Syyskuun Pulinat

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Mamma_76
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Liikunnasta Mulla jäi pahoinvointien takia liikunta lähes kokonaan, nyt taas olen päässyt vauhtiin, juurikin lenkiltä märkänä tulin, juoksu ei onnistu joten tarvon sauvoilla.

Eilen soitti peijaksen sairaalasta kirurgiselta kun kävin polviani valittamassa että lääkärille pääsisi kohtapuoliin, säikähdin heti ja sanoin että haittaako kun olen raskaana niin täti lempeästi totesi ettei heillä ole tapana nukuttaa heti ensikäynnillä, hieman dorka olo jäi[8D][:D]!!! Mutta jos saisin sieltä vaikka puhuttua itselleni jotain fysio käyntejä selkää ja polvia varten niin olisin tyytyväinen, viimeksi kun kummatkin prakasi jo kauan ennen LA:ta. Tosin ylipainokin oli silloin melkoinen ja nyt siis ei suunnitelmissa.

hanimami eiks olekkin hassua jotenkin saada kasvot nimimerkille? Tuonne masukuviin oli joku teistä laittanut kuvan ihan kokoinaisesta itsestään ja se oli ihan siisti juttu[:)].
 
Minäkin näin PojanÄiti sinut tv :ssä (vitsi mikä julkkis [:)])
ihan sinua varten katoin sen ohjelman ku muistin et oot siellä. Hih. Tosiaan on aika jännää, kaverille sanoin et toi nainen on samassa foorumissa mun kaa netissä niin kaveri vaa et "mistä sinä sen voit tietää" [:D]
 
Onpas tänne tullut tekstiä. Tässähän saa ihan urakoida, että pääsee taas ajan hermolle. =0)

Tervetuloa Dalla ja Joan*!

Onpas teille tullut jo supistuksia. Ottakaahan emännät rauhassa - pysyvät pikkuiset matkassa.

Miust' on tullu pikemminkin hermoheikko kun en tunne mitään, jonka konkreettisesti tietäisin olevan vauvan tekosia. Vähäinenkin maha on kadonnut ja rinnatkin ovat pienentyneet, joskin arat - ja kun kuukautisiakaan ei ole näkynyt, niin pitäisihän tässä raskaana olla. Isäntä yrittää lohdutaa, että keskenmenon tässä vaiheessa varmasti huomaisi. Näin vielä perjantain vastaisena yönä unta, että olin yht'äkkiä tyhjä. Pirhanan piruparat kun laittavat emännän pään sekaisin! Päänsäryt, väsymisen ja pahoinvoinninkin kun tohtorit tuuppaavat nyt sen onnettomuuden syyksi. Onneksi on maanantaina neuvolalääkäri niin saa hieman tukevamman olon - jonka jälkeen olisikin tarkoitus laittaa ne Pääsiäis-/ aprilli- / vauva-kortti-symbioosit liikkeelle. ;0)

Chaos74; tsemppiä remontointiin ja entisen asunnon myyntiin. Henkisestihän se helpottaa kun ei ole kahden asunnon loukussa mutta toki remontin ajankohta vauvan kanssa tuo omaa jännitystään. Toisaalta pääsette toteuttamaan omia suunnitelmianne. Ideoimisen iloa ja jaksamista. =0)

Tiiiti; Mikä siinä onkin, että kaikki päättää hajota / loppua juuri samaan aikaan? Toivottavasti nuo vastoinkäymiset ovat ohi ja iloisia asioita tupsahtaisi tiellenne.

Akupunktio on turvallista raskaanaoleville. =0) Itse käyn ottamassa hoitoja fysiolta onnettomuuden oireiden voittamiseksi. Yksi "kuvioista" on tarkoitettu mm. pahoinvoinnin poistamiseksi. Raskauden aikana on muutamia tiettyjä kohtia joihin ei akuneuloja laiteta, jottei aiheuteta supistuksia. Voin lämpimästi suositella!

HaniMami; Onnea hyvistä tuloksista vaikkei se lopullinen lausunto ollutkaan. Pääsette nauttimaan keväästä ilman harmaita pilvenreunuksia. =0)

Kaikalle, ja kaikille muillekin, toivon turvallisia kilometrejä. Liikenne on välillä hurjaa ja säätkin ovat liukkaammaksi menossa ennen kuin kevät tiet sulattavat.

