Hittolainen, alkaako mulla ote lipsua, kun näyttää taas olleen useamman päivän tauko kirjoittelussa? ;)
Ei vaan, ei multa ote lipsu, ei netissä seikkailuun, mutta tähän kotiäiteilyyn... Siis ihan liioittelematta musta tuntuu, että viimeiset viikot, ainakin kuukauden päivät, tuo lapsi on vaan kiukunnut n. 80% hereillä oloajastaan. Siis mikä ihme nyt voi olla niin hankalaa ja turhauttavaa? Ihan järjettömiä kiukunpuuskia vailla mitään kontrollia! Ja ne heittäytymiset, huhhei, ne on täällä taas... ONNEKS nykyään ei enää kovin kovaa päätään tahdo edes lyödä, menee suoraan polvilleen ja siitä "kumartaen" vähän kumauttaa tai tahtoo muuten vaan itkeä otsa maata viistäen... kädestä pitäessä kyllä heittäytyy, oppinut kai luottamaan, että äiti/isi vähän katsoo, ettei nyt ihan kupsahdamuksahda.
Alkaa pinna kiristyä äiskälläkin, ja Maarisen tavoin välillä hermostun vaan ja rupean itsekin "kiljumaan" tuon kanssa, kun ei oo enää mitään logiikkaa siinä räyhäämisessä. Se joko vaan lisää tuon huutoa tai vaihtoehtoisesti se hölmistyy riittävästi ;)
Mutta silti, miten onkaan ihanaa, että samaa oppimista ja turhautumista omaan taidottomuuteen kuulostaa olevan muidenkin vajaa 2 vuotiaiden perheissä! Tähän turhautumiseen päälle sitten vielä tän Perhe Jääräpäiden kivikovat kallot, mä oikeesti nään mielessäni, kuinka meistä voitais tehdä piirretty Pikku Kakkoseen, ei oltais ihmisiä, vaan jotain vuohia, jotka kolistelee sarvia vastakkain kun mittaillaan tahtoja.
Pääsispä tätä hullunmyllyä ees pari-kolme kertaa viikossa pakoon jonnekin vaikka uimahalliin, ihan yksinään kauhomaan ja hakemaan vähän erilaista adrenaliinirushia tai kunnon maitohappoja lihaksiin! Alkaa kotiäiteily maistua puulta vissiin :) (vaikka sitten kun Joona on ihana, niin sehän on ihan superihana, niitä hetkiä en vaihtais kyllä pois, ja kyllähän niiden voimalla jaksaakin, vaikka nyt tulikin valitettua oikein olan takaa ;))
Lisäks omaa mieltä nyt turhauttaa, että millä tuon lapsen saa kiinnostumaan siitä hiton pottailusta?? Ostettiin pönttöönkin jo se supistaja, jos se ois kiinnostanut enempi, mutta ei... huuto tulee siitäkin. APUVA!!! :O Taitaa meidän Joona käyttää armeijassakin vielä vaippaa, tosin ehkä se siinä vaiheessa osaa sen sit jo ite vaihtaa ;)
Mun mielestä on aina ihanaa kuulla, miten te omaa lääniä omistavat puuhailette lasten kanssa yhdessä pihalla, ja saatte samalla omiakin hommia tehtyä! Vitsi, sehän voiskin olla aika kivaa! Itseä kun tympäsee juosta vahtimassa, että tuo yks ei juokse muiden lasten keinujen alle tai tuu pää edelle kiipeilytelineistä tai liukumäistä, kävelyillä käydessä saa olla vahtaamassa, ettei se syö kaikkia roskia ja lutraa koiranpaskoissa... Vähemmän nautinnollista ulkoilua äitille. Tosin tänään oli kyllä ihanaa, kun käytiin pitkä kävelyretki ja se into, millä tuo tutkailee erinäisiä asioita (muita kuin niitä ällöjä kakkaläjiä tai ruiskuja, mitä tuolla puskissa pyörii) on vaan aika liikuttavaa! Ja isolla kerrostaloraksalla tuijotettiin pitkään, kun oli ainakin viis erilaista kauhakuormuria ja traktoria puuhissa! Tais raksaäijiä alkaa jo selkää kuumottaa, kun mä seisoin tien laidassa ipanan kanssa tuijottelemassa vartin verran ;)
Vaikka näyttäytyypi tuossa Maarisen tekstissä se oman läänin karuuskin, kun joutuu vesipumppujuttuja kiroamaan... kyllä taitaa tää kaupungin kylä olla sittenkin mun juttu! Vielä ihanampaahan toki ois asua ihan oikeesti keskikaupungilla <3
Valon iltarutiinit kuulostaa samalta kuin meillä, ja paniikki tulee, jos ei hyvänyön suukkoja satelekaan! Meillä siis aina toinen syöttää puuron, jonka jälkeen toinen ottaa ohjat ja vie pesuun ja nukkumaan. Pesun ja sängyn välissä käydään vielä antamassa suukko sille sen iltaiselle "puurovastaavalle", ja kerran puurot syötettyään lähti isi vielä käymään pikaisesti kaupassa, eikä tullut edes kylppäriin antamaan suukkoa, niin se oli kyllä maailmanloppu Joonan mielestä! Eli totta tosiaan, omat tärkeät jutut, ne vaan pitää olla, jotta mieli on levollinen!
Nuin, siinäpä sitä turinaa ja katkeruutta kerrakseen. Ei hätää, pieni angsti nyt vaan piti päästää ulos, kyllä mä vielä tästä kotiäiteilystäkin saan niin paljon iloa, että en tätä ehkä heti vaihtais pois. Ja tuo tuittupääkin saa tuittuilla, ehkä mä sen kestän ;)
