Synnytysturinat

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja röppö
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Itseä pelottaa synnytys välillä aivan jumalattomasti, mutta toistaiseksi vain vauvan puolesta. Tiedän, että mulla on korkea kipukynnys enkä pelkää itseni puolesta, mutta pojan haluan yhtenä palana pihalle.

Ja jos toivoa voi, niin itsestään käynnistyvänä, pää edellä eikä mitään sorkkimisia, kiitos. En halua käynnistystä, vauhditusta enkä mitään puhkaisuja. Jos vain on mahdollista, niin antaa syntyä kun on syntyäkseen ja siihen tahtiin kuin itse haluaa tulla. Bring it on!
 
mua ei kans ekan kohdalla pelottanu synnytys ollenkaan, tuskin edes mietin sitä... toki jollain tasolla, mut en mä osannu ajatella sitä kokemuksena tai en varmaan tajunnu et mitä se käytännössä meinaa.... ja vähä sama fiilis tän toisenki kanssa... mä en malttais millään enää odottaa... se fiilis siel synnyttämässä, kaikki ne hajut ja muut........ en tiiä, mä oon varmaan toooosi tosi outo..... mä en osaa edes pelätä sitä kipua, vaikka jo kerran sen kokenu.... mä ootan ku kuuta nousevaa sitä synnyttämistä, mut mieluummin jättäsin sit sen osastohoidon sen jälkeen väliin :confused: jos olis mahdollista niin varmaan valitsisin polikliinisen synnytyksen....

mun parhaalla kaverilla on LA 17.pvä tätä kuuta, se odottaa ekaa.. mä oon koittanu sitä kovasti tsempata, ku se raukka joutunu kuulemaan mun kaikki kauhukokemukset :oops: ja vissiin vähä pelkää synnytystä, samoin sen mies.... lupasin kyl olla 100% valmis lähtee mukaan synnyttää, jos se haluaa, mut en tiedä huoliskohan ne kätilöt sinne saliin mua tän röllöni kanssa :grin heh heh heeee.... olis se varmaan ikimuistoinen kokemus niillekin.....
 
Muruska, hyvä hyvä :) Kuulostat kovasti miulta ekaa odottaessa :) En ottanu paineita synnytyksestä ja jätin kaiken maailman tarinat omaan arvoonsa ja niin se kannattaakin. Kaikki kokee synnytyksen erilailla, toisille se on rankempi kokemus toisille ei. Kylläpä noissa synnäreissä luulisi osaavaa porukkaa työskentelevän. Itselläkin oli pitkässä synnytyksessä kolme eri kätilöä ja paras sattui juuri vuoroon kun tyttö syntyi :)
Menee vain tosiaan synnytyksessä tilanteen mukaan, ei kukaan oikein voi etukäteen päättää mitään sen kulusta, lähinnä vain että tietää oman sairaalan eri kivunlievitys mahdollisuuksista ym :)

Odotan jo että pääsee tositoimiin :) Malttamaton, vaikka nauttia pitäisikin vielä :P
 
Ei muakaan jännitä synnytys. Enemmän nyt on toisen kohdalla alkanut ajatella että mitä jos mulle tapahtuu jotain. Tietty myös vauvaan kohdistuva "uhka" vähän mietityttää. Olis kamalaa menettää lapsi tässä loppumetreillä. Vaikka lapsen menetys on kamalaa missä vaiheessa vaan! En haluaisi leikkausta vaan synnyttää alakautta ja ilman mitään käynnistelyjä. Kipu ei pelota, sen kestää koska se on ohimenevää... Ja mun puolesta vauva saa rauhassa vielä valmistautua maailmaan tuloon, ehtii sitä täällä sitten ihmetellä vuosikymmeniä eteenpäin! Omatkin kolotukset kestää ihan vaan ajatuksen voimalla vaikka marinaa riittääkin :oops:
 
Mua pelottaa ehkä eniten tällä hetkellä hätäsektio, siis pystyn kuvittelemaan suunnitellun sektion itselleni hyvin ja alatiesynnytyksen jos se vaan menee suht ok, mut pelkään eniten että pungen sitä vauvaa ulos pari vuorokautta ja sen jälkeen todetaan ettei tästä mitään tule(tai vauvan tila huononee) ja joudutaan sektioon.

Pelkää myös synnytyksen jälkeistä aikaa, ku täälläkin on kaikki puhunu mitä kaikkea sitä pääsee tekemään kun vauva on syntynyt, mutta mitä jos toipumisessa tuleekin kestämään tosi kauan, jos esim repee pahasti tai jotain. Huih.
 
