Syyskuiset esikoisen odottajat <3

Joo se ei auta yhtään, että on raskaana ja levähtämisellä on merkitys. Tuntuu ihan samalta kun huomais leviävänsä ihan ilman mitään "hyvää syytä" eli pahalta. Toivon silti, että jostain se hehku vielä heräis! Toiset on niin kauniita ja ihania ja hehkeitä masujen kanssa ja itellä on vaa valasfiilis.

Meillä mies haluis kolme lasta ja max 3v ikäeroilla, mutta mä kyllä haluaisin työelämään päästä välillä, ettei ihan unohdu hommat. Mieli kyllä muuttuu vielä sata kertaa, joten katotaan nyt mihin elämä vie.
 
Minut raskaudessa yllätti kaikenlaiset pelot ja huolet. Olin ajatellut että olo oisi ennemmin onnellinen ja ylpeä. Sitten aluksi jännittikin pysyykö vauva mukana ja mitä ultrissa kuulee, onko kaikki hyvin. Noi ultrat varsinkin pelotti. Niistä kun päästiin niin synnytys alkoi jännittää. Tuli myös ekakertaa kuolemanpelkoajatuksia. Onneksi ovat kaikki olleet vaiheita ja menneet ohi eivätkä olleet silloinkaan koko ajan mielessä. Mutta en oisi arvannut, että kaikkea uutta alkaa mielessä pyöriä.
 
Oliskin tosi hyvä jos välillä voisi aivot pistää off-tilaan!
Eilinen ensimmäinen lomapäivä meni autoa siivotessa ja pesin peitot kun sai ne niin hyvin kuivaksi tuolla ulkona tuulessa. Lisäksi kasattiin pinnasänky ja järjesteltiin makuuhuone uusiksi, jotta kaikki mahtuu. Illalla oli sitten aikas jäykkä olo ja kävely tuotti vaikeuksia. Lonkat huutaa hoosiannaa. Tänään pitäisi mennä pesemään auto ulkoapäin vanhemmille ja jos vaikka pesisi seuraavaksi tyynyt ja päiväpeitonkin. Kauhia järjestely- ja siivousinto päällänsä .
 
Heips! Liityn joukkoon näin vähän myöhässä. Täällä odotellaan siis esikoista, LA 10.9.

Meille raskaus tuli aika yllätyksenä. Kohta vuosi ollaan yhdessä oltu. Itselle asia oli paljon helpompi sulattaa kuin miehelle. Sitten kun pääsi muille puhumaan raskaudesta niin alkoi miehelläkin olo helpottumaan. Sukulaiset ja ystävät olivat vain iloisia ja onnellisia, ainakaan ei meidän korviin kantautunut mitään negatiivistä.

Alkuun oli pahoinvointia lähes joka aamu, tarkoin sai katsoa mitä söi aamupalaksi. Kiinteät ei pysyny sisällä. Onneksi se helpotti about kuukaudessa. Sen jälkeen vain satunnaisia oloja ollut. Muita oireluja ei ole oikeestaan ollutkaan. Ainoastaan hemoglobiini vaivaa, laski alun 132:sta 114 ja siitä 104:n, nyt kumminkin noususuunnassa kun nostettiin rautatabletti annos kahteen tabuun. Viikko sitten oli sen 110.

Alkaa jo hieman jännittää kun tää aika käy kohta vähiin. Mutta sitten taas toisaalta odottaa malttamattomana että saa pienen nyytin syliinsä :Heartred

Honeybird&"pätkis" rv 30+5
 
Täälläkin ensimmäinen kolmannes meni rajusti oksentaessa, eikä mikään meinannu kestää sisällä. Nyt rv31 ja varsinkin kaikki makea maistuu liiankin hyvin ja paino noussut yhtäkkiä reilusti. Maha vielä siedettävän kokoinen että jaksaa tehdä kävelyjä ja touhuta. Tänään kasattiin pinnasänky ja pesin vauvan vaatteita. Oletteko/aiotteko laittaa pinnasänkyyn reunapehmusteen? Alkaa jo hieman jännittää synnytys ja prinsessan maailmaan saapuminen :)
 