Piia84: Oliko hyvä keikka? =0)

Hetzu; Ihanaa kun sydänäänet kuuluivat. =0) Pikaista ja supistuksetonta parantumista.

KittiKatti: Upea ultrakuva!

H1987; Tsemppiä neuvolaan ja toivottavasti olosi on jo rauhallisempi. Vauvalla on kaikki todennäköisesti hyvin - suurempi mahdollisuus olisi, että loukkaisit itsesi. Onneksi siltä vältyttiin. =0)

Voi vitsit, Purri kun nuo puolukkamuffinssit kuulostavat NIIN hyvältä! Pitänee tehdä tänään jotain jälkkärintynkää.

Elkku; On teillä pitkät ajat tuonne neuvolaan. Alussa on paljon epätietoisuutta kun ei vielä tunne vauvan liikkeitä. Onneksi sinne voi soittaa tai lähestyä sähköpostilla jos on kysyttävää - niin saa mielenrauhaa. Hieman jää sellainen kuva, että kyseiset päättäjät ovat ukkoja kun eivät ymmärrä neuvoloiden henkistä merkitystä vanhemmille.

Liikun vieläkin kuten aikaisemminkin - ehkä jopa hieman enemmän, nyt kun olen ollut sairaslomalla. Ratsastuksessa olen herkempi ottamaan hevosen alas temuamisesta ja haen rentouttavampia harjoituksia. Samalla tulee treenattua syviä lihaksia sekä ryhtiä. =0) Vielä toistaiseksi tuntuu siltä, ettei raskaus ole vaikuttanut liikkumiseen hidastavasti. Sitten kun maha tulee "haitaksi" täytyy muuttaa harjoituksia enemmän maastakäsin tehtäväksi ja lisättävä muuta vaihtoehtoista liikuntaa - haaveissa on rauhallinen canicros sekä uinti. Voinnin mukaan - ja siitä liikunnasta jää ihana olo. =0)

Tosin sen verran on mahaa entiseen verrattuna tullut, että tiukemmat ratsastushousut painoivat aikas napakasti kohdun kohdilta. Tuumasinkin, että taitaa olla aika tilata numeroa isommat tai Saksasta aivan mammamallia olevat, joiden ylimenevä malli tukee hyvin vauvamahaa. Tiistaina tuttu eläinlääkäri kävi raspaamassa hevosten hampaat ja aikansa katseltuaan kysyi, että olenko raskaana! Tällä huomiolla olen hehkutellutkin tämän loppuviikon - sekä venytellyt tunikoita peilin edessä. >0D

Jep jep, nyt ruoanlaittoon ja odotellaan aamun neuvolalääkäriä. Toivotaan alkavaa, aurinkoista, lumia sulattavaa viikkoa!
 
Elkku: Kauhian pitkä väli teillä neuvoloissa! En itse kyllä noin kauan jaksaisi odotella, vaan keksisin jonkin syyn mennä neuvolaan aikaisemmin. (niinkuin olen jo tehnyt[:D]) Onneksi sinulla on se doppleri, niin vähän helpottaa.

Liikunnasta: Pahoinvoinnin takia jäi alkuvuosi aika vähälle liikkumiselle, mutta nyt oon vähitellen taasen käynyt kävelyllä, kun on aurinkokin alkanut paistamaan (tänäänkin jo kaksi lenkkiä takana yhteensä parisen tuntia[8D]). Ja parin viikon päästä alkaa mammajooga. Jumppia ajattelin katsella, että jos johonkin kevyeen menisi, kun syksyllä harrastettu sohwjazz tuntuu tällä hetkellä itsestä liian rankalta ajatukselta. Aion liikkua niin pitkään kuin mahdollista ja mahdollisimman paljon, tietysti omaa kroppaa kuunnellen.

PojanÄiti: Joo, kyllä ne kasvot tuo ihan uudenlaisen ulottuvuuden keskusteluun.

Maya_L: Samaa yritän niille piruille sanoa, että ei näy kuukautisia eikä muuta vuotoa, vaikka ei hirveästi ole oireitakaan. Ja yritän muistuttaa itselle, että tässä vaiheessa keskenmenon riski on enää prosentin luokkaa.  Onnea huomiselle neuvolalääkärille.

