Syyskuun Pulinat

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Mamma_76
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Tervehdys kaikille...onpas taas tullut hyviä pulinoita...ihan ensimmäisenä kommenttia tuohon koiratouhuun..tyttöystävällä ja hänen miehellään oli mäyräkoira...perheessä mentiin täysin koiran ehdoilla ja koira oli hemmoteltu ihan pilalle...jossain vaiheessa ei ollut enää järki ollut mukana tuossa lellimistouhussa ja tilanne kärjistyi niin että tyttöystäväni jopa pelkäsi koiraansa ja antoi aina periksi ja miestä tämä koira kerkes purra käteen muutaman kerran...ystäväni tuli raskaaksi ja sanoin silloin jo heti alussa että jollei koiralle osoiteta omaa paikkaansa ja ruveta kouluttamaan niin ongelmia tulee...ja niinhän siinä kävi että kun lapsi syntyi, koira joutui lähtemään...oli niin mustasukkanen uudesta tulokkaasta että olisi taatusti purru vauvan hengiltä jos tilaisuus olisi tullut...koira ja vauva on hyvä yhdistelmä jos asiat ovat jo ennestään kunnossa tai jos on itse valmis asialle tekemään jotain...meillä olisi nytkin koira jos mies ja poika olis molemmat allergisia...luovuin omasta koirastani viime kesänä...onneksi sisko perheineen ottivat sen...on lyhyt matka koissun luo kun ikävä iskee ja lyhyitä aikoja Milo on myös meillä hoivossa tarvittaessa[:)]

Sitten tuosta tupakka-asiasta...siitä on vähemmän keskustelua koska siitä on myös voimakkaita mielipiteitä ja helposti pahoittaa toisen mielen...jokainen tupakoija tietää mitä tupakointi vauvalle aiheuttaa mutta siitä huolimatta on vaikeaa lopettaa...toki uusi elämä masussa on hyvä kannustin lopettamaan tupakanpolton.Toisilla tuo lopettaminen onnistuu hetkessä ja toisilla vie kauemmin...meilläkin on kotona poltettu aina...ja olen jo äitini vatsassa tupakoinut niinkuin varmasti moni muukin...lisäksi äitini polttaa vieläkin sisällä...itsekin taistelen vielä tupakan kanssa,mutta onneksi se on jo satunnaista...mutta tsemppiä meille kaikille...niin tupakoiville että tupakoimattomille.

Omaa:Eilisen hammaslääkärireissun jälkeen olo on ollut taivaallinen...ei kipua enää...on mukavan seesteinen ja rauhallinen olo...utareita edelleen kivistää mutta siihenkin alkaa jo tottua...[:D]

Aurinkoa kaikkien päivään[:)]
 
Kaika Sopii kysyä, olen samaa miettinyt sinultakin kysäistä, ja nyt kun kerran aloitit...[:D][:D][:D][:D]?
muotoilua opiskelen (huonekalu/tila) ja kandin ekaa vuotta, ammatinvaihdos meneillään. Muutenkin olen jotenkin kouluuni pettynyt ja sitten vielä raskaus. Nyt ajattelin että kerralla mietin äitiysloman ohella että onko koulu/ala juuri se mitä haluan, mikä olis sitten oikea, tai olenko sitäsorttia jolle ei mikään ole se oikea vaan pitäis vähän kaikkea saada tehdä.[;)]

tupakasta herkkä aihe nimenomaan kärkkäiden mielipiteiden takia. Tosin iso osa raskautta niille jotka rullaa imevät Mutta uskallan mielipiteidenkin uhalla tunnustaa omat syntini, esikoisen kanssa poltin koko raskauden, sain synnin anteeksi kun oli masennus päällä ja mietittiin lääkärien ja psykojen kanssa että helpompi suoda itselleen muutama kuin repiä salihousuja kun muutenkaan elämässä ei mikään tuntunut hyvältä. Nyt tässä raskaudessa olen taas törmännyt lopettamisen vaikeuteen varsinkin kun se masennuksen pelko on niin kova, ja siis vieläkin taistelen lopetuksen kanssa joskin reilusti olen saanut vähennettyä. syyllisyys vaivaa, tietenkin!

Iso hatunnosto kuitenkin kaikille lopettaneille ja kottikärryllinen tsemppaushalauksia asian kanssa painiville!!!!

