SYYSkuun säpinät

Keskustelun 'Laskettu aika joulukuussa 2009' aloitti maarinen, 1 syys 2011.

Vaihda nimimerkki! | Näin pääset alkuun/apua! | Top 100
  1. Amppunen Hyväntuulinen höpöttäjä

    God morgon!

    Hennas, älä jää miettimään asiaa, siis työkaveria liian pitkäksi. Otat itse aikuisen kohteliaan asiallisen linjan ja unohdat koko tyypin muuten. Toivottavasti ette joudu olla koko ajan tekemisissä. Kyllä jokaiselle työpaikalle, varsinkin isoimmille mahtuu kaikenlaista väkeä. Ajatelkaa miten erilaisia ihmisiä on samalla alalla. Tulee mieleen näiden meidän pienten hoitajat ja tulevat hoitajat, lämmin hoitotäti on todellinen aarre! Itse MUISTAN tarhasta miten toinen täti oli kiva ja toinen vähän pelottava.

    Venla, pieni tomera neiti. Ja äiti joka taustalla pidättää hengitystään ja malttaa.... Hyvä hyvä. :)

    Ostin pojalle todella ihanan Benettonin tummansinisen duffelitakin! Kylätakiksi noiden haalarien kaveriksi. Niin kaunis! (ja menee tytöllekin mekkotakkina sitten......) Ja siitä tuli mieleeni että mun kevättalvisella sairaalakämppiksellä oli samanlainen takki niiden isoveljellä.
  2. Amppunen Hyväntuulinen höpöttäjä

    ...jatkuu....

    Ja siitä tuli mieleen että olenkohan kertonut että olen molempien sairaalakämppiksieni kanssa tekemisissä ja ystävystynyt. Aika mainiota. Molemmilla kerroilla ollu aivan mahdottoman mukavat kämppikset. Ensi viikolla kyläillään taas toisen heistä kanssa!! Aika ainutlaatuisia hetkiä olen saanut heidän kanssaan viettää <3 Ihania ihmisiä! Ajatelkaa mikä tuuri saada molemmilta punnausreissuilta ystäväkin palkaksi :)

    Tuiks on hiljentynyt, toivottavasti sielläkin vietetään jo herkkiä hetkiä tuoksuvan käärön kanssa. Meillä on tuoksu jo kovasti hälvennyt, tyttö on pian PUOLI VUOTTA! Kiskoo jo sapuskaa niinku vanha tekijä ja touhuaa ja mönkii. Mun pitää laittaa teille kuva meidän lapsenhoitajasta ;)
  3. Amppunen Hyväntuulinen höpöttäjä



    Veikka lukee siskolle. Toisessa kuvassa pötkötteli siskon kanssa pää pehmeällä tyynyllä eli vaippapyllyn päällä :)
    Ihanat kaverukset!

    Ihanaa syksyistä päivää kaikille.

    ps. mun tummatukka tiputti karvansa 4kk vanhana ja nyt koko pää kasvaa aiva supervaaleaa karvaa.... ehkä olen höpissytkin jo. Mutta blondeillahan on hauskempaa? ;;)
  4. hennas Puuhakas puhuja

    Voi miten suloista! Siinä ne vaan Ampunkin "vauvat" keskenään jo leikkivät. Ja tyttökin jo puolivuotias! Nopeasti menee aika.

    Kiitos, että otitte kantaa työkaveri -ongelmaan. Päätin jättää asian sikseen. Toivottavasti ei tarvitse olla enää kyseisen henkilön kanssa tekemisissä. Kamalalta kuulosti, että tuollainen työpaikan kiusanhenki voi ajaa ihmisiä sairaslomalle asti. Toivottavasti tällaista tapahtuu mahdollisimman vähän. :-(

    Miten siellä Maarisen helmoissa voisi nyt mitään nynnyjä kasvaa? Vaikuttaa äiti olevan niin tomera, joten miksi ei tyttökin. ;-)

    Meidän neiti kömpi tänä aamuna viereen nukkumaan 5.30. Siinä vedettiin sikeitä puoli kahdeksaan asti. Välillä on mukava nukkua perhepedissä. Tietysti useamman lapsen kanssa saattaisi jo käydä ahtaaksi. :-/
  5. Tuiks Satasella mukana keskusteluissa

    Täällä ollaan vielä yhessä paketissa ;)

    Tänään oli kontrollikäynti ja siellä se vauveli on niin alhaalla ku mahollista. Kohdunsuu n.4cm auki ja lapsivesi"rakkula" pullotti kuulemma siihen mallii että epäili jo ehkä tän päivän puolelle vesien menoa. Saas nähä. Jännityksessä täällä siis elellään että millon posahtaa vedet reisille! :D
    (Kokeilin kyllä eile uteliaisuuksissani alapäätä ja kyllä sen itekki osas aika hyvin sanoa että niiku ois 3-4cm auki ja joku mollukka tuntu, nyt selvis mikä sekii oli,, hihhih..) HUI! Että vedet tai säännölliset supistukset niin HETI laitokselle oli käsky :) Jänskää.....

