lakkas toimimasta, onneks takuuaikana! Sitä korjaamaan tullut ukko kertoikin, että se oli sen mallin tyyppivika, nyt kuulemma on kestävä! Ja että onneks hajos takuuaikana, kun on ilmeisen tyyris se vaihtaa omalla rahalla...

Onneks Maarinen on saanut koneen herruutensa takaisin! Johan tässä ehti tulla ikävä! Tosin aattelin, että teillä on taas se kiukkuava netti siellä metsän keskellä... mutta syypää olikin siis herra isäntä itse! :)

Musta on äärimmäisen ihanaa, että tällekin palstalle on pesiytynyt näin monta joulufiilistelijää! Jee! :)
 
Heipat

Valo sai lopulta sopivat kävelykengät ja ihan uutena. Koko oli 24 eli pari numeroa suurempi kuin vanhat vastaavat. Mahtuupa paksumpi sukka jalkaan ja hyvällä onnella keväällä ohuen sukan kanssa. Valo on niin ihmeissään uusista popoistaan, että kotonakin niitä on täytynyt kokeilla. Kaupassa hoki "Au" mikä tarkoittaa vau! Kadulla osoitteli istuvalle mummolle uusia kenkiään, jotka heti laitettiin jalkaan. Kättelikin kohteliaasti vanhaa rouvaa, suloinen tapa, joka alkoi joskus leikistä. Muistipa vielä ja minä oli ylpeä ipanasta :)

SannaKoo sinulla on aivan passeli nenä kauniissa kasvoissasi, että sopii edelleen kuin nenä päähän. Ja myötäelämistä Joonalle, voi pientä, onneksi jo hiukan helpottaa. Niin se Joona nopeasti oppi nukahtamisen sinne omaan sänkyyn ja kun on opittu, ei muu käy ;D Aika mahtavasti jaksaa, jos ilman uniakin pärjää tarpeen tullen.

Päiväunia on meilläkin ihmetelty. Usein tunti riittää Valolle, vaan minä mieluusti nukuttaisin sitä pidempään. Yöt kuitenkin nukkuu lähes 11 tuntia, joten eihän se ihme ole. Välillä vetäisee parin tunnin pätkän. Yöunille meneekin sitten lopen uupuneena ja melkein itkien väsymyksestä ja ajoissa. Yleensä uni tulee 19.30-20.00 mikä on ihan hyvä sekin, koska saamme miehen kanssa omaa iltarauhaa. Nämä vajaa pari vuotiaat ovat jo niin energisiä, että itsekin olen illalla ihan naatti ja mielelläni istun sohvan nurkassa kutimet käsissä ja töllö päällä. Meidän arkirutiinit on rytmitetty Valon unien mukaan ja se tekee elämästä helppoa. Päiväunille mennään 12 maissa lähes poikkeuksetta. Aamupäivä ulkona leikkipuistossa aina kun mahdollista, minun hermoni eivät kestä sitä vipinää ja kitinää mitä sisällä tulee aamulla, jos ollaan omalla porukalla. Tuttu puisto ja lelut takaavat mukavan aamun ja sopivan nälän ja väsymyksen päiväunille. Samalla reissulla usein käydään kaupassakin, kun on matkan varrella.

Amppu ihan tutulta kuulostaa tuo teidän pojan touhu, että mitä kaikkea keksiikään, jos ei äiti ole kaverina touhuamassa. Oikeasti täytyy jo pitää eri tavalla silmällä, kun yltää ja pystyy kiipeämään ja on niin uteliaskin! Kokeillakin täytyy vaikka mitä.

Joulua juu. Tunnustan ajatelleeni jo joulua, mutta sitäkin enemmän Valon seuraavia synttäreitä. Oletteko kuulleet seuraavanlaisesta kakunkoristelusta, Pikku Kakkosessa oli kesällä: Sulaa suklaata levitetään sopivalla sudilla/pensselillä lehden (vaahtera/koivu/haapa tms) päälle monta kerrosta ja jätetään kovettumaan. Kovetuttua suklaalehti irtoaa helposti oikeasta lehdestä ja voidaan käyttää syötävänä koristeena. Suklaalehdet oli tosi kauniita. Marraskuussa niitä nyt ei luonnosta enää saa, mutta täytynee kysellä kukkakaupasta myrkyttömiä lehtiä, jos nyt vielä innostun niistä silloin.

Maarinen terve! Kolme päivää kuivuva pyykki ei ole kiva juttu ollenkaan. Alkaa jo tunkkaistua ja kaipaa tuuletusta, huomasin vaikka ei ihan kolmea päivää mennytkään meillä. Pari päivää menee helposti, jos on kostea sää.

Meillä on edellen ruokailumusiikkina Elvistä. Alkaa olla tuttu cd. Nyt Valo jo pyytää oikein erikseen kappalettakin. "Ammii, Ammii" tarkoittaa Love me tender :D Sitä pitää kuunnella joka syönnin yhteydessä, jos nyt välillä säästytään yhteisillä aterioilla (luojan kiitos). Elvis on hyvää musiikkia, mutta joka päivä ja monta kertaa...

Teinpäs pitkästä aikaa kaalilaatikkoa ja että on hyvää! Maistui kaikille.

Näkemiin :)
 
Huomenta mammat!

