SYYSKUUn höpinät ja höpötykset

[Fuji]

Joo siis miekin ns ilman syytä valvoin.. Jäin vaan jostain syystä valvomaan Pojun liikkeitä ja jotenkin peitto oli liian kuuma ja takertuva.. Ei vaan kyennyt rentoutumaan..

Mietin tässä ohimennen että millon sitä uskaltaisi aloittaa juomaan vadelmanlehtiteetä kun sitä olis tuolla kaapissa :)

 

[Kukkis.mlk]

Ensin haluaisin kiittää kaikkia. On niin paljon parempi olo, ku sai täällä avautua, eikä kukaan tuominut :) Oon käynyt monologia itteni kanssa, et mistä ne tunteet oikeen tuli. En tiedä vieläkään, mut päätin, et kaikki tunteet saa tulla, kunhan en tee mitään tyhmää :)

Ja edelleen tää raskaus tympii. Jos tää liikkuminen jatkuu syntymän jälkeen, ja varsinkin sitten, ku muksu pääsee liikkeelle, ni oon pulassa :D Oon ilmeisesti onnekas siitä, et nukun yöt hyvin. Pikkunen tykkää liikuskella töissä, joten yöt on rauhallisia. Välillä pelottaa, et näkeekö muut noi liikkeet, mut ilmettesti maha ei vielä heilu. Onko muuten normaalia, et liikettä on se 5-7 h putkeen ja sit parin tunnin tauko? Ehkä vähän liiankin liikkuvainen tulossa :O

 

[Fuji]

Mulla oli maanantaina sieltä neuvolasta lähtien 7h vähintään (ehkä jopa 9h) semmosta 15-30 min välein liikettä.. Ja siis nuo liikepätkätkin kesti saman mitä nuo tauot.. Tuntui oikeasti ettei poju rauhoitu millään
Se oli oikeasti todella turhauttavaa ja odotan kyllä innolla että tää jo loppuisi.. Sais poju meuhkata vaikka sitä mielummin tossa vieressä..

 

[Indie]

Kukkis, mulla esikoinen oli tosi kova liikkumaan mahassa ja sama meno on kyllä jatkunut syntymästä lähtien. Ei ole ollut mikään köllöttelijä tämä meidän heppu missään vaiheessa. :)
Ja kyllä tämä uusin tulokaskin aika kova on jumppaamaan mahassa, joten mielenkiinnolla odotan, onko hänkin yhtä vauhdikas vauva. :D

 

[Vius]

Eli meidän vauvista saattais tulla rauhallinen tapaus no veljen poika oli rauhallinen mahassa ja rauhallinen synnyttyään.. ..liikkeiltään, mut pirun kova itkemään ja vieläkin temperamentiltään aika jäärä.

 

[Tuhlaajatyttö]

Mulla on herkkupäivä tänään. Vähän huono omatunto, kun oon ollut yli viikon lakossa, mutta ehkä nyt yhtenä päivänä voi... Eiks niin?

 

[lumitukka]

Kukkiksen tilanteeseen ja monen muunkin raskausmietteisiin viitaten, uskon että lepo ja omasta hyvinvoinnista huolehtiminen on yks tärkeä juttu raskauden aikana. Se voi toiselle olla liikuntaa, toiselle omaa rauhaa tai kolmannelle vaikka kavereiden kansaa oloa tai hemmottelua. Sit jaksaa paremmin joko niitä fyysisiä vaivoja tai käydä läpi kaikkia erilaisia tunneskaaloja!

 

[Caarina]

Mun ja miehen keskustelu illalla höystettynä mun hormoneilla...

Minä; en suostu synnyttää yli 4kg... Se sattuu...
Mies; ei se sulle ongelma oo ku oot leveälanteinen, vaikka olis 5kg!
Minä; leveä mikä?
Mies; niin kun oot vankkarakenteinen
Minä; siis lihava? Haukut mua lihavaksi?
Mies; et oo lihava..... Vaan isoluinen!
Minä; lihava?
Mies; vauvasta se johtuu kun se kasvaa
Minä; ai yli 10kg vauva?
Mies lähti pois ja mun tuli taas itku... Hohhoijakkaa...