    Tää nyt meni vähä ohi näistä taaperoaiheista. Anteeks. Mut jänskättää :)
  6. maarinen Sukkela juttelija

    Hei! (onkos tää nyt se virallinen tervehdys? :)

    Voi minkä jännityksen Tuiksi latasi tähän iltaan! Ihan rupee omaakin mahaa nipistelemään, vaikkei siellä mittään olekaan! Paitsi pottua ja pihviä..

    Ampun pikkuiset puuhailijat! Tuo sisarusten välinen rakkaus on niin ihanaa! Ja kun ikäerokin osuu noin lähekkäin! Vuoden kuluttua ne menee tähes tasapäisinä pitkin mäkiä... Muistelen omia aikoja vuonna sen mintunvihreän äippäpakkauksen.... Keväällä istuivat kaksostenrattaissa. 1v2kk ja se isompi 2v+jotain! Menoa ja meininkiä! Ihanat ajat teillä!

    OMAA
    Noh, muistaakohan kukaan että meillä oli tytöllä se suolistovaiva? Tänään oltiin tunti tolkulla Hämeenlinnan Keskussairaalassa. Ekas myöhästyttiin, kun navigaattori päivittelin meidät sinne jotain kinttupolkua. (kun mies ajatteli, että navarin ohjeilla päästään jotenki toooosi nopeesti..). Ja sitten, tuo mokoma vastaanotto olikin tunnin myöhässä. Hiki tuli kahteen otteseen. Noh, asiaan siis. Lääkäri oli sitä mieltä, että seurataan vielä kaksi kuukautta sen Levolak-kuurin kanssa. Ja jos ei silläkään asetu se tihkuminen niin sitten tuumitaan tähystyksen tarpeellisuutta. Nyt siis paskapäiväkirjaa pitämään. Oikeasti. Tympäsee, kun tuo on ollu Venlalla jo viikon ikäsestä lähtiin!!!! Lapsille tähystys tehään nukutuksessa ja kun siinä nukutuksessa on kuulema aina rikinsä, niin eivät halua "turhaan"... Ja nythän minua siis pelottaa! Onko kukaan kuullut miten paljon lasten nukutuksissa sattuu jotain?

    Kaikilta neljältä isolta sisarukselta on leikattu kita/nielurisat. Nukutuksessa. Mimosalla tähystettiin vatsalaukku. Nukutuksessa, sen pulverinsyönti episodin tuloksena. Mikolta leikattiin nivustyrä kolmen viikon ikäisenä ja tietysti NUKUTUKSESSA! Ja sitten myöhemmin sen hammaslääkäripelon takia Mikon suuhun päästiin kattomaan ekaa kertaa NUKUTUKSESSA, jonka yhteydessä tehtiin yhtä sun toista hammashoitoa! Ja nyt en haluas ottaa enää riskejä, kerran siinä voi olla riskejä?!?! Vaan, jos siellä suolistossa lymyääkin jotain..... En tiiä! Veriarvot on kuitenki ihan normaalit. Kasvaa ja on reipas. ei oksentele ym ym ym...

    Noniin.Tää oli tämän äidin epävarmuus puuska.
    PERJANTAI ilta kuitenkin! Kynttilät ja puhdas koti! Mulle ja Venlalle. ISI on taikomassa rahaa perheensä elatukseen!
  7. Tuiks Satasella mukana keskusteluissa

    Tulinpa teillekkii tänne kertomaan että pieni takkutukkainen tyttö syntyi meidän perheeseen viimeyönä. :)

    Ei tuosta kovin pitkää synnytyskertomusta saa aikaseks mutta aattelin tän vähäisenkin jakaa teiän kanssa :D
    23.40 illalla rusahti alapäässä ja tuli vähäks aikaa tosi kova kipu. Kovat supistukset alko sitte säännöllisesti ja tihenevästi 23.54, vähän jälkeen yhden oltiin sairaalassa, 8cm auki ja tyttö syntyi klo. 01.53 alle 5 min ponnistusvaiheella. Sanoisinko että sattu ihan perkeleesti mutta oli sentään nopee synnytys! Mitää kivunlievityksiä en saanu kun en kerenny mutta en olis halunnukkaan ku Veetikii synty ilman suurempia kivunlievityksiä. Tikkejäkään ei tarvittu yhtään.
    Huoh. Nyt saa huokasta.
    Tuossa se ihanuus nyt sitte tuhisee vieressä musta tukka pörröllään <3
  8. maarinen Sukkela juttelija

    Oi ONNEA, UUSI PIENI IHME!

    "Tuoksussa tässä on outoa taikaa
    Miten voi tuoksua yhtäaikaa
    talvelta
    ja kesältä
    Pikkulinnun pesältä
    Suukkosten mäiskeeltä
    Rakkauden räiskeeltä!"
    (upponallen onniruno)

    Tällä värssyllä suukkosade Tuiksin tähtitaivaalle! Hyvin tehty! Onnea!