Meijän perheelle iski päin näköä eilen se kylmä tosiasia, että tää pitää joskus oikeesti synnyttääkin. Tähän asti oon pitäny sitä niin kaukaisena toimena etten oo liiemmin aikaani sen miettimiseen uhrannut. En tiedä johtuiko raju oksentelu ja pahoinvointi simasta vai mättämistäni munkeista, mutta olo oli aivan kamala. Viimeistä vatsahappoa myöten tuli kaikki ulos, rinnan alle puristi eikä saanut kunnolla happea. Sit alko pari tuntia kestävät kipeät supistukset ja olin jo valmis soittamaan synnärille, että mites nyt toimitaan.

Kävin sohvalle kyljelleni, koska se oli ainoa asento jossa kykenin olemaan. Nukahdinkin siinä sitten ja mies herätteli muutaman tunnin päästä siirtymään sängylle jatkamaan unia. Tämä ei tietenkään onnistunut, koska puristava tunne rintaan palasi ja vatsaa särki. Varmaan sain unta vasta viiden jälkeen ja tää päivä on mennyt kyllä ihan koomassa. Mutta kyllä sitä kaikenlaisia kauhukuvia kerkesi jo eilen päässä syttymään. Tajusin et mua pelottaa eniten se, etten tajua lähteä sairaalaan ajoissa, vaikka meiltä onkin vain 15minuutin ajomatka ja harva vauva syntyy yhtenä syöksynä, mut sit ku oon ite semmonen että vähättelen kipujani ja niin kauan ku pystyy jotenkin päin olemaan en huolestu. En myöskään pelkää itseni puolesta, vaan vauvan.

Onneksi edessä on vielä tutustumis käynti synnytyssairaalaan, jossa varmasti osataan antaa selkeät ohjeet siitä mistä tunnistaa, että synnytys on käynnistynyt ja koska tulee lähteä sairaalaan. Niitä me nimittäin tarvitaan. Mies oli eilen ihan paniikissa, kun ei voinut auttaa mitenkään ja tänään vielä ilmaisi pelkonsa siitä, että mitä jos vauva olisi oikeasti jo päättänyt tulla. Näillä viikolla olisi kuitenkin turvallista pysytellä vielä vatsassa.
 
Taas tuli luettua noista rv 35-38 syntyneistä vauvoista!
Haluan kyllä niin, että oma vauva pysyisi tuonne rv 38 asti mahassa!
Nyt supistukset ja agressiivinen olo helpottanut, mutta mulla on kyllä itselläni nyt suurin työ ottaa rennosti ainakin pari viikkoa..
Rv 37 lopussa aion alkaa heilumaan normaaliin tapaan..
Mutta fucccckkkkk, mitä hemmettiä sitä keksii nyt sit pari viikkoa???
Jos en saa haravoida? Jos en voi spinnailla?
Onneksi neukkulääkäri on ke ja saan samalla sisätutkimuksen ja kysyn samalla näistä suppareista..
Mulla oli tänään se 15 min kestosuppari, jonka jälkeen suppareita tuli 30 min 5 min välein!
Ja aamulla löytyi se limaklöntti...


Sent from my iPhone using Vau Foorumi mobile app
 
konkretisoitu vähän enemmän tuo synnytys kun käytiin synnytysvalmennuksessa eilen... samalla sain kysyttyä kätilöltä tilannekatsausta kun perjantaina supisteli ensin melkein tunnin 5min välein, sit piteni välit 15min ja lopulta vaan muutama-yhteensä meni lähes neljä tuntia... olihan ne jotain tehny ku "höttöä" oli ja suu auki kahdelle sormelle-muuten "kartiomainen" yhdelle sormelle
 
Mä en pelkää synnytystä, mutta tällä hetkellä en tosiaankaan halua sinne vielä lähteä. Oon taas luvannu itteni sen seittemään hommaan ja toi sairasteluruljanssi väsytti ihan kiitettävästi. Mulla on siis semmonen olo, että jos tää ryökäleen mukula nyt päättäs ruveta syntymään ni mä en vaan jaksais sitä pihalle pungertaa...

Noitten isompien lasten hoitokin on vielä vaan ajatustasolla, kun mitään tarkkaa suunnitelmaa ei oo tehty mihin ne sit lykätään/kuka tulee meille kun lähtö tulee. Vai pitääkö mun lähteä taksilla edeltä ja mies hoitaa lapsille hoitajan ja tulee perästä. Tällä omalla synnytyshistorialla kun ei hirveen kauaa viitti kotona ihmetellä ku supistukset alkaa. Huhtikuu on ainakin ihan yhtä hulinaa, että sen aikaa pysyköön vauva masussa. Toukokuussa saa sitten jo ruveta laukkuaan pakkaamaan. Olishan se kauheen kiva ku tulis vähän ennen laskettua ku sitten jo kesäkuun alkupuolella pukkaa juhlia juhlan perään ni olis ite jo urakasta vähän toipunu. Joten luultavasti menee 2vkoa yli...
 