 

[Kukkis.mlk]

Kunpa kävis yhtä "hyvä" tuuri ku äidille ja lapsi syntyis ennen LA:aa :)
Tai no.. Mun sisko tuli muutaman päivän LA:n jälkeen, mut saa sitä muutenkin aina odotella

 

[ampiaispesä]

Kukkis: En mie ymmärrä, että mitä me ollaan lynkkaamaan/tuomitsemaan ketään? Jokainen meistä tuntee erilailla asiat ja niihin suhtautuu erilailla. Tottakai, kun tekstisi luin tässä jokin päivä, niin olihan se ns. rankka lukea, että liikkeistä tulee noin voimakas reaktio. Tosin, itsellä alkanut liikkeet osittain myös ahdistamaan, koska nyt on ihan erilainen kaveri mahassa (tää on jo siis kuudes) kuin aikaisemmat ja liikkeet ovat erittäin voimakkaita ja oikein näkee, kun yrittää puskea läpi XD.
Mutta kyllä sitä tunteet heittelee laidasta laitaan ja jospa sitten, kun vauva syntyy, niin on erilaiset fiilikset

---

Täällä on pitänyt kiirettä.. Tänään ois neljännen ipanan vanhempainilta.. ja tänään oli esikoisella myyjäiset, joihin leivoin ilonan kesäkurpitsa-suklaakakun, mokkapalamuffinsseja, pellillisen mokkapaloja sekä askartelin 22 kpl:tta heijastavia sudenkorento -koruja. Viime yö meni lyhyillä unilla ja sen kyllä tuntee.. Väsyttää nyt ihan pirusti.. Keräävät rahoja kevään leirikoulua varten.

 

[Fuji]

Vitsi mikä tuuri! Lähdin about tunnin lenkille ja melkein jo kun olin kotiovella niin alkoi satamaan! Mulla kun ei takit mene enää kiinni ja nyt jopa tuo isoin huppari alkaa tehdä tiukkaa niin en viitsisi millään kävellä ulkona sateessa.. Täytyy ihan vakavissaan harkita sitä kumja-paneelia..

 

[Kukkis.mlk]

Ampiaispesä: Kyllähän ne tunteet yllätti mutkin. Jotenkin vaikee olla, ku ainut jolle voin puhu, miltä oikeesti tuntuu, on mun mies. Tuntuu, ettei kukaan mun kavereista halua edes kuulla, ettei raskaus oo pelkkää ruusuilla tanssimista ja sit puff, lapsi onkin sylissä. Oon joillekin sanonut, et mahan kasvaminen tuntuu oudolta, ja etten tunne oloani kovin itsevarmaksi, ku oon aina yrittänyt pitää mahan mahdollisimman pienenä. Siihen sit saan vaan, et "älä viitti" ja "ihan normaalii mahan kasvu on". Tiedän, mut ku ongelma on pään sisällä. Voi hyvin olla, et ku jouduin hoitaa kahden ihmisen työt ja heräämään aiemmin, ni meni kuuppa jumiin :D

 

[ALotta]

Kukkis; mun mielestä on tosi hyvä et edes täällä ääneen sanoit. Mä en halua sanoo kelleen miten kurja olo välillä on siis ihan vaan henkisesti ja korvien välissä. Oirehtii sit jo nyt masennuksena, joka esikoisesta tuli vasta synnytyksen jälkeen
Eli taas liian kauan sinnittelin.

 

[Aamutorkku]

Paljon on tapahtunut tänään. Nyt olis muutama päivä lomaa, mut pistäydyin silti aamulla pikaisesti töissä. Mummokoira on ollut tosi huonona, joten sen kanssa eläinlääkäriin. Kovin suuria toiveita paranemisesta ei annettu ja jatkuva lääkitys vaatisi toistuvia kontrolleja rauhoituksessa. Oli aika antaa rakkaan ystävän mennä sinne missä ei kipuja ole. Kaipaus on kova.
Nyt kuitenkin suunnataan aiemmin ostetulle matkalle Ranskaan, vaikka tunnelmat vois toki olla iloisemmatkin kun koko päivä on mennyt surressa.