Päivän kouluannos hoidettu, huomenna kotona saa taas suunnitella ja vasta illalla luento jossa täytyy jotain keksiä maikan kanssa että saan kurssin läpi.
Väsyttää pirusti ja tekee mieli ihan kaikkea mussuttaa. Isäntä ja poika anoppilassa (itse jätin väliin kun siellä ollut niin "viileetä" vauva uutisten jälkeen) joten siis omaa aikaa, varmaan hyötykäytän ajan ja nukun varastoon niin jaksaa ensi yönä tarvittaessa valvoa[&o][&o]
 
Heisan!

Olin tuossa terveyskeskuksessa ihan muissa asioissa, mutta satuin kulkemaan neuvolantädin huoneen ohitse, jonka ovi oli auki. Päätin siinä sitten kysäistä, että olisiko aikaa kuunnella sydänääniä. Meni vartti..Meinasi paniikki iskeä, kun ei sieltä mitään kuulunut vaikka kuinka laitetta masulla liikuteltiin. Haettiin toinen neuvolantäti paikalle ja sitten vielä toinen doppleri. Eikä mitään. Siihen neuvolantäti totesi, että käyhän hoitamassa se toinen asia, niin koitetaan sitten uudestaan. Kielsi myös käymästä vessassa, että rakko täyttyisi. Menin siitä saman tien ja join litran vettä, että rakko täyttyisi nopeammin. Oli siinä vähän ajatukset muualla sen toisen asian ajan. Sitten takaisin neuvolantädin pöydälle ja uudestaan doppleri masulle. Taas meni joku vartti, eikä mitään. Ajattelin jo siinä pöydällä maatessa, että soitan saman tien yksityiselle, että saisiko ultraa vielä täksi päiväksi, kunnes yhtäkkiä alkoi kuulua vaimea, mutta kuitenkin selkeä jumputus. Ai että, kun tuli huojentunut olo. Pikkuisen syke kuului kuitenkin. Huomasi neuvolantädistä, että oli myös huojentunut. Neuvolantäti kysyi vielä muutamaan kertaan, että kuuletko? Siinä yritin pidättää hengitystä ja olla nauramatta helpotuksesta samaan aikaan. Nyt vähän rauhallisempi olo ja malttaa odotella ensi tiistain ultraan asti. Olipahan seikkailua kylliksi[:D]

Tupakasta... Taitaapi olla kolmas viikko täysin savuttomana. Heti plussauksen jälkeen vähensin max 5/päivässä. Sitten kun pahoinvointi alkoi, niin ei pystynyt kuin pari päivässä aamusavut ja ilta. Mies oli tammikuun lopulla kaksi viikkoa sairaalassa ja totesin, että en ota mitään stressiä tupakoinnin lopettamisesta, koska silloin oli välillä hermosavut tarpeen, koska kyseessä oli kuitenkin iso operaatio, enkä kuitenkaan voinut ottaa itselleni liikaa stressiä. Sitten taas vähensin ja viimeisen savukkeen poltin silloin, kun mies sai tietää viimeisiä vastauksia sairaudestaan. Yllättävän helposti on käynyt lopettaminen, ilman suurempia oireita. Enkä enää aio koskea tupakkaan koskaan. (vannomatta paras)
 
Voihan päivää!

Kaamee päänsärky ja mulla ei ole ikinä pää kipeenä..

OPISKELUSTA:
Mulla on kanssa uranvaihdos meneillään ja nyt opiskelen "nörtiksi" l. IT-alan amk tutkintoa.

RASKAUDESTA: Mulla on ollut melkein kokoajan sellainen olo (tai toive[8|]), että tää raskaus kestää.
Mutta nyt keskenmenon aattona, tuli se paska pelko!![:@]
Täytyy alkaa kehittelemään ulospääsyä tästä tunteesta...
Asiaa ei lainkaan helpota tää kamala päänsärky.
Taidan ottaa HaniMamista mallia ja teen tikusta asiaa terveyskeskukseen[:D]

TUPAKOINNISTA:
Joo, on toi jännä, miten jotkut aiheet saa ilmeisimmin paskan sävyn jo heti alkuunsa..
Me toki ollaan tässä ketjussa aikuisia ja pysytään pois haukkumis-/syyllistämismeiningeistä, eikö?[;)]

Eipä tässä enää muuta kuin sirilimpsis ja illallista laittamaan..päänsäryn kanssa.
 
iltaa mammat!

en ole kirjoitellut kuulumisia - täällä on ollut suhteen kanssa enemmän ko ongelmia. nyt jo palannut kotiin ja tilanne saatu haltuun. nää tunneryöpyt ei missään nimessä ainakan helpota riitojen hallinnassa.

