Toisaalta ymmärrän nuo toiveet, että on hyvä olla paperilla, kun sairaalaan mennessä ei välttämättä muista kaikkea sanoa, niin voi antaa vain lapun käteen. Kun joka paikassa niitä toiveita varmaan kysytään siinä tulovaiheessa.
Toisaalta en ymmärrä. Koska mulla ei oo ollut mitään toiveita, eikä oikeastaan ole nytkään. Oon halunnut mennä tilanteen mukaan ja synnytykset olleet mielestäni hyviä ja menneet niin kuin on parasta ollut.
Mun ainoa toive on, että minä ja vauva selvitään hengissä koitoksesta ja jos tarvitaan jokin asento/toimenpide tehdä/mitä tahansa, vaikka se olisi mulle epämieluisa, mut jos se on vauvan tai mun parhaaksi niin se tehdään. En halua, et multa jouduttais kysellä, et käykö nyt sulle tää asia, kun sun listassa oli näin ja vitkastellaan sen tekemistä, kun "pitäis saada lupa".
Ja sit kun on se synnytys siinä menossa, niin ikinä ei voi tietää, että jaksaako esim nousta jakkaralle, pystyykö siinä olemaan koko ponnistusvaiheen, onko ammetta vapaana just silloin (monessa paikassa kun on se yksi amme käytössä), ehtiikö anestesialääkäri paikalle just kun minä tarviisin puudutteen.. Siis muuttujia on niin paljon, ja jos ne omat ajatukset ja toiveet ei toteudukaan, niin tuleeko siitä synnytyksestä sitten pettymys..?!
Siis en tiedä, mutta pohdin vaan. Mulla on jotenkin kolmen synnytyksen jäljiltä iso luotto kätilöiden ammattitaitoa kohtaan. Vaikka aina ei kemiat muuten olis natsannut, niin ne on kyllä tehneet parhaansa minun ja vauvan eteen.
Mulle synnytys on ollut niin äärettömän voimaannuttava kokemus joka kerta, vaikka kaikki ei oo olleet "luomuja" ja siihen on liittynyt se heittäytyminen tilanteeseen ja tuntemattomaan ja siitä selviytyminen. Omalla kohdalla liika suunnitelmallisuus olis ehkä "pilannut" sen tunteen.
Toisaalta en ymmärrä. Koska mulla ei oo ollut mitään toiveita, eikä oikeastaan ole nytkään. Oon halunnut mennä tilanteen mukaan ja synnytykset olleet mielestäni hyviä ja menneet niin kuin on parasta ollut.
Mun ainoa toive on, että minä ja vauva selvitään hengissä koitoksesta ja jos tarvitaan jokin asento/toimenpide tehdä/mitä tahansa, vaikka se olisi mulle epämieluisa, mut jos se on vauvan tai mun parhaaksi niin se tehdään. En halua, et multa jouduttais kysellä, et käykö nyt sulle tää asia, kun sun listassa oli näin ja vitkastellaan sen tekemistä, kun "pitäis saada lupa".
Ja sit kun on se synnytys siinä menossa, niin ikinä ei voi tietää, että jaksaako esim nousta jakkaralle, pystyykö siinä olemaan koko ponnistusvaiheen, onko ammetta vapaana just silloin (monessa paikassa kun on se yksi amme käytössä), ehtiikö anestesialääkäri paikalle just kun minä tarviisin puudutteen.. Siis muuttujia on niin paljon, ja jos ne omat ajatukset ja toiveet ei toteudukaan, niin tuleeko siitä synnytyksestä sitten pettymys..?!
Siis en tiedä, mutta pohdin vaan. Mulla on jotenkin kolmen synnytyksen jäljiltä iso luotto kätilöiden ammattitaitoa kohtaan. Vaikka aina ei kemiat muuten olis natsannut, niin ne on kyllä tehneet parhaansa minun ja vauvan eteen.
Mulle synnytys on ollut niin äärettömän voimaannuttava kokemus joka kerta, vaikka kaikki ei oo olleet "luomuja" ja siihen on liittynyt se heittäytyminen tilanteeseen ja tuntemattomaan ja siitä selviytyminen. Omalla kohdalla liika suunnitelmallisuus olis ehkä "pilannut" sen tunteen.
Muokattu viimeksi:
ainut toive on et vauva saahaan turvallisesti maailmaan, edelleen mulle on ihan sama että miten. Ei mulla ees tuu mieleen yhtään toivetta! :D tai no joo,tulee se ettei tarttis jäähä sinne sairaalaan yhekskää yöks mut on aika mahoton mun toive! :D
Mulla oli verta naamassa ja tukassa ja joka paikassa vauvan tultua masun päälle, kakkaa on tullut joka kerta ja synnytyspöytä on näyttänyt siltä, kuin siinä olis joltain irroteltu jäseniä. Verta on kuitenkin tullut sen pari litraa joka kerta, et näkyyhän se jossakin.. Niin ja tietty vauvalta on joskus tullut kakat tai pisut siihen syliin heti syntymän jälkeen. Mekonium on melko mielenkiintoista siivottavaa iholta.
onneks ei tarvinnu :)
ja sen verran luotan niihin kätilöihinkin et siellä jollain edes olis jotain tilannetajua 
) mies vaan tokas niille et "vaimo kun sattuu tykkään hevistä"