 

[Numea]

Osanottoni Aamutorkku. Rakkaasta lemmikistä luopuminen on kova pala. Bon voyage kaikesta huolimatta, jaksat vielä matkustaakin näillä raskausviikoilla mikä on hieno juttu!

Kukkis, minäkin olen pääsääntöisesti aika kypsä tähän raskaana olemiseen. Noin voimakkaita fiiliksiä ei sentään ole ja toivon että vauva syntyy ihan täysiaikaisena, mutta voin hyvin ymmärtää että keittää yli. Minua ei vauvan liikkeet ahdista, niistä jollain tapaa jopa nautin, mutta nämä omat kivut ja säryt kyllä ahdistavat. Ja se, etten pysty urheilemaan kuten normaalisti. Ärsyttää kun sanotaan että nauti raskaudesta kun minusta tämä ei ole mitenkään nautinnollinen olotila. Ja jos uskaltaa valittaa niin sitten sanotaan että ole onnellinen että raskaudessa on kaikki hyvin. Tietenkin olen! Mutta kai sitä silti saa olla turhautunut, 9kk on pitkä aika.

 

[Qaakkeli]

Kukkis, sama kypsyminen täällä - oon iso, en mahdu mistään tai mihinkään. En nuku hyvin ja en pidä vauvan liikkeistä. En pysty liikkumaan ja kärsin kivuista ja siitä, että en jaksa tehdä mitään muuta kun maata sohvalla. Viimeksi kun toivoin, että lasta ei olisi jouduin keskeyttämään raskauteni joten en uskalla (enkä kyllä halua) sellaista enää toivoa.

Todella toivottu ja odotettu on tämä tyttö joka tuolla pyörii mutta viime raskauden takia en uskalla edes toivoa, että saan terveen lapsen (vaikka ollaan näin pitkällä) saatika edes elossa olevan lapsen. Tai, että pystyn pitämään lasta hengissä. Tuntuu nyt jo ylivoimaiselta se paine, että miten mä saan pienen elämän pysymään hengissä.

Tosin mä oon se joka sain kissanpennun parikymppisenä ja itkin viikon koska tajusin, että se kissa kuolee joku päivä ja todennäköisesti ennen minua. Jotenkin hetkittäin liian tunteella menevä. Kenellekään en ole uskaltanut raskaudesta valittaa kun pelottaa, että joku sanoo, että pitäisi olla tyytyväinen tästä kun edellisellä kerralla kävi miten kävi. En halua/pysty siitä vielä ääneen puhumaan - on se verran arka aihe.

Onneksi kissanpentu täytti tänä syksynä 12v eikä näytä siltä, että olisi hetkeen täältä vielä pois lähdössä

 

[Browneyedgirl]

Auttakaa sisaret:
Sunnuntaina ristiäiset, joissa olen sylikummina. Päälle laitan tummansinisen äitiysmekon. Laittaisitko tähän aikaan vuodesta/tilaisuuden huomioonottaen ihonväriset vai mustat sukkahousut? Mielipiteitä otetaan mielellään vastaan! :)

 

[mude]

Ihonväriset on mun mielipide:) kuulostaa aika synkältä jos on tumma mekko ja mustat sukkahousut. Itse kyllä miellän mustat sukkikset vaan hautajaisiin...

 

[Musicro]

Mä oon samaa mieltä kuin mude. Laittaisin ihonväriset.

 

[Kotimama]

Voi aamutorkku ❤ itse menetin oman, ensimmäisen koirani viime marraskuussa, hän oli melkein 14vuotias vanha herra. Omalla osallaan kasvatti myös nämä nykyiset koirani ja paljon näen ensimmäisen koirani piirteitä varsinkin tässä nuoremmassa koirassani, se tuntuu hyvältä. Se ajatus lohdutti myös suuresti että koira sai elää pitkän elämän. Toivon mukaan myös nämä nykyiset rakkaat karvakorvat saavat elää pitkän elämän. Onko toinen koiranne reagoinut vanhemman poismenoon?