syntyneet "helmet" eli helmikuulaisten vauvat

Meillä syntyi ihana pieni ystävänpäiväpoika!

14.2.2014 klo 19.04 Poika, 3208 grammaa, pituus 52cm, vkot 38+2. Alkoi normisti vesien menolla, mutta päätyi lopulta sektioon pysähtyneen synnytyksen vuoksi (aukesin vain 4cm ja siihen tyssäsi... odoteltiin muutosta 8h kunnes mentiin kiireelliseen sektioon). Esikoinen.
 
Suloinen pikkumies teillä mmaljo :Heartred Hassua, miten toinen näyttää pieneltä tuossa sitterissä. Mutta aika menee nopeasti ja muutaman kuukauden päästä hän ei enää mahdu siihen :wink
 
Jos nyt olisi sopiva hetki kirjoittaa se synnytyskertomus kun poika nukkuu :)

Eli siis maanantaina 10.2. meni illalla lapsivedet n. klo 21.00. Meillä kun täällä Satakunnassa tosiaan sanottiin, et vesien mentyä lähdetään sairaalaan, niin tässä kotona vielä suihkussa kävin ja mies keräsi tavarat mukaan autoon ym ja koira vietiin hoitoon, jolloin sitten vähän iltakymmenen jälkeen oltiin synnärillä.

Siinä sitten valmisteluhuoneessa otettiin käyrille ja pikkusen sykkeet oli hyvät ja liikkui paljon (kuten aina kun joku painoi vatsaa ulkopuolelta :D ). Supistuksia piirtyi toisinaan, mutta ei olleet kivuliaita. Kätilö sanoi, et otetaan verikokeet sitten tulehdusarvojen vuoksi (infektioriski vesien mentyä) ja katotaan, et oliko nyt sitten varmasti menneet vedet, johon sitten hölmistyneenä vastasin, et jos nyt tässä rupeen riisuuntumaan, niin tää lattia lainehtii. Kätilö käski riisuutumaan ja totes sitten hetken päästä, et ei tarvi tutkia et onko lapsivettä :D Sisätutkimuksessa olin silloin auki yhdelle sormelle ja reilu sentin verran reunaa jäljellä. Otti streptokokkinäytteen , vaikka sen tuloksien tuloon menikin pari vuorokautta.

Siitä meidät sitten vietiin synnytyssaliin yöksi huoneeseen jossa oli hirveä parivuode ja telkkari, sitä siinä sitte kateltiin. En saanut nukuttua, kun sitten alkoi niitä kivuliaampiakin suppareita tulemaan ja kolmen maissa yöllä hälytin sitten et jos saisin jotai kipulääkettä, että saisin nukuttua. Ottivat sitten taas käyrille joksikin aikaa ja sitten sain piikin reiteen ja rauhoittavan pillerin.

Aamulla saatiin aamupala sinne ja sen jälkeen saatiin ohjaus vuodeosastolle. Kotiin mua ei olis päästetty missään vaiheessa enää. Koko tiistai vietettiin sitten osastolla. Supisteli viiden minuutin välein. Mies oli ihananasti mun kanssa miltei koko päivän siellä :Heartred mitä nyt kävi syömässä välillä. Käytiin myös kanttiinissa ja sairaalan kirjastossa, kun ajattelin, että kävely voisi vähän edistää synnytystä.

Iltaa myöten supistukset koveni ja lämpöpussia käytin kipuja lievittämään. Miehestä oli tosi hauskaa katella käyrillä et koska supistus alkaa, ihan kuin en olis itte huomannut! :D Sain myös aivan ihanan huonekaverin illalla vielä, edelleen pidetään yhteyttä :Heartred Hän tsemppas mua yöllä kun synnytys alkoi oikeesti käynnistymään :Heartred

Illalla ennen kasia, kun miehen olisi pitänyt lähteä, tehtiin vielä sisätutkimus, jolloin olin kahdelle sormelle löysästi uki ja paksu reuna vielä. Kahdeltatoista yöllä mut otettiin taas käyrille ja sen jälkeen sain taas piikin ja pillerin, et pystyisin nukkumaan. Kolmisen tuntia nukuinkin, jolloin heräsin kipeisiin supistuksiin ja nousin seisomaan sängyltä vähän puuskuttelemaan. Huonekaveri tosiaan tsemppas ja höpötteli mun kanssa siellä (hänellä kolmas lapsi oli tuloillaan), ja sitten vielä hetkeksi menin nukkumaan, kunnes n. viiden aikaan heräsin kunnon suppareihin ja huonoon oloon ja siitä vessaan oksentamaan. Hetken vielä sinniteltiin siinä ja sitten hälytin, et nyt tulee niin kipeitä supistuksia, että kävin oksentamassa.