Mä alan oleen aika innoissaan ajatuksesta lähteä synnyttään :) Vaikka saahan tuo masussa vielä viikon pari viipyä. En mää tiiä miten sit kahden pienen kans alkaa arki rullaamaan mutta malttamaton alan olemaan :P
Jos kuitenkin ottais ihan rauhassa ja nauttis olostaan. Mulla kun ei mitään sen ihmeitä kipuja ym ole.
 
täälläkin ootetaan synnytystä jo (mies ehkä enemmä ku mie:grin) ... johtuu ehkä siitä että kätilö pelotteli viime lauantaina että voi viikon sisälläkin alkaa o_O jos vielä yhen viikon olis lisäks nii kasvais pikkunen... rv36+4 nyt... en osaa ees pelätä mitääno_O paitsi epiduraalia (en taho, jos ei oo pakko)
 
No mulla epiduraali tuntu pahalta siks ku oli jo nii kipee selkä enkä päässy siihe asentoo ja siks se meni huonosti et laitto toiseen kertaa sit. Mut se toka kerta ei sattunu :) Eikä ne pistokohat ollu pitkään kipeitä vaikka mul oli niitä tuplasti :grin Enemmän sattuse kipu piikki minkä sain kankkuun siel käynnistyksessä :confused: Ja eihän ne ketään pakota ottaa puudutuksia :) Oman olon ja voinnin mukaan tietenkin kerrot mitä tarviit :)
 
Mulla on kans kaikki epiduraalit ja spinaalit siellä nounou-listalla. Jos vaan ilman pystyy olee ni oon. Mutta eihän näistä koskaan tiiä.
 
Jos pärjäis ammeella ja ilokaasulla :confused: joku puudute ehkä sit loppuun (jotain oli synnytysvalmennuksessa puhe) kyllä se siitä :) katotaan miten jännittää sitten kun sen aika oikeesti koittaa
 
Nii kätilöltä kysyin et onks paljon luomu synnyttäjiä niin se sano et kyl melkeen kaikki loppuun jonku puudutteen sitten ottaa :) Et harvoin ihan luomuna tulee. Kun joskus se synnytyksenkin kesto väsyttää niin paljon et tarvii sit viimeistää siihe jotain helpotusta
 
Mua naurattaa vieläkin se viime synnytyksen jälkeinen kätilöopiskelijan haltioituneisuus, kun pyöräytin nelikilosen kympin pojan ilman mitään puudutuksia ja kipulääkkeitä. Olin ite ihan puhki ja pönhässä ja toinen ylistää mua maasta taivaisiin, miten fantastinen synnytys. Siis myöhemmin oon ollut itsekin erittäin tyytyväinen ja voimaantunut kokemuksesta, mut silloin tuntui niin kornille, kun itellä fiilikset oli vielä hakusessa ja toinen niin tohkeissaan kiittelee, kun sai osallistua. :p

Ois upeaa kokea sama uudelleen, mutta katsotaan. Ihan yhtä upeita ja voimaannuttavia kokemuksia on olleet ne puudutuksilla synnytetytkin.

Voih, nyt mä pillitän täällä. Synnyttäminen on vaan niin ihanan kamalaa ja kamalan ihanaa!!
 
Musta on hauskaa kun on niin monta kaveria joita oon "haastatellut" synnytyksen (esikoisen) jälkeen että no millasta se oli, niin suurin osa on ollu että kamalaa, sattu ihan hirveesti, ei ikinä enää,
Ja tänä päivänä niillä on 2-3 lasta kuitenkin, eli kyllä ihan selkeesti näköjään "muuttuu" ne muistot ja miten ajattelee synnytyksestä kun aikaa hieman kuluu, kai se luonto on sen niin järjestäny kun ei kukaan muuten haluais lisää lapsia :) Selvästi niihin muistikuviin jää vaan se ihana hetki kun näkee lapsen ekaa kertaa jne, mutta selkee mielikuva siitä kuin kovaa se kipu on niin haalistuu...

Vähän sama raskausajan suhteen kun se mitä on kuullu kavereiden suusta loppuraskauden vaivoissaan että ei enää halua kokee 9 samanlaista kuukautta ikinä niin sit ne onki jo kuumeilemassa kakkosta puolen vuoden sisään kun edellinen on syntyny :D Täytyy vaan toivoa ettei itelle käy samoin!
 
Takaisin
Top