Meillä onkin Retun kanssa vain 8 päivää eroa lasketuissa. :-)

Toivottavasti Joonan ripulointi on jo parantunut. Meillä tuo Bepanthen on käytössä ja auttaa hyvin juuri punaiseen pyllyyn. Tyttökin itse toteaa, että "pimppi punainen, Bepa pimppiin". Välillä koko alaosasto punoittaa, jos on ollut ripulia tai tujumpaa kakkaa... Itse mietin juuri viikonloppuna, että mitähän loisia tyttö saakaan ulkona touhutessa, kun joi kukkapurkista sadevettä. emoticon

Meillä alkaa huomenna remontti. Siis timpurit tulevat rakentamaan yhden seinän ja siirtämään yhden oven paikkaa. Ei meillä muuta remontoitavaa... Käytiin viikonloppuna tilaamassa sellaiset kirjasto-ovet. Jännittää ihan, että minkälainen lopputuloksesta tulee. Yksi makuuhuoneista on tähän asti ollut sellaista avointa tilaa, joten sen käyttö makuuhuoneena ei ole ollut mahdollista. Kuitenkin se on tarkoitettu makuuhuoneeksi ja luulenpa, että sille on tarvetta jatkossa. Koko projektissa parasta on se, että saan laittaa tytön huoneen sisustuksen uusiksi ja tyttö saa sängykseen minun vanhan, 100-vuotiaan, talonpoikaissängyn. Sitten vähän verhoa ja sänkypeittoa... ;-)

Voi Pranaa ja nykyisiä hienoja kodinkoneita! Meillä päättyi juuri taistelu reilu kaksi vuotta vanhan pakastimen korjauksesta. Pakastin korjattiin KOLME kertaa! Valmistaja onneksi maksoi, mutta yksi pakastimellinen marjoja, sieniä yms. jäi omaksi tappioksi. Pakastimesta vaihdettiin kaikki vaihdettavissa olevat osat ennen kuin alkoi toimia. Hinta oli ostettaessa ollut 1300 euroa, joten luulisi, että sillä rahalla saisi toimivan laitteen. No, toivotaan, että se nyt toimisi. Työpaikalla eräältä oli hajonnut puoli vuotta vanha jää-viileäkaappi ja toiselta juuri kaksi vuotta vanha pyykinpesukone. Kumpaakaan ei ollut kannattanut korjata. Jääkaappi meni sentään takuuseen. Voin vain todeta, että nykyinen elektroniikkateollisuus harjoittaa aivan uskomatonta materiaalien tuhlausta!
 
Hyvää syyspäivää kaikille!
(tais tulla aika lakana)

Lukenu oon jutut lähes joka päivä mutta ei oo tullu kirjottaneeks ku aina mukamas tuo Veeti roikkuu käessä kiinni ku tähän koneelle istahtaa. Nyt päätin olla nukkumatta päiväunia (pitää vähä vahtia pojan unta) ni joutaa olemaa tässä vähän ajan kanssa.
Ei alkanu aamu täällä ilosesti. Meilläkii harrastetaa tuota kiipeilyy aika paljon. Oli sitte poika kiivenny tuolin avulla keittiötasolle ja sieltä ylhäältä kaapista kaivanu saippuakuplapullon, kaikki saippuat pöydällä ja tuloksena se että poika varmaan liukastunu siihen ja putoaa sieltä KORKEELTA lattialle  Ja tää kaikki tapahtu tottakai sen takia ku väsyny äiti oli nukahtanu vielä sänkyyn ku poika siitä lähti leikkimään. HUONO ÄITI. Piti se sitte käyä terveyskeskuksessa varmistamassa ettei oo aivotärähdystä kun oli Veeti nii uninen ja vähä tais huipata poikaa tapauksen jälkeen.
Tulee ajatelleeks että miks sitä on tehny lapsen (kohta toivottavasti lapsIA) kun ottaa niin sydämestä ku toisella sattuu jotaki ja se mikä pelko aina ensimmäisenä hiipii mielee ku jotai tapahtuu. Ihan hirveetä kidutusta äidille! Niin rakkaita nuo lapset on. Huokaus. <3

Ampulta piti kysyä omakohtaista kokemusta ku luin että oot jostai itäsuomesta kotosin? Ite oon Imatralta ja mies sattuu olemaan etelä-pohjanmaalta. Myö päätettii muuttaa tänne miu kotiseudulle ja perustaa täällä perhe ja oma koti yms mutta on tuolla miehellä niin kova kaipuu sinne kotiseuduille välillä että ihan tuntuu pahalta ja rintaa ahistaa ku on sen tänne "kahlinnu". Niin nii tosiaa mite sie oot sinne sopeutunu ja ootko kuin kauan siellä asunu? tai siis oot hyvin tainnu sopeutua mutta mitenkä ihan alussa meni? Itestä on tuntunu etten sopeutuis sinne mitenkään tai löytäis ystäviä jne. Seinäjoen lähiseutu itäänpäin aatoksissa lähinnä..
Vaikkakin hassuu että itelle tulee myös Lauri Tähkän biiseistä joteki haikee olo että jos siellä pohjanmaalla vaikka asuiskii .. hmmmh.. Aattelin vaa tämmöstä kysästä.. Tuntuu välillä niin vaikeelta tää yhesolo kun on aika erilaiset paikat Karjala ja Pohjanmaa... Joooo, vähä poikkes aiheesta, anteeks muut .

Ja mistä se JOULU taas tupsahti kaikkien mieleen! Ite yks päivä ihan vaan vähän hapuilin jouluaatoksissa ja kas, samana päivänä sain jouluaatoksia lukee täältä ja muutamasta muustakii paikasta :D Kai se on tulossa!

Ja ne kodinkoneet. Meillä vuoden vanhasta jääkaapista jäi ripa käteen! hmph.. Huonolaatusia kaikki nykysin ku mikään ei kestä. Rahastetaan vaa ku tehää semmosia koneita että heti hajoaa ku takuu umpeutuu..

Kengistä on ollu puhe. Meillä taitaa pojalla olla nii levee jalka että pitäs leveyden puolee olla varmaa jo 28 kokoa. höh. Menee nyt siis 24 mutta epäilen että painaa sivuista kengät kun välillä semmoset punaset rinkulat kummassakii jalassa. Eipä kyllä itelläkää mikää siro jalkaa oo ja miehellä vielä vähemmä :D

Kyllä on niin mieli matalana ja surkee olo aamusen jälkeen ja muutenkii että pitäs saaha herkkuähky ku on tämmönen tunnesyöppö. Vauvakii sais jo tulla pois tuolta masusta, sais äiti taas TEHÄ jotakii. Veetikii jo oottelee pikkusiskoa niin kovasti <3 Mite nää lapset jo onkii nii isoja että ymmärtävät ja hoksaavat ihan kaiken!?!

