Jos nyt olisi sopiva hetki kirjoittaa se synnytyskertomus kun poika nukkuu :)
Eli siis maanantaina 10.2. meni illalla lapsivedet n. klo 21.00. Meillä kun täällä Satakunnassa tosiaan sanottiin, et vesien mentyä lähdetään sairaalaan, niin tässä kotona vielä suihkussa kävin ja mies keräsi tavarat mukaan autoon ym ja koira vietiin hoitoon, jolloin sitten vähän iltakymmenen jälkeen oltiin synnärillä.
Siinä sitten valmisteluhuoneessa otettiin käyrille ja pikkusen sykkeet oli hyvät ja liikkui paljon (kuten aina kun joku painoi vatsaa ulkopuolelta :D ). Supistuksia piirtyi toisinaan, mutta ei olleet kivuliaita. Kätilö sanoi, et otetaan verikokeet sitten tulehdusarvojen vuoksi (infektioriski vesien mentyä) ja katotaan, et oliko nyt sitten varmasti menneet vedet, johon sitten hölmistyneenä vastasin, et jos nyt tässä rupeen riisuuntumaan, niin tää lattia lainehtii. Kätilö käski riisuutumaan ja totes sitten hetken päästä, et ei tarvi tutkia et onko lapsivettä :D Sisätutkimuksessa olin silloin auki yhdelle sormelle ja reilu sentin verran reunaa jäljellä. Otti streptokokkinäytteen , vaikka sen tuloksien tuloon menikin pari vuorokautta.
Siitä meidät sitten vietiin synnytyssaliin yöksi huoneeseen jossa oli hirveä parivuode ja telkkari, sitä siinä sitte kateltiin. En saanut nukuttua, kun sitten alkoi niitä kivuliaampiakin suppareita tulemaan ja kolmen maissa yöllä hälytin sitten et jos saisin jotai kipulääkettä, että saisin nukuttua. Ottivat sitten taas käyrille joksikin aikaa ja sitten sain piikin reiteen ja rauhoittavan pillerin.
Aamulla saatiin aamupala sinne ja sen jälkeen saatiin ohjaus vuodeosastolle. Kotiin mua ei olis päästetty missään vaiheessa enää. Koko tiistai vietettiin sitten osastolla. Supisteli viiden minuutin välein. Mies oli ihananasti mun kanssa miltei koko päivän siellä
mitä nyt kävi syömässä välillä. Käytiin myös kanttiinissa ja sairaalan kirjastossa, kun ajattelin, että kävely voisi vähän edistää synnytystä.
Iltaa myöten supistukset koveni ja lämpöpussia käytin kipuja lievittämään. Miehestä oli tosi hauskaa katella käyrillä et koska supistus alkaa, ihan kuin en olis itte huomannut! :D Sain myös aivan ihanan huonekaverin illalla vielä, edelleen pidetään yhteyttä
Hän tsemppas mua yöllä kun synnytys alkoi oikeesti käynnistymään
Illalla ennen kasia, kun miehen olisi pitänyt lähteä, tehtiin vielä sisätutkimus, jolloin olin kahdelle sormelle löysästi uki ja paksu reuna vielä. Kahdeltatoista yöllä mut otettiin taas käyrille ja sen jälkeen sain taas piikin ja pillerin, et pystyisin nukkumaan. Kolmisen tuntia nukuinkin, jolloin heräsin kipeisiin supistuksiin ja nousin seisomaan sängyltä vähän puuskuttelemaan. Huonekaveri tosiaan tsemppas ja höpötteli mun kanssa siellä (hänellä kolmas lapsi oli tuloillaan), ja sitten vielä hetkeksi menin nukkumaan, kunnes n. viiden aikaan heräsin kunnon suppareihin ja huonoon oloon ja siitä vessaan oksentamaan. Hetken vielä sinniteltiin siinä ja sitten hälytin, et nyt tulee niin kipeitä supistuksia, että kävin oksentamassa.
Hoitaja tuli sitten siihen ja sano et tekee nyt välittömästi sisätutkimuksen ja silloin oltiin sitten jo 6 senttiä auki. Sanottiin et nyt lähdetään saliin, et soitatko miehelle. 5.25 soitin miehelle (joka oli sohvalla nukkunut kotona koiranunta) että nyt tuli lähtö saliin, et tulee sinne. Hoitaja kysy vielä, että kävelenkö itse vai viedäänkö sängyllä, johon totesin, et ei mul taida jalat kantaa enää.
Salissa mulle tehtiin uus tutkimus -> 7 senttiä auki. On muuten tosi hankalaa vastata kaikkiin kysymyksiin, kun tulee kahden minuutin välein tosi kipeitä supistuksia :D ja synnytysvaatteiten pukeminenkin oli melko haastavaa.. Mieskin siinä saapui paikalle. Mulle laitettiin tippa ja siihen antibiootti, kun ne streptokokkitulokset ei olleet ehtineet tulla, niin varmuuden vuoksi.
Lisäksi mulle ei missään vaiheessa kerrottu, etten enää voi saada mitään puudutteita, olis pitänyt silloin kolmen aikaan jo lähteä saliin :D Ilokaasua sain, mutta mielestäni se ei noussut päähän mitenkään hirveästi, lähinnä helpotti hengittämisessä, kuin kivuissa. Kun tuli ponnistamisen tunne, niin en pystynyt enää hengittää ilokaasua. Olin ihan sekaisin kun käskettiin ponnistaa vauvaa alaspäin, et miks mä nyt ponnistan, kun enhän mä oo auki vielä, vaikka siis olin :D
Siinä kesken ponnistamisen sinne tuli jotain harjoittelijoitakin, kun vuoro vaihtui. En oikein kuullut, kun ne siinä esitteli itsensä :D Siinä sitten vähän tuli kiljuttua kivusta ja kätilö sanoi ensin nätisti, et keskittyisin ponnistamaan, enkä huutamaan ja kun uudelleen vielä kiljuin, niin kätilö käski mun pitää turpani kiinni :D En ottanut nokkiinsa, muahan se halus auttaa :) Sitten tulikin jo se ihmeellinen lause, et päälaki on jo näkyvissä, et seuraavalla ponnistuksella on pää ulkona. Pari ponnistusta, niin poika oli ulkona
kätilö vaan sanoi, et kato nyt kumpi tuli. Ja siinä voipuneena totesin miehelle, et mähän sanoin et se on poika :) (mies oli koko ajan sitä mieltä, että tyttö tulee :D )
Kello oli siis 7.25 ja päivä oli 12.2., kun meidän 49 senttinen ja vajaa kolme kiloinen pieni prinssi syntyi
Synnytyksen kokonaiskesto oli 4 tuntia 25 minuuttia, josta ponnistusvaihe kesti 5 minuuttia. Jälkeiset tuli vartissa, kysyivät harjoittelijat vielä, et haluunko nähdä istukan, johon totesin että ei kiitos :D Ei tullut repeämiä, pari pientä nirhaumaa vain. Suihkuun en kyennyt menemään, kun pyörrytti ylös noustessa, makuulla olo oli loistava. Sain pienen miehen iholle ja siitä osastolle. Niin ja rv oli 38+5.
Sellainen oli mun synnytys, vähän venähti teksti, pahoittelen :D