Syyskuun hölinät

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Cocoa
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Mä jo innolla odotan sormiruokailun aloittamista! Tuntuu myös kauhean oudolta ajatukselta, että lapsi olisi nirso ruokailija, kun itse en oo koskaan sellanen ollut enkä ole ikinä oikein tajunnut lapsia jotka ovat. Parempi olisi tottua syömään vihanneksia, kun paljon muuta ei oo tarjolla. :joyful:

Mua on pitkään jo kiinnostanut se, miten lapsista ylipäänsä tulee nirsoja, etenkin kasvisten suhteen. Ne supernirsot lapset jotka itse tunnen, ovat selvästi vaan vanhempien mallista oppineet sen "mulla on sopimus pupujen kanssa" -asenteen.. :meh:
 
Barbieq, Meillä tuo ei taas pidä yhtään paikkaansa. Syödään kasvispainoitteisesti ja toisinaan lihaa. (Lähinnä kanaa tai kalaa) Mutta lapsi on silti pienestä asti vieroksunut niin kasviksia kuin hedelmiä suurilta osin. Liha taas maistuisi ennemmin ja lisukkeet (riisit, perunat ei kelpaa sitten millään)
Ei todellakaan tiedetä mikä tuon nirsoilun taustalla on.. Tyytyväinen oon että monesti edes maistaa. :)
 
En tosiaan minäkään tiedä, mistä se nirsous lopulta kumpuaa. Osa siitä joissain ikävaiheissa on varmasti sitäkin, kun kaverit sanoo, että se ja se on pahaa, niin eihän sitä voi sitten olla erilainenkaan, mutta se tulee sitten myöhemmin. Ollaan miehen pojallekin (11v) sanottu, että olisi hyvä edes maistaa, ennen kuin tuomitsee. Sitten kun maistaa, voi sanoa, ettei tykkää, eikä meillä ole pakko syödä niitä ruokia, joista ei tykkää, mutta ei ruveta erillisiäkään ruokia sitten tekemään. Yleensä poika sitten syö edes vähän, vaikkei tykkääkään, mutta ei koskaan pakoteta. Enhän minä itsekään kaikkea syö edelleenkään, esim. maksaa. Mutta kyllä sitäkin voi lapselle tarjota jossain muodossa. Mies tykkää maksalaatikosta, minä en. Syön jotain muuta sitten :)
 
Mäkin syön itse ja tarjoan kasviksia ja ne on tavalla tai toisella kelvanneet 1v asti, mutta sit on iskenyt kasvisnirsous jolle mä en ole löytänyt lääkettä.. mitään pupunruokajuttua en viljele, oon ottanu mukaan ostamaan ja kokkaamaan jne mutta kun ei niin ei. Esikoiselle perunakin on niin vaikee että oksentaa, toinen ei syö riisiä vaan syljeskelee ne aina, oli sitte missä muodossa vaan. Lihat kyl maistuu, mun mielestä liha ja kala on maustetta.. Hedelmät ja marjat on onneksi alkanu maistua eikä ne oo koskaan ollu totaalisen no-no-listalla.. mutta esim toinen lapsi ei suostu edes nuolaisemaan kurkkua vaikka joka ruualla saa oman palan "koristeeksi" kun on kuulemma niin väkevää.. kai tohon aika vähän auttaa, mutta uskon et toisesta lapsesta tulee monipuolinen ruokailija ja ekalla on jotain geneettistä vastenmielisyyttä ruokia kohtaan et ei kyllä varmaan mikskään ennakkoluulottomaksi maistelijaksi kasva, vaikka oppiikin omaa tahtiaan vähän laajentaan tota ruokavaliota joka on ollu TOSI suppea kun ei vaan oo menny alas.
 
Niin ja ne geenit kyllä tulee isän puolelta :P Ite en oo ollu koskaan nirso enkä oikein päässy hommasta jyvälle.. ei mun perheessä kukaan oikein oo ollu yhtään nirso.
 
Meillä myös esikoinen selkeästi ällöää siis tiettyjä ruokia ja koostumuksia. Ehkä sillä voi olla jotain tekemistä asian kanssa.
Oli pienenä (Pienihän tuo vielä on :rolleyes:) jo tosi tarkka siitä ettei soseissa saanut olla kökköjä tms. Sellainen tavan sihtikurkku. Niin ehkä nuo kasvikset/hedelmät ei siksi miellytä.
 