Nii ja isot onnittelut kaikille uusista kodeista, vauvoista, sienimättäistä, kodinkoneista ja kaikesta ihanasta ja vähemmän ihanasta <3 Ja näistä meiän isoista joulukuisista vauvoista. emoticon

Nyt alkaa mennä taas ajatukset solmuun.

Nii ja äitin pikkuhousunsuojissa on Veetin mielestä aina tattaa (=kakkaa). Ihanaa.
 
Hei!
No  nyt mulla pelaa taas tämä hidastakin hitaampi yhteys.... kukkuu kaverit, täällä ollaan!
Ja vähän mieli matelee mättäillä. Syksyn tihkusateessa on hyvä itekin tihruttaa. Venlan kanssa rymysin tuossa pihakallion mättäillä hengittämässä tuoretta ilmaa ja ajattelemassa asioita. Meidän uuden tuttavaperheen äiti lähti aamulla viideksi viikoksi syöpähoitoihin. Kauheen reippaita ja iloisia oltiin eilen kaikki kun käytiin niillä eilen pyörähtämässä, mutta nyt meinaa itkettää.. Elämä pistää näitäkin asioita eteen.
.
PÄIVÄUNET
Meillä nuo on niin tärkeitä tuokioita, että yritän  kovasti pitää arjen rytmin sen parituntisen ympärillä. Aamulla reissut ja retket. Sitten  kotiin patojen ääreen ja pötkölleen. Meillä tarvitaan päiväunet ihan selkeästi. välillä tuo nukkuu jopa kolme tuntia. Sillon kyllä yöunille könytään vasta kymmenen tienoolla... Mutta, kuten sanottu, lapsen tahdissa, aikuisen säännöillä. Ja kerran kotona saan vielä itse olla, niin eipä tuo muutaman tunnin heitto haittaa. Mutta esim eilen oli semmoinen päivä, että päiväunet jäi väliin. Piti viiä Mimosaa Kouvolan bussille ja Venlan päiväunet ois ollu sillon.. joten autoon tuo sammui ja siinä oli sen sunnuntain nokoset. Ilta meni sitten itkukiukulla. Kaikki asiat tuntui surulliselta, paitsi sen ystäväperheen kissanpentu! Siitä kisusata sitten koitin koko illaksi keksiä juteltavaa...

VAHINGOT ja TAPATURMAT
tää lapsi ei (vielä) ole keksinyt että tuolin vois vetää pöydän viereen. Tai että itse voisi kiivetä kaapeilla... huhu! Noita kellarin portaita minä meillä kammoan. Ja jos naapurin isäntä tulee traktorilla pihaan, niin minä oon haukkana karjumassa tyttöä äidin helmoinin. Ja niin... meillä on tuolla takapihalla tuommoinen piha-lampi. syvyyttä kait kaksi metriä... Sitä pitää vahtia, ettei sinne plumpsahda! Koko kesä pidetty siinä nurmi pitkänä ja nokkosissa ettei vaan tule sinne mielenkiinoa juosta!

....

jaaha. Kovasti mulla oli asiaa, mutta tähän tupsahti pikkuinen ja uninen tyttö syliin....ja sanoo, että PISSA....joten moi moi...

 
Heippa!

Täällä istuu virkeä äitimuori uudessa tukassa ja uudet kengät vaatehuoneen lattialla. Eikä mitkä tahansa kengät vaan ne maailman hienoimmat! :P Olin KUUSI tuntia tänään parturireissulla ja kyllä oli ihanaa, siihen siis sisältyi myös shoppailua ja kahvittelua kaverin kanssa....

Tuiks, ensinnäkin jaksamista viimeisiin päiviin mahan kanssa ja synnytykseen!!!!!!! Kiva kun pistäydyit. Paljonkin voisin sinulle kertoa muutostani pohjanmaalle, mutta siis helppoa se ei todellakaan ole ollut. Esikoisen odotusaika oli kaikkein pahin, mutta sitten kun poika syntyi niin jotenkin sitten se koti-ikävä meni perheen myötä ohi. Oma perhe tuli niin paljon tärkeämmäksi kuin perhe itäsuomessa ja myös rakasrakas mummini kuoli kun poika oli 2kk vanha, jotenkin poistui sellainen velvollisuus käydä kotikaupungissa kun nyt kaikki jotka siellä oli pääsisivät itsekin kyläilemään meillepäin.
 
Enää en haikaile muutosta kotinurkille, olemme löytäneet mainitsemiltasi nurkilta meille mieluisen paikan elää, edellinen kunta ei ollut hyvä, mutta se oli väliaikaisratkaisu kun etsittiin sellaista paikkaa mikä oli molemmille mieluisa. Asumme nyt lähellä miehen lapsuusmaisemia, mutta ei liian lähellä tai keskellä sitä vaan tämä on meidän paikka.

Alusta asti oli selvää että jäädään tänne, kun miehellä on ne pellot (mistä aina jankkaan sorry) ja niitä ei mukaan saa, mutta siis en ole tullut tänne miehen perässä vaan työn.... Ja sitten tapasin hänet, tarkoitus oli vaan hetki tehdä töitä ennenkuin löytyy lähempää kotiseutua vakiduuni.

Tämä on jotenkin vahvaa aluetta, en osaa sitä selittää, ehkä olet joskus kuullut puhuttavan Lakeuden kutsusta.... Jotakin mystistä siinä on että monet nuoret palaavat tänne vaikka opiskelisivat pääkaupunkiseudulla. Karjalaan ei niin monet palaa kun pääsevät suurkaupungin makuun. Ehkä yleistän väärin, mutta näin olen kuullut ja havainnut. Kyllä tietysti kotikonnuillani on ihana käydä ja kyllähän se rakas tulee aina olemaan, mutta olen rauhallisin mielin täällä nykyään ja suorastaan onnellinen että saan asua täällä missä nyt ollaan pari viikkoa oltu.

