SYYSKUUn höpinät ja höpötykset

Ainoa mitä se salmiakki tekee on että nostaa verenpainetta.. Eli kyllä sitä nyt varmaan jo tässä vaiheessa voi vähän enemmän syödä :) kannattaa tosiaan puhua asiasta neuvolassa ja mahdollisesti myös siellä psykologilla.

Mulla on ite kans ollu tommosia turhautumisia tavallaan just ilman syytä ja psykologin kanssa keskusteltiin just siitä että mitä tehdä asialle. Lopputulos oli se että pitää ymmärtää se turhautumisen syy. :)
 
Sinja paino vaihtelee normaalisti vuorokauden aikana jo sen 3kg riippuen nesteen ja ruoan määrästä :) eli se 400g voi olla jo ihan siitä mitä olet eilen syönyt. Ootko kokeillut olla käymättä vaa'alla? Tässä vaiheessa melkein suosittelisin että maksimissaan kerran viikossa vaaka tai ei lainkaan. Ja keskustelua auki siellä neuvolassa tuosta :)
 
Jostain mä luin, et salmiakki ja lakritsi saattaa aiheuttaa ADHD:ta. Siihenhän se täyskielto perustuukin. Tosin, siihen tutkimukseen en oikeen luota, ku siinä oli sanat "kai", "ehkä", "voi" ja "saattaa". Eli kotimatkalla alkoon ostaa vanhemmille pullo hääpäivän kunniaks ja sit kaupan kautta salmiakkia ja kotia herkuttelee :P

Sinja, kannattaa tunkee se vaaka kaapin perälle :) Mun oma vaaka on jo paksun tomukerroksen alla :D
 
Mä oon syöny vähän ja välillä kerta annoksena varmasti yli suositustenkin salmiakkia. Tässä ja esikoisen raskaudessa. Parempi on ostaa siis vaikka se salmiakkipussi kun stressata :) tsemppiä kukkis!

Täällä stressattu myös nyt urakalla. Eilen ja viime yön olin ihan kierroksilla koiran takia. Viime yönä heräsin siihen kun oksenti taas ja ripuloi olkkarin ja keittiön matot matkalla takapihalle. Ja taas oli peppukarvat ihan veressä :sad001 ruokaa sain menemään ja aamusta päästiin heti klinikalle, koira nyt siellä nestetipassa ja saa suolistovaivoihin sopivan antibioottikuurin jonka pitäisi auttaa jo huomiseen mennessä. Lääkäri oli oireiden perusteella varma paksusuolen tulehduksesta, saanut luultavasti sen nyt siksi kun söi ab-kuurin toiseen vaivaan ja kuuri loppui viime torstaina. Bakteerien sietokyvyn heikentänyt siis.

Taapero nukkuu onneksi hyvin, heräämättä veti unta palloon klo 20.30-08.15 vaikka minä pesin yöllä mattoja ja koiraparan pyllyä :grin

Voi mun perhe ❤
 
Kukkis, hyvä, että puhut ja kirjoitat noista tunteistasi. Se on ihan normaalia tuntea kyllästymistä ja väsymystä raskauteen. Vielä tässä on tovi sinne joulukuuhun matkaa, mutta itse ajattelen niin, että tässä loppuraskaudesta kroppa (ja mieli) alkaa olemaan kypsä raskaana oloon ja valmistautuu synnytykseen. Hyvä, että sulla on mukava neuvolaterkka, jolle voi puhua.
Kotimamamalle paljon tsemppiä jaksamiseen. Onneksi esikoinen on nyt nukkunut siellä paremmin.