tupakkia kaipasin todellakin hulinan aikana, mut uutena vuotena jätin ko oli hyvä tunne et tarvis lopettaa - tuntu sillon et on oikea aika. yli kymmenen vuotta poltinkin jo. yli puolet elämästäni... huiks! ja pitkään vähentänytkin et siks kai oli melko helppoa lopettaa. tsemppiä asian kanssa painiville!

jos monista oireista saanut olla erossa (ja kiitollinen siitä) niin täällä on kärsitty päänsärystä! ja ei mene sitten millään ohi... koulu kärsii ja kolisten :/

tervetuloa uusille ja ihana lukea teitin tekstejä! asiaa pursuaa vaan niin paljon ettei kaikkia osaa näin harvakseltaan ees kommentoida... ihanaa ko vähitellen kaikki saavuttaa sen rv12 rajan! vaikka kurkkua kuristikin hetken hanimamin teksti... ja kaikalle sympatiat henkisesti raskaille hetkille jos piruparkaeiolaltatajuakarkaa. ei ko terveyskeskukseen rauhottaan mieltään jos vähänkin tuntuu siltä ^^.

ja ihania kuulumisia saatu jo ultrista kuulla! mahtavaa! hyvää mieltä kaikille!
 
Kaika: Laitahan ukko kultasi hieromaan kevyesti niska/hartiaseutua, taidat hermoilla kyseisillä alueilla [;)](itsellä todellakin taipumus moiseen)
usko nyt jo,että kaikki on hyvin! Voimahalituksia!! Ja mene sinne Terveyskeskukseen, ja sanot muutomat valitut sanat [:D]

Sikapiikistä: Olen vieläkin "en oikein tiedä". Meidän perheestä vain nuorempi poika tahtoi rokotteen. Ja silloin kun rokotukset oli koulussa, oli tuo tauti jo meillä käynyt.Esikoiseni sairasti taudin "pahiten" 40 kuumetta,lihassärky, yskä ja kurkkukipu.Muilla pientä lämpöä, ja olo kuin olisi hakattu pahasti.
Tuolloin ajattelin että en ota, sillä taudin sairastaminen lisää vastustuskykyä tulevaan.
Ei ole oikeasti jaksanut asiaa edes miettiä sen kummemmin, minusta suurentelivat asiaa siihen malliin aikaisemmin, että täälläkin ihmiset olivat miltein hysterian vallassa. Joka sitten "tarttui" nuorimpaan lapseeni..olen tässä parin vuoden aikana kyseenalaistanut muutoman opettajan ja terveydenhoitajan ammattitaidon, ja tämä possutauti asia oli se viimeinen niitti. Sen verran isot reaktiot oli pieneen poikaani [:@] Pelottelivat aivan totaalisesti.
Itse olen toiminut monen opettajan "apukätenä" ammattini puolesta vuosien aikana ja on meitä moneen junaan, mutta että näin pelotellaan... Pitäiskö harkita minunkin ammatin vaihdosta? [;)]

Örkki Mörkki Ilta mulla meneillään, sori purkaus!!

Virna: Toivottavasti saatte asiat kuntoon. Haleja ja jaksamisia sullekkin!
 
mäpäs yritän kans tähän väliin jotakin sopertaa. en nyt muista mitä kukanenkin on sanonu, että jotain yleistä :)

Kiva, että porukka lisii! näitä tekstejä on niin mukava lukea joka päivä, vaikka ite tuliskaan kirjoiteltua mitään. eipä tarvi painia yksin asioitten kanssa...

tupakista...ite en polta, en edes maistanu oo, mutta eikös tuo nyt oo jokaisen asia, polttaako vaiko ei. tsemppejä niille, jotka painii lopettamisen tuskan ja polttamishalujen keskellä! :) vaikeata varmasti, jos ajattelee, että ite pitäis luopua jostain "hyvästä/pahasta" kokonaan.

parisuhteesta...MIKÄ PARISUHDE??!! täällä mennään sellasta persmäkee alaspäin, että ei toivoa paremmasta huomisesta :( ymmärrän NIIN näitä muita saman onkelman kans taistelevia. että jos muutenkin kaikki itkettää, niin näitä asioita kun ajattelee, niin itkulla ei mitään rajaa :(

noo, huomenna kuitenkin on taas uus etappi, aloitetaan rv 14 :) vointeja muillekin! toivottavasti ei tule paljon koiran kakuleita vastaan :D
 
