syntyneet "helmet" eli helmikuulaisten vauvat

Onnittelut pikkusista täältäkin ja myös nninnannalle voimia! :)
 
Sylin täydeltä onnea Espu ja nninnanna! Ja erityistsempit ja voimat nninnannalle ja vauvalle.
 
juu eli tänne syntyi tänään 12. päivä pikkuinen prinssi :Heartred rv 38+5, pelkällä ilokaasulla alku ja loppu luomuna, kun jo 7 cm auki saliin mentäessä.. kello 7.25 oli poika tässä maailmassa ja pituutta oli 49 cm ja painoa 2890 g :Heartred maitoakin tulee jo vissiin hyvin :) kirjoittelen myöhemmin paremmin..
 
Vautsi mmaljo! Vielä kerran onnea! Tosi kiva kuulla näitä tarinoita, joissa on pärjätty vähemmällä kipulääkkeellä! Mitenkään väheksymättä kenenkään synnytystä, vaikka olisi kaikki mahdolliset puudutteet ja kaikki käytetty, mutta kun itse toivoo pärjäävänsä mahdollisimman vähällä, on nää inspiroivia! :)
 
Täällä syntyi terve tyttölapsi 11.2 klo 16.40. Painoa 3790g ja pituutta 51,5cm. Vk 40+1 syntyi , ihan ei kerinny lasketulle päivälle. :) synnytys kesti vaivaset 28,5h , siitä ponnistusvaihe 50min. Mutta jäi hyvä kuva synnytyksestä! :)

Tsemppiä kovasti kaikille vielä synnyttäjille!!!:)

Ja onnittelut mmaljolle ja koko perheelle pikkumiehestä!
 
Onnea olgamaria ! :smiley-bounce022 Ihanaa kun saadaan näitä helmikuisia prinsseja ja prinsessoja. :love2 Ja ihanaa kuulla, että on hyviä synnytyksiä!
 
Onpa täällä monta onniteltavaa ehtinyt kertyä. :) Helmikuu hyvässä vauhdissa..

Voimia ja halauksia paljon nninnannalle! :love2 Ja onnittelut Espulle, mmaljolle, aanninalle ja olgamarialle!



Meillä pikkuherra siis syntyi 9.2. klo 22.59, rv 39+6. Paino 3,9kg ja pituus 52cm. Loppujen lopuksi synnytyksestä jäi ihan mukava olo. Supistukset olivat aika pitkään menkkakipuja vastaavia ja kestettävissä, ainoastaan loppuvaiheessa ehkä jonkin verran pahimpia kovempia. Mutta siinä vaiheessa ongelmia aiheutti ennemminkin paineentunne ja tarve ponnistaa. Sairaalan lähdön ajoitus meillä oli aika sopiva, kun juuri autossa ja synnärillä sitten alkoivat ne järkyttävimmät supistukset, joiden kanssa ei enää olisi kotona halunnut oleilla. Eikä siinä sitten enää mennyt kuin neljä tuntia ja poika oli syntynyt.

Synnytyssaliin mentäessä kätilö jutteli, että tässä vaiheessa voit valita mitä tahansa kivunlievitystä, mutta taisi sitten kuitenkin tapahtua ensisynnyttäjäksi nopeasti kaikki, kun tuskin epiduraalia olisi ehtinyt laittaakaan, vaikka heti olisin pyytänyt. Kohdunkaulan puudutusta kätilö kovasti suositteli ja taisin huutaa sitten niin kauhistuttavasti, kun mies oli sitä mieltä, että ota se. Olin vähän pihalla kaikesta kyllä siinä vaiheessa, mutta suostuin sitten, kun en tiennyt kuinka kauan tässä pitää vielä sinnitellä sen paineentunteen kanssa ilman että saa ponnistaa (siihen kun kuulemma tuo puudutus auttaa). Mutta kuitenkin, ei se että huutaa tarkoita, ettei kestäisi lopulta kipua, se huuto on vain keino selviytyä siitä. Yritin alkuäänellä rentouttaa itseäni, mutta useasti meni kyllä ihan spontaaniksi kipuhuudoksi homma.. Vaikea sitten sanoa miten tuo puudutus vaikutti, kun melkeinpä heti sen laiton jälkeen sain kuitenkin jo luvan ponnistaa. (Sen laittaminen oli muuten jotakin varsin järkyttävää, kiitokset kärsivälliselle henkilökunnalle. :love2) Tunsin kyllä lapsen liikkeet synnytyskanavassa ja välilihan repeämisenkin, mutta ehkä en sitten niin kovaa kuin miltä ne olisivat voineet tuntua?

Ponnistusvaihe kuitenkin hidastui, supistukset hiipuivat ja sain ponnistaa kyllä aivan hulluna. Vauva oli kohtalaisen pitkään puolessa välissä, niin että päälaki näkyi, muttei päässyt ulos asti.. Lopulta kun pää tuli esille, repivät kätilöt sen sieltä ulos ja piti ponnistaa ilman supistusta siinä. Ponnistusvaihe kyllä oli aikamoinen urheilusuoritus, että huh huh. Vauva oli kuitenkin kunnossa ja hyviä pisteitä sai, mutta kaikennäköisen pienen vaivan vuoksi kätilö kutsui lastenlääkärin, joka halusi sitten pistää pojan tarkkailuun, ja infektion merkkejä löydettiin. Nyt kuitenkin jo onneksi on kovasti lupailtu, että pääsisi pian kotiin. :love2:love2:love2

En osannut oikein kunnolla sanoa, milloin supistukset olisivat muuttuneet säännölliseksi, joten heittämälläni noin arviolla synnytyksen kestoksi merkattiin 5h43min ja ponnistusvaihe 49min. Omassa "tilastoinnissani" kuitenkin synnytys alkoi sillä hetkellä, kun vedet menivät, eli 24h siinä yhteensä meni.

Yllättynyt olen siitä, miten vähän tuo välilihan repeämä ja sen tikit vaivaavat. Tämän kokemuksen perusteella voin olla samaa mieltä siinä, että episotomia voi olla haitallisempi ja hankalampi kuin luonnollinen repeämä. Katsotaan nyt, kun tuo haava tuosta paranee, niin kaiken kaikkiaan jäi synnytyksestä ihan hyvä mieli. :) Henkilökunta ansaitsee myös kiitokset, hyvä kokemus jäi.
 
Takaisin
Top