Reunapehmuste löytyy mutta pinnistä ei o vielä :) pehmusteen ostin käytettynä 5eurol jonka aattelin nyt kun loma alkaa päällystää uudel kankaal ja lomal myös ikeaan ostaan sänky :)
 
Jep, ikeasta valkoinen reunapehmuste ja siihen ehkä päälle joku oma kiva kuosi.. Jos joku mun käsityötaitoisista sukulaisista vaan viitsii :D Eihän sillä pehmusteella toki mikään kiire oo, vauva ei toivottavasti kääntyile ihan ensimmäisinä viikkoina :) Plus että en mä tiedä onko se nyt muutenkaan supervälttämätön? Toisaalta eipähän jää joku käsi jumiin, sitten kun liikkuminen alkaa..
 
Raskaus on yllättänyt kans positiivisesti, kun tutuilla ollut hankalia. Toki kömpelyyttä ja nopeammin väsymistä on, mutta vieläkään ei juuri menoa haittaa. Olin varautunut ihan muuhun.

Lasten ikäerosta. Jos vaan jaksais tuntuu siltä, että pieni ikäero ois kiva (1-2v). Ois sitten kaverit toisistaan, eikä esikoinen ehtisi niin tajuta, että menettää erityisaseman, kun toinen syntyy. Lähipiirissä on kuitenkin nähnyt, että kahden pienen kanssa voi olla aika intensiivistä, että pitää nyt katsoa. Realistinen siis ehkä 2-3v. Ja äitiysrahojen kannalta tietty alle 3v ikäero kannattavampi, jos ei mee takas täyspäiväsesti töihin siinä välissä.

Muilla alkaa lomat ja vauvanvaatteita pestään. Täällä ei oo valmisteltu/ostettu tyyliin mitään (toisaalta suurin osa tarpeellisista jutuista saadaan luultavasti kierrätettyinä läheisiltä). Töitä on vielä 3 viikkoo ja muutto yms. yms, mut ei tuu ainakaan aika pitkäksi. Onko täällä ketään muita myöhäisvalmistelijoita? :)
 
Meillä muutto vasta 16.8., jonka jälkeen päästään shoppaileen isompia tavaroita. Toki vaunut ja kaukalo on tilattu, mut muuten.
 
Heh, te ootte vielä nuoria! Mä täytän elokuussa 34, joten taidan olla tässä topicissa vanhin :grin Mua itteäni ei ikä ahdista, en parikymppisenä olisi ollut valmis äidiksi eikä silloinen mieskään. Vieläkin toisinaan epävarmuus valtaa mielen, mut pakko se on uskoa et kaikki tulee menemään hyvin :)
 
Mulla tulee syyskuussa 32 täyteen, että vanhakshan sitä itsensä aina välillä tuntee, mutta kyllä 34 on jo ihan eri luokkaa.. :D Ei vaan, parikymppisenä en ois voinut kans kuvitellakaan olevani äiti. Nyt kun tällä iällä "vahinko" pääsi käymään, tuntuu yllättävän luontevalta siirtyä vanhemmuuteen, vaikka kyllä välillä vieläkin hirvittää, että oikeastiko musta äiti tulee? :O
 
Onhan se kaks vuotta huima ikäero :wink

Itsekin oon päässyt aika helpolla tän raskauden kanssa, välillä sitä unohtaa olevansa raskaana. Paitsi sitten kun jää mahasta johonkin kiinni... :grin
 
Mä oon 31 ja mies 34. Hyvä, kun ollaan vieläkään valmiita vanhemmiksi, mut kun kaikille muille kavereille syntyy tänä vuonna lapsi, niin ajateltiin, että miks ei meillekin. Turha venyttää pidemmälle, kun ei olla enää mitään kovin nuoria ja ei voi tietää, kuinka nopeeta tärppää, jos ees tärppää.
 
Et suinkaan Hecu ole vanhin. Mä täytän marraskuussa 36. Mies tosin täytti just 29. Keskiarvo siis mallillaan :wink
 
Mullakin on mies 5v nuorempi :wink tosin sen olikin sit vaikeempi sulattaakin tätä raskautta kun yllärinä tuli. Mutta onnex tuli "järkiinsä" :)
 
Takaisin
Top