Hoitaja tuli sitten siihen ja sano et tekee nyt välittömästi sisätutkimuksen ja silloin oltiin sitten jo 6 senttiä auki. Sanottiin et nyt lähdetään saliin, et soitatko miehelle. 5.25 soitin miehelle (joka oli sohvalla nukkunut kotona koiranunta) että nyt tuli lähtö saliin, et tulee sinne. Hoitaja kysy vielä, että kävelenkö itse vai viedäänkö sängyllä, johon totesin, et ei mul taida jalat kantaa enää.

Salissa mulle tehtiin uus tutkimus -> 7 senttiä auki. On muuten tosi hankalaa vastata kaikkiin kysymyksiin, kun tulee kahden minuutin välein tosi kipeitä supistuksia :D ja synnytysvaatteiten pukeminenkin oli melko haastavaa.. Mieskin siinä saapui paikalle. Mulle laitettiin tippa ja siihen antibiootti, kun ne streptokokkitulokset ei olleet ehtineet tulla, niin varmuuden vuoksi.

Lisäksi mulle ei missään vaiheessa kerrottu, etten enää voi saada mitään puudutteita, olis pitänyt silloin kolmen aikaan jo lähteä saliin :D Ilokaasua sain, mutta mielestäni se ei noussut päähän mitenkään hirveästi, lähinnä helpotti hengittämisessä, kuin kivuissa. Kun tuli ponnistamisen tunne, niin en pystynyt enää hengittää ilokaasua. Olin ihan sekaisin kun käskettiin ponnistaa vauvaa alaspäin, et miks mä nyt ponnistan, kun enhän mä oo auki vielä, vaikka siis olin :D

Siinä kesken ponnistamisen sinne tuli jotain harjoittelijoitakin, kun vuoro vaihtui. En oikein kuullut, kun ne siinä esitteli itsensä :D Siinä sitten vähän tuli kiljuttua kivusta ja kätilö sanoi ensin nätisti, et keskittyisin ponnistamaan, enkä huutamaan ja kun uudelleen vielä kiljuin, niin kätilö käski mun pitää turpani kiinni :D En ottanut nokkiinsa, muahan se halus auttaa :) Sitten tulikin jo se ihmeellinen lause, et päälaki on jo näkyvissä, et seuraavalla ponnistuksella on pää ulkona. Pari ponnistusta, niin poika oli ulkona :Heartred kätilö vaan sanoi, et kato nyt kumpi tuli. Ja siinä voipuneena totesin miehelle, et mähän sanoin et se on poika :) (mies oli koko ajan sitä mieltä, että tyttö tulee :D )

Kello oli siis 7.25 ja päivä oli 12.2., kun meidän 49 senttinen ja vajaa kolme kiloinen pieni prinssi syntyi :Heartred Synnytyksen kokonaiskesto oli 4 tuntia 25 minuuttia, josta ponnistusvaihe kesti 5 minuuttia. Jälkeiset tuli vartissa, kysyivät harjoittelijat vielä, et haluunko nähdä istukan, johon totesin että ei kiitos :D Ei tullut repeämiä, pari pientä nirhaumaa vain. Suihkuun en kyennyt menemään, kun pyörrytti ylös noustessa, makuulla olo oli loistava. Sain pienen miehen iholle ja siitä osastolle. Niin ja rv oli 38+5.