Ei tämä ehkä auttanut teidän asiassa, mutta tässä minun kokemuksia. :) ISOJA asioita. Toistaalta, eletään vain kerran ja jos työpaikka-asiat ei ole lopullisia niin miksei se voisi itsellekin olla hauskaa vaihtelua elää toisen kotinurkilla? Itse pidän kovasti eteläpohjalaisista ihmisistä joten sillä lailla voin ainakin suositella, miehen kavereiden vaimot ja kaverit ovat hyvin omakseen ottaneet. Ja suku.

 
Huomenta!

Syksy tömähti tänne ihan yllärinä, tänä aamuna! Myräkkää ja sateista, parkkipaikan täyttää puista yön aikana tipahtaneet lehdet! Justhan mä pari päivää sitten kattelin, että hauskan näköistä, kun näin pitkällä ollaan jo vuodessa ja silti puut vihreänä, yhden ainoan oksan näin vaahterassa muuttaneen väritystään... ja vielä oudommalta kuulosti katella jotain uutisklippiä, kuinka kuulemma pohjosessa ruska on just näillä nurkilla parhaimmillaan! :O

Lasta ei kiinnosta kuin telkkari tänä aamuna... en saa sitä edes puurolle tai luopumaan yökkäristään! Tais se syksy tupsahtaa senkin näkövinkkeliin... Lätäkköleikit kutsuis, mutta ensin pitäis saada vähän täytettä masuun.

Pranametri, hih, tuo kättely! Mäkin joskus leikilläni sitä Joonalle "opettanut", mutta en sen koomin ole muistanut koko juttua... Mutta just yks päivä jostain syystä hoin Joonalle "päivää!" ja ihmettelin, kun se tuli nyhtämään mua kädestä. Vasta sitten kun tajusin kätellä ja sanoa uudestaan Päivää!, niin silloin hymyilytti pientä miestä ja se näytti tyytyväiseltä. Hassu poika! :) Mutta ei kyllä vielä uskaltaisi kätellä vieraita ihmisiä, kavereilta ja muualta lähtiessä käy kyllä usein halaamassa isäntäväkeä.

Onko kaikilla muillakin tipahtanut muuten yöunen kesto jo alle 12h? Kun mä oon ihan hämmennyksissä, että TAAS tipahti tunti ton yöunista pois! Vielä ennen kesää se nukkui 13-14h, sitten enää 12-13h ja nyt tosiaan saattaa jo 11h jälkeen todeta, että kiittiriitti! Äidin polla vaan ei käänny ihan samaan rytmiin näin nopeasti, vaan kukun edelleen puolilta öin hereillä, ja aamulla sitten väsyttää... huh. Mulle oli niin tärkeitä ne Omaa Aikaa tunnit klo 22-> kun Joona oli unilla ja mies lähtenyt yöksi töihin. Vaan ei auta, kai se on vaan luovuttava niistä hetkistä jaksaakseen aamusella!

Hyvä puoli tässä on, että mehän saatettais alkaa ehtiä tuonne avoimen päiväkodin klo 10 ohjelmatuokioihinkin! Siis jos tuo lapsi vaan suostuis aamupalalle aiemmin :DD Tänään ois ollut temppurata, mutta kello on nyt 9.15 ja tosiaan aamupalat syömäti ja yökkäri vielä päällä, hmph.

Mutta jee! Eilen oli eka päivä, että pylly ei punoittanut ja ripulointikin oli täysin loppu, whuuu! Kahdet kakat vain tuli enää, se on jo ihan "normaalia" meillä :) Vaippojen kulutuskin palaa sitten normeihinsa, kalliiks tulee ripuloiva kertisten käyttäjä :D

Minä oon aika hiukan kateellinen kyllä Hennasille kun pääsee laittelemaan Isosiskolle ison tytön huonetta! Ja tuo vanha sänky, ihanaa! Mä en muuten oo "antiikkityyppi", mutta lasten huoneisiin tuollaiset nostalgiset perintöasiat vain sopii <3

Tuiksilla se on sitten ihan loppumetrit käynnissä, huh, niin se vaan vilahti sunkin odotusaika! Etenkin kun et täällä ehtinyt ahkerasti päivitellä ;) Tsemppiä loppumetreille ja uuteen arkeen totutteluun! Toivottavasti ehdit tännekin piipahdella kertomassa kuulumisia! :)
Veeti kuulostaa aika samalta kiipeilijältä kuin meillä täällä apina... ONNEKSI keittiön tuolit on sen verran raskaita, että se ei ole yrittänyt roudata tuolia keksikaapille päästäkseen, mutta jos ei muista laittaa tuolia siististi keittiönpöydän alle, niin aivan varmasti ipana siihen kiipeää leikkimään vuorikiipeilijää, ja usein jatkaa myös keittiönpöydälle samalla "vaivalla". Muutoin on onneksi lakannut kiipeilemästä esim. olkkaripöydälle tai tv-tasolle, mutta tuolit.

Maariselle kovasti lämpimiä ajatuksia! Rakkaan ystävän sairaus koskettaa aina itseäkin, muta hyvä vaan, että osaat itkeä tunnetta pois!

Vielä pikaiset tuuletukset Ampun OMALLE AJALLE! Muakin himottais uus tukka, mutta mutta mutta... noh, katotaan. :)

Nyt tuli ipana kiehnäämään, ilmeisesti saatais puuro napaan!
 
Kiitos Amppu ku vastasit! Oli siitä hyötyä :) Just tuo helpottaa tietää että vaik ois vaikeeta aluks ollu mutta sinne kuitenki sitte hyvi voi sopeutuu :)
Oon siellä puolisen vuotta asunu, mutta sen ehkä pilas se että asuttii anoppilassa :D
Ja tosiaa on vahvaa aluetta ni siks se mietityttää nii hirveesti. Mutta saas nähä. Ehkä joskus tai sitte ei, sitäpä ei koskaa tiiä. Kummallaki meillä miehen kanssa on isot perheet ja suvut ja kummanki suvut on sitte justii siellä ja täällä kokonaisuudessaan ni ne vetää kans kovasti luokseen kumpaakii.. Sen puolee on sama missä asutaa, jompaakumpaa suuntaa sais aina ravata perheitten luo kyläilemää. Paras oiskii jos asuttas jossai ihan muualla sitte :P Itellä justii ei oo minkäänäköstä työn puolee että pitäs täällä asua ja miehellä on siellä ollu firmakii ja sais aina sieltä töitä jos tarviaa että sen puolee sitä vois joskus harkitakkii jos muuttas mutta sitte nuo lapset alkaa mietityttää ettei niitä hirveesti haluais paikasta toisee viiä. Noh, turhaa nyt murehin. Mut on joteki ollu taas ajankohtasta meillä tämmöne mietiskely..