Varastoon nukkuminen voi tosiaan olla vähän vaikeaa, mutta voin lohduttaa, että ainakin itseni yllätti esikoisen syntymän jälkeen hormoonien voima! Siis niin, että vaikka vauva söi öisinkin usein, en tuntenut itseäni mitenkään erityisen väayneeksi, vaikak yöt olivatkin pitkään katkonaisia. Oikeastaan vasta imetyksen loputtua (tänä kesänä) olen huomannut olevani huonosti nukutun yön jälkeen selkeästi väsynyt. Ja kyllä raskaus usein vaatii enemmän lepoa ja hyvä on levätä aina, kun mahdollista, vaikkei sitä unta mihinkään varastoon voi laittakaan.

Meillä on ollut tosi kiva viikonloppu perheen kesken. Mies on ollut koko viikonlopun kotona, vieläpä pitkän sellaisen pe,la,su ja ma vapaata. Hän on noussut esikoisen kanssa aamuhommiin eilen ja tänään ja minä oon saanut nukkua pidempään ja juoda aamukahvit rauhassa. :)
 
Jostain mä luin, et salmiakki ja lakritsi saattaa aiheuttaa ADHD:ta. Siihenhän se täyskielto perustuukin. Tosin, siihen tutkimukseen en oikeen luota, ku siinä oli sanat "kai", "ehkä", "voi" ja "saattaa". Eli kotimatkalla alkoon ostaa vanhemmille pullo hääpäivän kunniaks ja sit kaupan kautta salmiakkia ja kotia herkuttelee :D

Mä luin kans jostain tän saman 'vakuuttavan' tiedon ja tulin siihen tulokseen, että mä syön kyllä sekä salmiakkia että lakritsia pieniä määriä. Salmiakki olis mun suuri herkku, vähän oon kuitenkin rajottanut enkä pussitolkulla syö.
 
Mun yksi kaveri on neuvolalääkäri, ja sanoi että kaikkia muita suosituksia kyllä noudatti, mutta salmiakki- ja lakukieltoa ei kun kuulosti niin epämääräisiltä nuo totaalikiellon perustelut. Juuri tuollaista ehkä-kenties-saattaapi-olla-tai-saattaapi-olla-ettei-ole spekulaatiota. Tuolla perusteella voidaan kieltää raskaana olevilta ihan kaikki. Mä olen syönyt sitten (lähes) hyvällä omatunnolla kohtuullisen määrän lakukarkkeja noin kerran viikossa. Toivottavasti ei tule jälkikasvulle mitään oppimisvaikeuksia. :rolleyes: (Ei sillä ettei oppimisvaikeudet olisi vakava asia, mutta jos pitäisin tuota lakuhysteriaa hiukankin realistisena niin enhän mä tietenkään niitä söisi.)
 
Olin oikein reipas tänään kun kävelin neuvolasta kotiin (1h 20 min ja yli 9000 askelta tänään yhteensä ja yli 6 kilometriä) :) matkalla oli hyvä pelata samalla pokemonia :D
Muistin vasta matkalla kotiin että unohtui broileri pakkaseen niin tänään taitaakin sitten olla pitsapäivä..

Huomisellekin on jo tekemistä kun naapuri tuo kantoliinan näytille niin pääsen katsomaan että millainen se nyt olikaan.
 
Sinja kannattaa pohtia mikä syy siihen on, että ahdistuu painonnoususta. Se voisi auttaa käsittelemään niitä negatiivisia tunteita. Mä tajusin esikoisen odotusaikana, että jollain tavalla koin painonnousun olevan epäonnistumisen merkki ja juontaa juurensa siihen, että mun äiti hyvin terveysintoilevana on kiinnittänyt huomiota mun painoon. Kehunut kauheasti kun olin laihassa kunnossa välillä touhottanut liikunnasta ja ruokavaliosta, kun on tullut muutamia kiloja. koskaan ei kuitenkaan mitenkään negatiivisesti. Oli vaikea tajuta, että mun päässä se on muodostunut ajatukseksi, että laihana hyväksytään ja kehutaan ja on huono jos lihoo. Auttoi paljon kun käsittelin tätä päässäni ja puhuin myös äitini kanssa. Samalla poistui myös syyllisyys siitä, että oli vaikeaa hyväksyä painoa ja vartalon muutoksia. Kyse oli mun pääkopasta eikä se ollut vauvan syy :) koen myös nyt tärkeäksi, etten hauku tai puhu itsestäni negatiivisia asioita lapsen kuullen (tai mielellään ollenkaan!), koska sen pohjalta lapsikin lähtee rakentamaan kehonkuvaansa.