Sellainen oli mun synnytys, vähän venähti teksti, pahoittelen :D
 
mmaljo, tosiaan sukulaisten tutut satakunnan keskussairaalasta olivat kuulemma ihmetelleet sitä, että lähetetään vielä kotiin (ja niin kai myös miehen sukulaisten tutut Seinäjoelta), sanoivat että taysilla on ollut rahapulaa (millä taholla ei olisi?), ja pystyihän siitä lastenosaston ruuhkastakin päättelemään, että nyt sattui olemaan paljon synnyttäjiä. Mua on jäänyt mietityttämään se, kuinka suuret riskit kotona odottamisesta oikeasti on. Neuvolankin terkka kuulosti yllättyneeltä kotiin lähettämisestä. Jos ei ole riskejä, niin onhan se totta, että mukavemmin aika kotona meni ja mielummin niin olinkin.

Erikoista tuo, että ei saisi huutaa. Ehkä ponnistusvaiheeseen se ei sovi, mulle ohjeistettiin siihen jokin vedä henkeä ja pidätä samalla kun ponnistat -tekniikka (jonka hiffaamiseen meni hetki aikaa :rolleyes:), mutta kyllä äänen käyttö muuten oikeasti helpottaa. Siinä mielessä mielummin synnyttäjän ehdoilla kuin kätilöiden desibelirajoja ajatellen. :grin
 
Mulle ja miehelle sielä synnytysinfossa ja kätilö vielä salissakin sanoi ponnistaessa, että huutaminen, varsinkin korkeat äänet vie jotenkin energiaa siitä ponnistuksesta? En sitten tiiä... Itsellä ei ollut kyllä voimia huutaa enää ponnistusvaiheessa, jossain vaiheessa kai olin vaan itkua tihrustanut ja sanonut etten jaksa enää...

Hyvinkäällä ja kait HUSsin alueella noin ylipätään katsotaan aika tapauskohtaisesti saako vesien menon jälkeen olla kotona ja miten. Käsittääkseni pyritään siihen, että 12h oltais kotona (ellei siis synnytys edisty niin, että sen takia pääsee sairaalaan lähtemään) jos äidin vointi sen sallii ja lapsen liikkeet tuntuu normaalisti. Mutta en mene vannomaan.
 
Mulla siis vedet meni illalla ja soittelin sinne, niin käskivät tulla aamulla. Mentiin aamulla ja tarkistivat lapsiveden värin, pistivät käyrille ja ottivat verikokeella tulehdusarvot. Kun kaikki oli ok, lähettivät kotiin ja käskivät tulla illalla uudestaan. Olisivat silloinkin lähettäneet vielä kotiin, jos kakki ok, ja miettineet käynnistystä vasta seuraavana päivänä, mutta mulla synnytys etenikin jo niin että poika oli illalla syntynyt. Hyvähän se taas on, että turhia käynnistyksiä vältetään, kun jos kuulemma vesien menosta yleensä parin päivän sisällä luonnollisesti käynnistyy synnytys. Kaiken kaikkiaan tossa ois kuitenkin kotona saanut olla 36h. o_O
 
Meillä kans käytiin lähinnä mun vanhempien kans keskustelua just tuosta vesien menon jälkeen sairaalaan lähtemisestä. Mullahan siis meni vedet yöllä 4:40 ja soitin synnärille ja kyselivät just että minkä väristä lapsivesi oli ja tuntuuko liikkeet ja supisteleeko, kun kaikki oli ok, niin saatiin odotella aamuun ja mennä kasilta vasta synnärille. Äiteehän oli sitä mieltä, että heti olis pitäny lähtee ja siitä pieni riitakin meille sillon aamulla tuli, kaippa "ennen vanhaan" on sitte pitäny lähtee heti vesien mentyä salamana synnärille, kun äitee sanoi jotain jotta olis pitäny olla makuullaan eikä olisi saanu enää liikkua. Mut toi kuulostaa oudolta, että vielä senkin jälkeen kun on synnärille menty näytille niin pistetään kotiin odotteleen, mulle ainakin sanottiin heti, että et sä täältä enää kotia lähde. Eikä kuulemma enää laiteta ketään kotiin vesien mentyä, kun synnärille on kerran saavuttu...näin siis Etelä-Pohjanmaalla. Aika jännä miten käytännöt vaihtelee ympäri Suomen.
 