Anteeks ku täällä tämmösiä asioita turhailen!

Nyt hakemaan kebabbii! Löytysköhä supertulisena jos vauva sais potkua tulla ulos :)
 
Iltaa sateisesta keski-Suomesta

Tänään on Valo ollut ihanan ihana ja veikeä poika eilisen kiukuttelun jälkeen. Tai eihän tuo jatkuvasti tillasta, mutta omaa tahtoa pitää niin hirveästi ilmaista. Kiljutaanko muilla? Valo on jo jonkin aikaa tajunnut, että kiljuminen ottaa isin ja äidin korviin. Ja kun ei asiat mene oman mielen mukaan, niin sitten kiljutaan ja kovaa. Tosi ärsyttävää. Samaan kategoriaan kuuluu se, kun tullaan aamulla puistosta kotiin ja Valo päättää alaovella heittäytyä spagetiksi. Siinä syke nousee ja hiki pintaan kantaessa jätkää neljänteen kerrokseen. Jos mies ei satu olemaan kotona, saa hakea vielä mahdolliset kauppakassit eri reissulla. Hyötyliikuntaa...

Mutta hauskoista tapauksista sitten. Puistossa Valo on alkanut moikkaillakin muita ihmisiä. Eräs n. 3v poika tulee harva se aamu toivottamaan huomenet ja osoittaa Valoa kysyen mikä toi on. Nimeä tarkoittaa. Olen sen monta kertaa sanonut ja tänään kysyinkin muistatko itse. Poika meni mietteliääksi ja totesi: Lamppu. =D Nieleskelin hymyni ettei tule noloa tilannetta. Vähän sinne päin.
  Iltapalalla koitin saada Valoa syömään edes sämpylää. Kehotin poikaa antamaan minullekin haukun. Olisi tarjonnut koko ajan lisää, mutta kieltäydyin. Mitäs Valo? Alkoi surisemaan ja leikki lennättävänsä sämpylää suuhuni =D Ihana, kukahan sitä noin on yrittänyt houkutella..

Sitten tuli mieleeni se Venlan uudelleen ristimä naapurin setä Pimpiijosta Maarinen kerroit jo aikaa sitten, jäi mieleen ja hymyilyttää vieläkin. Valo huutaa NÄNNI kun näkee rännin. Jokohan täällä kerroin siitä, kun meillä on nyt tajuttu miehen ja naisen värkkien ero. Tulin yksi päivä suihkusta ja Valo osoitti jalkoväliäni ja nauroi. Pippi meillä kaikilla nyt kuitenkin kuuluu olevan.

Maarisella on nyt myötäsurua uudesta tutusta ja se pistää mietteliääksi. Liippaa läheltä, kun ystävän ulkomailla asua miesystävä sai saman diagnoosin ja tulevaisuus pahasti vaakalaudalla. Aina ei vaan ymmärrä että miksi.

Tuiksille tsemppiä loppumetreille ja kiva kun kävit kuuluttelemassa. Olisi ollut sydän syrjällään minullakin tuollaisen hypyn jälkeen minkä Veeti teki, hui. Onneksi kaikki oli ok ja ehkä ei ihan heti kiipeä uudelleen.

Ampulle jeet mukavasta päivästä, joka oli ihan varmasti tervetullut. Mikäpä piristäisi paremmin kuin laitettu tukka, hyvä seura ja sopivasti aikaa.

hennasin remppa kuulostaa hyvältä ja sänky mahtavalta! Nuo kodinkoneet ovat aivan käsittämättömän huonosti tehtyjä ja kauppa käy kun hajoavat ajoissa. Plääh sanon minä. Onneksi ei ollut mikään pakastin täynnä marjoja, kyllä on ollut suuri harmi sellainen!

Jaha. Kysynpä miten te pidätte lapsenne aisoissa karmealla sadekelillä, jolloin ulos vaan ei viitsi laittautua? Minulla on sellainen perinteinen kumipuku jossa viitsii ihan omaan oihaan lähteä, ei kauemmas kun tulee liikkuessa karmean kuuma, joten sillä nyt pärjää edes vähän aikaa. Tuntuu että Valo vaan on vietävä ulos aamulla, ettei kilju seinille kumpikin. Kerran leivoin (ja sitten siivosin toisen puolen päivää taikinaa verhoista) ja se on Valolle mielusita puuhaa. OIkeastaan kaikki aikuisten hommat. Nyt on halunnut auttaa tiskikoneen tyhjennyksessäkin ja minä nieleskelin kun ojenteli painavia lautasia, glup.
Mutta siis avoin päiväkoti on hyvä vaihtoehto paitsi keskiviikkoisin, kun on niin ruuhkainen.

Ettei vaan kukaan jaksaisi lukea tätä lakanaa loppuun saakka, kerron vielä, kuinka meillä on muistettu miehen kanssa puolin ja toisin kihlajaispäivää, joka oli kolme vuotta sitten täydellä kuulla ( silloin 15.9.). SAin kauniin ruskanvärisen kallakimpun ja mies tietekin kirjan. Torstaina käydään kaksin (sään salliessa) vaikka kahvilla. Valolle on tuttu tulossa seuraksi. Ettei se olennainen suhde vaan jäisi jalkoihin<3

Öitä
 
Hyvää sateista huomenta, toivottaa myöskin häme!