Niin ja Mamma76lle mukavaa perheviikkoa[:)]
 
Meillä on vähän vähemmän väliä näissä neuvoloissa kun sain niin myöhään tietää olevani raskaana. Ekassa neuvolassa käytiin siis viikolla 12 ja seuraava aika on tuolla toukokuun alussa.

Ja se olin minä joka laittoi kokonaisen kuvan tuonne masukuvaketjuun. Jotenkin kun on omalla naamallaan muutenkin netissä, blogeineen päivineen, se ei tuntunut yhtään hassulta. [:D]

Jaksamista ja rauhoittavia ajatuksia kaikille teille jotka mietitte, että onko siellä edelleen joku ja kaikki kunnossa. Itse jotenkin en ole ainakaan vielä pelännyt että kaikki ei olisikaan kunnossa. Vatsanpohjaa nippailee sen verran usein ja oma ulkomuoto on niin reilusti muuttunut että ei tässä ole kyllä epäilystäkään. Jotenkin myös ajattelen mahaa usein, silittelen ja mietin mielessäni, että mitä se siellä touhuaa, onkohan se hereillä. Ja pyrin välttämään sen tyyppisiä ajatuksia, että onkohan siellä jotain pielessä. Uskon myös siihen, että herkästi fyysisiä asioita tuntevana huomaisin jos jotain alkaisi mennä pieleen. Herkällä tarkoitan sitä, että olen aina tuntenut kropan muutokset (ovulaatiot, menkkojen alkamiset, ruokavaliomuutokset, painonmuutosten arviot...) todella herkästi ja tarkasti.

Kotidoppleria tosin haikailisin ihan siksikin, että mies pääsisi jotenkin konkreettisemmin seurailemaan mahan elämää. Nythän se on pääosin parin ultrakuvan ja minun kuvailujeni varassa.
 
Anteeksi mammat.. tulee pelkkää omaa mahaa.

Miehen kans menee edelleen huonosti. Saatiin tänä viikonloppuna puhuttua sen verran, että mies kertoi että saattas halutan abortin. Minua ajatus itkettää jo valmiiksi. Olen kuulema tehnyt tämän päätöksen yksin ja miehen puolesta. Siis että hällä ei oo ollu osaa eikä arpaa tähän asiaan sen jälkeen kun on ollu käyttämättä kortsua. Eikä ole kuulema varma että jos erotaan niin saako nähdä lasta muuten kun oikeusteitse. Mä en todellakaan tiedä mitä teen.. Väillä tuntuu että helpommalla pääsis jos vaan hakis lupaa siihen aborttiin. Minä en todellakaan voi olla onnellinen tästä raskaudesta.
 
Pakko tulla taas tänne avautumaan kun kiukuttaa niin maan vietävästi!!!!![:@]

Tuossa jo aiemmin kirjoittelin kun otti päähän se ku tuon ukon exä oli kertonu tätä meidän uutista, vaikka itse vielä oli luvannut ettei huutele sitä ja sanonut ymmärtävänsä että halutaan kertoa itse... No, sille nyt mitään ei mahda mutta olipa mukava kuulla nyt mihin sävyyn tämä on tapahtunut.. "Niillekkin tulee lapsi, eivätkä ne ole yhtään onnellisia. Ihan on huonot olosuhteet tehdä lasta, ei ole lapselle hyvä ollenkaan tuollainen..." -linjalla on menty. Itse olen siis kyseisen naikkosen nähnyt ohimennen ehkä 3 kertaa, koskaan en ole hänen kanssaan jutellut joten mitään syytä minkäänlaiseen vihamielisyyteen tai muuhun eriävään käyttäytymiseen ei käsittääkseni pitäisi olla puolin tai toisin. Ukonkaan kanssa eivät puhu kuin lapsensa asioista niistäkin harmillisen vähän, eli tämä ihminen ei tiedä meidän asioistamme yhtään mitään, ei tunne minua ja siltikin kokee olevansa oikeutettu kertomaan meidän asioistamme ja kaikenlisäksi valehtelemaan ihmisille ettemme olisi onnellisia yms. [:@][:@][:@]