Heips!! Täälläkin tuli tänään 12 viikkoa täyteen[:D] maha on kyllä jo kasvanut omien housujen ohi, joten nyt käytössä kaverin pöksyt. Pitää kai sitä lähteä sitten niitä mammahousuja kattelemaan...nyt kun ehkä jo uskaltaakin, on nimittäin aika noloa jos nappi lentää vastaantulevan silmään[:)] miten muut mammat ootte joutunu näin varhaisessa vaiheessa vaate ostoksille??? mulla oli jo eka viikoilla vaikeeta mahtua omiin housuihin. nyt voi jo olla kai se "oikea" vauvamasu eikä mikään turvotus pöhötys[:D]
Pitää tänään varmaan vähän juhlistaa etappia kun viimeksi ei tähän asti päästy...JIHUU!!! taidan olla yhden....tai viiden suklaapatukan ansainnut[:D]
Tupakoinnista: itse en polta, mutta ymmärrän että siitä luopuminen ei oo helppoa!!!! Peukut pystyyn tilanteessa kamppaileville, kyllä te pystytte siihen!!!
Sikapiikki: minä en oo vielä uskaltautunu sitä ottamaan, mutta kai tulen sen joku päivä ottamaan. Onko niille jotka on sen nyt ottaneet saanu minkälaisia oireita piikistä?? ja ottiko toinen osapuoli myös??
 
Iltaa kaikille!

Tosta tupakanpoltosta. Henk.koht. mulle ihan yks lysti polttaako ihmiset raskauden aikana vaiko eikö. Ite en polta, oon joskus maistanu, ja todennu ettei ole mun juttuni. Mut esim. mun siskoni poltti koko raskauden aikana oisko ollu jotain max. 5/pvä ja vauva oli yliaikanen ja muuten 10 pisteen poika. Mut sen sanon kyllä, et jos menee aski päivässä, ni kuulostaa hurjalta. En silti tuomitse, mut ihmettelen kovasti ja toivon, ettei mun ympärillä sisällä polteta. Meillä mies lopetti tupakan polton, kun huomautin, että jos me ihan tosissamme yritetään vauvaa, ni ei tee kovin hyvää toi polttaminen. Hän siis lopetti kuin seinään eikä hänkään sisällä polttanut koskaan, vaan meni aina ulos.

Huomenna uus ultra. Katotaan mitä se kätilö tällä kertaa siellä sanoo [:D] Josko toi kakara ois nyt oikeessa asennossa ja yhteistyökykyinen [:D] Tosin, edelleenkin, jos on äitiinsä tullu ni ei ole kumpaakaan[;)]
 
Iltoja täältäkin päin,

Tupakoinnista: Itse lopetin reilut 2 v sitten. Vieläkin on hetkiä jolloin tupakkia tekee mieli, ja toisinaan näen unia polttamisesta. Unissa vielä itseään tulee syyllistettyä että olinpa tyhmä kun poltin jne. Voisi edes unissaan voida hyvällä omallatunnolla kärytellä =) Poltin reilut 8 v enemmän ja vähemmän paivässä ja lopetin kuin seinään 3 pv inhalaattorikäytön jälkeen. Sininen avaamaton aski belmonttia tosin kulki laukussa varmaan vuoden päivät lopettamispäivän jälkeenkin.

Parisuhde: Meillä tilanne on jotenkin hassu kun miehelleni lapsi on toinen, minulle ensimmäinen. Tekisi mieli kysellä että mites kun ex vaimosi oli raskaana oliko sitä ja tätä, toisaalta taas en todellakaan halua tietää kun en voi sietää koko ex-vaimoa . Tuntuu että itse olin alussa ihan intona ja ukko vähän et been there done that.. kyllä sapetti. Ukko ilmoitti ekan neuvolakäynnin jälkeen kun tulin kotiin ja esittelin papereita että perhevalmennukseen hän ei kyllä lähe ku ei siellä käynyt ensimmäisenkään aikana. Totesin et aha, kai mä sit meen yksin. Tää lapsi on ihan toivottu ja "tarkoituksella" tehty, kaipa toi ukkokin jossain vaiheessa toivottavasti asiasta enemmän innostuu. Tosin eipä tästä vielä ole oikein kellekkään ole kerrottu vielä ni ei ukon kai ole niin paljoa tarvinnut asiaa käsitellä. K-18 jutut ja elämä sujunut muutenkin normaaliin malliin eli ei mitään itkuraivaripuutostiloja ole tullut/ollut =)