Ja kiitos, olipas kiva "olla PRANAMETRIN kanssa aamukahvilla"! Ihan semmonen olo tuli, kuin ois istunu sun keittiössä rupattelmassa! Venla tuolla katsoo sitä tallennuksen eilistä PikkuKakkosta ja mies pieksää kellarissa lämminvesivarajaa paikoilleen naapurin ukkojen kanssa. Tuuli myllertää pihapuissa ja takapihan lammen vesi näyttää mustalle. Sisällä ihanan lämmintä ja niin..tuo aamukahvi rauhassa. Ihana, täydellinen syksy aamu!

Niin, meillä siis myös tuo kiljuminen ja vielä naama irvessä! Muutenki tuo ilmeilee ja venyttää pärstäänsä sanojen painoa lisätäkseen. Välillä on omassa naurussa pitelemistä... Ja se PikkuKakkosen täti, kuka lieneekäään, kellä on ne saparot ja "taikaradio" ja justiin vähän liian ilmeikäs naama..sitä Venla tuijottaa haltoissaan! Yritä sitten tarjota iltpala sämpylää kun tuon naama vinksottaa ja pää pyörii topakasti, että EI EIEIEIEIEI! Tuosta tulikin mieleen,että meillä ei lennä lusikka lentokoneena suuhun vaan täällä tarinoidaan pikkuelukoista jotka syö:nam nam nam...orava nim nim nim...heppa hamps hamps....Toissa iltana tuo syötti Valon tapaan isäänsä, (hipleästi karjuen tosin kylläkin,)NAM NAM NAM!

KULTTUURI JA MURRE-ALUEET
Ymmärrän tuon sopeutumisen vaikeuden. Ite kun on sieltä VAHVALTA alueelta, missä nauru raikaa ja puheen rytmi on päkätystä..niin tämä hämeen  hunajassa tarpominen on toisinaan uuvuttavaa! Onnes mies on keskisuomalainen, niin mulla on hullu juttukaveri ja ....niin ja myös riitapukari, jonka joka piilovittuilunkin osaa löytää sopivasti!

KÄTTELLEN mennem tullen nallet ja ihmiset. Päevää, peeevääää! Ja tarmokkaasti pittä nyökätä päälle! Semmonen kontakti mangneetti meillä myös! Nää taaperto alkaa olla varsin sosiaalisia tapauksia. JA sitten toisaalta taas välillä iskee aivan valtava ujostelun puuska. Äitin sylissä pitää tuhista pää kainalossa ja tirkkiä silmäkulmasta maailman menoa! Suloista  ja huvittavaa!

------------
sittenpä sitten, luovutan palstatilaa muillekin ja koitan sovitella uunipellille jotakin piirakkaa nuille kellarissa rymyäville isännille!
 
Hei!

Täällä muuten ei sanota oikeastaan koskaan moi. Itsellekin moi kuulostaa jotenki hassulta nykyään :P Ja jokunen muukin jakoi näkemykseni tämän alueen vetovoimaisuudesta.... Mitä se sitten onkaan. Ja TUIKS, et varmasti ole kokenut sitä ehtaa elämistä täällä jos olet ollut toisen nurkissa... Mutta harkitse ja kuka tie miltä teistä vaikka vuoden päästä tuntuu! Itsellä täällä liittyy tähän onneen nimenomaan vapaus! Kotoa muutto, itsenäistyminen, vieraat ihmiset, vapaus! Yhä edelleen tuntuu hyvältä astella kotikaupungin katuja, rinnassa sellainen mukava fiilis. Mutta miinuksena seudulle sanottakoon omituinen naapurikateus mihin taas kotiseudulla en ole koskaan törmännyt. Sehän on ihan legendaa että pitää ostaa suurempi traktori mikä naapurilla on jne. Mistä lie se tulee. Ja siis osin ainakin totta. Tai sitten vaan mun vanhemmille oli aivan sama mitä autoa naapurit ajaa ;)

Hauskoja touhuja Valolla, Venlalla, Joonalla...... On nämä niin ihania. Meillä on kova sana näyttää kaikkea kiellettyä ja kaikkea mikä on appa eli poppa. Uuni, takka.... Ja kun poika näyttää jotakin kiellettyä se itse sanoo ei ei ei ei ei :) Ehkä se kertaa itselleen mikä on ei. Olemme löytäneet yhdessä Mauri Kunnaksen kirjat ja niitä katsellaan päivät pitkät, niitä kuvituksia katselee todella mielellään!
 
....jatkuu....

Uusin sana on kukko! Suloita tapailua, kyllä se puhe sieltä tulee hitaasti ja varmasti. Meilläkin Pranametri on spagettipoika kun pitää sisälle tulla.... Huutava spagetti useasti. Aina ei tarvitse olla kiltti ja luonnetta pitää olla ja sitä tulee vaaliakin, mutta spagetti kyllä päätyy sisälle ihan joka kerta :) Koska se hankaloittaa tätä päivärytmiä aikalailla kun on toinenkin liikuteltava pieni.

Päiväunet on meillä lyhentyneet, en muista koska olis viimeksi kiskaissut kolme tuntia. Kaksi menee vielä, ehkä yleensä puolitoista. Yöuni on noin 21-08 tällä hetkellä. Hyvin jaksaa näillä unilla ja kiltisti tapaa mennä nukkumaan. Ylihuomenna meille muuttaa isojen poikien sänky ja oon tuskainen jo valmiiksi. Kysyin mieheltä mitä luulee monelta käydään nukkumaan ja se vastasi aamulla.... Että näillä odotuksilla!

Otin salijäsenyyden ensi kuun alusta ja oon vallan innoissani!!! Tuskin pääsen kuin kerran viikossa pari tuntia kerralla, mutta on sekin valtava muutos siihen möhköilyyn mitä oon viimeiset kaksi vuotta harrastanut. Jumppatossut pitäisi hankkia kiireesti.

Sateista viikonjatkoa!
 