  9. SannaKoo Sanavalmis juttuseppä

    Voi että, ihania uutisia täällä! Paljon paljon paljon onnea Tuiks ja koko perhe!! <3
    Ja ihanaa, kun käyt täällä vauvajuttujakin höpisemässä, vaikka meistä suurin osa ei niistä ajoista enää muistakaan mitään :D Mun mielestä on superihanaa, että meidän palstalapset on Maarisen esikois-Mimosasta teidän tuoreimpaan prinsessaan, yhtä kaikki enempi ja vähempi tutuiksi verkkokalvolle muodostuneista kirjaimista tutuiksi tulleita :) (vaikka silti mua aina hymyilyttää, että niin se "palstan vanhin lapsi" vaan on mun ikäinen :D)

    Meidän pieni apina lähti juuri punaisella autolla huristelemaan, mummolaan yökylään vie tie! Ei oo taas pitkään aikaan ollutkaan yötä ilman äitiä tai isiä (varmaan joskus alkukeväällä viimeksi??), toivottavasti menee yhtä hyvin kuin aina ennenkin. Tätä päivää mä oon jo viikon venaillut ja tuskasena on ootettukin, tuo uhmistuhmis kun saa aina välillä äiskän hermot niiiiiiin koetukselle! Silti nyt ovella suukottaessa ja haliessa alkoi omaa kurkkua kuristaa, kun oven vedin kiinni ja näin ovi-ikkunasta, että siellä vielä pieni käsi ojentaa äidin suuntaan ja kyyneleet on lähellä, niin kyllä se äitiä vaan itseä alkoi itkettää :'( Äidin rakas, kaikista viheliäistä tempuistaan huolimatta....
    Että koita tässä nyt sitten kyynelten lomassa keskittyä omiin kirjoitusprojekteihin! Onneks on tää palsta, voi tulla tänne uikuttamaan, ja tietää, että täällä niin moni tietää tän tunteen.

    Hennasin työkaveriprobleemaan sanoisin samaa kuin muutkin, ja itsekin sen näemmä jo sisäistit: antaa olla vaan, koittaa itse vältellä joutumista sen "vaikutuskenttään"!

    Ihan tosi kiva kuulla, että Amppunen jäi molempien sairaalakämppistensä kanssa yhteyksiin! Mua välillä aina tuumailuttaa, että hitto kun tuli hukattua se oman kämppiksen mailiosoite, mutta eipä oo siitäkään kuulunut mitään... liekö sekin siis hukannut mun tiedot :D Asuttiin vielä ihan naapurikylissä, eli pari kilsaa välimatkaa ja ois voinut hyvinkin nähdä. Toki hällä oli jo ennestään eskari-ikäinen, eli ihan samankaltaista ei se arki ois ollut, mutta hyvää vertaistukea silti! Onneksi on nää palstalta elämään tupsahtaneen mammat, korvaamattoman arvokkaita ja rakkaita ystäviä <3
    Viimeksi torstaina otettiin time outtii äitiystävien kanssa, neljä meistä kävi vähän nautiskelemassa aikuisten limppareita. Tai yks ei nautiskellut, silläkin on LA tänään, joten se koitti saada nauruterapian avulla vauvaa ulos ;)

    Ampun lapsoset, voihan vietävä, kun ovat suloisia! Kaveruuteen kovasti menossa, yhteistä puuhaa ja jekkuja, ehkä ihan pohjalaiseen tyyliin? :)
    Mua niin harmittaa, että omalla lapsella ei oo samanikäistä sisarusta, itselle kun vuotta vanhempi isoveli oli erittäin rakas, ja vaikka rakas on 6v nuorempi pikkusiskokin, niin nyt vasta hiljaksiin ollaan pääsemässä eroon siitä ISOsisko-PIKKUsisko asetelmasta, johan sekin vauvasisko täyttää jo 20v ens kuussa!

    Lapsen nukuttamisesta noin niinku lääketieteellisessä merkityksessä, niin tuskinpa siinä sen enempää on vaaroja kuin aikuisenkaan kohdalla? Mutta hyvä vaan, että ovat vähän varovaisia sen kanssa, että ei ihan joka käänteessä sitä tarttee tehdä... rankkaahan se on lapselle itselleenkin, ensin olla pitkätpätkät syömättä ja juomatta, ja sitten joutua maskin alle ja joskus herätä eri huoneessa mistään mitään tajuamatta ihan tokkuraisena, ehkä aristavanakin.
    Koitat vaan luottaa lääkäreihin ja tehdä itse parhaasi äitinä lasta tukien. Tsemppiä siis päiväkirjaamiseen, ehkä pian vaiva on ohi ja saatte nauttia normaalista vatsantoiminnasta! (Tosin en tiiä, voiko näiden taaperoidenkaan kohdalla puhua mistään jutusta normaalina... ihan yhtä lailla sitä ite tuumailee ton apinan suolentoimintoja, kuin mitä silloin vauva-aikanakin...)

    Nyt koitan ottaa itseäni niskasta kiinni ja keskittyä olennaiseen, kunhan ensin pyyhkäsen kyyneleet poskilta ja keitän vielä toisen saavillisen kahvia!
  10. Pranametri Sanaisen arkkunsa ammentaja

    Moi, hei ja terve! ;)

    Onnea onnea Tuiksin perheelle ja pienelle pörröpäälle<3 Ehän kävi sitten nopeasti, kun lähti tulemaan. Uudet vauvat aina herkistävät muistelemaan omaa vauvaa silloin kun se oli vielä pikkiriikkinen.