Nostetaan sitten toinenkin kissa pöydälle. Meinaatteko olla koko raskauden nollalinjalla alkoholin suhteen? Mä kysyin gynegologilta varhaisultrassa asiaa ja se sanoi että esim ykkösoluen voi saunan jälkeen kyllä juoda, kolmosta ei suositellut ainakaan kauhein usein kun on niin pienikokoinen . Reissussa join ystävänpäivänä puoli lasia skumppaa. Eniten tiukkaa mulla tekee olla erossa punaviinistä. Ymmärrän hyvin ihmisiä jotka taistelee tupakanhimon kanssa. Mä tykkään punaviinistä ihan vietävästi. En siis mitenkään litratolkulla illassa ennen raskautta kitannut, mutta töistä kotiin päästyä saatoin ruuan kanssa ottaa pienen lasillisen. Välillä useampana iltana viikossa. Nyt oon jättänyt sen kokonaan pois.. kaikki ihanat joululahja viinit korkkaamatta, taitaa tulla vuosikertatavaraa :/

Hah, mä taidan olla tälläinen maratoonikirjoittaja :D
 
Minzkuli...tämä alkoholi kuuluu samaan kastiin kun toi tupakointikin...arka asia ja toiset on ehdottomia ettei sitä sais ottaa...itselläni ei ole tietoa miten tuota punaviiniä voi nautiskella,mutta ihan kuin olisin kuullut jostain ettei tilkka mietoa alkoholia pitäisi kovin vaarallista olla...nämä on vähän sellaisia vaikeita asioita,täytyy vain itse ajatella järjellä mitä päätöksiä tekee...maalaisjärjellä kyllä pärjää aika pitkälle näissäkin asioissa...mutta mukavaa kun tänne on tullut tällaisiakin puheenaiheita,kunhan vain muistaa kommenteissaan olla ketään loukkaamatta[:)]

Tänään tuli syötyä hernekeittoa ja pannaria liian iso annos...en oo pitkään aikaan pystynyt syömään kunnolla ja nyt on sitten ihan ähky olo...eli huomenna täytyy muistaa syöpötellä vähän iisimmin...ja tuo hernekeitto oli äidin tekemää ja toooosi suolaista...itse kun harvoin suolaa ruokaan lisätään ja nyt sitten saa juoda litratolkulla vettä[;)]

Kauniita unia kaikille[:)]
 
Iltaa kaikille![:)]

Pakko munkin on tuohon tupakka-asiaan kommentoida..
Itse oon polttanu reilu 10 vuotta +/- askin päivässä, mutta se päivä kun testi oli positiivinen niin loppu myös se tupakin poltto. Alkuun töissä oli vaikeeta kun ei päässy hetkeks pois työn touhusta, mutta sitten alkoi niin jäätävät pahat olot että jäi röökit ja pelkät ajatuksetkin kyllä ihan saman tien. Nykyään välillä käy mielessä että olispa mahtavaa kun tohon ruoan päälle sais oikeen nautinnolla yhen vetästä, mut sit se ajatus yleensä häviää yhtä nopeesti kun tulikin.[:)]

Alkoholista sen verran että mä oon uskaltanu yhen kirsikkaoluen juoda tässä ja kaverin häissä pikkusen tokaiji-viiniä, pikkujouluissa otin pari huikkaa viinistä miehen lasista, mutta siinäpä se sitten oli. En kyllä alkoholia muutenkaan hirveesti käytä/voi käyttää sairauteni vuoksi, joten ei sitä silleen ees kaipaakkaan.
Ketään en tuomitse, joko sitten poltti tai joi, sillä jokainen meistä tuntee oman kroppansa parhaiten.[:)]

Sikapiikistä... Ite en oo sitä ottanu vielä. Olisin sen silloin jo saanu ekassa riskiryhmässä, mutta en kokenu tarpeelliseksi. Meillä töissä sairastu 2, mutta molemmilla tuli aika lievänä. Nyt en ees vielä uskaltais ottaa sitä kun ei oo vielä toi 12 viikkoo täynnä, enkä kyllä tiiä miten sen jälkeen...

Mahtavaa illan jatkoa kaikille!! [:D]

Ja hei kiitos vauvalle hankittavista tavaroista-listasta!!
En olis ihan heti kerralla ainakaan kaikkea osannu hommata.. Kaikki on vieläkin niin uutta.[:D]
Ainakin siitä mulle tulee olemaan kovasti apua...[:)] ...*tulipas tyhmä olo...*[:D]
 
Nopeet moikat Suomen peliä jännittäessä..

ALKOHOLI: Itsekkin punaviini on mieleen, mutta tämä raskaus on poikkeava- ei tee mieli edes pientä huikkaa..
En valita.