Syksy se on täälläkin. Toista päivää jo satelee... Syksyisiltä tuntuivat nuo teidänkin mietiskelyt. Ja Maarista komppaan siinä, että Pranametrin tarinointia lukiessa tuntui juuri siltä, kuin olisi istuttu yhdessä keittiön pöydän ääressä maailmaa parantamassa. :-) Maariselle iso rutistus. Vakava sairastuminen tuttavapiirissä osuu aina jotenkin niin lähelle. Samaistuminen on helppoa ja monesti tulee ajateltua, että jospa se olisinkin minä tai joku läheisistä... Tuttavani, joka lopulta kuoli syöpään, ei kertonut sairaudestaan kenellekään perheen ulkopuoliselle. Hän halusi, että häntä kohdeltaisiin kuten ennenkin ja että kukaan ei varoisi sanomisiaan ja tekemisiään.

Sanna, meidänkin tytön tylleröllä oli tuossa parina päivänä maha sekaisin - liekö niitä hampaita, vai kuravedestäkö johtui. ;-)

Toivottavasti Tuiks on saanut tarpeeksi tulista kebabia, että on vauvakin saanut vauhtia ulos tulemiseen. :-)

Ampulle tsemppiä salille! Minä en ole jumppa- ja sali-ihminen, en. En tykkää yhtään käydä ohjatuissa jumpissa tai kuntosalilla. Yksin lenkillä juokseminen on parasta. Saa keskittyä juoksemiseen, hengittämiseen ja pääkopan tuulettamiseen.

Meille oli eilisen aikana ilmestynyt uusi seinä ja kaksi uutta oviaukkoa! Tänään remonttimiehet jäivät viimeistelemään levytyksiä, kun lähdimme töihin. Tänään pitäisi repiä pois vanhan tapetin "jämät" seinästä ja maalata uudet levytykset pohjamaalilla. Mietin, että uskaltaisinko kokeilla tapetointia. Meille tulee sellaista vinyylitapettia, jonka liisteri isketään suoraan seinään ja tapetti siihen perään. Ei kuulosta kovin vaikealta, mutta... :-/
 
MOI! (Ihan vaikka vaan Ampulle, ettei pääse sana unohtumaan ;))

Hauskaa, että tervehdyksissäkin on alueellisia eroja! Muistelen joskus kuulleeni joltain myyjä-kaverilta (vai lukeneeniko jostain? En tiedä, samapa tuo :)), että täällä pk-seudulla kuulemma pitää oikein tosissaan kovasti arpoa, että kuinka kassalla tervehtii asiakasta! Että HEI! vois olla sellainen turvallinen, mutta erityisesti jotkut vanhemmat rouvat ovat siitä närkästyneet, että he eivät ole vielä niin vanhoja, että ei voisi sanoa jotain muuta! Myös Terve! on kuulemma petollinen... Kai tää menee samaan kastiin kuin teitittely/sinuttelu, koskaan ei voi olla varma, mitä asiakas tahtoo :)

Spagettilapsia! Löytyy täältäkin yks! Ja se totta vie on sairaaaaaan raivostuttavaa! Tai jos saakin tuon nuo portaat ylös lähes "suosiolla" niin kotiovellehan se ei tule, vaan juoksentelee tuossa porrastasanteella... yngh. Josko tähän kuitenkin joku "suosiolla kotiin" kasvuvaihekin kuuluu, ennenku sitten reilu 10v päästä ruvetaan taas ihmettelemään, että mikä on kun se kotiintulo ajallaan on niin hankalaa ;)

Valon syöttöleikki sai kyllä hymyn huulille! Ilostutin tossa tänään ruokapöydän ääressä myöskin ystävääni, joka koitti juuri saada omaa tasan vuotiastaan syömään... nauratti meitä molempia siis Valon fiksuus, ihana! :)

Ja tuosta pippelinosoittelusta tuli mieleen tän meidän herran touhut... Joona käyttää niitä pampersin housuvaippoja, ja niissä on kuosituksena Puuha Pete. Noh, hieman nauratti joskus, kun Joonalta kysyin, että missä on Puuha Pete (tarkoittaen kirjaa tai jotain muuta) ja se rupes osoittamaan haaraväliinsä... eh, että sellainen pete sitten.
Toinen lystikäs kommellus on, kun Joonan isi aina puhuu kiveksistä munina, joten taas kirjaa lukiessa ajattelin Joonalta kysyä, että missä on (kanan)munat, niin sinnehän se pieni sormi rupes taas osoittelemaan, kalleuksiin. Sellainen sankari!

Sadekelin kujeiksi keksitään yleensä sitten jotain muuta, mitä ei tarvitse tehdä kotona... eli käydään leikkimässä jonkun kaverin luona, tai sitten tietysti pyydetään välillä tänne meille leikkiseuraa. Jos ei seuraa löydy, niin ollaan sitten käyty lätäkköloikkimassa! Jos ois vaan sisällä sadetta paossa, niin ei tulis mitään, oisin valmis laittamaan lapsen päikkäreille (toisina aamuina sen tahtoisi jopa jo heivata "päin seinää" kun oikein se käy hermon päälle ja mikään ei oo hyvin) jo ennen ku päivä ois puolessa! Täällä kyllä olisi onneksi noita peuhupaikkoja ja avoimia ja muita, että niihin jos ei muka kenenkään toisen kotiäidin seuraksi pääsisi :)

Ihanaa, että Prana ja metri saavat treffiaikaa, nauttikaa! (Vai muistinkos ihan väärin tän sun vau-nikin taustan?)

