Joo jännä miten päivät on hi das tu neet lasketun ajan lähestyessä (nyt 39+4). 20+ viikot oli ihan tuskaa, kun tuntui ettei raskaus etene mihinkään. Sitten kun pääs 30+ viikoille, tuntui että viikot vain vilahtaa ohi. 38 kun saavutettiin, on homma taas niin hidasta ja tunteet ja ajatukset vaihtelee. Kunhan tätä ei tarttis syystä tai toisesta käynnistää.. Tulis jo. Kaikki ok, synny kun synnyt, kyllä mä nää muutamat (!) päivät ja yöt jaksan vielä.. Jne..
Haluaisin kokea luomuna kotona alkavan synnytyksen! Se on mun harras toiveeni!!!!! Viimeks en niin ajatellut siltä kantilta, halusin vain päästä siitä raskausmyrkytyksen pahenemisen huolesta, enkä tykännyt yhtään, kun piti juosta kahdesti viikossa neuvolassa ja välillä päivystyksessä ja yöpyä osastolla ja käydä "avo-osastolla" seurannassa.. Ja kun joutuikin sitten kärvistellä osaston suihkussa yksin ilman miehen tukea supistusten alettua.
Mutta nyt tiedän, mitä haluan!!
Haluan pyöritellä lonkkiani jumppapallolla, suihkutella kotona, ähistä miehelle... Ja sitten jossain vaiheessa lähteä synnärille.. Jolloin toivottavasti tilanne on jo edennyt pisteeseen x, eikä tartte palata kotiin. Ja toivottavasti omat supistukset riittää avaamaan, ettei tartte lisäpontta niille antaa..
Tällaisia ajatuksia täällä...