    Maarinen oli laittanut aivan ihanan onnittelurunon nallekuvan kera! Voin äitinä hyvin kuvitella sinun hermoilusi nyt kun riski on sanottu ääneen. Kaikkihan täytyy nykyään ääneen sanoa, vaikka oikein hoidettuna mitään todellista riskiä tuskin on. Eihän ihmisiä nuuten nukutettaisikaan. Kaikki menee varmasti hyvin ja pian Venlan ne harmit ovat ohi. Minultakin on oman lapsesi tavoin leikattu jo pienenä risat pois toistuvien angiinoiden ja korvatulehdusten takia ja tässä ollaan :) Ja hyvä hyvä Venla! Puolensa saa pitää. Valo yllätyksekseni on toiminut samoin totuttuaan isompaan kakaralaumaan.

    Joona se sai äidin kyyneliin yökyläilyllään. Minä olen vasta itseäni lämmitellyt sellaisella ajatuksella.
      Valoa oli hoitamassa sen pari tuntia se kummatäti poikansa kanssa ja heillä oli niin kivaa, että loppuilta meni ylikierroksilla ja Valo oli niin huumorimies että.. Nukkui heräämättä koko yön (liian vähän kuitenkin) seuraavan päivän unet olivat myös liian lyhyet ja päivä meni kokonaisuudessaan edellisestä illasta toipuessa ja lievästi kitistessä. Isi lähti käymään Ärrällä Valon kanssa pätkiksellä ja poika kiitti reissusta tulomatkalla heittäytymällä maahan huutamaan. Hip hei. Arvatkaa pääseekö vähään aikaan pätkikselle?

    Ampun ipanat ne on niin suloisia siinä vierekkäin<3 Miten tuo pieni tyttövauva voi olla jo puolivuotias?! Vastahan se syntyi..

    Sadepäivä meillä meni leipoen pullaa, piirrellen ja sormimaalaten, muovailuvahan kanssa, lukien kirjoja, katsellen dvd:tä pätkän ja mitähän muuta. Joka tapauksessa paljon kaikkea. Ulkona pääsee helpommalla. Ja Sannan mainitsema lätäkköleikki on niin ihanaa!

    Valolla kun ei ole sitä pienempää sisarusta, niin pidämme siskoni perheeseen tiiviin yhteyden ja nyt jo Valo tykkää V-vauvasta paljon ja muistelee häntä. Eli tulkoon läheisiksi, kiitos :) En nyt serkkutytön nimeä paljasta kun on erikoisempi, mutta kuulostavat sisaruksilta, jos huutelisi perään vaikka puistossa =D

    Puuha-Petet juu ja muut munaset =D Hehhheeehhhee. Niin hauskoja hetkiä lasten kanssa. Joskus kun Valo oli pienempi, tuossa keväällä, kävi tilanne ulkona. Valolla on pehmeä helistin jonka nimi on se MuuMuu. Eli on lehmä ja lehmät oli silloin MUU. Ulkona selitin jostain mihin Valo ei saanut koskea kun se on jonkun MUUN.Pojalta tuli pitkä katse. Selitä siinä sitten että muu voi olla jotain muutakin.

    Pyykkikoneen kanssa kävi lopulta niin, että kypsyimme odottelemaan korjaajaa, joka ei ilmoittanut mitään sovitussa ajassa. Mies soitti liikkeeseen ja totesi että nyt puretaan kauppa, hänellä on oikeus siihen, koska uusi kone hajosi heti. Emme odota korjausta vaan ostamme vaikka uuden koneen ja tapellaan tästä toisesta sitten vaikka virallisesti jos tarpeen. Pian meihin otettiin yhteyttä ja luvattiin tuoda seuraavana päivänä ehjä kone tilalle ja viedä huono pois. :) Miksi ihmeessä pitää kovistella saadakseen asiallista palvelua? Tympeää vaan toimivaa. Sitten yritti jo korjaajakin tulla, vaan emme päästäneet enää meille. Korjatkoon muualla ko laitteen. Nuiveana valitti kun emme viitsineen odottaa muutamaa päivää. Huhhei. Nyt pyörii taas iloisesti pyykit.

    Leppoisaa viikonloppua ja näkemiin.

    Ps. Oli kiva ajatus olla teidän kanssa aamukahvilla, siltä itsestäkin usein tuntuu. Nyt vietin kanssanne päiväteet korvapuustien kera :)
  11. hennas Puuhakas puhuja

    VAALEANPUNAISET ONNITTELUT TUIKSILLE JA PERHEELLE UUDESTA TULOKKAASTA!

    Nopeastipa tyttö sitten tuli, kun lähti tulemaan. Serkkuni melkein kaksi viikkoa yli mennyt raskauskin sai päätöksensä, kun pieni poika syntyi eilen aamulla. Hänellä kesti kuitenkin sen kahdeksan tuntia supistuksista ja ponnistanutkin oli 30-40 min, vaikka toista oli "tekemässä"... Tietysti olihan tämä uusi tulokas melkein kilon siskoaan isompi. Synnäri - salit ja vuodeosasto - olivat kuulemma ihan tyhjät. Yksinään sai olla isossa huoneessa :-)

    Ai Pranametrinkin taloudessa känkkäränkkää. No, niin meilläkin! Kaikki on nykyään "minä itse" ja mitään ei haluttaisi uskoa. Huuh, vaaditaan jo pitkää pinnaa.