Pienet osaa olla nirsoja, mutta olen huomannut että se ei aina johdu siitä että ei pitäisi jostain tietystä aineksesta vaan valmistustavasta. Jos ei raakana uppoa niin voi kokeilla tarjoilla höyrytettynä, osana wokkeja, soseutettuna jne. Ja voihan olla että jos kurkku ei maistu nyt niin kolmen kuukauden päästä se taas maistuu. Tärkeintä minusta on että kuitenkin tarjotaan, vaikkei nyt aina maistu
 
Juuri tuo on minustakin tärkeintä että tarjotaan vaikkei maistuisi! :)
Meillä oli kurkun kanssa juurikin noin että se ei mennyt millään, sitten yksi kaunis päivä maistuikin. Tuolloin oltiin vielä erityisesti leikelty ne pojalle mieluisiksi pötköiksi. :)
 
Varmaan se monilla tosiaan on aika, mikä auttaa. Ja se, että tarjotaan joskus uudestaan! En ihan ymmärrä ihmisiä, jotka ovat todenneet että "ei tälle meidän 5v Pirkkopekalle anneta kurkkua koska se jo 2 vuotiaana sano ettei tykkää" . Ikävä kyllä omastakin suvusta löytyy näitä tapauksia :shifty:
Varmasti monilla tuo koostumusasia on myös aika oleellinen. Mua edelleen ällöttää liian pehmeät banaanit, minkä vuoksi syön banaanit sit jossain muussa muodossa. Monilla kans tuntuu olevan traumoja tarha-ajoilta, jolloin pakotettiin syömään esim. puuroa joka ei just esim. koostumuksen vuoksi maistunut. En ihmettele yhtään, jos ei sitä huvita syödä aikuisenakaan, kun on sitä itkien joutunut lapsena syömään. o_O
 
Joo itkien nieleskelty ruoka tuskin edistää kauheen tervettä suhdetta ravitsemukseen..
 
Itse välillä huomaa sortuvansa siihen että kaivaa ruoasta pois ananakset tai toteaa lapselle salaattia laittaessa että enpä anna sulle tätä tomaattia kun et tykkää. Ja sitten tekis mieli purra kieleen et mitä pönttöjä taas sanoin.

Meillä tytöllä onneksi ei juuri nirsoilua ole ollut, juurikin nuo ananas ja tomaatti ja ne on molemmat sellaisia että ovat miehelle aiheuttaneet suun kutinaa lapsena, että ehkä tytöllä samaa.
 
Meillä ainoat "kamalat" on sipuli ja tomaatti. Tosin kumpikin menee ruuan seassa jos ei lapsi erota tai maista sitä. Tarhan tomaatit on kuulemma hyviä, kotona ei. Tuoretta sipulia on nyt alkanut imeskellä ja on aina kovin ylpeä itsestään kun on reippaasti hetken imeskellyt sipulin makua :) Joten eiköhän nämä inhokit tästä häviä jossain kohti.
 
Mua kyllä huvittaa meidän poika kun kaikki erikoisuudet on hänen herkkua, juurikin sipuli, oliivit ja sitruuna! :grin
 
Nää on kyllä tosi jänniä miten noi mieltymykset menee. :) Mut hoitotäti pakotti 4-vuotiaana syömään punajuurta, en saanut poistua pöydästä ennen kun se oli syöty. Itkien sen sitten jotenkin sain alas mut sen jälkeen en oo ikinä punajuureen koskenut.. toinen virhe oli mämmi, mitä mummo pakotti ensimmäistä kertaa maistamaan joskus 4-5v minkä jälkeen oksensin, enkä oo sen jälkeen syönyt. Ei mitään hajua miltä se edes maistuu mutta mielleyhtymä siihen oksetukseen on edelleen niin vahva etten pysty mämmin syöntiä edes ajattelemaan. :depressed:

Ilman tollasia varsinaisia traumoja kyllähän mieltymykset muuttuu lapsena paljon ja vielä aikuisenakin! Itsekin vasta viime vuosina oon oppinut rakastamaan parsa- ja kukkakaalia sekä sieniruokia. :)
 
