Elikkäs kaikki voi sanoa et alko su illasta, 18 aikoihin alko supisteleen kipeesti mut ei lainkaan säännöllisesti. Sit yöllä muutaman kerran ja ma puolen päivän aikoihin alko 10min välein supistukset. Ei ollu kovin kipeitä mut kuitenki niin et mielellään nojasin pöytään ja yritin keskittyä hengitykseen. Viiden aikoihin sit lähettiin synnärille, sillon oisin ehkä vielä selvinny kotona fyysisesti mut henkisesti tuntu et tarvin kunnon tsemppaajaa. Mies oli nimittäin koulussa pitkään ni olin siihen asti kärvistelly yksin.
Sairaalassa tutkivat ni vasta 1,5cm olin auennu. Saliin mentiin ja toivoin ammetta ja sain köllötellä siellä. Suosittelen ehottomasti sitä ammetta!! No kävin välissä kävelemässä käytävillä ja sen jälkeen katto et mikä on tilanne ni puoli senttiä olin auennu viidessä tunnissa! Täys epätoivo iski siinä vaiheessa. Anto sit jotaki kipulääkettä että saatiin nukkua joku tunti, näytti nimittäin siltä et tulossa kohtuu pitkä synnytys...
No aamulla herättiin ja siinä vaiheessa olin auki 3cm. Päätti jouduttaa ja puhkas kalvot. Siitä alko sitte heti järkyttävät supistukset ja ilman taukoa. Luulin et kuolen, olin ihan tajunnan rajamailla, kädet ja jalat veti ihan jäykäksi ja tärisin vaan! Toivon heti epiduraalia ja ne alko sitä valmisteleen. Tunnin kesti sitä järkyttävää kipua kunnes epiduraali alko vaikuttaan.
Tuntu ihan käsittämättömältä , suppareita piirty samaan tahtiin ko aikasemmin enkä tuntenu kipua lainkaan. No nukuin siinä ja otin rennosti (niin hyvin ko sairaalan sängyssä ja piuhoissa vaan voi...) välillä katto kohdunsuun tilannetta, hyvin aukes koko ajan. Sit vähä ennen neljää oli kokonadn auennu ja aloin ponnistaa, mikä oli alussa vähä hankalaa ko en tuntenu kunnolla supistuksia... Lopetti epiduraalin ni aloin tuntea ne ja ponnistaa... Rojekti oli aika valtava, vauvaki oli kerta hyvän kokonen. Välilihaa joutu leikkaan ja repeski siitä vähä lisää.
No vihdoin klo 16.40 synty rakas mustahiuksinen tyttö!
Jäi kuitenki hyvä mieli synnyksrn suhteen, ei mitään panikointia.. Erittäin isosti vaikutti ihanat kätilöt! Niin tsemppaavia ja ihania!
Olgamaria:
Tyttö 11.2 klo 16.40
Rv 40+1
Painoa 3790g ja pituutta 51,5cm
Päänympärys 35cm
Normaali alatiesynnytys
Kesto supistusten alkamisesta 28,5h, kalvojen puhkamisesta 6h, ponnustusvaihe 50min
Sairaalassa tutkivat ni vasta 1,5cm olin auennu. Saliin mentiin ja toivoin ammetta ja sain köllötellä siellä. Suosittelen ehottomasti sitä ammetta!! No kävin välissä kävelemässä käytävillä ja sen jälkeen katto et mikä on tilanne ni puoli senttiä olin auennu viidessä tunnissa! Täys epätoivo iski siinä vaiheessa. Anto sit jotaki kipulääkettä että saatiin nukkua joku tunti, näytti nimittäin siltä et tulossa kohtuu pitkä synnytys...
No aamulla herättiin ja siinä vaiheessa olin auki 3cm. Päätti jouduttaa ja puhkas kalvot. Siitä alko sitte heti järkyttävät supistukset ja ilman taukoa. Luulin et kuolen, olin ihan tajunnan rajamailla, kädet ja jalat veti ihan jäykäksi ja tärisin vaan! Toivon heti epiduraalia ja ne alko sitä valmisteleen. Tunnin kesti sitä järkyttävää kipua kunnes epiduraali alko vaikuttaan.
Tuntu ihan käsittämättömältä , suppareita piirty samaan tahtiin ko aikasemmin enkä tuntenu kipua lainkaan. No nukuin siinä ja otin rennosti (niin hyvin ko sairaalan sängyssä ja piuhoissa vaan voi...) välillä katto kohdunsuun tilannetta, hyvin aukes koko ajan. Sit vähä ennen neljää oli kokonadn auennu ja aloin ponnistaa, mikä oli alussa vähä hankalaa ko en tuntenu kunnolla supistuksia... Lopetti epiduraalin ni aloin tuntea ne ja ponnistaa... Rojekti oli aika valtava, vauvaki oli kerta hyvän kokonen. Välilihaa joutu leikkaan ja repeski siitä vähä lisää.
No vihdoin klo 16.40 synty rakas mustahiuksinen tyttö!
Jäi kuitenki hyvä mieli synnyksrn suhteen, ei mitään panikointia.. Erittäin isosti vaikutti ihanat kätilöt! Niin tsemppaavia ja ihania!
Olgamaria:
Tyttö 11.2 klo 16.40
Rv 40+1
Painoa 3790g ja pituutta 51,5cm
Päänympärys 35cm
Normaali alatiesynnytys
Kesto supistusten alkamisesta 28,5h, kalvojen puhkamisesta 6h, ponnustusvaihe 50min