    Venlan tähystysasiaan Sanna vastasikin jo hyvin. Jokaiseen toimenpiteeseenhän liittyy riskinsä ja niistä on erikseen mainittava asiakkaalle. Taitavat nuo nukutukset olla nykypäivänä ihan rutiinihommaa, mutta ymmärrän hyvin, että hermostuttaa. Pienelle lapselle nukutus taitaa kuitenkin olla se "mukavampi" vaihtoehto, koska lääkärit, hoitajat ja outo ympäristö kojeineen ja laitteineen ovat yleensä lapsen mielestä pelottavia.

  12. Ailime Puuhakas puhuja

    Moi!!!!

    Minä olen täällä vielä elossa, ja kaikki kunnossa. Opintojen kanssa vaan niin kauhea kiire, että hyvä kun perheen kanssa ehdin sanasen vaihtaa kerran viikossa...

    Nyt päätin ottaa itseäni kuitenkin niskasta kiinni, ja tulla ilmoittautumaan tänne. Paljon on lukemista tiedossa, menee siis hetki... 

    Onnea Tuiksille ja perheelle pienen nyytin johdosta! Ja muidenkin vauvamasujen puolesta iloitsen kovasti! :)

    Nyt Benjin kanssa muskariin, koitan palata tänne vielä tämän päivän aikana. 

    Rutistuksia teille kaikille, on ollut ikävä!

  13. maarinen Sukkela juttelija

    HEI! Sade kastelee, kastelee ja kastelee. Tekee puroja ja hämärtää koko tienoon! Täydellin syys-päivä! Ja niin harmaa! Ja arvatkaa mitä? Meillä posahti keittiön liesi..Jos joku on mun blogissa seikkaillut niin siellä on asiasta laajemmin :) Tänään suunnataan kaupungille syömään, että saadaan lämmintä ruokaa...

    KIITOS kaikille NUKUTUS-asiaan vastanneille! Täytyy sulatella ajatusta rauhassa! Musta tuntuu että tähystettävä se on. jos aikuisella olisi esim. kädessä verta tihkuva haava, joka olisi tihkunut jo kaksi vuotta, niin kait sekin tutkittaisiin?

    AILIMESTA mukava kuulla! Koitahan lukea ja tuu heti juttelemaan!

    PRANIKSELLE semmoiset terveiset, että 7-veljeksen lankaa ihan suotta parjaavat. Sillä minäkin kudon ja äitini kutoo ja tainnu mummokin kutoa. Itseasiassa oon JO TOISIA villasukkia päässy puikkoilemaan. Eli syksy tarttui minuunkin positiivisella tavalla! Ja ps. saat kopsata tai linkittää mulle tuon Valon paidan ohjeen... Se on niiiiiin hieno!

    okokok. NYt me mennään grillille syömään makkaraperunat ja mietitään tuon lieden kohtaloa....

  14. Taku81 Hyväntuulinen höpöttäjä

    Paljon onnea Tuiksin perhe pienestä nyytistä :)

    Tuo kiljuminen on tuttua ollu meille jo pitkään aikaa. Ensin se oli hyvä ku kilju jos tuli siskon kanssa riitaa ennenku mitää pahempaa sattui. Mutta sitte tuntui että ihan pikkujutuista kiljutaan, tyyliin jos isosisko tulee lähelle vain katsomaan pitää jo kiljua... sitte ku kielletty kiljumasta varsinki autossa nii Roosahan saattaa yhtäkkiä sanoa kiljutaan ja sitt molemmat kiljuu. välillä uhannu ostaa kuuulusuojaimet ku kuulo menee varsinki ku välill kuljutaan korva juuressa.

    ja sitte uhma taas nostanu päätään, onki ollu pitkään nyt ilman uhmakohtauksia niin tänään ku muskariin lähdin ei millään olis suostunu autoon. sitte myöhemmi illalla ku mentiin ulos ja tarvi laittaa sadetakki suuttui siitä nii pahasti ett ainaki vartin vaa huusi ja kiukutteli. ei auttanu vaikka isosiskolla, isillä ja äitilläki oli sadetakki. Me siis mennään sadepäivänki ainaki kerran päivässä ulos, kurahousut, saappaat ja sadetakit päällä omaan pihaan. Tosin silti jos kunnolla satanu ett lätäköitäki on joutuu silti tyttöjen vaatteet vaihtaan ulkoilun jälkeen. Mutt ei siitä todellakaa tule yhtään mitää jos kokopäivän sisällä ovat, menee nii mahottomaks touhu. Sama oli viime talvena kovilla pakkasillaki, mentiin sitt edes puoleksi tunniksi paksuissa vaatteissa ett vähä taukoa tuli sisällä oloon.