Jotenkin tuntuu teiniangstiin verrattavalta tuo touhu, en sitten voi historiaa tietää muutakuin toisen osapuolen kertomana mutta heti vauva-uutisen kuultuaan oli nostanut hirveän mekkalan ja alkanut riidellä turhasta sekä neuvomaan meitä, senjälkeen blokkasi meidät mustalle listalle facebookissa missä kumpikaan meistä ei ollut edes hänen kaverilistallaan/ pitänyt minkäänlaista yhteyttä, sitten alkoi kuulua näitä mustamaalauspuheita ukosta kaupungilla ja nyt tämä.. V**** mitähän luulee tuolla saavansa, pientä katkeruutta kyllä jostain asiasta on havaittavissa ainut järkeenkäyvä selitys minkä löydän. Minulla ei ole mitään kyseistä henkilöä vastaan eikä puolesta kun en häntä tunne, mutta kyllä nyt kiehahti yli ja paljon.. Anteeksi avautuminen, helpottaa vähän kun on edes joku paikka missä voi asiasta puhua kun ei oikein muualla voi..

Elkku: On kyllä uskomattoman pitkä väli nuissa neukku käynneissä samaa mieltä HaniMamin kans etten millään jaksais noin pitkään odotella vaan jotenkin sinne hankkiutuisin. Meillä on täälläpäin 4 viikon välein neuvola ja sekin tuntuu niin pitkältä ajalta ettei meinaa jaksaa odottaa ja pirut ehtii olkapäille hyppiä.

H1987: Eiköhän siellä kaikki ole kunnossa, minäkin olen pepulleen tuolla ulkona muutaman kerran lentänyt komeasti mutta aina senverran pehmeä lasku ollut etten ole osannut huolestua kun ei niitä kipujakaan ole tullut. Mutta jos pirut alkaa kiusata liikaa kannattaa käydä tarkastamassa asia ettet itseäsi ihan kipeäksi stressaa.

Tiiiti: Juu se on kyllä jännä että kun joku asia menee rikki/ muuten huonosti niin silloin kaatuu kaikki niskaan heti samaan syssyyn. Taannoin asiasta valittelin ja eräs ystäväni sanoi että jos ne asiat tapahtuisivat pikkuhiljaa v*tuttaisi kokoajan mutta kun tulevat lähes kerrallaan on sellanen yks yhteis v*tutus kaikesta ja sitten saa olla taas hetken rauhassa [:)] tosin tommosten kalliimpien hankintojen kans ei oo yhtään hyvä et kaikki pitäs samaan aikaan uusia varsinkin kun rahaa ei kasva puissa ja niitä muitaki hankintoja on nyt mitä pitäis tehdä...

Pojanäiti: Miekin katselin nyt ekakertaa ton ohjelman uteliaisuuttani ja siellähän Sinut näin! Nyt olet kyllä melkoinen julkkis täällä[;)][:D]

On taas sitten viimekäynnin tullut niiiin paljon pulinoita ettei millään ehdi kaikkia kommentoimaan. Nyt kokeilemaan josko se mieli ois senverran rauhottunu että uni tulis kun sai vähän avautua. Meni tosiaan väsy ohi kun kuulimme tuon...Mutta; Ensiviikko onkin jännittävä minulle on työhaastattelua ja kauankauan odotettu neuvolakäynti..jejj[:D]

Kauniita unia mammat!
 
CF Voi jestas että mua alkoi suoraan sanottuna vituttamaan sun puolesta.
"Siis että hällä ei oo ollu osaa eikä arpaa tähän asiaan sen jälkeen kun on ollu käyttämättä kortsua" Mun mielestä hän on tossa vaiheessa valinnut sen osan ja arvan. Hän on tiennyt mihin on ollut ryhtymässä. Jessus et miehet osaa olla välillä niin idiootteja, kyllä mun mielestä vastuu ja päätös on ollut myös hänen.

Nyt kaikki tuntuu että kaikki kaatuu niskaan mut usko pois, kyllä ne asiat suttaantuu. Luultavastikkin sulta löyty jonkin asteinen tukiverkko. Vanhemmat, kaverit, sisarukset. En tällä nyt tarkoita sitä että siirtäisit vastuun heille mutta apua varmasti heiltä saat. Ei susta maailman ensimmäinen yksinhuoltaja äiti tule vaikka ulkoruokintaan miehesi pistäisitkin. Eikä noiden tapaamisten tarvitse lakiteitse mennä, yleensä ne vain menee niin jos asioista ei voida sopia kuten aikuiset. Sä vaan voit miehelles selittää et ensimmäiseen vuoteen lapsi on vaan susta kovin kovin riippuvainen.

