Mä tässä yritän kovasti nyt saada menemään tuonne aivoihin asti, ettei mun tarvitse mennä huomenna töihin, eikä sitä seuraavanakaan päivänä, vaan vasta ens vuonna :O Mutta on kyllä ihan hyvä juttu, ettei tarvitse mennä, kun olo alkaa olla välillä jo melko tukala tämän pötsin kanssa. Olis aika rankkaa käydä vielä töissä sekä fyysisesti että henkisestikin.
Odotan kyllä sitä tiistain neuvolalääkäriä, kun jotenkin tuntuu, että tahtoisin ammattilaisen tutkittavaksi, vaikka ei tunnu siltä, että olisi jotain vialla. Jotenkin vaan kaipaisin jonkinlaista varmuutta asioihin, edes jonkinlaista arviota vauvan koosta ja alapään tilanteesta muutenkin. Ehkä se on vain tämä kun olen ensimmäistä kertaa tässä tilanteessa, niin epävarmuuksia on aika paljon, vaikka moneen asiaan löytyy vastaus netistä luotettavilta sivustoilta, ja muiden kokemuksiakin luen mielenkiinnolla.
Lisäksi omat olotilat vaihtelee. Kävin koiran kanssa todella lyhyen lenkin, ja jo heti alkumatkasta koko alavatsa alkoi kiristyä ikävän tuntuisesti, ja tuntui siltä, että rupesin sitten vaappumaan kävellessä, kun vauva tuntui painavan tuonne alas oikein urakalla. Sitä en osaa sanoa, että pitääkö siitä välittää lainkaan, vai mennä vaan eteen päin, liikkua enemmän.
Samaa ajatusta on kyllä mullakin, kuin HuliVilillä, voisi jo syntyä, mutta en kyllä koe olevani mitenkään valmis siihen vielä kuitenkaan. Eli vielä pitäisi olla aikaa ajatusten selkiytymiseen, vaikken yhtään tiedä, mitä odottaa sitten kun synnytys alkaa ja vauva tulee maailmaan. Ehkä ei pitäisi liikaa edes miettiä, vaan mennä "virran mukana", ottaa tapahtumat sellaisina kuin ne tulee eteen. Helppo nyt sanoa, mutta veikkaan, että rauhallisuudesta ei ole tietoakaan, kun tositoimet alkaa
Yritettiin tässä nyt suunnitella edes huonejärjestelyitä taas, mutta mennään nyt näillä mikä on ollut tähän asti, vaihdellaan sitten, jos tuntuu siltä, että mies tarvitsisi rauhallisemman makuuhuoneen. Kai kaikki sitten muotoutuu, kun päästään vauvan kanssa kotiin.