    mutta uhmasta selvitään kun Roosa oppii paljon uutta, sanoja tulee kokoajan lisää, uusin on TikruTiikeri, kovasti sitä yritti sanoa ja lopulta onnistui oikein :) silti on edelleen näitä hassuja omakeksimiäkin mitkä liian vaikeita sanoa niinku leppäkerttu on itutti, tosi ihanan sanan keksiny ja leppäkertut on ollu pitkään suuri ihastus roosalle toinen taas Nalle puh on Patio. ja Roosa on jo monesti pissannut pottaan, meillä ku on illalla alaston hetki vähä aikaa ennen yöpuvun laittamista siinä yhteydessä onnistunu, kerran jopa juoksi keittiöstä lujaa vessaan, sanoi pissattaa ja pissas pottaan :) ennen oli niin vaikea asia mutta nyt alkaa tajuta jo mitä varten potta on.

    sitte ikävämpi asia meidän perheessä että mun isällä on juuri todettu alzheimerin tauti :( On hänellä ollut pitkään muistiongelmia mutt en arvannu ett näin paha on. pään kuvauksissa vasemmalla aivoissa missä muisti on ei ollu juuri mitään enää. mennään perjantaina kokoukseen mihin tulee lääkäri ja jotai muita ja läheiset nii keskustellaan hoitojatkosta. mutta pitäis hänen pystyä vielä kotona pärjäämään. meidän vaa tarvii nyt ruveta käymään siellä kerran viikossa ainaki kauppaan viemässä ja muutenki kattomassa ettei kokonaan unohtais. on meinaa välillä tullut pitkiäki välejä ettei ole käyty vaikkei matka kovin pitkä ole. päivät menee niin nopeesti lasten kanssa ja sitt tietty meillä edelleen ollu kodinlaittoa ja autotallin tekoa.
  15. hennas Puuhakas puhuja

    No voi pahus, Maarisellakin nyt ongelmia kodinkoneiden kanssa. Taitavat nuo liedet vielä olla sellaisia, että kun menevät rikki, niin ovat oikeasti rikki. Toivottavasti saatte kapistuksen pian toimimaan tai uuden tilalle, että ei tarvitse nuotiota sentään viritellä...

    Pitkästä aikaa Ailimekin näkyi tällä palstalla. :-) Kuulumisia odotellaan!

    Takulle rutistus ikävien uutisten keskelle. Ikävä sairaus, mutta onneksi lääkkeet ovat nykyään sellaisia, että toimintakyky säilyy kauemmin.

    Tosiaan, kyllä on syksyistä! Vesisadetta ja lisää sadetta. Ollaan tytön kanssa tämä viikko kahdestaan, kun iskä lähti sunnuntaina työmatkalle ja tulee vasta lauantai-iltana. Tänään lämmitetäänkin uuni ja tehdään kaalilaatikkoa ja omenapiirakkaa. Neiti on innokas uunin lämmittäjä - yhdessä käydään puita laatikkoon ja ladotaan uuniin. Viikonloppuna touhuttiin monta tuntia ulkona siivoamassa kasvimaata ja istuttamassa kuunliljoja ja pensaita. :-)
  16. maarinen Sukkela juttelija

    Huuomenta!

    No voi, Taku! Voimaa sinne! Omien vanhempien sairastuminen satuttaa. Ja varmasti lasten kiljumiset ja kenkkuilut tuntuu silloin vielä raskaammalta! Vaan.. jos nuo yhessä kijuvat niin MUKAVAA niillä tuntuu olevan. Vahva sisarus-side! Oikeen olet onnistunut äitinä ja vanhempana. Koita joskus ihaan piruuttas kiljua mukana :)

    Tuosta MUKANA KILJUMISESTA.... minä "ulvon" Venlan kanssa. (ompas noloa..) Pannaa posket vastakkain ja ulvotaan tuuleen, niinkuin sudenpennut. Tämmöstä tapahuu silloin kun tuo rupee ulkona rähisemään ja mukamas itkemään. Meillä oppinu tekotikun tää penska! Taapero. äidinrakas. ihmelapsi.

    NUORENA VITSA VÄÄNNETTÄVÄ
    Noin se menee parhaimmillaan, niinkuin Hennas tuossa kertoilee. Että yhdessä lapsen kanssa! Nuista pikkukäpälistä on välillä oikeastaan jo apuakin! Varsinkin kun jaksaa itse piiiitkällä pinnalla ja hitaanpuoleisesti tehdä hommia. (mulla hiukan vaatii keskittymistä se rauhoittuminen..) Vaan sitten tuokin ojentelee pyykkejä korista narun suuntaan. Kastelee letkulla puutarhaa. Kerää halkoja kottikärryyn ja juoksuttaa yhtä sun toista pikkuasiaa. Pöydän kattaminen on meillä semmonen "arkirutiini". Minä tarjoan astia kerrallaan kaapista ja Venla kipittää nen pöytää... melkeein halluttuun järjestykseen!

    VESIPUMPPU vetäisi taas tyhjän hörpyn.... Eli ei tule hanasta vettä. Gallialaisia tekee mieli huutaa... (niitä aakkosia, joita Asterixissa on puhekuplissa kirosanojen kohdalla..you know)
    Juomme aamukahvin sijasta pillimehua. Kokoperhe. €Ajatus  omasta kaivosta, omalla pumpulla ..siitä luopuminen alkaa houkuttaa... Olis tuossa kunnallistekniikan putket ihan nurkalla. Vetoa vaille valmiit...