PARISUHTEESTA: Mä uskon, että raskaus tuo jo valmiiksi välejä hiertäneet asiat joten kärkkäämmin pintaan.ä ä ei välitä
Ainakin mulla meillä on niin. Huomaan, että helpommin mainitsen jostain häiritsevästä asiasta ja toki raskaus tekee myös sen, että helpommin itkee näissä tilanteissa. On toi mies sitten hieman ymmällään.. Sanoinkin, että ei välitä itkusta, se kun tulee ihan itsestään..mutta asiaan pitää kiinnittää huomiota.

Ja nyt takas matsiin. Paremmalla ajale sitten[:D]

Moikka!
 
Minzkuli: Meillä on sinänsä sama tilanne kuin teilläkin, että miehelle lapsi on toinen, minulle ensimmäinen. Yhteishuoltajuus ei ole koko aikana toiminut ja se on raastanut miestiä rikki sisäisesti. Sillä en juurikaan utele kokemuksia, vaikkakin omassa epävarmuudessa (ajatus äitiydestä on allekirjoittaneelle sangen uusi juttu) on ihana huomata, että mies osaa ottaa ohjat ja hänellä on kokemusta. Keskustelua aikaisemmasta en ole tohtinut aloittaa - se käy sen verran kipeään. Ehkäpä sinun miehelläsi on samansuuntainen tunne, mutta hänen ulosantinsa olisi vielä rajoittunut aikaisemman kokemuksen perusteella.

Meillä tämä raskaus on ollut yhdistävä tekijä, sillä tähän mennessä olemme kaahottaneet turbot lasissa uran perässä ja ajatelleet elelevämme keskenämme koirien ja hevosen kanssa. Onnettomuuteni, burnoutista johtuva täydellinen tajuttomuuskohtaus -> tippuminen kallonmurtumineen, vakavan aivotärähdyksen ja tasapaino-,puhe-, muistihäiriöiden kera sai oikeasti miettimään, että onko työ = elämä. Molemmat olemme aika piipussa ja kun ensimmäinen raskaus ilmoitti tulostaan, puhuimme tunteita perusteellisesti ja totesimme, että nyt on hyvä aika vauvan tulla. Meillä on koti, toimeentulo turvattu jne. saisimme oikeasti keskittyä lasten kanssa olemiseen, ilman valtavaa painetta toimeentulosta.
Itse olen ollut pahempi urakanttura ja keskenmeno oli oikeasti yllättävän kipeä kokemus, joka vahvisti käsitysstä siitä, että jopa minä, saattaisin haluta perustaa perheen - todella. On hankala kuvata kuinka iso prosessi tämä on ollut pään sisällä - kun äitiys ei ole ollut itselleni kovin omin ajatus vaikka toisista huolehtiminen ja heidän hyvinvointi on aina ollut lähellä sydäntäni. Ehkä olen ollut vain hitaammin kypsyvää lajiketta. Nautin kuitenkin siitä, että mies on prosessissa mukana, ei nyt riemusta kiljuen - ennemminkin hiljaisen kiinnostuneena.
Ultran jälkeen hän pohti sitä kuinka hyvin nykyään saadaan kuvaa ja päästään näkemään kehitystä - kuin tuolloin. Hän on huoltanut vaunut jo valmiiksi ja hionut löytämäämme keinuhevosta suurella hartaudella. Luulen, että tällaisessa tilanteessa he läpikäyvät edellisen suhteen kareja ja omalla vauhdillaan selvittävät ajatuksensa niistä ohi - ennen kuin uskaltavat heittäytyä tähän uuteen raskauteen mukaan, ilman pelkoja toistumisesta. Onneksi Teillä ja meillä on tässä vielä tovi kypsytellä itseämme vanhemmuuteen. Halataan ja rutistetaan niitä ukkosiamme - niin eivätköhän sieltäkin ne padot aukea... =0)

Tupakoinnissa komppaan unikekoa. Itse en ole koskaan polttanut mutta tuttavien tupakoinnista luopumista seuranneena, toivon kaikille onnea ja menestystä valitsemallenne ratkaisulle tasapuolisesti!
Sen verran tupakoinnin vaikutuksista raskauteen saimme uutta kokemusta kun miehen veljen esikoinen syntyi valtavan pienikokoisena sekä synnytyksen jälkeen paino ei lähtenyt nousuun ennen kuin he siirtyivät kokonaan pulloruokintaan. Lisäksi vauva oli valtavan unelias. Lääkäri oli todennut, että tämä on hyvin tyypillinen sivuvaikutus. Onneksi poika on muuten terve ja reipas nyt kun on energiatankkaus kohdillaan. =0)

Nautitaanhan mammat tästä upeasta kevätauringosta. Tämä emäntä alkaa valmistautumaan disco-vilke-välke-EEG:hen, josko saataisiin tuo ajukoppa vihdoin oikaistua.
 