Itse ajattelen tän raskauden näin, välillä kun tulee miehen kanssa kinattua: Mun sisällä kasvaa ihana pieni mun osaksi luoma olento. Jolle mä olen se maailman tärkein ihminen ja jonka rakkaus mua kohtaan tulee olemaan isointa ja pyteettömintä mitä yksikään mies voi ikinä antaa. Ehkä itsekäs ja typerä ajattelutapa mut saa mut vaikeina aikoina jaksamaan.

Voimia ja jaksamisia oli päätöksesi mikä tahansa. Mä oon sitä mieltä etä loppupeleissä se on SUN päätös, ei kenenkään muun.
Anteeksi jos loukkasin jotakuta, tuli vaan hirveä tunnemyrsky ja oli se jotenkin purettava.

[:(][:@][>:][&o]
 
CF, voisiko miehellä olla epävarma olo ja hän purkaa sen tunnemyrskyn keskellä vähän liiankin kipakasti ja mustavalkoisesti sanoin? Meillä raskaus tuli yllätyksenä ja oli jo aika pitkällä ennenkuin siitä kuultiin, tästä johtuen aikamoinen tunneskaala on käyty läpi vaikka päällimmäisenä täällä nyt innolla odotetaankin. Voisiko miehen kanssa jutella ihan rauhassa, riitelemättä. Kysyä vaikka, että mitkä yksittäiset asiat häntä hirvittävät ja pelottavat vauvan tulossa? Kun asia tuntuu isolta ja mullistavalta, saattaa mies leimata sen helposti isoksi vyyhdiksi kaikenlaista kun mistään ei saa otetta ja tokaista, että parempi kun ei tulis ollenkaan. Oikeasti hän ehkä pohtii raha-asioita, omaa jaksamistaan, vanhemmaksi tulemista, vastuuta ja kaikkea ihan sitä samaa kuin me odottavat äiditkin.

Iso kasa jaksamista tilanteeseen joka tapauksessa!
 
ChildishFear: Voi kun voisi auttaa edes jotenkin tuossa tilanteessa! Yksin ei kukaan lasta voi maailmaan saattaa - siihen tarvitaan molempia sukupuolia. Tuntuu uskomattomalta, että hän voisi ajatella, että 14:sta viikon aikana olet tehnyt päätöstä yksin?! Mahdollisuus isäksi tulemiseen on heti kun jättää ehkäisyn pois, jos hän ei ole tätä sisäistänyt - on hänellä ollut kovin huoleton ajattelutapa. Komppaan kottaraista sen verran, että ko. tilanne voi saada hänet pelkäämään, saati panikoimaan ja kokemaan että helpoin tie on abortti. Mieti omia tunteitasi, jaksaisitko yksinhuoltajana jos mies ei pysty ottamaan vastuuta. Ajatuksia on hyvä tuulettaa, jutella myös ystävien, neuvolan kanssa. Tärkeää on, ettet jää yksin. Voimia Sinulle valtavasti!

Jännä; Tuollainen lapsellinen käytös exältä viittaisi siihen, että on omia käsittelemättömiä tunteita, joista kumpuaa kateutta. Anna mennä toisesta korvasta ulos - huuteleminen kertoo kuitenkin enemmän kertojasta kuin aiheen kohteesta. Valheella on lyhyet jäljet ja tuttavanne tietävät kyllä mikä todellinen tilanne perheessänne on. Älä suotta tuhlaa moiseen energiaa. Tsemppiä ketutuksen hallintaan. Onnea työhaastatteluun!

Jaahas, omia neuvolauutisia kirjoitellaankin sitten tuonne toiselle puolelle. Aurinkoista alkanutta viikkoa Kaikille!
 
Oman väsymyksen takia en jaksa paljoa joten tippunut kärryiltä koko ketjun kanssa ja jäänyt ulkopuoliseksi.
Mut ehkä tää tästä.
Kyllähän raskaus etenee näinkin.
Ultrassa käyty ja laskettu aika siirtyi 29.9. vauvan koon mukaan vielä neljä päivää aikaisemmin mut hoitaja päätti pitää sen siinä päivässä kun menkkojen mukaan laski.
veriarvot alhaalla ja muutenkin mieli vähän maassa.

Aurinkoista päivää muille!
 