Tuohon kiljumiseen täytyy kyllä myös todeta, että juu-u, valitettavasti täälläkin... ja joskus Joonan tavanneet tietävät, että tästä palosireenistä sitä ääntä lähtee, edelleenkin. Onneksi kyllä ne riemunkirkuilut ei oo niitä kaikista kirkkaimpia ja kovaäänisiä! Ja salaa musta on vähän söpöä, että lapset yllyttävät toisiaan kirkumalla, hih! Sitten on sellainen mölykuoro kyllä koossa <3

Amppu, oi että, sielläkin päästään jo isojen poikien sänkyyn! Ihanaa! Toivottavasti muutos sujuu hyvin, muistathan kertoa meillekin sitten! :) Mua jänskättää kans jo etukäteen ajatus, että pian se ois sitten pakko hoitaa... Mies on sitä mieltä, että 2v ois hyvä ikä, mä taas oisin ehkä halunnut saada sen nyt "alta pois" ettei sitten ois liian hankalaa, mitä isompi tuo on!
Ja salijäsenyys! Mä haluisin kans, tai ees joku kerran-pari viikkoon jumppa! Siitä zumbasta tykkäsin! Mutta ainoat ongelmat onkin sitten raha ja lastenhoito... lapsiparkkiin tuo ei suostu jäämään, joten niistä ei oo apua. Ehkä kaikki aikanaan, josko mun haba kasvaa kun päästään lumiukkoje pyörittelemään ;)

Hennas, siitä vaan tapetoimaan, jos löytyy kauniit tapetit! Kokeilemalla sen vaan oppii ;)

 
Ihania nämä meidän lapsukaiset! "Munat" ja "Puuha-Pete"... Mukavasti alkoi tämäkin päivä naurulla. :-)

Eilinen menikin sitten ihan persiilleen. Paloi hihat totaalisesti kaverin/työkaverin kanssa. Nyt se sitten lopullisesti paljastui minkälainen ihminen on kyseessä. Päätin, että on parempi, että en ole hänen kanssaan missään tekemisissä, kun hän saa aikaan vain pahaa mieltä. Jotkut ihmiset ovat vaan sellaisia, joita minä en voi ymmärtää! Tämäkin ihminen on elämäänsä pettynyt ja katkeroitunut, epävarma itsestään ja kadehtii helposti muita. Kaikki tämä 29-vuotiaana... Olen yrittänyt parhaani mukaan olla tukena ja kuunnella ja ymmärtää. Onko teillä ollut tällaista tilannetta?

Sen lisäksi, että sain niskaani kasan haukkuja ja perättömiä syytöksiä, veljeni kiukkuili ja jouduin "keskusteluun" naapurin kanssa, joka oli päättänyt vetää kännit pikku-lauantain kunniaksi. Mietin jo illalla poteron kaivamista... ;-) Mentiin jo hyvin lähelle sitä rajaa, että olisin huutanut talon rappusilla "jättäkää minut rauhaan". Joskus on vaan niitä päiviä, kun ei sitten millään jaksaisi. Mutta se on se Murphyn laki...

Tänään meidän uudet seinät ovat pohjamaalausta ja tapetointia vaille valmiit. Pohjamaalin taidan tänään hakea kaupasta, mutta tapetoimaan taidan pyytää meidän "vakkari Reiskan". Muutenkin menee tämä loppu viikko siihen, että saadaan miehuus lähtökuntoon, kun lähtee taas ensi viikoksi ulkomaan työreissulle. Viime viikonloppuna oltiin muuten shoppailemassa miehelle vaatteita. Työstä kävi, kun kannoin varmaan 20 farkut sovitettavaksi ja etsin sopivaa takkia yms. Puuh!

Kaikesta tästä murinasta huolimatta, hyvää torstain alkua!
 
heihei!
Voihan PuuhaPetet teidän kanssa! Meinasi mennä munajuusto väärään kurkkuun, kun kahvin kanssa lukiessa  napostelin.

Hennasin työkaveri. Oh, miten sen nyt sanoisi, onhan noita tähän ikään mennessä tullut vastaan. Viimesellä toimeksiannolla oli tilanne sellainen, että joko minä tai hän tuosta ovesta --- ja tuohon suuntaan ---. Sittempä lähti hän, potkaisi lähtiissään maaliämpärin nurin ja kehtasi kysyä firman luottokorttia autonsa tankkuuseen. En antanu! Oli sillain että minun läsnoloni suunnittelijana oli jokseenkin tärkeämpää siinä työmaalla. Sitten tuo viellä ovelta huusi mun miehelle, joka teki valaistusta, että "nähdää pimeällä kujalla.." Sitten sitä kantelun ja vauvailun määrää firman isolle pomolle.huh. Paras keino on koittaa pitää omat mölyt mahassa ja vältellä tietynlaisia ihmisiä. Ei kaikkien kanssa tarvitse olla edes kavereita. Kunhan työt tulisi tehtyä. Sen vaan kuulin jälestäpäin, että tuon ko.henkilön takin muutama oli ollu saikulla ihan uuvuttuaan ahdisteluun! (hieno vauva-palsta tämä!)

SADESÄÄN TOUHUT (kyllä sitä aikuisille keksisi tekemistä) Mutta tänään oli meillä justiin tuo perhe-kerho. Siellä meni aamupäivä lupsakasti. NE villit vekarat olivat vielä poissa joten oli oikein RAUHALLISTA! Mutta muuten minä yrtiän päästä ees vartiksi ulos tuon tyttösen kanssa. Satoi tai paistoi. (Mikäli jaksan) Ja kun meillä on tuo metsä tuossa melkeen suoraan oven edessä, niin sinne on mukava hilpasta. Ja metässä ei sada NIIN paljon koskaan! Sitte kellarin ja vesiletkun kautta sisään! Kyllä maalla on mukavaa!

KERHOSTA vielä sen verran, että olimpa ylpeä äiti! Olen aina ajatellu, että Venla ei opi ikinä pitämään puoliaan, kun tässä äidin helmoissa yksin kieppuu. Mutta kuinkas kävikään. Leikkivät sitä Brion junatadan rakentelua yhden pojan kanssa. Venlalla oli se HIENOIN juna ja poika (4v.) yritti ottaa sitä Venlan kädestä pois. (....minä vedän taustalla henkeä..) NIIN Venlapa rutistaa mokoman puujunan lujasti rintaansa vasten ja sano kovalla äänellä, että "MUN"! Sillain!

.....taustahälyä.... Telkkarissa joku sanoo, että leipominen tekee kodin! Mitähän sitä tänään leipoisi? Ei nämän ikimakkarat kyllä yhtään sokeria kaipais!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top