JiiHaa!! ja Suomi voitti *tuulettaa*...Sai tuo viimeisillä minuuteilla tehty maali murkkupoikani havahtumaan sohvalta tähän maailman menoon [:D]

Huomenta EveryBody!

Alkoholille olen sanonut Ehdoton Ei raskauksieni aikana. Oma päätös, ja en tuomitse ketään siittä lasillisesta viiniä tai sauna oluesta.
Ei tee edes mieli, ja alkoholin hajukin saa mut jo kyökkimään.Joten se siittä... [;)]

Nyt askareisiin... Päivän Jatketta [:)]
 
Maya_L: Ihana kuulla että joku muukin on täällä samanlaisessa tilanteessa.. Oli oikein pakko itku tirauttaa (onneksi oon yksin kotona =)) Meillä miehen tytär muutti asumaan kanssamme reilut 2 vuotta sitten. Hänen äitinsä päätti alkaa tekemään uraa ja silloin 5 vuotias tytär ei sopinut hänen kuvioihinsa. Vaihtoehtoja ei siis ollut. Puolisen vuotta oltiin ehditty seurustelemaan kun elämä heitti totaalista häränpersettä. Mies jonka kanssa seurustelin muuttui yhdessä yössä yksinhuoltaja isäksi ja minä sen kummempia kenenkään kyselemättä "äitipuoleksi". Eli Äitiyttä tässä on kyllä saanut treenata sekä ylä- että niine suurine alamäkineen. Välillä oikein käy ukkoparkaa sääliksi ja miksei itseäkin kun elämää pyörittää kolme toisinaan hyvinkin vittumaista skorppioonia (skorppiooneja mitenkään väheksymättä, niitäkin on monenlaisia. Nämä vaan niitä "minä aina oikeassa", jääräpäisiä yksilöitä). Tällä tarkoitin tytärtä (koulussa luupää ei kunnioita tasan mitään auktoriteetteja), ex-vaimoa (joka tasan huolehtii oman napansa aina ensin kahdesta lapsesta huolimatta) ja Anoppi joka asuu naapurissa (tietää lastenkasvatuksesta kaiken, onhan hän miehenikin kasvattanut. Ei myönnä olevansa väärässä vaikka olisikin)
Kyllä tämä elämä on osannut välillä yhtä helvettiä olla ja pari vuotta sitten puhalsin kuukaudeksi pelin poikki kun oli oikeasti pakko vetää happea ja miettiä mitä sitä elämältään oikein haluaa. Mieheni on ihana mutta välillä tuntuu että nämä 3 muuta hänen elämänsä naista imevät hänet kuiviin.
Jännityksellä odotan miten käy kun vauva syntyy, miten siihen suhtautuu tytär joka osaa olla hyvinkin mustasukkainen ja osaako anoppi pitää suunsa tukossa niistä näin tehdään-kasvatusvinkeistä..

Olipa aamuavautuminen =)
 
Moikka!

Minzkuli: Mä komppaan suo ihan täysin tossa skorpiooni-jutussa. Itsekkin olen sellainen hirvitys ja ei ole helppoa tässä perheessä muilla. Sillä erotuksella, että mä olen lähes aina oikeessa [;)][;)]. Ei vaiskaa! Täällä ollaan opeteltu elämän varrella nöyryyttä ja toisten kunnioitusta..päällepäsmääminen tarttee erityisesti huomioimista edelleen..

Mun mies on neitsyt ja ei nekään mitenkään ihania ole- itsekkäitä ja pikkutarkkoja vittuilijoita[:D][:D] Että sellainen olis tulossa lisää..

Mutta nyt vakavasti.
PARISUHTEESTA: Meillä lasten isä (skorpioni sekin) on täysmulkku ja vaikeuttaa lasten elämää tekemällä niille karhunpalveluksia jatkuvasti.. Meidän erosta on jo yli 5 vuotta, mutta vieläkin sillä tuntuu olevan jotain hampaankolossa..
No idiootti on idiootti- tajuis vaan, että tekee hallaa pojille käytöksellään, kun lapsethan siitä kärsii, jos vanhemmat eivät tule toimeen. Edes yksipuolisesti.
Ja onhan se niin, että parisuhteet ja perheen asiat ovat jo valmiiksi hankalia, mitä enemmän on osatekijöitä- ei siihen tarvitse mitään järkytyksiä tai hankaloittamista lisää. Hyvä vaan joskus vetää henkeä ja tarkistaa tilanne, ennenkuin on liian myöhäistä.

