Onpa täällä monta onniteltavaa ehtinyt kertyä. :) Helmikuu hyvässä vauhdissa..
Voimia ja halauksia paljon nninnannalle!
Ja onnittelut Espulle, mmaljolle, aanninalle ja olgamarialle!
Meillä pikkuherra siis syntyi 9.2. klo 22.59, rv 39+6. Paino 3,9kg ja pituus 52cm. Loppujen lopuksi synnytyksestä jäi ihan mukava olo. Supistukset olivat aika pitkään menkkakipuja vastaavia ja kestettävissä, ainoastaan loppuvaiheessa ehkä jonkin verran pahimpia kovempia. Mutta siinä vaiheessa ongelmia aiheutti ennemminkin paineentunne ja tarve ponnistaa. Sairaalan lähdön ajoitus meillä oli aika sopiva, kun juuri autossa ja synnärillä sitten alkoivat ne järkyttävimmät supistukset, joiden kanssa ei enää olisi kotona halunnut oleilla. Eikä siinä sitten enää mennyt kuin neljä tuntia ja poika oli syntynyt.
Synnytyssaliin mentäessä kätilö jutteli, että tässä vaiheessa voit valita mitä tahansa kivunlievitystä, mutta taisi sitten kuitenkin tapahtua ensisynnyttäjäksi nopeasti kaikki, kun tuskin epiduraalia olisi ehtinyt laittaakaan, vaikka heti olisin pyytänyt. Kohdunkaulan puudutusta kätilö kovasti suositteli ja taisin huutaa sitten niin kauhistuttavasti, kun mies oli sitä mieltä, että ota se. Olin vähän pihalla kaikesta kyllä siinä vaiheessa, mutta suostuin sitten, kun en tiennyt kuinka kauan tässä pitää vielä sinnitellä sen paineentunteen kanssa ilman että saa ponnistaa (siihen kun kuulemma tuo puudutus auttaa). Mutta kuitenkin, ei se että huutaa tarkoita, ettei kestäisi lopulta kipua, se huuto on vain keino selviytyä siitä. Yritin alkuäänellä rentouttaa itseäni, mutta useasti meni kyllä ihan spontaaniksi kipuhuudoksi homma.. Vaikea sitten sanoa miten tuo puudutus vaikutti, kun melkeinpä heti sen laiton jälkeen sain kuitenkin jo luvan ponnistaa. (Sen laittaminen oli muuten jotakin varsin järkyttävää, kiitokset kärsivälliselle henkilökunnalle.
) Tunsin kyllä lapsen liikkeet synnytyskanavassa ja välilihan repeämisenkin, mutta ehkä en sitten niin kovaa kuin miltä ne olisivat voineet tuntua?
Ponnistusvaihe kuitenkin hidastui, supistukset hiipuivat ja sain ponnistaa kyllä aivan hulluna. Vauva oli kohtalaisen pitkään puolessa välissä, niin että päälaki näkyi, muttei päässyt ulos asti.. Lopulta kun pää tuli esille, repivät kätilöt sen sieltä ulos ja piti ponnistaa ilman supistusta siinä. Ponnistusvaihe kyllä oli aikamoinen urheilusuoritus, että huh huh. Vauva oli kuitenkin kunnossa ja hyviä pisteitä sai, mutta kaikennäköisen pienen vaivan vuoksi kätilö kutsui lastenlääkärin, joka halusi sitten pistää pojan tarkkailuun, ja infektion merkkejä löydettiin. Nyt kuitenkin jo onneksi on kovasti lupailtu, että pääsisi pian kotiin.
En osannut oikein kunnolla sanoa, milloin supistukset olisivat muuttuneet säännölliseksi, joten heittämälläni noin arviolla synnytyksen kestoksi merkattiin 5h43min ja ponnistusvaihe 49min. Omassa "tilastoinnissani" kuitenkin synnytys alkoi sillä hetkellä, kun vedet menivät, eli 24h siinä yhteensä meni.
Yllättynyt olen siitä, miten vähän tuo välilihan repeämä ja sen tikit vaivaavat. Tämän kokemuksen perusteella voin olla samaa mieltä siinä, että episotomia voi olla haitallisempi ja hankalampi kuin luonnollinen repeämä. Katsotaan nyt, kun tuo haava tuosta paranee, niin kaiken kaikkiaan jäi synnytyksestä ihan hyvä mieli. :) Henkilökunta ansaitsee myös kiitokset, hyvä kokemus jäi.