    Näillä aatteilla tähän aamuun.
  17. Pranametri Sanaisen arkkunsa ammentaja

    Maarinen  saa käyttää nyt kaiken kekseliäisyyden, huumorin ja pitkän pinnan mitä ikinä vaan on käytettävissä. Ensin liesi ja sitten meni vesi. Koitahan jaksella, mitä tässä muuta toivottelemaan.

    Pikkuapulainen monen muiden tavoin löytyy meiltäkin. Tiskikoneen päälle laittamisessa Valo saa painella osoittamani nappulat ja ihan itse on alkanut autella tyhjentämisessä. Hiukan saan olla käsi ojossa ja vauhdilla laittamassa paikalleen, kun painavia lautasia sieltä nappailee. Hikihän siinä tulee, mutta ei oikein voi kieltää auttelemasta. Myös Venlan tavoin pyykkiä ojentelee ripustettavaksi telineelle. Sitähän ne haluaa, mitä meidän näkevät tekevän. Ällöintä on, kun Valo tarttuu vessaharjaan :( ökh. Sitä en voi antaa tehdä, vaikka riidan kanssa joudun kieltämään. Titta, titta Valo huutaa kun haluaa tiskata, mikä on tämän hetkistä mielipuuhaa. Pitää vaan olla tarkkana, että osaan lopettaa leikin ajoissa, ennen kuin alkaa veden lappaminen lattialle..

    Takulle voimia isän sairauden kanssa. Se on raadollinen tauti, mummullani on myös todettu ja muisti vaihtelee paljon. Ennen toteamista oli vaihe, jolloin mummu oli ärtynyt usein. Varmaan hämillään muistamattomuudesta ja tuli ne klassiset syytökset tavaroiden varastamisesta yms. Nyt hän on vanhainkodissa ja tyytyväinen oloonsa. Ei valita ja tuttua huumoriakin vähän taas mukana. Väsyy kyllä helposti seurustelusta, joka vaatii paljon keskittymistä. Oman vanhemman kohdalla ovat tunteet varmaan ihan pinnassa ja roolit muuttuvat. Elämää se on kuitenkin ja mummuni nauttii etenkin lasten seurassa olemisesta, he kun eivät kysele turhia vaan keskittyvät tähän hetkeen :)
    Roosalla on suloisia sanoja<3 Melkein pitäisi laittaa jonnekin ylös niitä, koska unohtuuhan ne taitojen karttuessa myös meiltä aikuisilta niin ihania kun niitä onkin ollut kuunnella.

    Rutiinit kun on saatu, niin niistä on pidettävä kiinni ,sanoisi Valo jos osaisi. Illalla isi meni tapansa mukaan nukuttamaan poikaa. Ensin ovet kiinni, lamppu sammuksiin, poika sänkyyn, iltalaulu... ja sitten isi meinasi ajatuksissaan unohtaa pusut! Valo itkua vääntäen yritti kiskoa isänsä isostä kädestä lähemmäs, kunnes isi tajusi mistä on kyse ja poika nukahti samantien suukot saatuaan. <3 ihanaa<3

    tästä on hyvä jatkaa :)
  18. SannaKoo Sanavalmis juttuseppä

    Hittolainen, alkaako mulla ote lipsua, kun näyttää taas olleen useamman päivän tauko kirjoittelussa? ;)

    Ei vaan, ei multa ote lipsu, ei netissä seikkailuun, mutta tähän kotiäiteilyyn... Siis ihan liioittelematta musta tuntuu, että viimeiset viikot, ainakin kuukauden päivät, tuo lapsi on vaan kiukunnut n. 80% hereillä oloajastaan. Siis mikä ihme nyt voi olla niin hankalaa ja turhauttavaa? Ihan järjettömiä kiukunpuuskia vailla mitään kontrollia! Ja ne heittäytymiset, huhhei, ne on täällä taas... ONNEKS nykyään ei enää kovin kovaa päätään tahdo edes lyödä, menee suoraan polvilleen ja siitä "kumartaen" vähän kumauttaa tai tahtoo muuten vaan itkeä otsa maata viistäen... kädestä pitäessä kyllä heittäytyy, oppinut kai luottamaan, että äiti/isi vähän katsoo, ettei nyt ihan kupsahdamuksahda.
    Alkaa pinna kiristyä äiskälläkin, ja Maarisen tavoin välillä hermostun vaan ja rupean itsekin "kiljumaan" tuon kanssa, kun ei oo enää mitään logiikkaa siinä räyhäämisessä. Se joko vaan lisää tuon huutoa tai vaihtoehtoisesti se hölmistyy riittävästi ;)
    Mutta silti, miten onkaan ihanaa, että samaa oppimista ja turhautumista omaan taidottomuuteen kuulostaa olevan muidenkin vajaa 2 vuotiaiden perheissä! Tähän turhautumiseen päälle sitten vielä tän Perhe Jääräpäiden kivikovat kallot, mä oikeesti nään mielessäni, kuinka meistä voitais tehdä piirretty Pikku Kakkoseen, ei oltais ihmisiä, vaan jotain vuohia, jotka kolistelee sarvia vastakkain kun mittaillaan tahtoja.
    Pääsispä tätä hullunmyllyä ees pari-kolme kertaa viikossa pakoon jonnekin vaikka uimahalliin, ihan yksinään kauhomaan ja hakemaan vähän erilaista adrenaliinirushia tai kunnon maitohappoja lihaksiin! Alkaa kotiäiteily maistua puulta vissiin :) (vaikka sitten kun Joona on ihana, niin sehän on ihan superihana, niitä hetkiä en vaihtais kyllä pois, ja kyllähän niiden voimalla jaksaakin, vaikka nyt tulikin valitettua oikein olan takaa ;))