CF:
Voi kurjuus[:(][:(][:(]
Sanon vain mielipiteeni ja tarkoitukseni ei ole loukata sinua tai ketään muutakaan..
Miehesi ja sinä olette yhdessä vastuussa tulokkaasta. Molemmat olette olleet mukana harrastamassa seksiä, jonka seurauksena uusi elämä sai alkunsa.
Se, että tunteet muuttavat kohdetta, ei poista vastuuta- kummaltakaan.
Jos lapsesi isä haluaa jatkaa elämäänsä toisen kanssa, niin sitten jatkaa, mutta vastuu on kannettava.
Perkele, että laittaa vihaksi[:@][:@], että joku voi olla noin mulkku!!!!
Vaadit isyyden tunnustamista, otat yksinhuoltajuuden, vaikka oikeusteitse- elatus lapsesta on maksettava ja jatkat elämääsi lapsen kanssa.

Jos mitenkään voit laittaa surusi sivuun, nauti raskaudesta ja uudesta ihanasta tulokkaasta[:D][:D]
Teillä on varmasti ihana tulevaisuus yhdessä.
 
Maim Täällä ei voi jäädä ulkopuoliseksi, me ei anneta moisen tapahtua[:D][:D]. Mukaan voi hypätä missä vaiheessa vaan ja paussia saa luvan kanssa pitää.
Toivottavasti mielesi nousee maista!!! Voimia ja haluksia!!!!

CF Tilanteesi kuulostaa painajaismaiselta, voi kun osaisin sanoa jotain joka parantaisi asiaa. Annan virtuaalisen ison ja lämpimän halauksen joka tapauksessa!

Vauva pyöri tänään aamulla ihanasti :) Mieletön fiilis kun jo sen oikeesti tuntee. Olen kelloa koittanut katsella ja ainakin aamulla 8jälkeen villi meno, samoin aina klo 12 yöllä ja päivällä. Iltapäivällä olen itse senverran liikkeellä etten mooveista tiedä.

Onko kukaan miettinyt jo synnytysasioita? Kivunlievitystä, kuka mukaan... yms?
 
PojanÄiti, mä olen vähän varovaisesti pyöritellyt synnytysasiaakin. Mies haluaa mukaan ja minä toki miehen sinne mielelläni otan. Kivunlievityksistä olen lueskellut pintapuolisesti, en oikein osaa vielä sanoa sen kummempaa mielipidettä. Eilen luin aqua-rakkuloista ja kuulosti suoraan sanoen aika kamalalta. [:D] En ole kivunlievitystä vastaan, joistain on tuntuu olevan aika paljon huonoja kokemuksia. Ja jotenkin tuntuu niin kaukaiselta kuitenkin vielä, että on vaikea kuvitella miten toimii sitten varsinaisessa tilanteessa. Enemmän hirvittää se, että kuunnellaanko minua, uskotaanko jos sanon, että sattuu vai vähätelläänkö tuntemuksia.
 
Päiviä arvon naiset!

CF Toi on ihan hirveää, miten sun miehes puhuu! Eihän se nyt ole yksin sun päätökses ollu tuleeko vauvaa vaiko eikö. Eri asia ois, jos oisit pillerit jättäny ottamatta salaa mieheltäs, ni sit ymmärtäisin tommosen avautumisen, mut jos hän ei oo jaksanu nähä vaivaa vetää sitä kortsua päällensä, ni ei kyllä ole pelkästään sun päätökses! Mä olen aina ollu sitä mieltä, jo ihan senki perusteella mitä oon suvun asioita sivussa seurannu, että mieluummin yksin kuin huonossa suhteessa. Mulla on kaveri joka on selvinny suorastaan loistavasti kolmen lapsen yksinhuoltajana, joten en epäile sekuntiakaan ettetkö sä selviäis yhden lapsen kanssa. Tietenkin mä toivon kovasti, että toi on mieheltäs vaan joku ohimenevä panikointivaihe ja pyytää anteeksi käytöstään, mutta jos ei, niin kyllä sä kykenet siihen ilmankin mokomaa. Mutta oon samaa mieltä Kaikan kanssa, vastuunsa hänen täytyy silti kantaa, elatukset kaikki. Etkä alentele niitä vaan siks, että mies pääsis helpommalla. Oon kuullu et silleenkin pystyis nimittäin tekemään, että alentaa niitä elatusmaksun määriä. Tietenkin hänellä on oikeus nähdä

Maim, ei paniikkia. Jos ei jaksa osallistua keskusteluun, ni seuraa vierestä [:)] Yritä levätä ja kerätä voimia ja syö jotain vahvistavaa, että jaksat. Kivempi sullakin olla sitten kun on taas energiaa [:)] (Itsestään selvyys, tiiän joo, mut siitä huolimatta)
 
Heips!