Mun piti mennä kahden tunnin sisään sairaalaan vesien menosta. Jännä kyllä että jossain päästetään kotiin vielä. Täällä Hämeessä ei puhettakaan.
 
Aika erilaisia käytäntöjä on! :O Kuitenkin riskit aina samat, niin luulisi olevan huomattavasti yhdenmukaisempaa...
 
Mulla kun meni esikoisesta vedet niin soitin tyksii. Et mitä tehdään, kun ei supistellut silloin vielä. Käskivät tulla sinne.
 
Noniin, aika varmaan laittaa tännekin tiedot :)

Poika 2.3.14, klo 22.31
2835g, 49,5cm, py 30cm

Heräsin aamulla n. Puoli 8 aikaan pieniin supistuksiin. Nousin kuitenkin vasta 10 maissa jolloin aloin kellottaa niiden aikavälejä. Supistuksia tuli kutakuinkin puolen tunnin jaksoissa aina samalla aikavälillä, joskus 5min välein, joskus jopa 8-9min välein. Soitin sairaalaan yhden maissa ja sieltä sanottiin että saa mennä koska vaan haluaa. Päätettiin odottaa rauhassa kotona ja siirtyä kun supitukset tuntuu jo vähän enemmän mutta on kuitenkin sen verran kohtuullisia että jaksaa sen tunnin ajomatkan hyvin.

Lähdettiin sairaalaan puoli viiden maissa. Siellä sain kipupiikin ja sisätutkimuksessa olin tiukasti auki yhdelle sormelle (klo 18.00). Kipupiikki piti aika hyvin mulla kivut poissa ja menin siitä ihan "känniin", mutta yhdeksän jälkeen alkoivat taas tuntua. Kätilöt seuraili sydänkäyrää mahan päältä, mutta eivät saaneet tarpeeksi tasaista käyrää, joten klo 21.48 laitettiin pinni vauvan päähän. Samalla puhkesi lapsivesi ja sisätutkimuksessa todettiin ettei vauva ollut laskeutunut yhtään (-2) ja en ollut auennut yhtään lisää. Kymmenen maissa otin ilokaasua sillä supistukset koveni huomattavasti kun lapsivesi oli puhjennut. Sen jälkeen tulikin niin paha olo että oksennus lensi kaaressa ja kauas. Puoli 11:sta luvattiin antaa uusi Kipupiikki ja sitä odotin kovasti.

Tässä vaiheessa yritin hetken vaan pärjätä siihen seuraavaan kipupiikkiin mutta klo 22.15 saliin juoksi useita kätilöitä ja heittivät mut sängylle kontalleen. Vauvan sydänäänet oli romahtaneet 50-60 tasolle. Sain nitroa kielen alle ja lisähappea ja muutaman sekunnin odottivat että auttaako. Kun ei auttanut niin sitten lähdettiin juosten hätäsectioon. Muistan vaan että käsistä pidettiin kiinni kun nukutuslääke laitettiin ja olin parissa sekunnissa kanttuvei.

Klo 22.31 oli vauva oli jo teholla, sai 2 pistettä (hengittää ja sydän lyö), mutta oli kauttaaltaan sininen ja vaisu. Virkosi teholla kuitenkin 15 minuutissa normaalin väriseksi ja sai jo 9 pistettä.

Olin kolme tuntia heräämössä ja mies oli sen ajan kahdestaan vauvan kanssa synnytyssalissa. Puoli kahden aikaan pääsin myös saliin ja neljän maissa päästiin osastolle perhehuoneesen. Vauvan sain heti rinnalle ja alkoi samantein imemään hienosti. :) lisämaitoa ei olla jouduttu antamaan ollenkaan.

Leikkaushaava on hienon kokoinen, häpyluusta navan alle. Bikinikuntoon 2014 voidaan siis unohtaa. Tulikohan kaikki kerrottua :)







Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Elä Mitla bikinikuntoja mieti noin. :) Kyllä voit kantaa arpesi ylpeänä, kun on niin hieno palkka siitä kuitenkin saatu. :) Varmasti hurja fiilis oli! Hyvä, että poika tokeni nopeasti!
 
Takaisin
Top