Tulipa pitkä sepostus, mutta halusin jakaa jos siitä on jotain apua :)
 
Kävin tänään 'huuhaa-hoidossa' akupunkio, rentoutusterapia jne. Sama nainen tekee myös imetysohjausta ja vasta nyt oon ekaa kertaa vähemmän pettynyt esikoisen imetystaipaleeseen.

Suosittelen siis hakemaan apua ja keskustelemaan oloista ja mielialoista jo nyt, ei kehity pään sisälle mörköjä.
 
Oisko tossa kans vähän sitä kun kauheasti mediassa yms touhotetaan just siitä että ei saa ns höllätä ja täytyy pysyä kunnossa raskaudesta huolimatta? Itellä ainakin oli sitä tossa välissä kunnes totesin että helpommaksi teen asiat itselleni kun en mieti tommosia asioita vaan muuten pidän itsestäni huolta.
 
Sinja, kuulostaa niin tutulta! Mä aina ihailin muiden masuja ja sitten kun itsellä oli se, tuntui vaan valasmaiselta enkä löytänyt mitään vaatteita, joissa ois ollut mukava olla. Onneksi tässä raskaudessa on osannut iloita mahasta ja jopa käyttää tiukkoja vaatteita, jotka korostaa mahaa. Ihan sama vaikka näytän jättimäiseltä! :D
Muista vaan, että sun vartalo on uskomaton, kun hoivaa ja kasvattaa ihmistä. Vaatii rohkeutta muuttua ja hyväksyä se, että onkin toisen "orja", kaikki ei ole enää omassa hallinnassa. Mutta vaikka kroppa muuttuisi kuinka, yhtä arvokas ja tärkeä olet! Ja aina ehtii laihduttaa, raskaana ei olla kuin tooosi lyhyt aika jos miettii isompaa kuvaa :)
 
Muokattu viimeksi:
Joo tiiän mut en halua. Viimeks ku avasin suuni nii jouduin suljetulle ja lapset uhattiin huostaanottaa, vain kuulemma ihan "lastensuojelun tukitoimenpiteenä". Luotto meni tuohon tahoon.

Siksi toivoisinkin mieheltä tukea, viimeksi sairastuin vakavaan masennukseen ettei kärjistyisi tilanne niin pahaksi kun viimeksi.

Muista, että oot nyt varmasti ihan eri tilanteessa kuin silloin kahden aivan pikkulapsen yksinhuoltajana ja samoin, että nyt et ilmeisesti tällä hetkellä kuitenkaan ole vakavasti masentunut. Avun hakeminen ajoissa, mieluumin liian ajoissa on kuitenkin paras tapa ennaltaehkäistä tilanteen kärjistymistä. Tarvittaessa toipuminenkin on silloin nopeampaa.

Oliko suljettu mielestäsi virhe aiemmassa tilanteessasi?

Olisiko sinulla joku muu luotettu lähenen, joka voisi toimia kuuntelevana korvana ja olla tukena? Jos julkinen terveydenhuolto kammoksuttaa, niin kannattaa miettiä myös yksityistä vaihtoehtoa. Ja kyllä julkisellakin puolella ihmiset ovat auttamista varten, vaikka toki sielläkin kaikki ovat ihmisiä, jotka joskus myös tekevät virheitä ja virhearviointeja.
 
Ja täällä taas yksi osittain valvottu yö takana.. Poju touhusi tyyliin 1-2:30 yöllä niin että en saanut unta. Alkaa kaverilla olla jo voimaa sen verran.
 
Takaisin
Top