Kylläpä se uni sitten tuli makeasti kun sai vähän käydä avautumaan, nyt taas näyttää tulevaisuus valoisalta ja elämä maistuu hyvältä [:)]

CF: Erittäin kamala tilanne, pistää täällä myös vihaksi miehesi käytös[:@] Luulisi kuitenkin että kun 2 aikuista ihmistä menee sänkyyn ilman ehkäisyä molemmat tietävät että siitä voi tulla vauva.. Pidetään peukkuja että kyse on tosiaan siitä että miehesi on säikähtänyt tilannetta, miettii ja pohtii samoja asioita kuin sinäkin ja ei kokee ettei löydä tilanteeseen muuta ratkaisua kuin paeta siitä. Samaa mieltä mitä joku jo tuossa sanoikin, että koittaisit istua hänen kanssaan ihan rauhassa alas ja puhua niistä tunteista ja asioista ehkä asiat hänellekkin selkenisi, ja jos jatkaa tuolla linjalla niin komppaan Kaikaa..

Synnytysasioista: En ole miettinyt kovinkaan paljon eikä neuvolassakaan ole näistä vielä puhuttu, jotenkin ainakin näin esikoista odottavalle tuntuu tuo synnytys kaukaiselta ja älyttömän pelottavalta asialta että oon ehkä yrittänyt välttääkkin miettimästä mitään siihen liittyvää..iiks.

Nyt lähden päiväkävelylle, kaunis ilma!
 
Huh huh!

Jopas toi lumi painaa, koska aurinko oli jo ehtinut sulattaa sitä!

Synnytyksestä...Mä varmaan lisään joogaharjoituksia sitä mukaan, mitä lähemmäs mennään synnytystä ja menen sitten tilanteen mukaan...toivottavasti pääsen pitkälle pallon ja ilokaasun kanssa, kuten viimeksi...
Mulla oli edellinen synnytys ihan täydellinen, joten nyt oon menossa avoimin mielin..ja hyvin tiedostan, että ei kannata suunnitella liikaa koko hommaa! Onneksi Suomessa kuunnellaan synnyttäjää pääsääntöisesti hyvin- kunhan vaan avaa suunsa..
Niin ja suolihuuhtelu on molemmilla kerroilla ollut ihan MUST[;)]
Ku niinhän se tuppaa menemään, että ekaksi ulos tulee paska ja sitten vasta vauva[:D][:D][:D]

Maim Ottaa siellä nyt ihan rennosti- täällä me ollaan pölisemässä, kun jaksat kantaa kortesi kekoon[:)]

On: Ollaan käyty syvällisiä keskusteluita miehen kanssa viime yö..nyt olo kuin olis krapula[:'(]- ja koska on "krapula", voin tilata pizzan ja juoda limua- eiks nii[;)]?
On tää niin vaikeeta välillä ja ei ole miehelläkään helppoa, kun otan niin helposti itseeni kaikki turhat pikku asiat..ja sitten mulla on paha mieli ja sitten lisään vettä myllyyn..ja sitten ollaan jo, no tiedätte varmaan, turhassa kiistassa.
Mutta onneksi on toi mieheni jutellut kavereidensa kanssa asiasta ja ymmärtää jo, että paljon on tekemistä näillä raskaushormooneilla..sanoi kyllä, että:"Nää kaikki herkistelyt ja tunteikkuus ei tullut yllätyksenä, mutta ne määrät tuli"[:D][:D]
Miehen ehdotuksesta (mikä tuli todella positiivisena yllätyksenä) meillä nyt pidetään joka päivä vartin "tunne ja ajatus"- hetki, jossa molemmat kertoo päällimmäiset tunteet ja ajatukset[:D][:D] Ihanaa! On meinaa jäänyt viimeaikoina varsinkin negatiivisia tunteita hautomaan molemmat tahoillaan ja jätetty siinä samalla ääneen sanomatta niitä positiivisia..Ts. kommunikaatio ja yhteys toiseen on takkuillut. Mutta tästä eteenpäin onhyvä jatkaa.