Mutta nyt treenit ja sitten lounaalle!
 
Huomenta!

Alkoholista Ei kyllä tee mieli, ei niin vähääkään. Mutta oon kuullu kyllä et viiniä sais juoda lasillisen oisko ollu per viikko? Ja siis eräs kaverini on sitä mulle takonut päähänkin, että ei totaalisesti tartte kieltäytyä, mutta kun ei tee mieli niin ei tee mieli. Ja mä olen kyllä aina ollut omalla kohdallani sitä mieltä, että kun vauva ilmottaa olemassaolostaan ni sitten loppuu juominenkin. Kotonakin siihen tottui, ettei äiti koskaan juonut kun korkeintaan 1 saunakaljan, kun oltiin ihan pieniä. Mutta jokainen tekee niinkun tykkää, eikä se mua häiritse, jos joku pari juo sillon tällöin[:)] Mulla nyt muutenkin toi elämänasenne on, et jokainen tekee mitä lystää, kunhan ei tuputa omia mielipiteitään/tekojaan ainoina oikeina asioina muille. Sen takia esim. kiihkouskovat saa savun nousemaan mun korvistani, kun tulevat tuputtamaan asioitaan.

Meillä on silleen jännä tilanne, että kun mun mieheni puhuu mun kanssa raskaudesta hyvin vähän ja kavereilleenkin ja suvulleen ilmottanut vaa et "vaimo on raskaana", ni mä ite jotenkin odotan sitä, että ainaki suku onnittelisi, ja sit kun sitä onnittelua ei tule, niin miettii vaan et onko se noin päivänselvä asia, ettei tartte onnitella vai mitä. Koska jos oon kysyny esim. sen serkuilta, et ootteko kuullu et meitä on syksyllä 3, ni vastaus on ollut "joo kuultiin" ja sitten vaihdettu puheenaihetta. Enkä mä hae hössöttämistä tai sitä et niitte pitäis vointeja alkaa kyselee tai muutakaan, mut ois ihan kiva et sais ees sen "onnea" kommentin. Mun erään kaverin äiti alko melkee itkee ku sai kuulla. Tai kyyneleet tuli silmiin. Tosin, kerroin kyllä muutenkin herkkänä päivänä, kun oli hänen tyttärenpoikansa ristiäiset, mutta sain mä silti halin ja onnittelut. Tuli tosi mukava olo, kun ei omilta vanhemmiltaan saanu muuta kun "aha, oke".

Nyt huomaa kyllä, että eilen ei tullu oikein syötyä mitään. Ihan järkyttävä nälkä koko ajan. Ei vaan tee mieli mitään. Tosin ton mun itsetekemäni perunasalaatin ajattelin tuolta popsia pikkuhiljaa pois, ettei pilalle mene. 14:30 ois sitten ultra taasen ja sieltä suoraan töihin. Ja kaveri tois tänään syöttötuolin ja sitterin meiä varastoon valmiiks syksyä varten[:)]
 
Suomi rokkaa!!!

Yksin kotona ja hillitön hömpötys menossa. Huutelin taas netistä itselleni Ä.vaatteita. ja katselin kaikkea tarpeellista vauvalle. Kävin myös kurkkimassa tuolla LA helmikuussa 2010 ryhmässä kun niillä jo pullahtelee nyyttejä. Tänään joku hurahdus päällä, johtuneeko siitä että rajapyykki kohta hoidettu ja kohdussa muljuaa siihen malliin kuin siellä olisi joku. masukin kauniistii pyöristyy...

Kakkua tekee mieli vietävästi, mutta taidanpa keittää puuron ja käväistä lenkillä. Koulutehtäviäkin pitäisi...

Alkoholista: Valkkaria pieni lasi joka toinen viikko perjantaina kera saunan ja pienen hemmotteluhetken. Kaikki muu alko yököttää.
 
Äityisvaatteista muuten tuli mieleeni.. Ne teistä jotka asuu pääkaupunkiseudulla, niin Itiksessä on maanantaina Vero Modan Mamalicious- vaatteet tarjouksessa.. Kampanja juttu, kun siellä alkaa se Kuutamolla-kampanja. Tai on kai ne pidempäänki tarjouksessa mutta alkaa sillon. Sitten bongasin kaikkii nettisivustojakin... mut nehän löytää ihan googlettamalla äityisvaatteita...[:D]

Enää kolme tuntia, et pitää lähtee kättärille kääntymään[:D] Mitähän siitäki tulee ku on etova olo jo valmiiks ja se salee alkaa taas tökkiä mun mahaa ku toi on väärinpäin tai muuta...
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top