    Lisäks omaa mieltä nyt turhauttaa, että millä tuon lapsen saa kiinnostumaan siitä hiton pottailusta?? Ostettiin pönttöönkin jo se supistaja, jos se ois kiinnostanut enempi, mutta ei... huuto tulee siitäkin. APUVA!!! :O Taitaa meidän Joona käyttää armeijassakin vielä vaippaa, tosin ehkä se siinä vaiheessa osaa sen sit jo ite vaihtaa ;)

    Mun mielestä on aina ihanaa kuulla, miten te omaa lääniä omistavat puuhailette lasten kanssa yhdessä pihalla, ja saatte samalla omiakin hommia tehtyä! Vitsi, sehän voiskin olla aika kivaa! Itseä kun tympäsee juosta vahtimassa, että tuo yks ei juokse muiden lasten keinujen alle tai tuu pää edelle kiipeilytelineistä tai liukumäistä, kävelyillä käydessä saa olla vahtaamassa, ettei se syö kaikkia roskia ja lutraa koiranpaskoissa... Vähemmän nautinnollista ulkoilua äitille. Tosin tänään oli kyllä ihanaa, kun käytiin pitkä kävelyretki ja se into, millä tuo tutkailee erinäisiä asioita (muita kuin niitä ällöjä kakkaläjiä tai ruiskuja, mitä tuolla puskissa pyörii) on vaan aika liikuttavaa! Ja isolla kerrostaloraksalla tuijotettiin pitkään, kun oli ainakin viis erilaista kauhakuormuria ja traktoria puuhissa! Tais raksaäijiä alkaa jo selkää kuumottaa, kun mä seisoin tien laidassa ipanan kanssa tuijottelemassa vartin verran ;)

    Vaikka näyttäytyypi tuossa Maarisen tekstissä se oman läänin karuuskin, kun joutuu vesipumppujuttuja kiroamaan... kyllä taitaa tää kaupungin kylä olla sittenkin mun juttu! Vielä ihanampaahan toki ois asua ihan oikeesti keskikaupungilla <3

    Valon iltarutiinit kuulostaa samalta kuin meillä, ja paniikki tulee, jos ei hyvänyön suukkoja satelekaan! Meillä siis aina toinen syöttää puuron, jonka jälkeen toinen ottaa ohjat ja vie pesuun ja nukkumaan. Pesun ja sängyn välissä käydään vielä antamassa suukko sille sen iltaiselle "puurovastaavalle", ja kerran puurot syötettyään lähti isi vielä käymään pikaisesti kaupassa, eikä tullut edes kylppäriin antamaan suukkoa, niin se oli kyllä maailmanloppu Joonan mielestä! Eli totta tosiaan, omat tärkeät jutut, ne vaan pitää olla, jotta mieli on levollinen!

    Nuin, siinäpä sitä turinaa ja katkeruutta kerrakseen. Ei hätää, pieni angsti nyt vaan piti päästää ulos, kyllä mä vielä tästä kotiäiteilystäkin saan niin paljon iloa, että en tätä ehkä heti vaihtais pois. Ja tuo tuittupääkin saa tuittuilla, ehkä mä sen kestän ;)
  19. SannaKoo Sanavalmis juttuseppä

    Tämä poika se ei ole sitten muuttunut viimeisten 20kk aikana yhtään! ;)
  20. maarinen Sukkela juttelija

    Aaaaa! ISO ISO HÖRÖNAURU SANNAN kuvakollaasin suuntaan! Toivottavasti Venla ei herää mun rätkätykseen! Kerrassaan ihana oivallus!

    .Kekseliäs perheemme ruokaili eilen illalla siellä grillillä makkaraperunoita. Ja äskön vetästiin Shellin ranskalaisia :) Liesi on totaalisesti paskana. Eikä tuohta riittävästi takataskussa uutta varten. Hiton hiton hitto! Pumppu sen sijaan kellarissa jo hurisee. Mies on poikavuosillaan lukenut itsensä putkimieheksi ja nuo "pikku"korjailut näyttää hallitsevan. Liedestäkin se meinasi että hän on "väestöliiton" hyväksymä sähkömies.... Nyt tarvittais kuitenkin meisselimiestä kovempaa kaveria tuohon hommaan! Ja mittää vara hellaa ei kehtais lähtee hakee, kun meillä on tuommonen "itegroitava" uusi odottamassa sitä OIKEETA keittiö remppaa.... prkl! Ja kaasutaso tulee viidellä liekillä, sitten jossain vaiheessa nim om . siihen oikeeseen keittiöön!!!. oiiii.Ei siis pullantuoksua pariin päivään. Ellei tuo mies kellarissa keksi jotain loisto ideaa! Siitä kun ei koskaan tiijä!

    Lupaan päivittää tätäkin tarinaa :)