Ja sitten, mulla alkanut ilmeisesti kohtu kasvamaan, kun jomottaa hieman ja sitte välistä tuntuu vihlaisuja[8|]

Nyt pizzaa ja leffaa!
 
Huippuidea tuo Kaikan miehen tunnevartti. :)

Meillä on toteutettu vähän samaa ideaa mutta ei niin suunnitellusti. On melkein joka päivä vähän istuttukin alas ja puhuttu tuntemuksista puolin ja toisin. Tuo olisi melkein vielä mukavampi, että molemmat tietäisivät, että vartti on joka päivä ja voisi vähän mietiskellä mistä haluaisi jutella. Pitääkin ehdottaa. :)
 
Moikka,

CF: Samaa mieltä muiden kanssa. Kyllä miehen täytyy tietää, että aina on mahdollisuus tulla raskaaksi kun harrastaa suojaamatonta seksiä. Pistää vihaksi tuommoinen käytös aikuiselta mieheltä! [:@] Ihan kuin asiat voisikin yhtäkkiä perua, kun alkaakin siltä tuntumaan.. huoh!! Voimia kovasti sinulle!

Kaika: Tosi ihana idea tuo tunnevartti! Sitä voisin ehdottaa omalle miehellenikin. Me ollaan kyllä kovasti lähennytty tämän raskauden myötä, mutta silti jää paljon sanomatta tai sitten sanoo ihan muuta kuin pitäisi. Nämä raskaushormoonit todellakin saavat miehen välillä hämilleen.

PojanÄiti: Synnytysasioita minäkin olen jo vähän pyöritellyt mielessäni. Synnytystarinoita olen käynyt lukemassa ja sitten on iskenyt pieni "paniikki" juurikin tuon kivun suhteen. Välillä päätän, että murehdin sitä sitten myöhemmin, mutta kun tuo aika menee niin äkkiä kuitenkin.. Miehen serkku sanoi, että niitä asioita ei kannata vielä murehtia, antaa luonnon sitten hoitaa tehtävänsä. Eli kyllä se kroppa sanoo sitten mitä pitää tehdä.. [:D]

Omaa: Tänään oli Nt-ultra ja sitä kirjoittelinkin tuonne neuvolaketjuun. Liikunnan suhteen minulla on ollut jo vähän aikaa todella huono omatunto. Tuntuu, että työpäivät imee kaikki voimat ja illalla ei sitten pakollisten kotihommien jälkeen jaksa pyllyä nostaa sohvalta. Salille täytyisi jaksaa lähteä tai sitten ulos kävelylle, mutta ei vaan saa itseä siihen pakotettua. Iltaisin iskee kova väsymys, huono olo ja närästys, sitten onkin liian helppo mennä vain sohvalle pötköttämään. Mieskin yrittää patistaa liikkumaan, että olo paranisi, mutta ei sitä vaan saa lähdettyä. Onko teillä vinkkejä miten saada taas liikunnan iloa kehiin ja onko se teillä helpottanut oloa? Aikaisemmin ei tuottanut ongelmaa salille ja jumppiin lähteminen.
 
Pikatsu mulla toi liikkuminen on jo tosi pitkään ollu kävelyn varassa. Ennen raskautta tosin kävin baareissa tanssimassa vaikka vesilinjalla olinkin liikenteessä ja jahka tää iltaväsymys/pahoinvointi alkaa hiipua sen verran, että kykenen pidempään valvomaan, ni varmaan jatkan sitäkin baarissa tanssimista sen verran mitä kykenen ja mitä mies "sallii". Sehän ei siis tykkää että tanssahtelen nyt. Voi kuulemma lapsella mennä pää sekasin tai tulla vaikka keskenmeno [;)] nyt oon vaan yrittäny ottaa itteeni niskasta kiinni ja jos on ollu joku kaveri vapaalla samaan aikaan, ni oon pyrkiny niitä kaappaamaan mukaan kävelemään. Mutta tossa aiemmin kun oli huono-olo ihan koko aika, ni en mä kyllä liikkunu metriäkään ellei ollu ihan välttämätöntä.

Mun piti tänään varata uutta neuvola-aikaa, mutta enhän mä sitten ehtinyt, kun oli kaikkea muuta. Onneks keskiviikkona meen vasta iltaan töihin, ni kerkeen sillon 12 soittaa sille neuvolantädille, että koskas ois.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top