Käytiin nyt sitten siellä TAYS:n esittelytuokiossa, joita siellä siis järjestetään aina torstaisin. "Kalvosulkeiset" ne vaan oli, mutta kyllä siinä ihan hyvää infoa oli, ainakin osalle tuntui olevan aika paljon kyseltävää, sellaisista asioista, jotka minä olen sattunut kaivamaan jo netistä ja TAYS:n omilta sivuilta. Siellä oli kuitenkin aika paljon väkeä, kaiken ikäisiä pariskuntia ja ainakin yksi naispari, joka nähtiin hedelmöityshoitoklinikallakin. Eivät kyllä varmaankaan meitä tunnistaneet :)

Hoksasin eilen, että olis varmaan hyvä tallentaa se synnytyspäivystyksen numero puhelimeen, kun en ollut aiemmin tajunnut, nyt löytyy sitten sekin, jos/kun tulee tarve soittaa sinne. Onneksi TAYS on tuttu paikka, joten osataan mennä oikeaan paikkaan siellä. Tosin nytkin oli erilainen ajoreitti sinne synnytyksen oville kuin ennen, kun tekevät niitä isoja rakennustöitä siellä.

Miehen kanssa mietittiin, että ei varmaan pyydetä perhehuonetta, kun mies totta kai käy välillä kotona, ja kun nuo elikotkin pitää hoidella. TAYS:ssa joutuu sitoutumaan siihen, että mies on sitten miltei koko ajan paikalla, välillä toki voi käydä asioilla ja kotonakin, mutta ei meidän tapauksessa ole pitkän matkan vuoksi järkevää koko ajan mennä edes takaisin.

Mulla on myös jotkut tietyt ruoat sellaisia, mitkä on jääneet pois just oksentamisen takia. Glögi ja yksi valmis tuore kurkku-vihannessalaatti on pannassa ollut jo toista kymmentä vuotta. Maito taas jäi pahan olon takia, en ole juonut maitoa yli 20 vuoteen, kun siitä tuli kerran paha olo, taisi olla vähän vanhaa, en tosin oksentanut, mutta se huono olo riitti jo "kammoon". Käytän kyllä maitoa esim. kaakaossa ja murojen kanssa, mutta en sellaisenaan kyllä juo ollenkaan.
 
Kaari: TAYS:ssa on se ihana mahdollisuus, että pääsee potilashotelliin jos äidillä ja vauvalla on kaikki hyvin. Siellä on paljon vapaampaa ja saa olla omassa rauhassa ja silti on apu lähellä. Potilashotellissa ei tarvitse sitoutua isän jatkuvaan läsnäoloon ja vierailuja ei muutenkaan ole rajoitettu. Hotelliin pääsee kuulemma aina, jos ei ole mitään terveydellistä estettä. Eli ikinä ei ole niin ruuhkaista, etteikö sinne mahtuisi.
Itse olen menossa yksinodottajana ja -synnyttäjänä, eikä sekään kuulemma ole esteenä jos vain kaikki muuten on hyvin. Ihan mahtava mahdollisuus omasta mielestäni, koska kammoan osastolla olemista enkä perhehuonetta saisi koska ei ole puolisoa. [emoji4]
 
Totta Vehmis, se potilashotelli on kyllä hyvä mahdollisuus :) Mutta katsotaan nyt, miten synnytys menee, ja tapahtuuko jotain kummia, katsotaan sitten, josko sinne hotelliin pääsisi.
 
Jyväskylässä ei ole muuta tarjolla kuin perus kahden hengen huoneet :meh: ei ainakaan 2 v sitten ollut.. mutta eipä siellä ole paljon mitään muutakaan, esim ilokaasua tai mahdollisuutta ammeessa lillumiseen
 
Woow!! Piti googlata. 2016 kesällä ksshpssa on ollut ainakin kokeilu perhehuoneista. Mutta en kyllä tiedä vieläkö se jatkuu.. mut ei kai me semmoseen kun on tuo esikoinenkin olemassa.. mut tuommonen potilashotelli kuulostaa kyllä niin luksukselta :happy:
 
Tosta ruokakeskustelusta tuli mieleen, et mullakin yks trauma. Päiväkodin täti pakotti juomaan lasin piimää, vaikka reippaasti maistoin ja ilmoitin etten juo sitä tai oksennan. Maistoin siis ekaa kertaa. Muistaakseni en oksentanut, mut se oli itkien juotava sitten. Ihan hirveä trauma ja mä en taatusti ikipäivänä juo toiste piimää.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top